Ruottinkielen lausuminen. Lausutteko Ä:n E:n vai Ä:nä?
Läkare, läsår, poäng... E kuulostaa minusta oikealta tavalta, mutta suomessa kuulee usein lausuttavan Ä:n kanssa.
Opetetaanko kouluissa ruotsia vai suomenruotsia eli muumia?
Kommentit (12)
No yleensähän se e:nä lausutaan. Joskus voi olla myös ä esim är.
Färlig lausutaan suomessa Ä:n kanssa, lausutaanko se Ruotsissa E:n kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No yleensähän se e:nä lausutaan. Joskus voi olla myös ä esim är.
Eikös se lausuta EERR..
Vierailija kirjoitti:
Meinasin vastata, mutta en jaksa keskustella kanssasi, jos jankkaat tuota muumijuttuasi.
Menikö tuneteisiin?
eikö ä lausuta ä:nä, jos se on ennen r-kirjainta, muuten yleensä ä lausutaan e:nä?
(Tai sitten muistan ihan väärin!)
Lausun jävla svenska "jävla svenska!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin vastata, mutta en jaksa keskustella kanssasi, jos jankkaat tuota muumijuttuasi.
Menikö tuneteisiin?
Kyllä, tyhmyys menee tunteisiin. Mitä sitten?
Jävla, färdig, färg – lausutaanko aloittaja nämä sun mielestä riikinruotsin murteissa ä:nä?
En muista missä kaikessa ä pitää lausua e:nä vai pitikö kaikessa, mutta kyllä mä esim. läkare-sanan lausuisin e:llä (siis jotenkin leekkäre). Muutenkin varmaan useimmissa tapauksissa lausuisin ä:n e:nä, vaikka en olekaan aina varma meneekö oikein.
Riikinruotsissa ä lausutaan usein sellaisena ä:n ja e:n sekamuotona, kun taas suomenruotsissa käytetään usein ihan puhdasta e:tä. Joissain murteissä ä saatetaan aina lausua pelkkänä ä:nä.
Olen asunut Ruotsissa ja sanon, että tapauskohtaista. Riippuu myös asiayhteydestä jonkin verran.
Esim. är. Kun puhutaan vaan jotenkin, että joku asia on jotain niin sanotaan e. Vaikka että det är (e) trevligt att du kom hit.
Kun halutaan korostaa jotain siinä olemisessa, niin saatetaan sanoa vaikka että det är (äääär) din plikt att göra...
Kuten suomessakin, sanoja ja tavuja painotetaan eilailla eri yhteyksissä. Sanoisin, että Tukholman hienostoalueilla tykätään käyttää ääääär painotusta. Kuuntele vaikka kun prinsessa Victoria joskus puhuu jossain. Hän käyttää hyvin voimakkaasti "det är härligt..." de finns en roskis hä.
E:n tai ä:n käyttö ei tee suomenruotsista kummallisen kuuloista, sen tekee monotoninen rytmi puheessa ja suomalaiset sanat välissä: de e jettekiva at de fins en roskis här på bussipysäkki.
Meinasin vastata, mutta en jaksa keskustella kanssasi, jos jankkaat tuota muumijuttuasi.