Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla lapsuus 70ja 80-luvuilla tällaista?
29.10.2018 |
Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut kiinankaalia, raasteita vain, isovanhemmat kun viljeli porkkanoita ja lanttua. Toisaalta tuo kiinankaali-ananassalaatti taisi olla 80-luvun erikoisuus, ei niinkän 70-luvulla vielä. Lihaahan ei juuri kukaan syönyt päivittäin tuolloin, monesti ateria oli peruna, ruskeakastike ja jotain kasvislisuketta tai puuroja, kesäkeittoa yms. Koulussakin oli vähän lihapäiviä.
Minä olen syntynyt 1974 ja köyhästä perheestä/suvusta, enkä koskaan muista että ruskea kastike olisi ollut pelkkää ilman mitään, läskisoosia kyllä tehtiin ja jauhelihakastiketta, jopa köyhä isoäitini, joka opetti minut tekemään jauhelihakastiketta kun olin alle kouluikäinen, se oli mun lemppariruokaa.
Eikä todellakaan perunamuusia syöty ilman soosia. Kyllä nyt vähintää makkaraa oli. Mutta ei välttämättä ollut mitään kasvislisukkeita ruuan kanssa kuten nykyään. Koulussa toki oli.
Hnz kirjoitti:
Asuin n. 50m2 maalaistalossa vanhempieni ja mummun & vaarin kanssa. Sisälle tuli aluksi vain kylmä vesi, myöhemmin saatiin myös lämmin vesi. Kerran viikossa käytiin saunassa, suihkua ei ollut. Teiniaikaan rasvoittuvat hiukseni pestiin tiskialtaassa. Sisävessaa ei ollut, ulkohuussissa istuttiin paukkupakkasillakin. Syötiin perusruokaa; perunoita kastikkeilla, lihapatoja, keittoja, joskus kalaa ja makaronia. Hedelmiä syötiin, jotta saatiin vitamiineja. Juhlapäivinä äiti teki salaattia. Leivoimme paljon itse. Marjapensaista tuli satoa niin paljon että saatiin mehut koko talveksi. Kasvatimme perunoita ja juureksia omassa kasvimaassa. Ravintoloissa emme käyneet, sellaisia ei lähellä edes ollut. Isä kävi autolla töissä kaupungissa, äiti ja isovanhemmat tekivät töitä maatilalla. Kotitien varrella oli paljon kavereita; leikimme ulkona/toistemme luona päivät pitkät ilman että jonkun vanhemmat olivat koko ajan kaitsemassa vieressä tai keksimässä meille tekemistä. Juoksimme metsässä, laskimme pulkalla, luimme kirjoja, katsoimme TV:tä, yleisurheilimme, postimerkkeilimme, leikimme mielikuvitusleikkejä, teimme Barbeille vaatteita, piirsimme ja kirjoitimme. Autoimme myös kotiaskareissa. Kotona ei poltettu, ei juotu eikä juuri riideltykään. Aivan huippulapsuus, joka tuntuu nykyään monessakin mielessä kovin utopistiselta.
En usko että asuitte ihan noin pienessä talossa, kaksi pariskuntaa niin pitää olla kaksi makuuhuonetta + olohuone + keittiö.
Tuolloinhan Suomessa oli hyvä tilanne. Meillä meni taloudellisesti riittävän hyvin ja myös laman tultua sama jatkui, koska isällä oli niin turvattu työpaikka. Itse kyllä kuitenkin syrjäydyin, koska huolimatta taloudellisesti kohtalaisesta tilanteesta vanhemmat elivät omien päidensä sisällä taivaaseen pääsyä odottaen, eivätkä siirtäneet lapsille minkäänlaista osaamista tunne-elämästä, sosiaalisista normeista tai yhteiskunnan toiminnasta.
Omat vanhemmat eli nuoruutensa noin. Duunareita oli kumpikin. 80-luvun alussa rakensivat talon. 3mh, k, kkh, kh+s, vh, wc ja kylmähuone keittiön yhteyteen sekä julmetun iso eteinen. Isä metsästi ja koko perhe keräsi marjoja. Perunat tuli omalta maalta. Ruoka oli siis riistapainotteista, nykystandardeilla yksipuolista mutta terveellistä ja koskaan ei nälkäisenä tarvinnut mennä nukkumaan.
Ravintoloissa ei käyty, joskus pidemmillä automatkoilla saatettiin huoltamolle pysähtyä syömään "wieninleike". Yleensä kyllä oli aina eväsleivät, meille lapsille mehua ja vanhemmille kahvia termoksessa.
Auto oli. Ei mitenkään uusi ja hieno, muttei mikään romukaan. Isä korjasi sen yleensä itse, ja korjaamon sedät sitten kun isän korjaukset ei toimineetkaan.
Harrastuksia ei oikeastaan ollut. Kaikki aika meni kavereiden kanssa leikkiessä tai kotitöissä autellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin yllätys, että myös 70- ja 80-luvuilla on ollut eri tulotasoisia perheitä.
Ap kuvaa elämää huomattavan köyhässä perheessä. Keskiluokalla on jo 70-luvulla ollut sähkö, sisävessa ja keskimäärin huone jokaista perheenjäsentä kohden. Tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä on ollut myös henkilöauto ja televisio. Ruokaa on riittänyt ihan jokaiselle päivälle.
Kyllä tuohon aikaan ap:n kuvailema elämä on ollut harvinaista, todella, todella köyhää jos ei edes ruokaan ollut varaa, ja mitä ap kertoi niin enemmän on tainnut olla kyse nuukuudesta kuin köyhyydestä, hänellä oli varmaan myös todella vanhat vanhemmat.
Edes isoäitini joka oli kymmenen lapsen äitinä tottunut ikuiseen köyhyyteen ja velkojakin oli jäänyt ruokakauppaan, noin köyhästi elänyt pienessä mökissään (70- ja 80-luvulla) jossa oli makuukamari, tupa, keittokomero ja kylppäri/sauna johon tuli kylmä vesi, keittiöön ei tullut vettä ja vessa oli ulkohuusi. Kaikki lapsensa synnytti kotona, mies kävi lapiohommissa pitkän polkupyörämatkan päässä, siihen aikaan varmaan oli tuollaista kuin ap kuvaa, mutta koska oli pari lehmää, kanoja jne. niin ei nyt ihan pelkällä talkkunalla eletty.
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina.
Miksi ei ollut harrastuksia? Siihen aikaan oli paljon ilmaisia harrastuksia, esim. 4H-kerho, kuorot jne.
On todella köyhää ollut jos on ruuaksi ollut vain muroja, tai laiskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhiä on aina ollut, turha luulla että 70- ja 80-luvulla vallitsi joku yleinen kurjuus. Silloin kaikki oli halvempaa eikä köyhät yrittäneetkään elää mitään high lifea sossun rahoilla kuten nykyään. Silloin oli töitä kenelle tahansa ja työtä HALUTTIIN tehdä, sossun luukulla ravaaminen oli ihan viimeinen vaihtoehto. Kun nykyään se katsotaan osaksi nettotuloja ja on ideologisesti työttömän ihmisoikeus. Ja valtio velkaantuu miljardin toisensa jälkeen..
Vierailija kirjoitti:
Kun tuossa avauksessa otettiin mukaan myös 80-luku, niin on varmaan hyvä muistaa, että talouden vapautumisesta seurannut ensimmäinen kunnon nousukausi osuu 80-luvun puolen välin jälkeen. Lainaa sai lähes rajattomasti, rakennettiin suuria omakotitaloja ja ostettiin kalliita autoja sekä veneitä.
"Kaikilla" oli harrastuksena laskettelu, tennis, surffaus ja golf. Hiihtolomalla matkustettiin Alpeille ja kesällä Kanarialle tai Kreikkaan. Ihmiset söivät ravintoloissa ja juhlivat iltaisin yökerhoissa. Shamppanjan myynti kasvoi.
Ei se siis niin köyhää aina ollut. Toki sitten tuli 80-luvun loppu ja 90-luvun alun lama, mutta se onkin eri asia.
Kyllä tuollainen elämä oli todella harvinaista että matkusteltiin alpeille, se oli juppien touhua ja niitä oli lähinnä isoimmissa kaupungeissa ehkä vaan Helsingissä, ne jotka pääsivät siihen nousukauden huumaan. Kyllä muualla Suomessa oli kohtuullisen maltillisia talotkin, jos joku rakensi puolen miljoonan markan talon, sitä pidettiin jo pröystäilynä, lainankorot oli 80-luvun lopussa niin korkeat, 20% että siihen moni kaatui. Ravintoloita oli aika vähän nykyaikaan verrattuna muualla kuin isoimmissa kaupungeissa eikä niissä tavalliset perheet käyneet syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli useimmiten perunaa ja jauhelihakastiketta. Yksi lemppareista oli keitetty peruna ja valkokastike jossa mukana keitettyä kananmunaa. Kesälomareissujen aatelia oli käynti särkänniemessä. Matkalla ei todellakaan pysähdytty mihinkään abc:lle vaan mukana oli eväät jotka syötiin levähdyspaikalla. Tammelantorilta ostettiin mustaa makkaraa perillä ja syötiin sitä.
Niin, silloin ei ollut mitään ABC:tä olemassakaan, ne huoltoasemat oli sellaisia Vileenin baareja, Union, Shell, Esso jne. Eipä niihin ollut mitenkään kiva mennä syömään, lähinnä rekkamiehet niissä söi.
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?
Kuulostaa. Tosin mökki oli 35 neliötä. Ja oli meillä auto. Aluksi ei ollut sisävessaa eikä suihkua. Ulkohuussi ja pihasauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut noin kummallisya kuin ap kuvaa. Synnyin -71 ja asuimme 5 h kerrostaloasunnossa. Vanhemmat olivat ylempiä toimihenkilöitä ja kövimme etelänmatkalla kerran vuodessa. Vanhemmat eivät juoneet d
Alkoholia kuin lasin viiniä joskus jouluaterialla. Harrastin 80- teininä eri lajeja, kuten jazztanssia jne. Oli sen ajan tekniset härpäkkert kuten Sony Ealkmanit ja vhs-videot. Luimme kaikki iltaisin paljon kirjoja. Kävimme kavereiden kanssa Carrolssissa hampurilaisella ja vanhempien kanssa syömässä ravinyolassa melkein joka viikko.
Eli te olitte rikkaita. Ei normaalit ihmiset käyneet etelänmatkoilla kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Siitä sitten lapset pitivät takaisin tultuaan koulussa muille esitelmän mitä olivat nähneet vieraassa etelänmaassa, yksikin toi tuoreita taateleita ja niitä sitten ihmeteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?
Meillä oli 120 neliön omakotitalo ja kaksi autoa. Vanhemmat pesunkestäviä taistolaisia kommunisteja.
Oliko heillä myös yliopistotutkinnot ja varakkaat vanhemmat?
Björn Wahlroosilla oli.(Isäni oli ns. saaristolainen ja oikea työläistaustainen kommunisti. Ei ainakaan julkisesti naureskellut näille nuorille opportunisteille, vaikka muuten arvosteli taistolaisia)
Ei ollut yliopistotutkintoa. Ei edes lukiota käyneet eikä kumpikaan ollut varakkaasta perheestä. Päinvastoin, äitini perhe oli suorastaan köyhä.
Mutta ovat tehneet nuoresta asti töitä (isäni meni töihin 16-vuotiaana) ja nousseet parempipalkkaisiin töihin.
Isäni valittiin yhdeksi kaudeksi valtuustoon SKDL:n listoilta, mutta oli liian kiltti niihin hommiin. Sellainen kiltti ja lojaali vaikuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli.välipalana isoja lanttukuutioita. Joskus karjalanpiirakka ja mehua: tuntui lukukselta.
Meillä myös! Ja ne mehut oli pakattu muovisiin kippoihin, joissa oli tinapaperinen kansi. Muistan selvästi sen tuoksun mikä mehusta tuli kuin kannen veti auki ja aina mehua vähän pärskähti naamalle. Melkein maistan sen hieman väkevän maun. Oli omena- tai appelsiinimehua. Ei taida olla nykyisin koululaisilla välipaloja?
Muistan ensimmäisen välipalajogurtin 70 luvun alussa koulussa. Se oli neliskanttinen tötsä jossa oli metallikansi tiukasti kiinni. Jogurtti oli hyvänmakuista mutta tosi litkua eli läikkyi helposti ja seassa oli marjan ja hedelmä paloja. Taisi olla Herajoelta peräisin.
Olen syntynyt -62 ja perunoilla ja ruskealla kastikkeella kasvettiin. Joskus syötiin kyljyksiä, läskisoosia ei meidän perheessä koskaan. 70-luvun uutuus oli kuuma grillibroileri, mitä haettiin Mestarin Herkusta. Joskus iltaisin äiti kävi nakkikioskilla hakemassa höyrynakkeja pussillisen. Ai että, oli hyvää!
Aamulla keitin itse (2. luokasta lähtien) pannukahvit ja söin pari siivua ranskanleipää voilla ennen kouluun lähtöä. Olin ns. avainkaulalapsi. Koulusta kotiin, keitin taas kahvit ja söin ranskanleipää. Sitten läksyjen tekoon. Ne tehtyäni pääsin ulos leikkimään ja pelaamaan pihapelejä korttelin muiden lasten kanssa.
Asuimme uudessa kerrostalossa, 4 h+ keittiössä. Minulla tyttönä oli oma huone. Veljet jakoivat huoneen keskenään. Harrastuksina oli lähinnä yleisurheilu, se kun oli edullinen ja terveellinen harrastus.
Molemmat vanhemmat polttivat tupakkaa. Äiti vain kotona. Eivät edes tienneet työpaikalla, että hän poltti.
Ihan parasta oli pitkät, valoisat kesäillat kun pelattiin neljää maalia tai poliisia ja rosvoa kulmakunnan mukuloiden kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin yllätys, että myös 70- ja 80-luvuilla on ollut eri tulotasoisia perheitä.
Ap kuvaa elämää huomattavan köyhässä perheessä. Keskiluokalla on jo 70-luvulla ollut sähkö, sisävessa ja keskimäärin huone jokaista perheenjäsentä kohden. Tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä on ollut myös henkilöauto ja televisio. Ruokaa on riittänyt ihan jokaiselle päivälle.
Kyllä tuohon aikaan ap:n kuvailema elämä on ollut harvinaista, todella, todella köyhää jos ei edes ruokaan ollut varaa, ja mitä ap kertoi niin enemmän on tainnut olla kyse nuukuudesta kuin köyhyydestä, hänellä oli varmaan myös todella vanhat vanhemmat.
Edes isoäitini joka oli kymmenen lapsen äitinä tottunut ikuiseen köyhyyteen ja velkojakin oli jäänyt ruokakauppaan, noin köyhästi elänyt pienessä mökissään (70- ja 80-luvulla) jossa oli makuukamari, tupa, keittokomero ja kylppäri/sauna johon tuli kylmä vesi, keittiöön ei tullut vettä ja vessa oli ulkohuusi. Kaikki lapsensa synnytti kotona, mies kävi lapiohommissa pitkän polkupyörämatkan päässä, siihen aikaan varmaan oli tuollaista kuin ap kuvaa, mutta koska oli pari lehmää, kanoja jne. niin ei nyt ihan pelkällä talkkunalla eletty.
Ei ollut mistään kuumuudesta kyse vaan olivat oikeasti noin köyhiä. Äitini sai minut kun oli 36v ja isäni oli 38v. Sisareni he olivat saaneet yli parikymppisenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap kirjoituksestasi. Se oli hyvä muistutus siitä miten uutta suomalainen vauraus loppujen lopuksi on. Omassa tuttavapiirissäni ei kellään ollut ulkovessaa enää 70-luvulla, ei edes maalaistaloissa. Törmäsin tähän asiaan Kimi Räikkösen kirjaa koskevissa uutisissa, joissa väitettiin, että hänen perheellään olisi ollut ulkovessallinen koti joskus lapsuudessa. Olin siitä hämmästynyt.
Naapurissa oli talo, jossa ei ollut kuumaa vettä, vain joku pikkuboileri vessassa.
Meillä isä kävi vain töissä, mutta asuttiin silti isossa omakotitalossa, jossa kyllä aina asui myös vuokralaisia.
Syötiin makarooni- ja kaalilaatikkoa, kyljyksiä, maksaa, kalakeittoa. En muista kyllä mitään salaattia, mutta hedelmiä oli aina. Viikonloppuna oli kiisseliä jälkiruokana. Pullaa paistettiin ja joskus karjalanpiirakoita, se oli mielestäni juhlapäivä. Suurin ero syömisessä kumminkin oli mässy-osasto: se oli toisenlainen. Joskus irtokarkkeja ja suffeli, limsaa ja jäätelöä vain kesällä. Jonkun syntymäpäivillä saattoi olla suolakaloja tai -tikkuja. Ja synonyymi keksille/pikkuleivälle oli vohveli. Ja tietysti legendaarinen Rymd-mehu. Kotonani ei syöty koskaan jukurttia tai juotu tuoremehua.
Kyllä meillä oli 80-luvun alussa vielä ulkovessa, jopa koulussa jossa aloitin 1981, onneksi sisävessat rakennettiin niin että toisella luokalla oli jo sisävessa, en uskaltanut käydä siellä isossa ulkohyysissä minne mentiin toiseen kerrokseen ja siellä oli pitkä rivi reikiä, en oli kyllä todella vanhan ajan jäänteitä.
Myöskään rintamamiestalossa johon muutettiin silloin, isäpuolen kotitaloon isovanhempien yläkertaan, ei ollut sisävessaa kuin ehkä 1983, ne vessathan piti erikseen sinne rakentaa kun ei niitä alunperin ollut 50-luvulla, eikä myöskään kylppäriä. Sauna oli erillisessä rakennuksessa, meillä navettarakennuksessa.
Olin asunut 70-luvun puolella kerrostalossa ja tottunut kylppäriin ja vessaan, mutta toisaalta myös ulkohyysiin koska äidin lapsuudenkodissa missä isoäiti asui olin tottunut siihen ettei vessaa ollut. Isoäiti pääsi 1983 nauttimaan kolmeksi vuodeksi keskustan asunnosta missä oli kylppäri ja vessa, ikävä kyllä kuoli liian nopeasti, olisi hänelle suonut pidemmän aikaa sitä helppoa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin lähiön kerrostalokolmiossa minun 80-90 luvun lapsuus. Ei autoa, ei mökkiä, ei harrastuksia. Bussi kulki keskustaan. Kesälomalla syötiin ihan samanlailla kuin ap kesäkeittoa ja talkkunavelliä tai muroja. Muulloin syötiin liiankin usein vaan makkaraa ja perunaa. Salaattia ei juurikaan ollut. Oli joskus porkkanaraastetta tai kurkkua ja tomaattia kesäisin. Maitoa juotiin paljon. Kaurapuuroa aamiaiseksi kouluaamuina.
Miksi ei ollut harrastuksia? Siihen aikaan oli paljon ilmaisia harrastuksia, esim. 4H-kerho, kuorot jne.
On todella köyhää ollut jos on ruuaksi ollut vain muroja, tai laiskaa.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta harrastusten puuttuminen kertoi tuolloin myös yhteiskuntaluokasta. Toki oli ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia, koulun yhteydessä oli ainakin meillä päin jotain kerhoja, liikuntajuttuja (joissa muistan itsekin käyneeni) tai sitten juurikin kuoro. Mutta varsinainen harrastaminen, kuten esim. soittotunneilla käynti, ratsastus, jääkiekko tai jalkapallo, partio ynm. kuului kyllä selvästi ylemmän keskiluokan perheiden elämään, ei niinkään perusduunarin lapsille. Vaikka maksut eivät päätä olisikaan huimanneet, se ei kuulunut tapakulttuuriin. Lähinnä joku hiihtäminen oli "sallittua". Sallittua lainausmerkeissä siksi, että eihän sitä kukaan ollut varsinaisesti kieltämässä, mutta sitä ei vain katsottu tarpeellisena tai sopivana.
Näissä muisteloissa, niin nostalgisia ja kivoja kuin ne onkin, unohtuu helposti ne 70- ja 80-luvun ikävämmät puolet, mitkä ovat nykyisin ehkä paremmin. Eli silloin vallitsi ahdistavuuteen asti sellainen yhtenäisyyden vaatimus, kukaan ei saanut erottua muista. "Mitä tuokin kuvittelee olevansa" -tyyppinen ajattelu, joka johti siihen että lapsille teroitettiin jo kotona, että ei vain saanut herättää huomiota, "mitähän ne naapuritkin ajattelee" -tyyppisesti. Siihen lisänä vielä yleinen sovinismi ja nurkkakuntaisuus, niin likkalapsella pienellä paikkakunnalla oli aika paljon näkymättömiä aitoja, joiden ylittämistä ei katsottu hyvällä.
Olen syntynyt -69 ja ihan oli keskiluokkaista elämää. Olin ainut lapsi ja asuimme keskustassa ihan uudessa kerrostalossa...tilava kolmio. Auto oli Ford Taunus. Vaatteet oli tavallisia eli ei mitään merkkikuteita. Vasta 80-luvulla tuli merkit tärkeiksi. Mic Macin farkut piti olla.
Ruokaa oli aina tarpeeksi. Kotiruokaa kuten makaronilaatikkoa, makkarakeittoa ja eksoottisin ruoka kotona oli currykana ja riisi. Pizzeriassa käytiin kavereiden kanssa heti 80-luvun alussa kun niitä alkoi yl. olla.
Aika vapaasti sai kakarana kulkea pitkin kaupunkia. Avain oli kaulassa. Menin eskariinkin jo yksin. Vuonna -75 oli jo eskari ja muistan ne 2 eskarikirjaa mitä oli mahtava tehdä.
Kyllä se käännekohta tuli vasta 90-luvun taitteessa, vielä 90-luvullakin monet poltti sisällä. 80-luvulla kyllä piti vieraisiin varautua tuhkakupeilla vaikka itse ei poltettu. Taisi se tieto passiivisesta tupakoinnista tulla vasta silloin 90-luvun alkupuolella, ja muutenkin, ei sitä edes pidetty niin pahana että koko kämppä haisi ja oli seinät ruskeassa pjaskassa.