Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto ja elatusvelvollisuus!
-vierailija
29.10.2018 |
Tilanne tämä: olemme puolison kanssa eläkeellä. Yhteistä taivalta alaikäisistä saakka ja useampi lapsi kasvatettu aikuiseksi. Puolisolla vuokratuloja eläkkeen lisäksi. Itselläni pieni eläke jolla kituutan. Onko mahdollista hakea käräoikeuden kautta päätöstä, että puolisoni joutuisi luovuttamaan vuokratuloista osan minulle? Asiasta keskusteltu hänen kanssa, mutta hänen mielestään puolisoilla voi olla erilaiset elintasot.
Onko tämä oikein?
Syy pieneen eläkkeeseeni on se, että hoidin kotona useamman lapsen kolmevuotiaaksi asti ja tein myös lyhennettyä työaikaa, koska yksi lapsista erityislapsi. Mies tällöin teki kahta työtä ja huiteli harrastuksissa miesystävänsä kanssa......Olemme siis eläneet kahta elintasoa jo aikaisemmin, mutta nyt tarvitsen / haluan oman osuuteni elämän aikana kertyneestä perheen varallisuudesta. Kumpikaan ei halua erota tässä iässä, mutta jotenkin puolison päähän pitäisi takoa oikeudenmukaisuutta. Käyttäisin rahoja oman hyvinvointini ylläpitämiseen esim. lääkkeet, harrastukset jne.
Kiusallinen ja outo tilanne, mutta täyttä totta. Onko ennakkotapauksia olemassa?
Kommentit (135)
Järkyttävää huomata miten harva tunnistaa taloudellista väkivaltaa ja miten moni hyväksyy sen. Kuinka moni mies olisi kotona rahatta vaimon syödessä vieressä pihvejä ja matkaillessa. Ja pesisi kiltisti vaimon pyykit, kun tämä suvaitsee kotiin tulla?
Meilläkin muuten on sijoitusasunto. Se on minun ja mieheni harrastaa sillä vuokraustoimintaa. Voitto tulee yhteiseen talouteen kuten muutkin tulomme. Syömme myös pivimme yhdessä ja reissaamme perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on tuota tulojen epäsuhtaa ja valtavat erot eläkekertymissä. Olen ollut pitkään kotona / työttömänä / opiskellut. Se ero ap:n tilanteeseen on, että asunto on sentään molempien nimissä, vaikka mies on sen pääosin maksanut, ja sijoitusia meillä on molemmilla, tosin miehellä enemmän. Nyt kun olen vihdoin töissä, tuntuu että olen miehen määrittämän elintason vanki. Minulle kävisi pienempi asunto eikä ruokaankaan tarvitsisi minun puolestani törsätä niin paljon. Mies tykkää elää leveämmin ja se tekee sen, että minun pieni palkkani tuntuu valuvan kuin moolokin kitaan. Nettotuloni ovat nousseet töihin päästyäni noin 1000€/kk mutta tuntuu että niistä ei jää mitään näkyvää jälkeä. Toki mies on kantanut päävastuun perheen elatuksesta pitkään ja minullekin on kertynyt sen myötä omaisuutta. Mutta nyt kun minäkin tienaan edes jotain, en haluaisi että kaikki menee leveään elämään ja olen yrittänyt keskustella miehen kanssa siitä, minkä verran voisin säästää ilman että se tuntuu hänestä suurelta vääryydeltä.
Ymmärrän kyllä miehenkin puolelta sen, että jos hänellä on varaa rotukarjan pihviin, niin miksi söisi silakoita? Ja kun on varaa asua leveästi, niin miksi asuisi ahtaammin? Mutta minä haluaisin paikata osingoilla sitä pieneksi jäävää eläkettä ja säästää vanhuuden varalle. Tällä nykyisellä menotasolla se ei vain tunnu onnistuvan.
Ap, kuinka paljon saat eläkettä ja miten paljon tällä hetkellä osallistut asumiskuluihin? Paljonko maksavat lääkkeesi?
Miksi ap olet ryhtynyt alkujaan hyväksymään teille eri elintason?
Meillä on avioliiton alusta asti kaikki ollut yhteistä. Minäkin hoidin lapset kolme vuotiaiksi ilman kotihoidontukia ja mies teki töitä ja vuorostaan mies oli pari vuotta työttömänä ja minä kävin töissä.
Kaikki omaisuus ja rahat ovat yhteisiä ja pankkitilit ovat ns. Tai-tilejä.
Näin on menty 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olet ryhtynyt alkujaan hyväksymään teille eri elintason?
Meillä on avioliiton alusta asti kaikki ollut yhteistä. Minäkin hoidin lapset kolme vuotiaiksi ilman kotihoidontukia ja mies teki töitä ja vuorostaan mies oli pari vuotta työttömänä ja minä kävin töissä.
Kaikki omaisuus ja rahat ovat yhteisiä ja pankkitilit ovat ns. Tai-tilejä.
Näin on menty 50 v.
Ihanaa lukea kommenttiasi. Olemme myös olleet naimisissa kohta 40 vuotta. Minä olen se miespuolinen. Minulla on korkeampi koulutus, mutta silti ruuhkavuosina, kun lapsemme (neljä) olivat pieniä, puolisoni ansaitsi jopa enemmän kuin minä. Luonnollisesti hänen ollessa kotona pidempään lasten kanssa, hänen tulonsa olivat pienemmät. Kuten sinunkin kirjoituksesta kävi ilmi, pitkässä suhteessa osat vaihtelevat. Välillä toinen voi tienata enemmän, välillä toisinpäin. Voi olla työttömyyttä, sairautta ja itse valittua kodista ja lapsista huolehtimista, jolloin osat vaihtelevat. Ei toista kehtaisi sanoa rakastavansa, jos parisuhteessa ollaan taloudellisesti tai muuten epätasa-arvoisessa asemassa. Se mikään parisuhde olkaan, joku sopimussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää huomata miten harva tunnistaa taloudellista väkivaltaa ja miten moni hyväksyy sen. Kuinka moni mies olisi kotona rahatta vaimon syödessä vieressä pihvejä ja matkaillessa. Ja pesisi kiltisti vaimon pyykit, kun tämä suvaitsee kotiin tulla?
Meilläkin muuten on sijoitusasunto. Se on minun ja mieheni harrastaa sillä vuokraustoimintaa. Voitto tulee yhteiseen talouteen kuten muutkin tulomme. Syömme myös pivimme yhdessä ja reissaamme perheenä.
En tiedä, kuinka moni mies tuollaista hyväksyisi, mutta normaali ihminen ei tuollaista myöskään tee toiselle. Mies tai nainen. Ihan turha siinä on haukkua yleisesti miehiä tai naisia, tuollaisessa epätasa-arvoisessa suhteessa ovat kyllä molemmat vikapäitä. Miksi joku väittää rakastavansa toista, jos alusta asti alistaa tätä taloudellisesti? Miksi joku väittää rakastavansa toista, jos suostuu alistettavaksi taloudellisesti alusta saakka.
Minun mielestä kenenkään ei pitäisi hyväksyä taloudellista epätasa-arvoa suhteessa, jos sitä rakkaudeksi kutsutaan. Varallisuuden sekä elintason tulisi olla sama. Jos ei jonkun kanssa sellaiseen uskalla, niin olisi syytä unohtaa koko juttu. Ihan sama, vaikka olisi itse miljonääri ja morsian olisi rutiköyhä.
Tv. Mies 59v.
Kiitos vastauksista! Katsoin kyllä läpi sormieni asioita kotirauhan takaamiseksi. Tiedän, ettei ollut fiksua, mutta puoliso on itsepäinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Katsoin kyllä läpi sormieni asioita kotirauhan takaamiseksi. Tiedän, ettei ollut fiksua, mutta puoliso on itsepäinen.
Ap
Tsemppiä Ap!
Kannattaa googlata mistä saisit lakiapua. Minusta yliopistollakin (Hki) on joskus ollut opiskelijoiden lakineuvontaa. Ota selvää asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkään takia en ikinä menisi naimisiin. Omat rahat ja vastuu itsestä kummallakin.
t.nainen, jolla on vuokratuloja ja perintöä ja köyhä mies :)Onko sun mies köyhä sen takia, että on hoitanut teidän yhteisiä lapsia kotona ja käyttänyt pienet tulonsa lasten menoihin ja ruokaan?
Ei ole, se oli köyhä jo kun mentiin yhteen. Perheellä ei rikastu 😙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saisi edes erotessa niitä vuokratuloja itsellesi, joten miksi ne nyt pitäisi sinulle jakaa? Laki ei takaa samaa elintasoa puolisoille, ainoastaan toteaa, että "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."
Kun puolisoilla minimi täyttyy eli on katto pään päälle ja ruokaa, niin loput rahat saa kumpikin käyttää niin kuin tahtoo.
Tuo on ainakin tämän varatuomarin mielestä ihan höpöä.
https://anna.fi/lifestyle/tyo-ja-raha/tiesitko-etta-avioliitossa-puolis…
"Oikeudellisesti katsottuna se, kuinka paljon rahaa kumppanille on annettava tai tältä saatava, riippuu aviopuolisoiden eli perheen nettotuloista. Lähtökohtaisesti oikeus katsoo, että niiden tulisi jakautua tasaisesti puolisoiden kesken. Jos siis toisella puolisolla olisi vaikka 6000 nettotulot ja toisella nollatulot, kumpikin olisi oikeutettu 3000 euroon."
Kuitenkaan oikeudessa noin ei koskaan päätetä, koska lain mukaan avioliitossa ollessa avio-oikeus ei vielä ole voimassa, kummankin tulot ja omaisuus ovat omia. Tuo lehtijuttu on pelkästään toimittajan/varatuomarin mielipidettä, koska oikeuskäytännössä ei todellakaan ole lähdetty siitä, että avioliitossa tulot pitää jakaa tasan.
Ei niin. Ehkä jos tulot ovat sen verran normaalit, että nistä ei juuri yli jää, on tavallaan jaettava tasan menojen mukaan, mutta muuten ei. Niin että köyhempi osapuoli voisi vaikka shoppailla turhaan osuudellaan tai vaikkapa sijoittaa.
Ihan järjetöntä lähteä riitelemään missään käräjillä tuollaisesta asiasta. Helpointa varmaan on sen sijaan että vaadit puolisoa maksamaan sinulle rahana, se että hän ostaa sinulle suoraan sen mitä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan järjetöntä lähteä riitelemään missään käräjillä tuollaisesta asiasta. Helpointa varmaan on sen sijaan että vaadit puolisoa maksamaan sinulle rahana, se että hän ostaa sinulle suoraan sen mitä tarvitset.
Tämähän ei ollut miehelle käynyt, lue aloitus.
Aviopuolisoilla ei saa olla eri elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkin hyeena!!
Olisit itse menestynyt töissä ja tehnyt elantosi, turhaa sitä lasten kasvatuksen piikkiin pisttä. Kumma kun nyt vasta uhriudut ja tekisi mieli nostaa elintasoa toisen kustannuksella
5-miehen kuuluukin kohtuullisissa määrin elättää aapee:ta, koska puolisoiden välinen elatusvelvollisuus
6-tuollaiset "no mennään sitten mäkkäriin kun sulla ei ole rahaa pihviin"-jutut kertovat aika selvästi sen että tuossa suhteessa elatusvelvollisuudet eivät täyty ja/tai rahaa käytetään vallankäytön välineenä