Firettäminen - eli taloudellinen riippumattomuus ennen eläkeikää, mitä ajatuksia?

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Itse tingin elintasosta ja säästän. Osittain myös ekologisista syistä. Ruoan kanssa ei pihistellä, käydään surutta ravintoloissa ym, mutta turhaa tavaran kulutusta vältän ja suosin kierrätystä. Säästelen itseäni myös työelämässä mahdollisuuksien mukaan, en odota eläkepäiviä vaan otan kaiken mahdollisen vapaan nyt (opintovapaa, perhevapaat, osa-aikaisuus). Uskoisin että parinkymmenen vuoden päästä on kiva pesämuna hankittuna, jolloin voimme pitää sapattia halutessamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Juuri näin! Vaatii kuitenkin itsenäistä ajattelua ja rohkeutta elää toisin kuin valtaosa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

En jaksa  yrittää moista.

Sukulainen kuoli muutama kuukausi sitten 55-vuotiaana leukemiaan. Ei tosiaankaan firetellyt, vaan nautti elämästä ja perheestä, perhe oli todella tärkeä.  Töissä oli pakko käydä, ihan duunarin hommissa, että pystyi maksamaan perheen menoja ja kustantamaan omakotitalon kellareineen, jossa teki puutöitä ja hitsaili kaikenlaista ite-taidetta. Matkusteli lomillaan ja urheili paljon, tykkäsi vaeltamisesta ja tuntureista, kanootilla melomisesta. Siihen tarvittiin sitä työstä saatavaa rahaa, sijoittamiseen siitä ei riittänyt. Sitä me hänen sairastaessaan juteltiinkin, että ihminen usein kuvittelee, että hänellä on vielä aikaa, mutta parempi on tehdä mitä tykkää nyt eikä huomenna. Mitähän se hänen elämänsä olisi ollut,jos olisi nuukaillut ja elellyt kaurapuurolla aikaisempaa eläkettä odotellessa....ankeaa..

Enkä varsinkaan jaksaisi vetää mitään kaurapuuroa ja pihistellä koko aikuisikääni, että pääsee sitten aikaisemmin eläkkeelle. Voi helvet...mistä tietää, onko lautapuku päällä jo viiskymppisellä. Eletään päivä kerrallaan, elämästä nauttien.

N48 v.

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Höpö höpö. Elintason laskeminen keski/hyvätuloiselle on kyllä hyvin helppoa, jos sitä oikeasti haluaa eikä ole materialisti. Suurin osa vaan kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sekin on minulle ihan ok, mutta turha tulla valittamaan, miten paljon mihinkin "pakolliseen" menoon kuluu rahaa, kun 90% näistä on aivan turhia tai ylihinnoiteltuja ainakin.

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Elintason laskeminen onkin vaikeaa, siksi olisikin niin tärkeää yrittää estää sen turha nouseminen, eli ns. "lifestyle creep", ja yrittää tosiaan elellä hieman vaatimattomammin kuin mihin tulotaso oikeasti yltäisi ja säästää se osa mitä ei käytä senhetkisen elintason nostamiseen. Omien menojen pitäminen kurissa on kuitenkin helpompaa kuin sen oman tulotason merkittävä kasvattaminen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa  yrittää moista.

Sukulainen kuoli muutama kuukausi sitten 55-vuotiaana leukemiaan. Ei tosiaankaan firetellyt, vaan nautti elämästä ja perheestä, perhe oli todella tärkeä.  Töissä oli pakko käydä, ihan duunarin hommissa, että pystyi maksamaan perheen menoja ja kustantamaan omakotitalon kellareineen, jossa teki puutöitä ja hitsaili kaikenlaista ite-taidetta. Matkusteli lomillaan ja urheili paljon, tykkäsi vaeltamisesta ja tuntureista, kanootilla melomisesta. Siihen tarvittiin sitä työstä saatavaa rahaa, sijoittamiseen siitä ei riittänyt. Sitä me hänen sairastaessaan juteltiinkin, että ihminen usein kuvittelee, että hänellä on vielä aikaa, mutta parempi on tehdä mitä tykkää nyt eikä huomenna. Mitähän se hänen elämänsä olisi ollut,jos olisi nuukaillut ja elellyt kaurapuurolla aikaisempaa eläkettä odotellessa....ankeaa..

Enkä varsinkaan jaksaisi vetää mitään kaurapuuroa ja pihistellä koko aikuisikääni, että pääsee sitten aikaisemmin eläkkeelle. Voi helvet...mistä tietää, onko lautapuku päällä jo viiskymppisellä. Eletään päivä kerrallaan, elämästä nauttien.

N48 v.

Näinpä hyvinkin. Näitä kohtaloita tapasin työssäni päivittäin ja oma ajatteluni uuttuikin pikku hiljaa totaalisesti. Se on muuttunut jopa niin paljon, että lopetin sh:n kolmivuoro-orjatyön sairaalassa ja aloin elämään "omannäköistäni" elämää. Niukasti, mutta onnellisena jokaiseen uuteen aamuun heräten.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Höpö höpö. Elintason laskeminen keski/hyvätuloiselle on kyllä hyvin helppoa, jos sitä oikeasti haluaa eikä ole materialisti. Suurin osa vaan kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sekin on minulle ihan ok, mutta turha tulla valittamaan, miten paljon mihinkin "pakolliseen" menoon kuluu rahaa, kun 90% näistä on aivan turhia tai ylihinnoiteltuja ainakin.

Riippuu myös elämäntilanteesta. Minulle lapsettomalle omistusasujalle se on helppoa, mutta mitenkäs sen tekee esimerkiksi vuokralla asuva monilapsinen perhe?

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Höpö höpö. Elintason laskeminen keski/hyvätuloiselle on kyllä hyvin helppoa, jos sitä oikeasti haluaa eikä ole materialisti. Suurin osa vaan kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sekin on minulle ihan ok, mutta turha tulla valittamaan, miten paljon mihinkin "pakolliseen" menoon kuluu rahaa, kun 90% näistä on aivan turhia tai ylihinnoiteltuja ainakin.

Riippuu myös elämäntilanteesta. Minulle lapsettomalle omistusasujalle se on helppoa, mutta mitenkäs sen tekee esimerkiksi vuokralla asuva monilapsinen perhe?

Vuokralla saa asumistukea tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Höpö höpö. Elintason laskeminen keski/hyvätuloiselle on kyllä hyvin helppoa, jos sitä oikeasti haluaa eikä ole materialisti. Suurin osa vaan kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sekin on minulle ihan ok, mutta turha tulla valittamaan, miten paljon mihinkin "pakolliseen" menoon kuluu rahaa, kun 90% näistä on aivan turhia tai ylihinnoiteltuja ainakin.

Riippuu myös elämäntilanteesta. Minulle lapsettomalle omistusasujalle se on helppoa, mutta mitenkäs sen tekee esimerkiksi vuokralla asuva monilapsinen perhe?

Vuokralla saa asumistukea tarvittaessa.

Jos tarvitsee asumistukea, tuskin on kummoisia mahdollisuuksia säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten.

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Useimmilla olisi kyllä tähän mahdollisuus, jos olisivat valmiita tinkimään elintasostaan ---> iso omakotitalo pieneen "mökkiin", kallis auto halpaan, ulkomaanmatkat pois, kaikki turha shoppailu pois, ruoka valmistetaan itse ja opetellaan tekemään itse muuenkin enemmän (samalla oppii myös uusia taitoja) jne. Nämä ovat valintoja.

Tämähän se. Usein elintaso nousee vastaamaan tulotasoa, vaikka ei olisi mikään pakko että näin käy. Ihan yhtä hyvin voisi laittaa jonkun summan joka kuukausi säästöön ja elellä hieman niukemmin, ja jos tarpeeksi nuorena aloittaa se raha kasvaa mukavasti korkoa ja tekee elämästä helpompaa sitten vanhempana.

Elintason laskeminen on paljon vaikeampaa kuin sen nostaminen. Monille eläkeläisille tulee yllätyksenä, miten paljon pienempi eläke on kuin palkka. Tästä on todisteena kymmenettuhannet ylivelkaantuneet eläkeläiset.

Harva sitä paitsi haluaa muuttaa eläkkeellä korpeen pieneen mökkiin. Päin vastoin lisääntynyt vapaa-aika käy useimmiten kalliiksi. Siksipä minäkin olen koko aikuisikäni säästänyt ja sijoittanut. Tavoitteena on, että eläkkeellä olisi edes sama elintaso kuin nyt.

Nettopalkan ja odotetun nettoeläkkeen ero on kohdallani todennäköisesti noin 1200€/kk. Sen kuromiseen pitää säästää ja sijoittaa pitkäjänteisesti ja oikein. Tosin asiaa helpottaa, että olen nyt tottunut pistämään ison osan palkastani sivuun.

Höpö höpö. Elintason laskeminen keski/hyvätuloiselle on kyllä hyvin helppoa, jos sitä oikeasti haluaa eikä ole materialisti. Suurin osa vaan kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sekin on minulle ihan ok, mutta turha tulla valittamaan, miten paljon mihinkin "pakolliseen" menoon kuluu rahaa, kun 90% näistä on aivan turhia tai ylihinnoiteltuja ainakin.

Riippuu myös elämäntilanteesta. Minulle lapsettomalle omistusasujalle se on helppoa, mutta mitenkäs sen tekee esimerkiksi vuokralla asuva monilapsinen perhe?

Vuokralla saa asumistukea tarvittaessa.

Jos tarvitsee asumistukea, tuskin on kummoisia mahdollisuuksia säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten.

Riippuu ihan ihmisestä ja muista menoista.

Nimim. kokemusta on

Ei sitä elämää tarvitse viettää mitenkään supersäästeliäästi pöätyäkseen firettäjäksi. Minäkin käyn usein hyvissä ravintoloissa, kulttuuritapahtumissa, matkustelemassa ja varsinkin vietän aikaa ystävien kanssa. Sijoitan 1200 e joka kuukausi. Todennäköisesti olen taloudellisesti riippumaton noin 55-vuotiaana.

Ja toinen vaihtoehto on käyttää työatä saamaansa rahaa harrastukseen ja elämiseen JA sijoittaa. Eivät ne sulje pois toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

 

 

Miten ihmeessä voidaan pakottaa ihminen joka ei saa tukia töihin? Ei tää mikään bananivaltio sentään (vielä) ole.

Alkaa kohta olla.

Paitsi, että meillä ei kasva banaaneja.

Omalla kohdalla töiden lopettaminen häämöttää jo, ikää on nyt 48v. Olen kovasti töitä tekemällä yrittäjänä saanut säästettyä miljoonaomaisuuden. Ihan nollasta aloitin. Silti en ole syönyt pelkkää kaurapuuroa, on talo ja lapset. Olen aina ollut säästäväinen luonteeltani, käytän rahaa kun se on perusteltua mutta en tuhlaa. Pääsyy töiden lopettamiseen on se, että en enää jaksa vetää pulkkaa naru tiukalla, kun siinä istuu joukko vapaamatkustajia. 100k€ palkkatulosta kun todellinen veroaste on n. 80% Pääomatuloista se on vähän vähemmän mutta kuitenkin paljon. Yhtään ei ole huono omatunto, kyllä taksvärkki alkaa riittää. Elän rauhallista elämää loppuelämän mielummin kuin raadan itseni hautaan

M.

Ei tarvitse syödä kaurapuuroa kun valitsee hyväpalkkaisen työn ja panostaa uraan. Monesta asiasta on myös mahdollista säästää todella isoja summia ilman elämänlaadun todellista laskua. Esim kun järjestää elämänsä niin ettei tarvitse autoa, säästää vuodessa kuin itsestään jopa kymppitonnin.

Itsellä fire-tavoite tullee täyteen 45-vuotiaana, enkä aidosti koe että olisin tinkinyt mistään tärkeästä. Voisimme helposti asua esim puolet kalliimmassa asunnossa, mutta ei se tekisi minua ollenkaan onnellisemmaksi.

Up

Firettäminen kuulostaa ihanalta, mutta.... jos elämä on tässä ja nyt. On hassua ajatella, että parikymppinen alkaa elämään elämäänsä kohti jotain päivää, kun on 40-50. Siihen asti vaan kieltäytymistä ja itsensä rääkkäämistä?