Lue keskustelun säännöt.
Rehtori kauhuissaan lähihoitajaopiskelijoiden tasosta, harjoittelijat kieltäytyvät tehtävistä tai käyttäytyvät aggressiivisesti: ”Heitä ei uskalla päästää työskentelemään oppilaidemme kanssa”
30.10.2018 |
Kommentit (115)
Ohjasin muutama vuosikymmen sitten ensimmäisiä sosionomeja. Kuka oli opettanut heidän olevan oppimassa pomoiksi?! Mitään tämä yksilö ei tehnyt viikon aikana. Käveli perässä tai istui. Täysin aloitekyvytön henkilö.
Onneksi kesti sen viikon vain. Hoitajien tason laskun huomasi myös. Hoitotyö vaatii mukaan sydäntä. Aitoa välittämistä.
Pätevät testit heti valintoihin, ettei hoitotyöhön pääsisi välinpitämättömiä kylmiä persoonia.735
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno neuvo. Luuletko että meidän VAATIMINEN auttaa yhtään mihinkään, luuletko että meitä kuunnellaan missään? Jos me jotain vaaditaan, niin meidät hiljennetään l*imaamalla ruikuttaviksi nössöiksi, suut tukitaan sillä perusteella että "kutsumusammatti" ja "itse valitsit".
Yhte*skunnallinen ongelma, joka on kaikkien ongelma, eikä pelkästään lähihoitajien, lähihoitajat on vain pieni osa yheiskuntaa ja vaikutusmahdollisuudet on rajalliset. Äänestäkää järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että tänä päivänä yritetään estää nuorten syrjäytymistä kaikin keinoin työntämällä väkisin koulutukseen niitäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä alalle. Sitten vaan katsellaan tyytyväisenä tilastoja ja toivotaan ihmettä. Saahan tuolla myös näennäisesti parannettua työttömyyslukuja. Samaa esiintyy monessa muussakin asiassa. Touhutaan ja touhutaan, pyöritellään tilastoja ja odotetaan ihmeen tapahtuvan.
Tämä. Joillakin aloilla tämä toimiikin, mutta erityisesti hoitoala on todella rankkaa ihmiselle, joka ei nauti työstään. Se on väärin tietysti potilaita ja asiakkaita kohtaan, mutta ainakin yhtä suuri vääryys sitä ihmistä kohtaan, joka vastoin tahtoaan "pakotetaan" tekemään hoitotyötä. Hoitoalalla ei voi toimia aivot narikassa, mikä olisi helpompaa, vaan siellä on pakko ainakin jollakin tasolla laittaa oma itsensä ja persoonansa peliin, ja silloin syntyy helposti "hirviöhoitajia", jotka "eivät välitä potilaista". Kun oma mielenterveys ja jaksaminen on romahtamispisteessä täysin itselle sopimattoman työnkuvan vuoksi, voi olla pakko toimia kuin kone liukuhihnalla, jotta kestää läpi päivän.
Ei. Koskaan ei ole pakko olla ilkeä sairaille ihmisille. Se on oma valinta olla ilkeä. Tuo on just sitä ajattelua, jossa kaikki on aina jonkun muun vika.
Kokeilepa itse tehdä täysin itsellesi sopimatonta työtä päivästä toiseen, todennäköisesti kuulla vielä valitusta työsi laadusta, kuulla, että työ käy liian hitaasti ja koettaa olla pillahtamatta itkuun kahdeksan tuntia päivässä. Tiedät itsekin, että et ole paras mahdollinen ja omastakaan mielestäsi sinun ei todellakaan kuuluisi olla alalla, mutta karenssin uhalla sinun on vain pakko jaksaa, kunnes todella romahdat. Ei silloinkaan halua olla ilkeä kenellekään, mutta siltä se voi vaikuttaa, kun oikeasti koettaa vain saada työnsä hoidetuksi ja purra huulta, ettei itke ja romahda.
Tämä siis kokemuksena aivan toiselta alalta. Nykyään hoitoalalla ja viimein omassa elementissäni, kiitollinen ja onnellinen töihin mennessä ja sieltä lähtiessä.
Työmoraali tarkoittaa sitä, ettet pura turhautumistasi asiakkaisiin, oli ala mikä hyvänsä. Jos työstä tulee sanomista, tee se niin kuin työ kuuluu hoitaa. Miten osa ihmisistä on niin selkärangattomia ruikuttaja.
Eli itse olet niin hyvä ihminen ettet koskaan sano mitään ikävää kenellekään tai menetä hermojasi tai ärsyynny mieheesi, lapsiisi jne? Nimittäin se on oma valinta antaako lasten ärsyttää, pitäähän ihmisellä moraalia olla jne.
Tuossa puhuttiin TYÖmoraalista TYÖpaikalla. Ei liity perhe ja kotiolot. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Jos ei laulata, niin leipoo omat leipänsä jossain muualla.
/ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähäriksi haetaan kun mikään ei oikeasti kiinnosta, mutta jonnekin on pakko hakea. Pakko, ettei mutsi ja faija vaan hermostu.
Mä menin lukioon, kun mikään ei oikeasti kiinnostanut, mutta jonnekin oli pakko hakea. Lopulta korkeakoulureittiäkin koluttuani tulin lopputulokseen, että haluan tehdä käytännön- ja ihmisläheistä työtä ja lähdin vielä opiskelemaan lähihoitajaksi. Tällainen kirjoittelu loukkaa minua ja muita työtään rakastavia lähihoitajia, jotka ovat ihan omasta halustaan ja kutsumuksestaan hakeutuneet alalle.
Tämän takia nimenomaan lähihoitajien itsensä pitäisi heti VAATIA, että alalle ei oteta enää ketä vain, koska se pilaa kaikkien maineen.
Hieno neuvo. Luuletko että meidän VAATIMINEN auttaa yhtään mihinkään, luuletko että meitä kuunnellaan missään? Jos me jotain vaaditaan, niin meidät hiljennetään l*imaamalla ruikuttaviksi nössöiksi, suut tukitaan sillä perusteella että "kutsumusammatti" ja "itse valitsit".
Yhteiskunnallinen ongelma, joka on kaikkien ongelma, eikä pelkästään lähihoitajien, lähihoitajat on vain pieni osa yheiskuntaa ja vaikutusmahdollisuudet on rajalliset. Ä_änestäkää järkevästi.
(sensuuri taas iski johonkin sanaan, mikähän se tällä kertaa on).
T: Lastenhoitaja
Ps: Ongelmasana oli siis "Ä_änestäkää" ilman alaviivaa. Onpa tämä vaikea palsta kirjoittaa, pahoittelen "sotkua" mikä tuli kun selvitin syytä sensuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjasin muutama vuosikymmen sitten ensimmäisiä sosionomeja. Kuka oli opettanut heidän olevan oppimassa pomoiksi?! Mitään tämä yksilö ei tehnyt viikon aikana. Käveli perässä tai istui. Täysin aloitekyvytön henkilö.
Onneksi kesti sen viikon vain. Hoitajien tason laskun huomasi myös. Hoitotyö vaatii mukaan sydäntä. Aitoa välittämistä.
Pätevät testit heti valintoihin, ettei hoitotyöhön pääsisi välinpitämättömiä kylmiä persoonia.735
Ei tuo auta, kun ne hyväsydämiset uupuu ja sairastuu työkuorman alla. Muutokset täytyy tehdä työoloihin ja kuormitukseen ja lähteä sitä kautta ratkomaan, oireet poistuu sitä mukaan nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että tässä puhutaan nyt vain LÄHIHOITAJISTA. Älkää sotkeko muita hoitajia tähän. Amk-pohjaiset on kyllä täysin eri tasoa, motivaatiota löytyy ja vaikea päästä sisään. Eikä amkista pääse edes pois ellei osaa työtänsä. Lähihoitaja on aivan eri asia ja tämä keskustelu koskaa nimenomaan LÄHIhoitajia, ei muita hoitajia!
Näin juuri! Kyllä nuo amk- ensihoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt, bioanalyytikot, sairaanhoitajat, röntgenhoitajat, fyssarit, optikot jne. On todella osaavaa porukkaa ja meininki on täysin eri.
Meidän työpaikalla käy harjoittelijoita ja ero on aivan valtava. Olemme pohtineet, ettemme ottaisi enää lähihoitajia harjoitteluun. Amk:sta tulevien harjoittelijoiden kanssa ei ole koskaan minkäänlaisia ongelmia. Tulevat aina ajoissa, ovat aidosti kiinnostuneita ja kuuntelevat ohjausta, osaavat jo yllättävän paljon itsekin, vuorovaikutustaidot on kunnossa, työelämätaidot kunnossa, osaamista löytyy...
Lh- opiskelijoiden kanssa taas on yhtä sun toista ongelmaa. Kaikki eivät tiedä edes sitä, että poissaoloista kuuluu ilmoittaa tai sitä, että työpaikalle tullaan ajoissa.... Ei esim. Tunnin myöhässä...Olen itse vastavalmistunut sh AMK (akateeminen tutkinto taustalla btw) ja olen vielä valovuosien päässä osaamisessa kokeneen akuuttiosastolla työskennelleen lähärin rinnalla.
Tässä taas näkyy AMK-taustaisten huono itsetunto. Halutaan erottua selkeästi ammattikoulutetuista, identiteetti on hukassa ja ollaan niiiin koulutettuja. Ero opiskelijoiden välillä johtuu usein yleisestä henkisestä kypsyydestä, vaikkakaan en kiistä pätkääkään työvoima- ja koulutuspolitiikan vaikutusta. Ammattikorkeakoulu-opetus sinänsä on samaa soopaa kuin missä tahansa muuallakin, pelkkää verkkoa ja säälistä kaikki läpi osaamisesta huolimatta.
Yleensä akuuteissa paikoissa ei täällä pk-seudulla ainakaan ole lähihoitajia ollenkaan. Lisäksi työnkuva lh:lla ja sh:lla on eri. Joten joojoo ihan varmasti oot "sairaanhoitaja" etpö taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitoalan opiskelija enkä itse ole tämän kahden vuoden aikana ollut vielä yhdessäkään kiireisessä työpaikassa. Joka paikassa ollut rento ja rauhaisa tunnelma ja sopiva työtahti, välillä jopa liiankin lepsu työtahti. Aiemmin työskentelin tehtaalla ja siellä oli suoraan sanottuna sairas työtahti, hommia painettiin niska limassa ylitöissä eikä sekään riittänyt.
Mulla on ADHD, hahmotus häiriö ja luki häiriö. Voiks must tullla lähi hioitaja? muuale en pääse opiskeleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitoalan opiskelija enkä itse ole tämän kahden vuoden aikana ollut vielä yhdessäkään kiireisessä työpaikassa. Joka paikassa ollut rento ja rauhaisa tunnelma ja sopiva työtahti, välillä jopa liiankin lepsu työtahti. Aiemmin työskentelin tehtaalla ja siellä oli suoraan sanottuna sairas työtahti, hommia painettiin niska limassa ylitöissä eikä sekään riittänyt.
Haluan siis tällä sanoa sitä, että ihan joka alalla melkeenpä on hirveä kiire nykyään, ei pelkästään hoitoalalla. Ihan samalla tavalla esilm siellä varastoilla ja tehtailla työntekijät vedetään ihan piippuun ja "pakotetaan" ylitöihin ja hommia tehdään ja ollaan aivan loppu. Samaa kiirettä pitää esim. Lääkäreillä, ilmailualalla, varhaiskasvatuksessa, opetusalalla, liiketalouden alalla varsinkin kauppatieteilijät/yrittäjät jne jne.. kiire, kiire ja kiire. Työntekijät vedetään ihan piippuun joka alalla, ei hoitoalalla vaan JOKA ALALLA. Työntekijöitä ei ajatella p*ajan vertaa. Ei ihme että porukka uupuu ja jää varhaiseläkkeelle!
Vierailija kirjoitti:
Sitä edelleen jotkut kuvittelevat että kun nuoren vaan saa tyrkkäistyä johonkin kouluun niin se ei syrjäydy vaan tulee vastuuntuntoinen työssäkäyvä aikuinen. Ei mene niin.
Joissain kaupungeissa on pidetty ihan strategisen tason tavoitteena sitä, että jokainen nuori saa toisen asteen opiskelupaikan peruskoulun jälkeen. Ja niin on myös järjestetty että käytännössä kaikki jonkun paikan saavat. Sitä kautta ilmeisesti syntyy näitä "mihin tahansa koulutukseen" tyrkkäämisiä.
Pitäisi panostaa paljon enemmän siihen, että nuorelle löytyisi oikeasti realistinen ala, ja mahdolliset ongelmat saataisiin hoidettua. Moni varmaan myös lopettaa koulutuksen kesken tai syrjäytyy koulusta huolimatta, joten ei tuollainen tavoite edes ole mikään kovin toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheinta tässä on se, että näiden armoilla on sitten esim. Muistisairaat vanhukset ja lapset? Siis meidän vanhukset ja lapset.... :(
Olin vähän aikaa sitten sijaisena ammattikoulussa, ja oppilaisiin kuului myös lähihoitajaopiskelijoita. Pisti kyllä vähän hirvittämään. Eivät tietenkään kaikki, mutta monet vain makasivat pulpeteissaan, sanoivat että ei jaksa tehdä mitään ja just ja just tuntuivat tietävän, millä alalla ovat. Ei tietoa edes ihan perusasioista, kun yritin kysellä. Olivat toisen vuoden opiskelijoita, eivät siis juuri aloittaneita.
Ei tämä ole mukava tilanne näille opiskelijoillekaan, kun sanovat olevansa koulutuksessa "koska on pakko". Lähihoitajan työ on kuitenkin melkoisen vastuullista ja tärkeää, ja olemme pulassa jos tulevat hoitajat ovat välinpitämättömiä ja ammattitaidottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintosta miten tämä asia on nyt noussut tapetille, vaikka se on ollut alan työntekijöiden tiedossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Hyvä kuitenkin myöhemmin kuin ei milloinkaan.
En laittaisi liikaa painoarvoa noille soveltuvuuskokeille, joiden syyksi homma tunnutaan laittavan. Ne pystyy kyllä läpäisemään hullumpikin tapaus. Ei sillä, etteikö ne hyvä lisä ole, mutta tärkeämpää olisi kuitenkin seuloa terveystiedot siten, että ei luoteta vain oppilaan antamiin tietoihin, vaan saadaan lupa tutkia ne koulun taholta. Jos on mielenterveys- tai päihdeongelmia taustalla, täytyy heti raakata kouluun soveltumattomana. Soveltuvuuskokeilla varmaan sitten saadaan muuten kyvyttömät karsittua ainakin osittain, vaikka tosiaan ne ei mikään aukoton järjestelmä ole.
Te-toimisto olisi myös saatava sillä tavalla kuriin, että heillä olisi joku vastuu ketä sinne koulutukseen ajavat. Ei se voi mennä niin, että kaikki alanvaihtajat menevät hoitoalalle. Tämä on ihan absurdi ajatus, vaikka toki tilastojen valossa helpompi ratkaisu. Mutta jos haluatte vanhemmillenne, mielisairaillenne, kehitysvammaisillenne ja lapsillenne luotettavaa hoitoa, ei voida ajatella mustavalkoisesti. Valtiovallalla olisi oltava ryhtiä puuttua tähän.
Mutta tämäkin kohu unohtuu pikkuhiljaa eikä mikään muutu. Kauniita lupauksia toki annetaan ja luvataan "tarkastella tilannetta kriittisesti", mutta mitään konkreettista ei luvata. Samaan aikaan hoitajien huono aines saattaa asiakkaansa todella huonoon asemaan ja suoranaiseen vaaraan, minkä lisäksi se asettaa myös ne vastuuntuntoiset ja hyvät hoitajat sellaiseen välikäteen, että ei ole tosikaan. Katastrofeja tulee, kun suuret ikäluokat tulevat kymmenen vuoden sisällä autettavaan kuntoon.
Luojan kiitos etten ole enää hoitoalalla eikä minulla ole omaisia, joiden hoidosta tarvitsisi huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen neljä lähihoitajaa ja kaikilla päihdeongelma. Kerran yksi niistä irtisanoutui hetken mielijohteesta, kun oli ryyppyputki pahasti kesken. Kännissä soitti esimiehelle, haukkui sen pystyyn ja irtisanoutui.
Tuota ennen oli tietenkin saikutettu vitu*ti ihan kiusalleen ja ryyppäämisen takia. No kun ryyppyputki oli ohi, haki vanhaa työtänsä takaisin ja sai, koska ilmeisesti oli ainoa hakija.
No eihän tossa mitään vahinkoa tullut kuin ehkä morkkis ryyppyputken jälkeen. Lähäri on todellisuudessa laitoshuoltajaan rinnastettava. Pykälän verran hienompi kun tekee potilastyötä. Dementikot ja vammaiset ovat potilasryhmä joiden tilan parantamiseksi ei vain ole mitään tehtävissä. Ei siellä tarvita kuin tylsää rutiinityötä sietäviä.
Valinnoissa pitäisi jättää rannalle nämä hyvät tyypit ja ottaa työhaluisia. Tosin näiltäkin murenee työmoraali palkkauksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen neljä lähihoitajaa ja kaikilla päihdeongelma. Kerran yksi niistä irtisanoutui hetken mielijohteesta, kun oli ryyppyputki pahasti kesken. Kännissä soitti esimiehelle, haukkui sen pystyyn ja irtisanoutui.
Tuota ennen oli tietenkin saikutettu vitu*ti ihan kiusalleen ja ryyppäämisen takia. No kun ryyppyputki oli ohi, haki vanhaa työtänsä takaisin ja sai, koska ilmeisesti oli ainoa hakija.
No eihän tossa mitään vahinkoa tullut kuin ehkä morkkis ryyppyputken jälkeen. Lähäri on todellisuudessa laitoshuoltajaan rinnastettava. Pykälän verran hienompi kun tekee potilastyötä. Dementikot ja vammaiset ovat potilasryhmä joiden tilan parantamiseksi ei vain ole mitään tehtävissä. Ei siellä tarvita kuin tylsää rutiinityötä sietäviä.
Valinnoissa pitäisi jättää rannalle nämä hyvät tyypit ja ottaa työhaluisia. Tosin näiltäkin murenee työmoraali palkkauksen vuoksi.
Otapa selvää mitä kaikkea lähihoitaja voi tehdä ja missä työskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin työelämässä, kun virolaisia halpatyöntekijöitä alkoi tunkeutua rakennuksille ja palkat pudotetttiin niin alas, ettei niillä edes elä.
Tehkää Kokoomuslaiset paljon verorahaa, että saatte elätettyä sen puoli Suomea, joka on järjissään ja ymmärtää, että tämän hallituksen ainoa tavoite on tuhota duunarit!
Oikeastiko et elä sillä, että saat 65 e/h? Toki maksat siitä ALV:n jne., mutta kyllä siitä muille riittää elämiseenkin.
Esitä tarkalleen, kuka mansaa Suomessa 65euroa per tunti, lähden heti tästä tulemaan?
-Raksalla palkat on virolaisten ansiosta 10 euroa tunti.
Sinulleko ei riitä 10e/h? Miksi ei?
Kai tiedät, että yrittäjänä saisit tuon 65e/h, mutta joutuisit itse maksamaan niin eläkkeesi kuin vakuutuksesikin. Miksi et siis ryhdy yrittäjäksi?
En ole tuo raksamies, mutta haloo, kyllä 10 euroa tunti on surkea palkka! Rakennusmies kuitenkin on alansa ammattilaiseksi koulutettu. Mieti, jos käyt vielä tuollaisella palkalla vaikka julkisilla töissä? Sulla menee 10-20 euroa jo päivässä bussimatkoihin.
10 euroa tunti maksetaan koululaiselle nurmikonleikkuusta kesätyönä!
Olisi kiva tietää, lähtisitkö itse sieltä kirjoittelemasta kympin tunti -hommiin?
...no mutta tuo rehtorihan kuvasi täysin sitä arkea, jota on tälläkin hetkellä peruskouluissa.
Olenkin miettinyt katsellessani opettajansijaisena, kun jo alakoulun oppilaat eivät kykene istumaan aloillaan, juoksevat käytävään, haistattelevat ja kiroilevat, rikkovat ja sotkevat paikkoja tahallaan, potkivat ja huutavat, eivät noudata sääntöjä, että minkähänlaisia työntekijöitä näistä oikein tulee?
Kuka tuollaisista kykenee edes opiskelemaan mitään ammattia tai kuka hänet ottaa töihin?
Nyt heitä on työnnetty lähihoitajaopintoihin ja - oi ironiaa - koulunkäyntiavustajiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mutta nuorisotyöttömiä vähemmän. Se on tärkeintä, jipii! Silloin, kun itse 14 vuotta sitten pääsin yläasteelta niin suurin osa luokkalaisista meni kunnan ainoaan lukioon. Nämä, jotka eivät päässeet sinne menivät naapurikunnan lukioon, jonne pääsi alle seiskan todistuksella. Nämä sitäkin surkeammat menivät kymppiluokalle tai jonnekin amikseen, jonne varmasti soveltuivat lukiota paremmin.
Ne muutamat lähihoitajat, jotka itse tunnen eivät ole vielä peruskoulun jälkeen tienneet mitä haluavat, joten ovat menneet lukioon. Lukion jälkeen ovat hakeutuneet lähihoitajiksi. Ei olisi tullut silloin mieleenkään, että opettajat olisivat esim. peruskoulussa patistaneet tiettyyn koulutukseen, kun muuallekaan ei pääse. Pitäisi ehkä panostaa jo siihen yläasteaikaiseen opinto-ohjaukseen, jotta pystyttäisiin yksilöllisesti seuraamaan tulevaisuudessa syrjäytysmisvaaraassa olevat. Ei riitä, että nämä kaikki vain törkätään lähihoitajiksi.
Mitä itse muistan, niin 2000- luvun alussa peruskoulua päättäessäni opinto-ohjaus jatkokoulutuksen suhteen oli sitä, että alueen lukioista esitelmöitiin monen opo-tunnin ajan. Ammattikoulut käytiin pikaisesti läpi muutamalla lauseella, ja jatkettiin lukioista kertomista.
Kun en ollut menossa lukioon, niin ei pahemmin oltu kiinnostuneita ohjaamaan ammattikoulun alanvalinnan suhteen. Kunhan nyt johonkin meet -tyylisesti vain.
Aloitin yhden ammattikoululinjan, lopetin ja aloitin toisen linjan, jonka kävin loppuun (vaan jotta sain toisen asteen suoritettua). Ammattikorkeakoulusta löysin sitten sen itseäni aidosti kiinnostavan alan.
2010-luvulla lukioon menijöille järjestettiin tutustumiskäyntejä lukioihin, ammattikouluun haluavat saivat googlailla kiinnostavia ammatteja.
En kyllä itse kokenut saaneeni mitään hyvää ohjausta, suoritin amiksessa yhden tutkinnon, en tehnyt alan töitä ja nyt opiskelen ammattikorkeassa ihan toista alaa.
Ohis, mutta vastaan osaltani:
Minä olen ollut työssä, joka ajoi minut ihan romuksi. En sopinut työpaikkaan ollenkaan (ammattiani vastaava työ), vihasin jokaista hetkeä siellä, tuli unettomuutta ja muuta mukavaa. SILTI tajusin, että on ihan ikioma valintani olla siellä. Otin loparit ja karenssin. Mun terveys on mulle monin verroin arvokkaampaa kuin mikään työpaikka tai rahakorvaus. Luulisi hoitotyössä olevien ihmisten olevan samaa mieltä. Tyhmähän se on joka työpaikan vuoksi itsensä rikkoo.