Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla lapsuus 70ja 80-luvuilla tällaista?
29.10.2018 |
Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Köyhiä on aina ollut, turha luulla että 70- ja 80-luvulla vallitsi joku yleinen kurjuus. Silloin kaikki oli halvempaa eikä köyhät yrittäneetkään elää mitään high lifea sossun rahoilla kuten nykyään. Silloin oli töitä kenelle tahansa ja työtä HALUTTIIN tehdä, sossun luukulla ravaaminen oli ihan viimeinen vaihtoehto. Kun nykyään se katsotaan osaksi nettotuloja ja on ideologisesti työttömän ihmisoikeus. Ja valtio velkaantuu miljardin toisensa jälkeen..
Kyllä 70-luvulla oli työttömyyttä, siksi lähdettiin Ruotsiin isolla joukolla töihin. Ja vielä 80-luvun puolellakin oli paljon työttömyyttä, se hetkellinen nousukausi 80-luvun lopulla oli sellaista aikaa vuoteen 1990 että töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä ja esim. rakennusmiehistä oli kova pula kun duunarit rakensi taloja velkarahalla jonka korko nousi sitten 80-luvun lopussa 20 prosenttiin.
Ei tietenkään tuohon aikaan kun ei ollut kännyköitä ja tietokoneita ollut tarvettakaan käyttää rahaa niin paljon, köyhillä ei ollut edes lankapuhelinta, telkkari oli, mutta 80-luvulla lainattiin videovuokraamosta myös vhs-laite, vain rikkailla oli oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tuollaista. Kuulostaa tosi niukalta.
Asuimme vuokralla siistissä kerrostalokolmiossa siinä vaiheessa, kun meitä lapsia oli vain kaksi. (Myöhemmin perheen kasvaessa muutimme isompaan kotiin, joka oli oma.) Minulla ja sisarellani oli yhteinen huone.
Söimme terveellistä kotiruokaa. Äitimme oli kotiäitinä. Välillä kävimme ravintolassa syömässä. Rahaa ei ollut kovin paljon käytössä, mutta kaikkea oli riittävästi.
Meille lapsille ostettiin koulukavereihimme verrattuna tosi vähän mitään muotileluja lähinnä siksi, että äitimme ei halunnut kotiin paljon tavaraa.
Vanhempamme olivat aika nuoria. Niillä koulukavereillamme, joiden vanhemmat olivat iältään vanhempia, oli isoja omakotitaloja ja hienompia autoja, mutta en ajatellut sillä olevan mitään merkitystä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina.
Miksi ei ollut harrastuksia? Siihen aikaan oli paljon ilmaisia harrastuksia, esim. 4H-kerho, kuorot jne.
On todella köyhää ollut jos on ruuaksi ollut vain muroja, tai laiskaa.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta harrastusten puuttuminen kertoi tuolloin myös yhteiskuntaluokasta. Toki oli ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia, koulun yhteydessä oli ainakin meillä päin jotain kerhoja, liikuntajuttuja (joissa muistan itsekin käyneeni) tai sitten juurikin kuoro. Mutta varsinainen harrastaminen, kuten esim. soittotunneilla käynti, ratsastus, jääkiekko tai jalkapallo, partio ynm. kuului kyllä selvästi ylemmän keskiluokan perheiden elämään, ei niinkään perusduunarin lapsille. Vaikka maksut eivät päätä olisikaan huimanneet, se ei kuulunut tapakulttuuriin. Lähinnä joku hiihtäminen oli "sallittua". Sallittua lainausmerkeissä siksi, että eihän sitä kukaan ollut varsinaisesti kieltämässä, mutta sitä ei vain katsottu tarpeellisena tai sopivana.
Näissä muisteloissa, niin nostalgisia ja kivoja kuin ne onkin, unohtuu helposti ne 70- ja 80-luvun ikävämmät puolet, mitkä ovat nykyisin ehkä paremmin. Eli silloin vallitsi ahdistavuuteen asti sellainen yhtenäisyyden vaatimus, kukaan ei saanut erottua muista. "Mitä tuokin kuvittelee olevansa" -tyyppinen ajattelu, joka johti siihen että lapsille teroitettiin jo kotona, että ei vain saanut herättää huomiota, "mitähän ne naapuritkin ajattelee" -tyyppisesti. Siihen lisänä vielä yleinen sovinismi ja nurkkakuntaisuus, niin likkalapsella pienellä paikkakunnalla oli aika paljon näkymättömiä aitoja, joiden ylittämistä ei katsottu hyvällä.
Minä olen 1974 syntynyt ja ala-asteella oli vanhat opettajat, yksi oli opettanut isäpuoltakin aikoinaan, ja heillä oli kyllä sellaista asennetta että rikkaiden kakarat sai parempia numeroita helpommin jne. mutta eipä sitä muuten elämässä huomannut, kyllä luokkakaverit harrasti mitä halusivat.
Siihen aikaan kallein harrastus oli musiikki, soittimet oli kalliita, mutta niitä sai lainaksi tai vuokralle musiikkiopistolta. Minäkin harrastin sitä mitä halusin, kävin 4H-kerhossa ja kun kaupunkiin tuli uusi naiskanttori joka perusti kuoroja, niin sinne minäkin menin ja kävin siellä vuosia, oli jännittävää kun oli joskus esiintymisiä oikein yleisölle. Ei vanhemmat puuttuneet harrastuksiin millään lailla jos ei pitänyt isoja summia rahaa maksaa. Moni kaveri kävi soittotunneilla vaikka eivät olleet rikkaita, jotkut kävi partiossa, ei kai sekään juuri mitään maksanut, toiset harrasti urheilua, eikä siinäkään ollut silloin kai mitään erikoisia maksuja. Kirjoja haettiin kirjastosta. Pienenpänä kävin myös tyttökerhossa joskus, sinnekin mentiin yleensä ihan polkupyörillä kaverin kanssa, autokyydit oli aika harvinaisia.
Vaikka asuin pienessä kaupungissa eteläpohjanmaalla, en muista että olisi tyttölapsille ollut mitään aitoja missään, eikä tuntunut mitään sovinismia olevan. Koulussa oli jo pojillakin osan aikaa tekstiilikäsitöitä ja tytöillä puutöitä ja sen sai sitten valita kumman ottaa sekä ala- että yläastella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.
Olen syntynyt vuonna 80, ja minulle oli ihan kauhea järkytys, kun kouluun mentyäni vierailin yhden luokkakavereideni luona, missä vanhemmat polttivat sisällä lasten läsnäollessa. Missäköhän vaiheessa tuossa oli se taitekohta, kun minun kokemukseni mukaan jo 80-luvun puolenvälin jälkeen tuo oli varsin harvinaista? Muistan vain kaksi perhettä, joissa vanhemmat ylipäätään polttivat, ja toisessa ei ikinä poltettu lasten lähellä. Omassa suvussa ja lähipiirissä ei polttanut kukaan muu kuin pappani, ja hänkin lopetti jo joskus vuonna 85. Lisättiinkö 80-luvulla merkittävästi valistusta tupakan vaaroista?
Olisikohan alueellinen juttu? Ei minunkaan tuttavapiirissä enää 80-luvulla poltettu sisällä. Vain yhden luokkakaverin isä teki joskus niin ja sitä kyllä kauhisteltiin. Kenenkään äiti ei polttanut, en edes tiennyt että naisetkin "voivat" polttaa.
Varsinkin maalla sisällä sauhuttelu jatkui pidempään.
Vaimoni isä ei polttanut, mutta tuossa uuninpäällä on vieläkin muistona vieraita varten pidetty tuhkakuppi.
Isä poltti huoneella 90-luvulle asti.
Koki ahaa-elämyksen kun -81 rakennettuun taloon tekivät ensikertaa pintaremonttia. Kaikki ennen valkoiset pinnat olivat keltaisia...
10 vuotta myöhemmin lopetti tupakoinnin kokonaan.
Asuin maalaispitäjän sivukylällä, ei lapsilla ollut mitään ohjattuja harrasteita.
Kirkonkylällä oli urheilutouhuja, mutta ei mukuloita ollut tapana harrastuksissa kuljetella.
Kyläkoululla käytiin 4H- ja seurakunnan kerhoissa, koulun luistelukentällä talvella luistelemassa/jääkiekkoa pelaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina.
Miksi ei ollut harrastuksia? Siihen aikaan oli paljon ilmaisia harrastuksia, esim. 4H-kerho, kuorot jne.
On todella köyhää ollut jos on ruuaksi ollut vain muroja, tai laiskaa.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta harrastusten puuttuminen kertoi tuolloin myös yhteiskuntaluokasta. Toki oli ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia, koulun yhteydessä oli ainakin meillä päin jotain kerhoja, liikuntajuttuja (joissa muistan itsekin käyneeni) tai sitten juurikin kuoro. Mutta varsinainen harrastaminen, kuten esim. soittotunneilla käynti, ratsastus, jääkiekko tai jalkapallo, partio ynm. kuului kyllä selvästi ylemmän keskiluokan perheiden elämään, ei niinkään perusduunarin lapsille. Vaikka maksut eivät päätä olisikaan huimanneet, se ei kuulunut tapakulttuuriin. Lähinnä joku hiihtäminen oli "sallittua". Sallittua lainausmerkeissä siksi, että eihän sitä kukaan ollut varsinaisesti kieltämässä, mutta sitä ei vain katsottu tarpeellisena tai sopivana.
Näissä muisteloissa, niin nostalgisia ja kivoja kuin ne onkin, unohtuu helposti ne 70- ja 80-luvun ikävämmät puolet, mitkä ovat nykyisin ehkä paremmin. Eli silloin vallitsi ahdistavuuteen asti sellainen yhtenäisyyden vaatimus, kukaan ei saanut erottua muista. "Mitä tuokin kuvittelee olevansa" -tyyppinen ajattelu, joka johti siihen että lapsille teroitettiin jo kotona, että ei vain saanut herättää huomiota, "mitähän ne naapuritkin ajattelee" -tyyppisesti. Siihen lisänä vielä yleinen sovinismi ja nurkkakuntaisuus, niin likkalapsella pienellä paikkakunnalla oli aika paljon näkymättömiä aitoja, joiden ylittämistä ei katsottu hyvällä.
Koulun kerho oli minunkin ainoa harrastus. Soitin koulun pianoa, olin näytelmäkerhossa, milloin mitään. Muualla tapahtuva harrastaminen, maksullinen, kuten edellä sanoit, oli tosiaan enemmän keskiluokkaisten perheiden tapa.
(Kun seuraan nykyistä lapsiperheiden harrastusrallia, niin ihmettelen miksi ne harrastukset eivät voisi olla edelleen koulun yhteydessä, koulutuntien jälkeen. Ei voi ratsastaa eikä pelata jääkiekkoa, mutta tehdä paljon muuta)
En koe, että olisin jäänyt jostain paitsi, vaikkei ollut ”oikeaa” harrastusta. Päinvastoin enemminkin: olin ja olen keskivertoa kekseliäämpi ja luovempi.
Erilaisuuden sietokyky oli kyllä heikolla tasolla. Omassa perheessäni ei saanut puhua arvostelevaan sävyyn muista ihmisistä, olivatpa ne minkälaisia hyvänsä. Mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä niin suppeakatseinen, että sitä on näin jälkikäteen vaikea ymmärtää.
Ja, ei tosiaan tehdä nyt mitään numeroa itsestä. Sielläpä sitten firman-, suvun tai jonkun juhlissa istua mörötetään nurkassa: kun ei uskalleta oikein tervehtiä, esitellä, small talkista nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina.
Miksi ei ollut harrastuksia? Siihen aikaan oli paljon ilmaisia harrastuksia, esim. 4H-kerho, kuorot jne.
On todella köyhää ollut jos on ruuaksi ollut vain muroja, tai laiskaa.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta harrastusten puuttuminen kertoi tuolloin myös yhteiskuntaluokasta. Toki oli ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia, koulun yhteydessä oli ainakin meillä päin jotain kerhoja, liikuntajuttuja (joissa muistan itsekin käyneeni) tai sitten juurikin kuoro. Mutta varsinainen harrastaminen, kuten esim. soittotunneilla käynti, ratsastus, jääkiekko tai jalkapallo, partio ynm. kuului kyllä selvästi ylemmän keskiluokan perheiden elämään, ei niinkään perusduunarin lapsille. Vaikka maksut eivät päätä olisikaan huimanneet, se ei kuulunut tapakulttuuriin. Lähinnä joku hiihtäminen oli "sallittua". Sallittua lainausmerkeissä siksi, että eihän sitä kukaan ollut varsinaisesti kieltämässä, mutta sitä ei vain katsottu tarpeellisena tai sopivana.
Näissä muisteloissa, niin nostalgisia ja kivoja kuin ne onkin, unohtuu helposti ne 70- ja 80-luvun ikävämmät puolet, mitkä ovat nykyisin ehkä paremmin. Eli silloin vallitsi ahdistavuuteen asti sellainen yhtenäisyyden vaatimus, kukaan ei saanut erottua muista. "Mitä tuokin kuvittelee olevansa" -tyyppinen ajattelu, joka johti siihen että lapsille teroitettiin jo kotona, että ei vain saanut herättää huomiota, "mitähän ne naapuritkin ajattelee" -tyyppisesti. Siihen lisänä vielä yleinen sovinismi ja nurkkakuntaisuus, niin likkalapsella pienellä paikkakunnalla oli aika paljon näkymättömiä aitoja, joiden ylittämistä ei katsottu hyvällä.
Minä olen 1974 syntynyt ja ala-asteella oli vanhat opettajat, yksi oli opettanut isäpuoltakin aikoinaan, ja heillä oli kyllä sellaista asennetta että rikkaiden kakarat sai parempia numeroita helpommin jne. mutta eipä sitä muuten elämässä huomannut, kyllä luokkakaverit harrasti mitä halusivat.
Siihen aikaan kallein harrastus oli musiikki, soittimet oli kalliita, mutta niitä sai lainaksi tai vuokralle musiikkiopistolta. Minäkin harrastin sitä mitä halusin, kävin 4H-kerhossa ja kun kaupunkiin tuli uusi naiskanttori joka perusti kuoroja, niin sinne minäkin menin ja kävin siellä vuosia, oli jännittävää kun oli joskus esiintymisiä oikein yleisölle. Ei vanhemmat puuttuneet harrastuksiin millään lailla jos ei pitänyt isoja summia rahaa maksaa. Moni kaveri kävi soittotunneilla vaikka eivät olleet rikkaita, jotkut kävi partiossa, ei kai sekään juuri mitään maksanut, toiset harrasti urheilua, eikä siinäkään ollut silloin kai mitään erikoisia maksuja. Kirjoja haettiin kirjastosta. Pienenpänä kävin myös tyttökerhossa joskus, sinnekin mentiin yleensä ihan polkupyörillä kaverin kanssa, autokyydit oli aika harvinaisia.
Vaikka asuin pienessä kaupungissa eteläpohjanmaalla, en muista että olisi tyttölapsille ollut mitään aitoja missään, eikä tuntunut mitään sovinismia olevan. Koulussa oli jo pojillakin osan aikaa tekstiilikäsitöitä ja tytöillä puutöitä ja sen sai sitten valita kumman ottaa sekä ala- että yläastella.
Sehän kuulostaa kivalta, että Etelä-Pohjanmaalla ei ole ollut sellaista ajattelua että jokin asia ei ole tytöille sopivaa, mutta pojille on ja toisinpäin. Tai että kukaan ei koskaan ajatellut että "mitähän ne naapuritkin ajattelee" ja sen vuoksi muokannut tekemisiään tai lastensa tekemisiä. Minun kokemukseni Pohjois-Pohjanmaalta on kyllä toinen.
Kun tuossa puhuin duunariperheiden ja keskiluokkaisten perheiden erosta suhtautumisessa harrastuksiin, niin en puhunut pelkästään rahasta. Se ero oli tapakulttuurinen. Tuskin kukaan suoraan kielsi lapseltaan mitään harrastusta, mutta jos siihen ei kannustettu millään tavalla, tai lähipiirissä ei ollut ketään, joka olisi harrastanut esim. partiota, niin aika harva lapsi saa omaan päähänsä että minäpä haluan ryhtyä partiolaiseksi. Jos taas serkut ja naapurit on partiossa, niin lapsikin helpommin ajattelee että minkähänlaista se on ja haluaa kokeilla, vaikka vanhemmat siihen nihkeästi suhtautuisivatkin. Nyt en tarkoita että partio olisi mikään eliitin harrastus, käytin sitä vain esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.
Tämä kuvaa hyvin myös meidän perheen ja kaikkien kavereiden perheen elämää.
Ap:n kuvaus kertoo vanhempieni elämästä 50-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.
Tämä kuvaa hyvin myös meidän perheen ja kaikkien kavereiden perheen elämää.
Ap:n kuvaus kertoo vanhempieni elämästä 50-luvulta.
Ihan omasta lapsuudestani kertoo 70 ja 80-luvuilla.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1980-luvun alussa ja meille tuli sisävessa 1987. Vessa oli tosiaankin vaan vessa ja pihan perällä oleva puulämmitteinen sauna oli ainoa peseytymispaikka. Suihkusta olen päässyt nauttimaan vasta muutettuani omilleni. 1990-luvulla kaasuhella korvattiin sähköhellalla ja hankittiin ensimmäinen pakastin ja astianpesukone.
Ei ole. Saatiin saunalimua ja kauppa-autolta jätskiä. Ruokaa oli aina tarpeeksi, oli lihaa ja mummon leipomaa mustikkapiirakkaa. Kesällä kalastettiin mökillä, savustettiin ahvenia ja tehtiin kalakeittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Saatiin saunalimua ja kauppa-autolta jätskiä. Ruokaa oli aina tarpeeksi, oli lihaa ja mummon leipomaa mustikkapiirakkaa. Kesällä kalastettiin mökillä, savustettiin ahvenia ja tehtiin kalakeittoa.
Lihan runsauteen taisi vaikuttaa se, että isä metsästi, syötiin sorsaa, jänistä, metsoja ja teeriä. Hirvenlihaa en muista.
Ajoin mökkitien ämpäripäässä ja pallosalama sytytti saunan palamaan. T. Tuntematon lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pienenä 70-luvun alussa satujumpassa. Vähän isompana oli seurakunnan tyttökerho ja partio.
Paljon pyöräiltiin, uitiin, hiihdettiin ja luisteltiin. Asuin kirjaston vieressä joten luin tosi paljon kirjoja. Kirjatossa myös pelattiin pelejä ja kuunneltiin musaa.