Firettäminen - eli taloudellinen riippumattomuus ennen eläkeikää, mitä ajatuksia?

linkki: https://www.lansivayla.fi/artikkeli/715781-jamilla-24-haluaa-olla-riipp…

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

Vierailija kirjoitti:

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

 

 

Miten ihmeessä voidaan pakottaa ihminen joka ei saa tukia töihin? Ei tää mikään bananivaltio sentään (vielä) ole.

Olisi kiinnostava kuulla lisää näkemyksiä.

t. vastaaja 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

 

Miten ihmeessä voidaan pakottaa ihminen joka ei saa tukia töihin? Ei tää mikään bananivaltio sentään (vielä) ole.

En halua edes kuvitella, kuinka saadaan. Eikä saada tosiaan vielä, kuten totesit. Mutta maailma muuttuu yllättävän nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

 

 

Pakkotöihin kun ei saa tukia ja työelämä houkuttelevaksi perustulolla? Ymmärätkö itsekään miten sekavan viestin raapustit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niukka elämä kaurapuurolla on minusta hieno ajatus, jos sillä saa ostettua elämäänsä omaan käyttöön. Tiedä sitten, mitä ovat seuraukset, jos tuo yleistyy. Ehkä aletaan määrätä pakkotöihin myös ihmisiä, jotka eivät saa mitään tukia. Ihmisen elämän tarkoitus kun on joidenkin tahojen mukaan bkt:n kasvattaminen.

Tietenkin myös on niin, että terveyspalvelut, infrastruktuuri, koulutus ja muut tarvitsevat veronmaksajia.

Luulen kuitenkin, että useimmat ihmiset tahtovat tehdä rahaa niin ahnaasti ja pitkään, että tuosta ei tule ongelmaa. Olen myös melko varma, että meitä, jotka selviämme runsaan vapaa-ajan kanssa ei ole kuitenkaan kovin paljon. Niin, no, nuoremmat ikäluokat pelihimoineen ja viihtymistarpeineen voivat ehkä osoittaa tuon oletukseni vääräksi.

Yksi ratkaisu on, että työelämästä tulisi saada houkuttelevampi vaihtoehto. Sitä ei saada aikaan tyky-päivillä, vaan yksilöllisillä joustomahdollisuuksilla. Ja tietenkin sillä, että taloudellisesti kaikki työn tekeminen kannattaisi aina. Pitäisi siis ottaa käyttöön perustulo,

 

Pakkotöihin kun ei saa tukia ja työelämä houkuttelevaksi perustulolla? Ymmärätkö itsekään miten sekavan viestin raapustit?

Mikä siinä oli sinusta erityisen sekavaa? Kuten jo vastasin yllä, tiedän, että tällä hetkellä töihin pakottaminen ei ole mahdollista, jos ihminen ei nosta tukia. Toivon, että ei ole tulevaisuudessakaan. 

Et siis ole perehtynyt perustuloon sen vertaa, että tietäisit yhden keskeisimpiä argumentteja perustulon puolesta olevan sen, että se tekee kaiken työn tekemisen kannattavaksi kaikissa tilanteissa?

Suosittelen, että vietät vaikka yhden viikon kirjoja lukien. Palaa sitten virkein mielin keskustelemaan lisää.

Mulla firettäminen on käytännössä sitä, että maksan asuntolainaa pois mahdollisimman paljon. Vaikka asunnon arvo ei nousisi, voi asunnon myymisestä saatavilla rahoilla sitten keski-iän jälkipuoliskolla elellä helposti noin 12 vuotta, vaikka muuttaisi vuokralle. Ehkä suuri kysymys onkin juuri se, kannattaako edes odotella tuohon asti, sillä oma terveys, maailman tila, asuntojen hintakehitys ovat kaikki täysin oman vaikutusvallan ulkopuolella. 

Tuo on turha pelko, että väki lähtisi massoitain irtisanoutumaan, jos kohtuullinen toieentulo olisi muutenkin taattu. Ei päde ainakaan niihin, jotka ovat tottuneet tekemään töitä, ja työ on myös tärkeä elämänsisältö.

Esimerkkinä lähisukulaiseni, jotka olisivat oikeutetut vanhuuseläkkeeseen, mutta eivät vaan malta lopettaa. Toinen pitää itseään korvaamattomana (!) Asiantuntijana, toinen tykkää tutusta ja turvallisesta eli kaihtaa kaikkia muutoksia elämässään. Ahneus ja pihiys on myös työelämässä kantava voima.

Enempi pakoa olisi niiden joukossa, jotka ovat aina kokeneet, ettei kokopäivätyö ole vapaan ihmisen elämää.

Mistäs tässä aloittaisi?

Pääomatuloista maksetaan myös veroja, heti alusta asti 30%, eli pienistä tuloista paljon enemmän kuin ansiotuloveroa. Eli kyllä se firettäjä veroja maksaa.

Toisaalta ne pääomat, joiden turvin voi elää, ovat niin suuria, ettei niitä raskaasti verotetuista ansiotuloista kerätä kuin poikkeustapauksissa. Useimpien on pakko huolehtia, että on edes jotain ansiotuloa tai työeläkettä.

Omasta mielestäni elämä menee kyllä vähän hukkaan, jos ei nuorena malta perustaa esimerkiksi perhettä, kun on niin kova hinku eläkeläiseksi. Kenen kanssa niistä eläkepäivistä sitten nautitaan, jos pihiys on rajoittanut sosiaalisen elämän minimiin 50-vuotiaaksi asti?

Suunnitelma omistusasunnon myymisestä puree nilkkaan pahasti sitten, kun ne rahat on käytetty, eläkettä ei ole kertynyt, ja jostain pitäisi löytää rahat vuokraan.

Minusta on rumaa kutsua ahneeksi tavallista työtätekevää ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Enempi pakoa olisi niiden joukossa, jotka ovat aina kokeneet, ettei kokopäivätyö ole vapaan ihmisen elämää.

Allekirjoitan tämän. Ensimmäisessä ammatissani siivosin työkseni, maksoin asuntolainaa (tehty), kasvatin lasta (tehty) ja säästin opintojen varalle (tehty). Palautin juuri graduni, eikä sekään auttanut löytämään sisäistä uraihmistäni. Olen kieltämättä sellainen "vapaa on vain umpihanki" -tyyppi, ja nyt kun vapauden makuun on päässyt... Uudella alalla ei joustoja ole tarjolla. Saan tarvittavan tulon pienimmällä vaivannäöllä osa-aikaisena vanhalla alalla, joten sinne käynee tie, tavoitteena kun on maksimoida vapaa-aika. Puoliso on ulkona pyörästä, itsekin puoliksi. Ollaan nelikymppisiä, en uskalla edes ajatella missä horisontissa virallinen eläkeikäni seilaa.

Omistusasuntoja voi myydä muitakin kuin sen, missä itse asuu. Silloin ei tarvitse hankkiavukrarahoja (mutta yleensä asumistukea saa vuokraan ja lämmitykseen, joten pienituloiselle vuokralla asuminen on usein kannattavampaa omistusasuminen).

Olen itse taloudellisesti riippumaton 50 vuoden iässä (nyt 45) ja voisin vaatimattomasti eläen jäädä pois työelämästä (tai voisin kai nyt jo, mutta sitten elämä olisi todella vaatimatonta). En aio jäädä, koska rakastan työntäni ja olen siinä kunnianhimoinen, mutta tietoisuus tästä mahdollisuudesta on antanut minulle työelämässä paljon vapauksia. Minun ei ole tarvinnut suostua mihin tahansa projekteihin, olen voinut valikoida parhaat ja kiinnostavimmat. Minun ei ole tarvinnut pelätä pomoja, potkuja eikä määräaikaisuuksien jatkamatta jättämisiä. Olen voinut ottaa riskejä, kehittää uutta, innovoida - ja se on palkinnut itsensä, koska minun ei ole tarvinnut pelata varman päälle, vaan olen voinut ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen yrittää toisenkin kerran ja joskus vielä kolmannenkin.

Monilla se eläköityminen ei varmaan tarkoitakaan sitä, että jäisi keinustuoliin katselemaan hömähökkejä ristallliruunussa, vaan sitä, että voi myös työelämässä keskittyä johonkin mikä todella kiinnostaa, vaikka ei välttämättä välittömästi mitään tuotakaan.

Niin, ja nöistä parin - muutamsn kymmenen tuhannen euron pääomatuloista tosiaan maksetaan suhteessa paljon kovempi vero, kuin samankokoisista palkkstuloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enempi pakoa olisi niiden joukossa, jotka ovat aina kokeneet, ettei kokopäivätyö ole vapaan ihmisen elämää.

Allekirjoitan tämän. Ensimmäisessä ammatissani siivosin työkseni, maksoin asuntolainaa (tehty), kasvatin lasta (tehty) ja säästin opintojen varalle (tehty). Palautin juuri graduni, eikä sekään auttanut löytämään sisäistä uraihmistäni. Olen kieltämättä sellainen "vapaa on vain umpihanki" -tyyppi, ja nyt kun vapauden makuun on päässyt... Uudella alalla ei joustoja ole tarjolla. Saan tarvittavan tulon pienimmällä vaivannäöllä osa-aikaisena vanhalla alalla, joten sinne käynee tie, tavoitteena kun on maksimoida vapaa-aika. Puoliso on ulkona pyörästä, itsekin puoliksi. Ollaan nelikymppisiä, en uskalla edes ajatella missä horisontissa virallinen eläkeikäni seilaa.

Sama täällä. Uuden tutkinnon myötä saatoin itseni vain ojasta allikkoon ja tämänhetkisessä työssäni ei joustoja myöskään tunneta. Itselleni on tärkeintä tämänhetkinen, tasapainoinen ja sujuva perhearki. Kenellekään meistä ei ole annettu mitään takuuta terveistä eläkepäivistä tai edes siitä, olemmeko silloin elossa enää. Siispä osa-aikatyöhön tulen minäkin päätymään, jotta saisin nauttia elämästäni tässä ja nyt.

Minusta tästä asiasta puhutaan nii paljon, että voisi luulla sen olevan yleistäkin. Aika harvalla kuitenkaan on firettämiseen (tai down-shiftaukseen, miksi sitä sitten halutaankin kutsua), taloudellista mahdollisuutta. Lisäksi ne, joilla siihen olisi mahdollisuuksia, tekee usein jotain niin mielenkiintoista työkseen, ettei malta lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enempi pakoa olisi niiden joukossa, jotka ovat aina kokeneet, ettei kokopäivätyö ole vapaan ihmisen elämää.

Allekirjoitan tämän. Ensimmäisessä ammatissani siivosin työkseni, maksoin asuntolainaa (tehty), kasvatin lasta (tehty) ja säästin opintojen varalle (tehty). Palautin juuri graduni, eikä sekään auttanut löytämään sisäistä uraihmistäni. Olen kieltämättä sellainen "vapaa on vain umpihanki" -tyyppi, ja nyt kun vapauden makuun on päässyt... Uudella alalla ei joustoja ole tarjolla. Saan tarvittavan tulon pienimmällä vaivannäöllä osa-aikaisena vanhalla alalla, joten sinne käynee tie, tavoitteena kun on maksimoida vapaa-aika. Puoliso on ulkona pyörästä, itsekin puoliksi. Ollaan nelikymppisiä, en uskalla edes ajatella missä horisontissa virallinen eläkeikäni seilaa.

Sama täällä. Uuden tutkinnon myötä saatoin itseni vain ojasta allikkoon ja tämänhetkisessä työssäni ei joustoja myöskään tunneta. Itselleni on tärkeintä tämänhetkinen, tasapainoinen ja sujuva perhearki. Kenellekään meistä ei ole annettu mitään takuuta terveistä eläkepäivistä tai edes siitä, olemmeko silloin elossa enää. Siispä osa-aikatyöhön tulen minäkin päätymään, jotta saisin nauttia elämästäni tässä ja nyt.

Toivotan onnea sen kanssa (osa-aikatyön, en allikon :))! - Meiltä molemmilta vietiin mahdollisuus terveisiin eläkepäiviin jo alle kolmekymppisenä, millä on varmasti ollut osuutta päätöksiin ja suuntaan, mutta tuttavapiiristä ja työyhteisöstä kantautuu huhuja muistakin vastaavia ratkaisuja tehneistä. Sitä kohti on mentävä, mistä onni löytyy, uskon. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisesta ilmiöstä puhutaan laajemmassa mittakaavassa, vai ollaanko edelleen yksittäistapauksia ja huonohkoja ihmisiä. Josko osa-aikatyön tekeminen muuttuisi joskus helpommaksi...? -ed.

Vierailija kirjoitti:

Mulla firettäminen on käytännössä sitä, että maksan asuntolainaa pois mahdollisimman paljon. Vaikka asunnon arvo ei nousisi, voi asunnon myymisestä saatavilla rahoilla sitten keski-iän jälkipuoliskolla elellä helposti noin 12 vuotta, vaikka muuttaisi vuokralle. Ehkä suuri kysymys onkin juuri se, kannattaako edes odotella tuohon asti, sillä oma terveys, maailman tila, asuntojen hintakehitys ovat kaikki täysin oman vaikutusvallan ulkopuolella. 

Oma terveys on aika paljolti oman vaikutusvallan puolella. Niin moni 50-70 vuotias ihminen on ylipainoinen ettei tosikaan. Koskaan ei ole mitään liikuntaa harrastettu ja ruokatavat pysyneet muuttumattomina vuosikymmenten ajan. Ei ihmekään että liike hidastuu, pää ei enää toimi kunnolla ja kassajonossa sinua ei halua nähdä kukaan.

Näin viimeviikolla pururadalla arviolta 60 vuotiaan miehen trikoissa juoksemassa. En pysynyt perässä, olen 26 vuotias mies.

Olosuhteiden pakosta. En kykene töihin enää, enkä pääse eläkkeellekään. En ole oikeutettu työttömyyskorvauksiin. Varauduin tähän, koska tein töitä kuluttavalla alalla. - 55v.

Olen päälle viisikymppinen kotiäiti ja -rouva ja taloudellisesti riippumaton. Jos nyt eroaisin/mies kuolisi, pärjäisin oikein mukavasti loppuelämäni. Yksityistä eläkettä on kertynyt reilusti enemmän kuin eläkettä keskivertosuomalaisella, kiitos mieheni. Omaisuutta on sen verran, ettei ole hätäpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Harva se viikko tuntuu uutisiin nousevan otsikko nuorista aikuisista, jotka haluavat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden ennen eläkeikää. Nyt oli taas tällainen uutinen (linkki alla), jossa kerrotaan että ilmiölle on myös nimi - firettäminen (financial indepence, retire early).

Osakesijoittaminen omilla rahoilla on tietenkin jokaisen oikeus, mutta tuossa uutisessa kerrotaan yhden firettämisen muodon olevan se, että elää säästeliäästi ja syö vain kaurapuuroa. Onkohan se eläköityminen esim. 55-vuotiaana sen arvoista? Toisaalta ymmärrän firettämisen hyvin, tämänkään uutisen 24-vuotias päähenkilö ei pääse eläkkeelle, kuin vasta 67v 9kk iässä ja nykyisillä syntyvyysluvuilla ikä varmaan nousee. Kuka enää haluaa mitään eläkettä edes odottaa?

Voihan sitä jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle, jos taloudellinen tilanne antaa periksi. Ihmisiä pelotellaan aivan turhaan, ettei eläkkeelle pääsisi.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005063316.html