Oliko muilla lapsuus 70ja 80-luvuilla tällaista?

Ruoka oli useimmiten perunaa ja jauhelihakastiketta. Yksi lemppareista oli keitetty peruna ja valkokastike jossa mukana keitettyä kananmunaa. Kesälomareissujen aatelia oli käynti särkänniemessä. Matkalla ei todellakaan pysähdytty mihinkään abc:lle vaan mukana oli eväät jotka syötiin levähdyspaikalla. Tammelantorilta ostettiin mustaa makkaraa perillä ja syötiin sitä.

No ei ollut noin kummallisya kuin ap kuvaa. Synnyin -71 ja asuimme 5 h kerrostaloasunnossa. Vanhemmat olivat ylempiä toimihenkilöitä ja kövimme etelänmatkalla kerran vuodessa. Vanhemmat eivät juoneet d

Alkoholia kuin lasin viiniä joskus jouluaterialla. Harrastin 80- teininä eri lajeja, kuten jazztanssia jne. Oli sen ajan tekniset härpäkkert kuten Sony Ealkmanit ja vhs-videot. Luimme kaikki iltaisin paljon kirjoja. Kävimme kavereiden kanssa Carrolssissa hampurilaisella ja vanhempien kanssa syömässä ravinyolassa melkein joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Oliko kaikilla muilla kunnon sukset? Mulla oli puusukset ja se oli vähän noloa. Ap

Kerroin tuolla aiemmin niistä hyvistä ruokamuistoista, mutta emme me tosiaan mitään varakkaita olleet. Minulla nimittäin oli puusukset, enkä edes uskaltanut toivoa hienoja lasikuitusuksia. Sen lisäksi että se oli noloa, se oli myös aika rankkaa hiihtää niillä. Sillä isä, vaikka oli ja on taitava hyvin monessa asiassa ja on aina halunnut meidän lasten parasta, onnistui epäonnistumaan suksien voitelussa joka kerta. Seurauksena oli sukset, joiden pohjassa oli joko 5 - 10 cm paksuiset lumipaakut tai sitten sukset lipsuvat niin, ettei ollut toivoakaan päästä pienimmänkään mäen nyppylän päälle. Ja lopputulemana tietysti hikinen lapsi, joka oli hiihtokilpailuissa aina viimeinen ja joka oppi vihaamaan hiihtoa. Muistan sen riemun, kun sitten sain jostain käytetyt lasikuitusukset. Mikä vauhti niihin tuli, kun vain lykki menemään. Se tuntui aivan ihmeelliseltä. Mutta tänä päivänäkään hiihto ei ole lempilajini.  

Synnyin -68 juuri valmistuneeseen, isän lähes omin käsin rakentamaan omakotitaloon Pohjois-Suomeen. Molemmat vanhemmat kävi töissä mutta rahaa oli niukasti. Samalla kylällä eli kyllä ihmisiä ap:n kuvailemissakin oloissa. Ruokana muistan olleen usein läskisoosia :) vihanneksia sinne ei kaiketi tullut edes kauppoihin, jotain appelsiineja ja joulunajan satsumia lukuunottamatta. Ja omenat piti ostaa kaupasta, omenapuut ei siellä kasva... leipomisia ei juuri tehty, ei äiti ehtinyt tai jaksanut. Puusukset oli, autonrenkaasta tehty keinu ja naapurin kakaroiden kanssa leikittiin 10 tikkua laudalla, piilosta, tai pelattiin pesistä. Harrastaa olisi saanut vain isän urheiluseuran tarjoamaa liikuntaa, mihinkään muuhun ei ollut varaa tai ei vain haluttu maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Ei ollut tuollaista. Oliko vanhempasi työttömiä? Missä asuitte?

Lapsuus ja nuoruus 70-90. Synnyin esikoisena 1970 pääkaupunkiseudulla, vanhemmat olivat maalta muuttaneita, isä tuli yläasteikäisenä 60-luvun alussa, äiti tuli vanhempiensa kanssa jo 50-luvulla. Äitini oli töissä tehtaassa ja isä autokorjaamossa asentajana. Kumpikin teki paljon ylitöitä, ja olin mummilla ja ukilla hoidossa paljon. Tehtaalla veti Neuvostoliiton kauppa ja äiti teki töitä minkä ehti, paitsi jos pistivät lakon pystyyn. Isästä tuli sittemmin yrittäjä. Selvisi myös 90-luvun lamasta.

 Ruokaa oli ja usein, kesäkeittoa, kalakeittoa, jauhelihakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia, kotitekoisia verilettuja, omppuja, banaaneja, vihanneksia, pullaa ja kakkua joka viikonloppu. Äiti piti omaa kasvimaatakin kaupungin palstalla, ja opin jo viisivuotiaana kitkemään ja kylvämään. Vanhemmat marjasti, sienesti ja isä varsinkin kalasti paljon, pilkki ja kävi metsästämässä kotiseudullaan. Meillä oli kerrostalossa karhukoiran ja pystykorvan risteytys, Salli nimeltään. Teeri-, metso-, hirvi- ja jänispaisti tuli lapsena tutuiksi ja opin nylkemään jäniksen, isä roikotti niitä parvekkeella. Voi kun saiskin vielä joskus jänispaistia...

Kun vanhemmat säästi käsirahaa omaan neliö-arava-asuntoon kasaan, silloin syötiin aika usein makaronivelliä, perunavelliä ja puuroa. -81 muutettiin suoraan vuokralta ihan uuteen asuntoon, ja muutama vuosi myöhemmin rivariin, isä osti beaglen.

Ainoa valmisruoka, minkä muistan 80-luvun alkuvuosilta, oli maksalaatikko, jota äiti paistoi perjantaisin valurautapannulla runsaassa voissa. Se oli herkkua. Pitsaa äiti maistoi ekan kerran -82 ja sitä tehtiin lauantaisin sen jälkeen säännöllisesti.

Maalla sai lomilla sukulaisissa lypsylämmintä maitoa (yäk) ja uunijuustoa (hyvää) lakkahillolla, ja äiti toi pakkaseen ternimaitoa. Istuin monesti navetassa ja opin lypsämään lehmää ja seurasin mielenkiinnolla eläinlääkärin käyntejä, erityisen mielenkiinnolla kollin kastrointia, joka tehtiin paikan päällä karjakeittiössä, sain auttaakin. Pässin teurastus teki pahaa, kun minun piti sekoittaa verta.... Tuli selväksi kyllä mistä ruoka tulee.

Siihen aikaan laitumella oli sonni ja navetat aika pieniä, sukulaisella taisi olla 8 lypsävää, 30 lehmän tila oli iso tila.

Halusin eläinlääkäriksi, mutta minusta tuli talousalan ihminen, osittain isän firman takia. Jälkikäteen kaikkia elämänkulkuja ajatellen ihan hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut meillä tuollaista. Asuttiin kaksikerroksisessa omakotitalossa jossa oli kaikki mukavuudet. Aina oli auto perheessä, sitten kun äiti meni töihin lapsia ensin kotona hoidettuaan kaksikin autoa. 

Ruokaa oli aina riittävästi, mutta kyllähän se oli nykyaikaan verrattuna yksinkertaista ja ei-vaihtelevaa. Useimmiten ruoka oli perunaa ja lihaa eri muodoissa usein ruskean kastikkeen kanssa. Vihannekset oli lähinnä muutama kurkku- ja tomaattiviipale. Hedelminä tunnettiin lähinnä omena, banaani, appelsiini ja joskus harvoin oli päärynää.

Ravintoloissa meillä ei syöty koskaan, vaikka vanhemmat olivat hyvätuloisia. He olivat kuitenkin lähtöisin köyhistä maalaistaloista, ja molempien mielestä semmoinen ravintolasyöminen muuten kuin matkoilla oli kummallista rikkaiden ihmisten keekoilua. 

Meillä oli kerrostaloasunto ja myöhemmin omakotitalo. Auto oli aina ja lihaa oli ruokana paljon koska isä metsästi. Myös kalaa, sieniä ja marjoja oli paljon. Muistan hedelmiä olleen, mutta pidin itse vain mandariineistä ja kiiveistä joita oli myös.

Lauantaisin käytiin ostoksilla, kirjastossa ja kahvilassa kaupungissa ja juhlapäivinä ravintolassa tai pizzeriassa. Vanhempani olivat duunareita ja maalta, mutta pitivät tärkeänä että opimme käyttäytymään kaikissa tilanteissa.

Suomen televisiotarjonta oli ankeaa joten Ruotsin kanavilta katsoimme lastenohjelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Ei ollut tuollaista. Oliko vanhempasi työttömiä? Missä asuitte?

Lapsuus ja nuoruus 70-90. Synnyin esikoisena 1970 pääkaupunkiseudulla, vanhemmat olivat maalta muuttaneita, isä tuli yläasteikäisenä 60-luvun alussa, äiti tuli vanhempiensa kanssa jo 50-luvulla. Äitini oli töissä tehtaassa ja isä autokorjaamossa asentajana. Kumpikin teki paljon ylitöitä, ja olin mummilla ja ukilla hoidossa paljon. Tehtaalla veti Neuvostoliiton kauppa ja äiti teki töitä minkä ehti, paitsi jos pistivät lakon pystyyn. Isästä tuli sittemmin yrittäjä. Selvisi myös 90-luvun lamasta.

 Ruokaa oli ja usein, kesäkeittoa, kalakeittoa, jauhelihakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia, kotitekoisia verilettuja, omppuja, banaaneja, vihanneksia, pullaa ja kakkua joka viikonloppu. Äiti piti omaa kasvimaatakin kaupungin palstalla, ja opin jo viisivuotiaana kitkemään ja kylvämään. Vanhemmat marjasti, sienesti ja isä varsinkin kalasti paljon, pilkki ja kävi metsästämässä kotiseudullaan. Meillä oli kerrostalossa karhukoiran ja pystykorvan risteytys, Salli nimeltään. Teeri-, metso-, hirvi- ja jänispaisti tuli lapsena tutuiksi ja opin nylkemään jäniksen, isä roikotti niitä parvekkeella. Voi kun saiskin vielä joskus jänispaistia...

Kun vanhemmat säästi käsirahaa omaan neliö-arava-asuntoon kasaan, silloin syötiin aika usein makaronivelliä, perunavelliä ja puuroa. -81 muutettiin suoraan vuokralta ihan uuteen asuntoon, ja muutama vuosi myöhemmin rivariin, isä osti beaglen.

Ainoa valmisruoka, minkä muistan 80-luvun alkuvuosilta, oli maksalaatikko, jota äiti paistoi perjantaisin valurautapannulla runsaassa voissa. Se oli herkkua. Pitsaa äiti maistoi ekan kerran -82 ja sitä tehtiin lauantaisin sen jälkeen säännöllisesti.

Maalla sai lomilla sukulaisissa lypsylämmintä maitoa (yäk) ja uunijuustoa (hyvää) lakkahillolla, ja äiti toi pakkaseen ternimaitoa. Istuin monesti navetassa ja opin lypsämään lehmää ja seurasin mielenkiinnolla eläinlääkärin käyntejä, erityisen mielenkiinnolla kollin kastrointia, joka tehtiin paikan päällä karjakeittiössä, sain auttaakin. Pässin teurastus teki pahaa, kun minun piti sekoittaa verta.... Tuli selväksi kyllä mistä ruoka tulee.

Siihen aikaan laitumella oli sonni ja navetat aika pieniä, sukulaisella taisi olla 8 lypsävää, 30 lehmän tila oli iso tila.

Halusin eläinlääkäriksi, mutta minusta tuli talousalan ihminen, osittain isän firman takia. Jälkikäteen kaikkia elämänkulkuja ajatellen ihan hyvä niin.

Aluksi pitkäaikaistyöttömiä sitten joutuivat alle 50v mielenterveysongelmista eläkkeelle. Ei silti sossu puuttunut asiaan vaikka tiesi kaikki ongelmat. Etelä Suomessa asuimme.

Kiitos ap kirjoituksestasi. Se oli hyvä muistutus siitä miten uutta suomalainen vauraus loppujen lopuksi on. Omassa tuttavapiirissäni ei kellään ollut ulkovessaa enää 70-luvulla, ei edes maalaistaloissa. Törmäsin tähän asiaan Kimi Räikkösen kirjaa koskevissa uutisissa, joissa väitettiin, että hänen perheellään olisi ollut ulkovessallinen koti joskus lapsuudessa. Olin siitä hämmästynyt.

Naapurissa oli talo, jossa ei ollut kuumaa vettä, vain joku pikkuboileri vessassa.

Meillä isä kävi vain töissä, mutta asuttiin silti isossa omakotitalossa, jossa kyllä aina asui myös vuokralaisia.

Syötiin makarooni- ja kaalilaatikkoa, kyljyksiä, maksaa, kalakeittoa. En muista kyllä mitään salaattia, mutta hedelmiä oli aina. Viikonloppuna oli kiisseliä jälkiruokana. Pullaa paistettiin ja joskus karjalanpiirakoita, se oli mielestäni juhlapäivä. Suurin ero syömisessä kumminkin oli mässy-osasto: se oli toisenlainen. Joskus irtokarkkeja ja suffeli, limsaa ja jäätelöä vain kesällä. Jonkun syntymäpäivillä saattoi olla suolakaloja tai -tikkuja. Ja synonyymi keksille/pikkuleivälle oli vohveli. Ja tietysti legendaarinen Rymd-mehu. Kotonani ei syöty koskaan jukurttia tai juotu tuoremehua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa oli.välipalana isoja lanttukuutioita. Joskus karjalanpiirakka ja mehua: tuntui lukukselta.

Meillä myös! Ja ne mehut oli pakattu muovisiin kippoihin, joissa oli tinapaperinen kansi. Muistan selvästi sen tuoksun mikä mehusta tuli kuin kannen veti auki ja aina mehua vähän pärskähti naamalle. Melkein maistan sen hieman väkevän maun. Oli omena- tai appelsiinimehua. Ei taida olla nykyisin koululaisilla välipaloja?

Meillä mehu oli laimeaa mehukattia, jota itse otettiin peltimukiin kauhalla ämpäristä.

Ei ollenkaan tutun kuuloista. Asuttiin vauraassa kaupungissa vuokralla, myöhemmin omakotitalossa. Ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää, koska äiti oli taitava kokki. Vihannekset, marjat ja sienet saatiin kesämökiltä. Koulu oli pieni ja yhteisöllinen. Ei juurikaan koulukiusaamista. Ei valittamista. Minulla oli onnellinen lapsuus.

Me asuttiin Helsingin keskustan lähellä pienehkössä kaksiossa. Olen ainoa lapsi, mutta saman kokoisissa asuivat myös monet kaverini, joiden perheissä kaksi lasta. Meillä syötiin aika vähän, mutta vanhempani olivat hoikkia ja ilmeisesti aika pieniruokaisia. Isäni ei myöskään välittänyt syödä mitään herkkuja, äidin kanssa ostettiin joskus suklaalevy ja laitettiin puoliksi tai paistettiin lettuja. Ap:n mainitsemia ruokia (hernekeitto, sika-nauta) meillä syötiin kesäisin isovanhempieni omistamalla mökillä. Muu suku oli rikkaampaa. Serkut pätivät merkkivaatteilla jne. Itse en osannut sellaisia kaivata. Meillä olisi kai periaatteessa ollut rahaa ihan ok (molemmat vanhempani kävivät töissä), mutta isäni tykkäsi käydä baarissa viikonloppuisin. Äitini maksoi kahta lainaa siinä vaiheessa, kun muutimme kolmioon, joten jossain vaiheessa oli vähän tiukkaa. Äitini on oikeastaan puhunut siitä vasta myöhemmin. Kulki itse rikkinäisessä takissa, ja osti minulle uuden.

Mulla oli vanhanaikaiset ja laman ja köyhyyden nähneet vanhemmat. Ruoasta ei ollut pulaa mutta se oli melko yksitoikkoista. Esim juusto leivällä oli harvinaista, melkeinpä vain jouluna, jolloin sitten oli muutakin hyvää. Peruna, kastike ja puurot oli aika yleisiä, normi välipala oli leipää ja voita & maitoa. Ja vaatteita ostettiin vain tosi tarpeeseen, yleensä koulun alkaessa.

En oo katkera, vanhemmat tekivät niinkuin parhaaksi näkivät ja heillä oli oma ajatusmaailmansa. Olen ottanut vahinkoa takaisin myöhemmin herkuttelemalla ja shoppailemalla. Nyt en enää haali tavaraa mutta juustoa saa olla leivällä aina kun haluaa, ja kahvin pitää olla hyvää, ei lirua! Mieluummin vaikka sitten ilman.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Meillä oli 120 neliön omakotitalo ja kaksi autoa. Vanhemmat pesunkestäviä taistolaisia kommunisteja.

Ei kuulosta muuten tutulta, vaikka kyllä meilläkin kesäkeittoa ja talkkunaa joskus kesäisin syötiin.

Asuttiin aluksi arava-kaksiossa pienemmässä kunnassa ja sitten muutettiin pk-seudulle ja ostettiin kerrostalokolmio, jossa minulla oli oma huone. Emme olleet missään tapauksessa rikkaita, vanhemmat olivat duunareita, mutta säästäväisiä ja raittiita. Meillä oli auto ja myöhemmin myös kesämökki.

Lihaa syötiin aika paljon vähemmän ja annokset olivat pienempiä. Vaikka olisin ollut koulun jälkeen urheilemassa, saattoi ruoka olla esim. peruna ja kolme pientä lihapullaa. Salaattia oli pöydässä aina, joskus se oli korvattu porkkanaraasteella, jossa oli joukossa purkkiananasta ja rusinoita. 

Minä kävin soittotunneilla ja harrastin seuratasolla urheilua. Kirjoja ei usein ostettu, mutta kävin lainaamassa niitä parin viikon välein kassillisen kirjastosta.  Joka paikkaan kuljettiin pyörällä, eikä minua ikinä heitetty autolla mihinkään. En olisi kehdannut edes pyytää, että minut olisi esim. viety soittotunnille 5 km päähän. Pyörän selkään vaan, satoi tai paistoi. Ja hyvässä kunnossa ja terveitä sitä oltiin.

Elämä oli yksinkertaista, turvallista ja useimmiten aika kivaa. 

Meille tuli sisävessa vasta 1991. Muistan että häpesin ulkohuussia kovasti, en iljennyt kutsua kavereitakaan sen takia kylään. Rahasta wc ei olisi ollut kiinni, isäni vaan oli sairaalloisen kitsas eikä halunnut maksaa mistään mitään. Ruokaa oli aina riittävästi, asuttiin maalaistalossa ja meillä oli lehmiä. Iso kasvimaa tuotti runsaan ja monipuolisen sadon, marjat ja sienet kerättiin metsästä. Vaatteeni olivat veljeni vanhoja, niitäkin häpesin kun niistä selkeästi näki niiden olevan poikien vaatteita. Ja sitä vasta häpesinkin, että isäni poltti sisällä tupakkaa ja vaatteeni haisivat ihan hirveälle. Nykyään vihaan tupakointia kuin ruttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vain että vanhemmat ryyppäsi ja riiteli, yksityiskohdat on harmaata mössöä.

Meillä ei ollut onneksi ryyppäämistä eikä riitelyä.

Meillä faija alkoi ryyppää päivittäin, kun keskiolut vapautui v.1969.

Kävimme kolme lasta oppikoulun - eikä oltu mitään sossu-vapaaoppilaita: joka vuosi uudet kirjat jokaiselle.

Ja pari kertaa vuodessa uudet Levikset.

Ajoimme uudella Ford Escortilla ja sitten uudella Saab 96:lla.

Asuimme uudessa kerrostalo-osakkeessa Stadissa.

Olen 70-luvun lapsi ja 80-luvun teini, yksinhuoltajaäitin poika. Minulla on myös isoveli, joka muutti omilleen 80-luvun alussa. Äitilläni oli hyvä ammatti, vaikka aika pienipalkkainen. Kuitenkin töitä riitti ja hän osaa hoitaa talouttaan, joten mistään ei ollut pulaa.

Asuimme 70-luvun vuokrakaksioissa. Kotona oli tilaa leikkiä. Siihen aikaan lapset leikkivät paljon pihalla ilman välitöntä valvontaa. Kaiketi vahinkojakin sattui, mutta kyllähän sitä kaikenlaista seikkailtiin ja toilailtiin, kun kukaan ei ollut jatkuvasti kieltämässä.

Ruoka oli ihan hyvää. Perunaruokia syötiin enemmän kuin nykyään, ja muutenkin ruokalajit olivat toisenlaisia. Laadussa ei kuitenkaan ollut suoranaista vikaa. Salaatteja syötiin kuitenkin vähemmän kuin nyt.

Meillä ei ollut autoa, eikä 70-luvun puolella kaikkien kavereiden perheissäkään. Vielä vuoden 80 tietämillä oli perheitä, joissa ei ollut puhelinta.

Vuonna 1980 muutimme laitakaupungille uuteen rivitalokolmioon, jossa oli oma saunakin. Tilanpuutetta en totisesti tuntenut. Lisäksi sain joukon uusia, mukavia pihakavereita, joiden kanssa häärättiin joka päivä, usein tuntitolkulla. Isoveljeni kävi lukiota ja hänellä oli lukurauha omassa huoneessaan. Äitini nukkui samassa huoneessa kanssani, mutta muutoin tämä toinen makuuhuone oli omaa valtakuntaani. Kun tulin murrosikään, äitini siirtyi ensin olohuoneeseen nukkumaan ja sitten toiseen makkariin, joka vapautui, kun veljeni lähti yliopistoon toiseen kaupunkiin. Autoa meillä ei ollut 80-luvullakaan, paitsi kesällä 1989 hetken, kun minulla oli tuore ajokortti.

Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan vapauden. Olin avainkaulalapsi: minä tulin koulusta aikaisin, veljeni neljän aikaan ja äiti töistä vasta viiden jälkeen. Ekaluokkalaisena iltapäivät ilman aikuisia olivat parina päivänä pelottavia, mutta muutoinhan se oli sellaista kloppipoikien touhua. Liikuimme polkupyörinemme suurella alueella, jopa 10 kilometrin päässä kotoa, eikä kukaan liiemmin kysellyt menemisistämme. Muistan sitä poikaporukan yhteisyyttä lämmöllä, se ei ollut sellaista poikien hierarkiakilpailua tai väkivaltaa, jota monissa kirjoissa kuvataan. Toki pelottaviakin tyyppejä oli, mutta heitä osattiin kyllä karttaa.

Jos haluaa kuvan sen ajan pojan lapsuudesta ja nuoruudesta, kannattaa lukea Tommi Liimatan Jeppis- ja Jeppis 2 -kirjat. Liimatta nyt on muutaman vuoden nuorempi kuin minä, ja kyllä se näkyy esimerkiksi siinä, millaisilla leluilla leikittiin. Ja näissä kirjoissa on myös enemmän tätä nokkimisjärjestystuohua ja nuorempien kiusaamista, kuin mitä minä muistan kokeneeni tai mihin olleeni osallinen. Ehkä aika kultaa muistot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Meillä oli 120 neliön omakotitalo ja kaksi autoa. Vanhemmat pesunkestäviä taistolaisia kommunisteja.

Oliko heillä myös yliopistotutkinnot ja varakkaat vanhemmat?

Björn Wahlroosilla oli.

(Isäni oli ns. saaristolainen ja oikea työläistaustainen kommunisti. Ei ainakaan julkisesti naureskellut näille nuorille opportunisteille, vaikka muuten arvosteli taistolaisia)

Olen syntynyt -82 ja ensimmäiset kuukaudet olen asunut Helsingin keskustassa. Olin n. puolivuotias kun ollaan muutettu Itä-Helsingin lähiöön omaan kaksioon. Taloyhtiössä oli monia samanikäisiä lapsia joiden kanssa pystyi pihalla leikkimään. Tien toisella puolen oli lähikauppa jossa kävin ensi keraa yksin ostoksilla kun olin 6 v. (tästä kuittikin vielä tallessa :) ). Päivät vietin perhepäivähoitajan luona jonka pihapiirissä oli monia muitakin pp-hoitajia joten sielläkin oli seuraa.

Taloyhtiön saunassa käytiin kerran viikossa ja silloin sai keltaista Jaffaa. Muutenkin oli aika tiukasti määritelty herkutteiluille rajat, lauantaisin karkkipäivä ja toki juhlissa oli aina jotain tarjolla. Ruokana perunaa ja kastiketta sekä keittoja. Nötköttiä oli joskus tarjolla ja siihen en enää aikuisena koske, samoin jäi kammo itsetehtyihin kiisseleihin (lapsuuden versioissa niissä oli aina limaisia klimppejä). Kiinankaalista tehtiin salaattia mihin keitettiin herne-maissi-paprikaa sekaan. Mausteista tunnettiin pippuri (musta, valko ja mauste), suola ja aromisuola. Ravintolassa ei käyty kuin poikkeustapauksissa (esim. reissun päällä kun eväitä ei ollut). 

Meillä oli ilmeisesti isän työsuhdeauto. Tai töitä varten hankittu ja siihen sai kulukorvauksia. Omaa mökkiä ei ollut mutta kesäisin vierailtiin sukulaisten mökillä ja myöhemmin useampana vuotena vuokrattiin mökki kesäkaudeksi. Lomalla reissattiin vain kotimaassa, lentokoneessa matkustin ensi kertaa samana vuonna kun täytin 18 v. 

Yksiäkään suksia en ole uutena saanut vaan aina joltain tutulta/sukulaiselta käytettynä. Olivat kuitenkin sellaiset joilla eteenpäin pääsi ihan hyvin ja tykkäsinkin pienempänä hiihtää (enää en). Kesällä uitiin keskenämme ja pyöräiltiin ilman kypärää, talvella luisteltiin. Sain harrastaa jalkapalloa monta vuotta mutta huolehdin itse aina treeni- ja peliajoista. Kentän laidalla en montaa kertaa muista omaa perhettäni nähneeni mutta iana löytyi yhteislähdöstä jonkun takapenkiltä tilaa myös minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin yhden huoneen ja keittiön 50 neliön mökissä ilman mukavuuksia. Ei ollut autoa. Ruokaa syötiin tosi vähän. Kesäisin aina kesäkeittoa tai talkkunavelliä, vuoropäivinä. Isä osti 3 henkiselle perheelle sika-nautajauhelihaa 250g ja siitä saatiin kahden päivän ruoka. Mitään salaatteja tms ei ollut. Vain joskus kurkkua ja keväisin syötiin appelsiineja. Onko tutun kuuloista?

Ei todellakaan. Tuo on ollut todella harvinaista. Kyllä silloin oli kaikki lapsilisät sun muut. Oliko sun molemmat vanhemmat jotain työttömiä vai mitä hittoa? Ja vaikka olikin, mihin ne työnsi rahansa kun ei kerran ruokaan ollut varaa?