Oliko muilla lapsuus 70ja 80-luvuilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Noista asioista osuu kohdalle vain tuo asunto.

Kahden huoneen mökki, mukavuudet kylmä vesi ja sähkö.

1981 rakennettiin uusi talo, saatiin suihku ja sisävessa sekä riittävästi tilaa.

En muista ruuan puutetta, mutta yhdestä asiasta voisin päätellä , että ruuasta oli ehkä tiukkaa:

Koulussa ihmettelin, että perunamuusin kanssa tarjotaan kastiketta, makkaraa tms.

Kun meillä oli perunamuusia, ei sen kanssa koskaan ollut mitään lisuketta.

No ei ollut. Rivarissa asuttiin, aluksi tosin joutui jakamaan huoneen veljen kanssa. Ruokaa oli aina ja autokin 70 luvun alusta lähtien. Ulkomailla ei matkusteltu, kotimaassa kyllä ja paljon oltiin mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.

Olen syntynyt vuonna 80, ja minulle oli ihan kauhea järkytys, kun kouluun mentyäni vierailin yhden luokkakavereideni luona, missä vanhemmat polttivat sisällä lasten läsnäollessa. Missäköhän vaiheessa tuossa oli se taitekohta, kun minun kokemukseni mukaan jo 80-luvun puolenvälin jälkeen tuo oli varsin harvinaista? Muistan vain kaksi perhettä, joissa vanhemmat ylipäätään polttivat, ja toisessa ei ikinä poltettu lasten lähellä. Omassa suvussa ja lähipiirissä ei polttanut kukaan muu kuin pappani, ja hänkin lopetti jo joskus vuonna 85. Lisättiinkö 80-luvulla merkittävästi valistusta tupakan vaaroista?

Ei meillä ollut kiinankaalia, raasteita vain, isovanhemmat kun viljeli porkkanoita ja lanttua. Toisaalta tuo kiinankaali-ananassalaatti taisi olla 80-luvun erikoisuus, ei niinkän 70-luvulla vielä. Lihaahan ei juuri kukaan syönyt päivittäin tuolloin, monesti ateria oli peruna, ruskeakastike ja jotain kasvislisuketta tai puuroja, kesäkeittoa yms. Koulussakin oli vähän lihapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.

Olen syntynyt vuonna 80, ja minulle oli ihan kauhea järkytys, kun kouluun mentyäni vierailin yhden luokkakavereideni luona, missä vanhemmat polttivat sisällä lasten läsnäollessa. Missäköhän vaiheessa tuossa oli se taitekohta, kun minun kokemukseni mukaan jo 80-luvun puolenvälin jälkeen tuo oli varsin harvinaista? Muistan vain kaksi perhettä, joissa vanhemmat ylipäätään polttivat, ja toisessa ei ikinä poltettu lasten lähellä. Omassa suvussa ja lähipiirissä ei polttanut kukaan muu kuin pappani, ja hänkin lopetti jo joskus vuonna 85. Lisättiinkö 80-luvulla merkittävästi valistusta tupakan vaaroista?

Olisikohan alueellinen juttu? Ei minunkaan tuttavapiirissä enää 80-luvulla poltettu sisällä. Vain yhden luokkakaverin isä teki joskus niin ja sitä kyllä kauhisteltiin. Kenenkään äiti ei polttanut, en edes tiennyt että naisetkin "voivat" polttaa.

Asuin n. 50m2 maalaistalossa vanhempieni ja mummun & vaarin kanssa. Sisälle tuli aluksi vain kylmä vesi, myöhemmin saatiin myös lämmin vesi. Kerran viikossa käytiin saunassa, suihkua ei ollut. Teiniaikaan rasvoittuvat hiukseni pestiin tiskialtaassa. Sisävessaa ei ollut, ulkohuussissa istuttiin paukkupakkasillakin. Syötiin perusruokaa; perunoita kastikkeilla, lihapatoja, keittoja, joskus kalaa ja makaronia. Hedelmiä syötiin, jotta saatiin vitamiineja. Juhlapäivinä äiti teki salaattia. Leivoimme paljon itse. Marjapensaista tuli satoa niin paljon että saatiin mehut koko talveksi. Kasvatimme perunoita ja juureksia omassa kasvimaassa. Ravintoloissa emme käyneet, sellaisia ei lähellä edes ollut. Isä kävi autolla töissä kaupungissa, äiti ja isovanhemmat tekivät töitä maatilalla. Kotitien varrella oli paljon kavereita; leikimme ulkona/toistemme luona päivät pitkät ilman että jonkun vanhemmat olivat koko ajan kaitsemassa vieressä tai keksimässä meille tekemistä. Juoksimme metsässä, laskimme pulkalla, luimme kirjoja, katsoimme TV:tä, yleisurheilimme, postimerkkeilimme, leikimme mielikuvitusleikkejä, teimme Barbeille vaatteita, piirsimme ja kirjoitimme. Autoimme myös kotiaskareissa. Kotona ei poltettu, ei juotu eikä juuri riideltykään. Aivan huippulapsuus, joka tuntuu nykyään monessakin mielessä kovin utopistiselta. 

Ei ollut. Asuttiin Ländi-Helsingissä 4 h ja keittiö kerrostaloasunnossa (omistus).

Auto oli aina uudehko, äiti ajoi kortin kun olin pieni.

Ruoka oli tosi vaihtelevaa, aina jotain lihaa, mutta äiti käytti esim. maksaa ja joskus jopa kieltä. Kalaa oli todella usein ja se haettiin torilta; turskaa, kuhaa, lohta ja silakkaa. Meillä tehtiin ko 70-luvulla pizzaa, melkeen aina perjantaisin saunavuoron jälkeen.

Lasketeltiin ja me lapset saimme muutenkin harrastaa mitä ikinä halusimme.

Emme olleet rikkaita, mutta vaurastuvaa keskiluokkaa varmaankin. Isällä nousujohteinen ura ja tekikin sitten myöhemmin ison omaisuuden optioilla.

Kymmallakaan vanhemmalla ei ollut valmista korkeakoulututkintoa, revittiin töihin kesken opintojen. Mun vaari kuukemma lupasi isälle 5000 markkaa jos tekisi gradunsa valmiiksi, mutta ei ehtinyt.

Makuuhuone ja tupakeittiö olisi nykytermein tuollaisen maalaismökin huonejärjestys.

Pirtti ja kamari sanottiin ennen.

Yhtälailla se pirtti oli makuuhuone, vuodesohva levitettiin yöksi.

Assburger kirjoitti:

Makuuhuone ja tupakeittiö olisi nykytermein tuollaisen maalaismökin huonejärjestys.

Pirtti ja kamari sanottiin ennen.

Yhtälailla se pirtti oli makuuhuone, vuodesohva levitettiin yöksi.

Meillä oli vain huone ja keittiö, ei todellakaan mitään tupakeittiötä. Vanhemmat olisivat saaneet mökin myynnillä kaksion lähellä olevasta pikkukaupungista, mutta eivät halunneet. Ap

Ap:n kuvailema ruokapula oli varmaan harvinaisempaa 70- ja 80-luvuilla kuin aiemmin. Ainakin maalla, jossa lähes jokaisella oli ainakin oma perunamaa, mahdollisesti kellari ja pari viinimarjapensasta (marjat keitettiin mehuksi) ja kesäisin kasvimaa. Ruoka oli yksinkertaisempaa kuin nykyään, kerralla käytettiin vain muutamia ruoka-aineita. Mutta silti muistuu mahtavia makumuistoja mieleen, esim. itse savustetut silakat (nam!), äidin tekemä stroganoff- kastike (lihakastike, jossa oli pilkottua maustekurkkua, ja oli se jotenkin muutenkin erilainen kuin normi lihakastike) ja merimiespihvi. Toki arkena meilläkin oli joskus makaronivelliä tai talkkunapuuroa, varsinkin jos oli isällä aamuvuoro, jolloin hän oli ruuanlaittovuorossa tultuaan kotiin ennen äitiä ;D. Meillä oli hyvä lapsuus, vaikka emme mitään rikkaita olleet, esim. emme matkustelleet ulkomaille lomille ja auto meillä oli aina joku vanha käytetty, joita isä joutui korjailemaan itse vähän väliä.

Koulussa oli.välipalana isoja lanttukuutioita. Joskus karjalanpiirakka ja mehua: tuntui lukukselta.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli.välipalana isoja lanttukuutioita. Joskus karjalanpiirakka ja mehua: tuntui lukukselta.

Meillä myös! Ja ne mehut oli pakattu muovisiin kippoihin, joissa oli tinapaperinen kansi. Muistan selvästi sen tuoksun mikä mehusta tuli kuin kannen veti auki ja aina mehua vähän pärskähti naamalle. Melkein maistan sen hieman väkevän maun. Oli omena- tai appelsiinimehua. Ei taida olla nykyisin koululaisilla välipaloja?

Oliko kaikilla muilla kunnon sukset? Mulla oli puusukset ja se oli vähän noloa. Ap

Onko jollekin yllätys, että myös 70- ja 80-luvuilla on ollut eri tulotasoisia perheitä.

Ap kuvaa elämää huomattavan köyhässä perheessä. Keskiluokalla on jo 70-luvulla ollut sähkö, sisävessa ja keskimäärin huone jokaista perheenjäsentä kohden. Tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä on ollut myös henkilöauto ja televisio. Ruokaa on riittänyt ihan jokaiselle päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut meillä tuollaista. Asuttiin kaksikerroksisessa omakotitalossa jossa oli kaikki mukavuudet. Aina oli auto perheessä, sitten kun äiti meni töihin lapsia ensin kotona hoidettuaan kaksikin autoa. 

Ruokaa oli aina riittävästi, mutta kyllähän se oli nykyaikaan verrattuna yksinkertaista ja ei-vaihtelevaa. Useimmiten ruoka oli perunaa ja lihaa eri muodoissa usein ruskean kastikkeen kanssa. Vihannekset oli lähinnä muutama kurkku- ja tomaattiviipale. Hedelminä tunnettiin lähinnä omena, banaani, appelsiini ja joskus harvoin oli päärynää.

Ravintoloissa meillä ei syöty koskaan, vaikka vanhemmat olivat hyvätuloisia. He olivat kuitenkin lähtöisin köyhistä maalaistaloista, ja molempien mielestä semmoinen ravintolasyöminen muuten kuin matkoilla oli kummallista rikkaiden ihmisten keekoilua. 

Hauskaa! 😀 Meillä oli ihan samanlaista 60-70-luvulla! Tosin isä kävi töissä eikä ollut erityisen hyvätuloinenkaan. (Jossain vaiheessa teki kahta työtä, eli iltaisin myös.)

Äiti leipoi paljon, teki meille lapsille vaatteet aina teini-ikäiseksi asti, ja louskutteli kangaspuilla mattoja kesäisin.

Auto tosiaan oli aina, vaikka varmasti iso kuluerä. Lankapuhelin hankittiin vasta 80-luvulla.

Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin  ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina. 

Vierailija kirjoitti:

Oliko kaikilla muilla kunnon sukset? Mulla oli puusukset ja se oli vähän noloa. Ap

Ekaluokanna minullakin oli sälesukset, mutta taisipa olla useimmilla.

Minulla vain olivat liian pitkät,(tätini vanhat), joten hiihtämiseni ei ollut paljon mistään kotoisin.

Muistan, kun kaaduin liikuntatunnilla kinokseen, enkä päässyt ilman apua ylös.

Minulla oli hyvä lapsuus. Synnyin -74, asuimme isohkon kaupungin keskustan kupeessa kerrostalokaksiossa lähes meren rannalla. Vanhemmilla oli auto.

Kun olin 3v, muutimme isän rakentamaan ok-taloon pienempään kaupunkiin. Äiti hoiti minua kotona 5-vuotiaaksi, välillä teki iltatöitä. Jossain vaiheessa hankittiin toinen auto, sitä ennen äiti vei minua uimaan ja muualle linja-autolla.

Kesät vietettiin osin äidin vanhempien luona saaristossa. Joka toinen vuosi tehtiin ulkomaanmatka autolla, myöhemmin voitiin tehdä parikin matkaa vuodessa.

Ruoka oli monipuolista ja vanhempani kokeilivat mielellään uusia ruokia ja esim hedelmiä sitä mukaa, kun niitä tuli kauppoihin. Leluja ja muuta minulla oli riittämiin, mutta esim tvtä ei hankittu uutta muutamaan vuoteen, kun vanha hajosi. Eipä sitä osannut kaivata. Levysoitinta meillä ei ollut, se vähän harmitti. Onneksi isoäidillä oli. Kirjastossa käytiin paljon ja kuunneltiin radiosta kuunnelmia ja ääneen luettuja kirjoja esim. Sinuhe egyptiläinen.

Vanhemmat kannustivat opiskelemaan ja auttoivat, minkä pystyivät. Minkä eivät pystyneet, maksoivat tarvittaessa yksityisestä tukiopetuksesta. Harrastaa sain, mitä halusin. Sain aloittaa pianotunnit, partion, kuviskerhon, jne kun pyysin. Ja tarvittaessa kuskattiin.

Ei ollut. Asuttiin ison kaupungin lähiökerrostalossa kolmiossa, jossa oli ammeellinen kylpyhuone ja kerran viikossa pääsi taloyhtiön saunaan. Lihaa oli ruokana aina jossain muodossa (yleensä keitettyä perunaa ja jotain kastiketta), kiinankaalisalaattia syötiin myös. Broileria sai ainoastaan kokonaisena pakastealtaasta (siitä äiti teki kanapataa riisin ja säilykesienten kera). Pizzalla käytiin ravintolassa jo 70-luvulla. Coca colaa sai ainoastaan synttäreillä. Joskus 80-luvun alkupuolella sain maistaa kiiviä ekan kerran!

Sivuhuomiona: Alueelliset erot asumisessa olivat Suomessa vielä 70-luvulla todella suuret. Varsinkin Itä-Suomen maaseudulla oli paljonkin köyhiä mökkejä ilman juoksevaa vettä, kun taas kaupungeissa elettiin jo modernimmin.

Kun tuossa avauksessa otettiin mukaan myös 80-luku, niin on varmaan hyvä muistaa, että talouden vapautumisesta seurannut ensimmäinen kunnon nousukausi osuu 80-luvun puolen välin jälkeen. Lainaa sai lähes rajattomasti, rakennettiin suuria omakotitaloja ja ostettiin kalliita autoja sekä veneitä.

"Kaikilla" oli harrastuksena laskettelu, tennis, surffaus ja golf. Hiihtolomalla matkustettiin Alpeille ja kesällä Kanarialle tai Kreikkaan. Ihmiset söivät ravintoloissa ja juhlivat iltaisin yökerhoissa. Shamppanjan myynti kasvoi.

Ei se siis niin köyhää aina ollut. Toki sitten tuli 80-luvun loppu ja 90-luvun alun lama, mutta se onkin eri asia.