Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Treffikumppanin pitkäaikaistyöttömyys
28.10.2018 |
Olen aikuinen, nelikymppinen nainen ja minusta on kiinnostunut samaa ikäluokkaa oleva mies. Hän on ollut pitkään työttömänä ja näyttää ilmeisen sopeutuneelta tilanteeseensa. Minä taas en ole koskaan ollut työttömänä ja pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että pärjään taloudellisesti ja pystyn elämään jokseenkin normaalisti ja mukavasti tuloillani.
Miehen tilanne mietityttää. Hän ei oleta minun sponsoroivan mutten myöskään ole itse valmis luopumaan elämäntavastani, asuinpaikastani ja harrastuksistani. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies ei työttömänä voisi lähteä haluamillenne matkoille. Rahallinen tilanteeni ei ole niin hyvä, että voisin elättää toista ja esimerkiksi tarjota vapaaseen aikuiselle ja täysin työkykyiselle käyttöön esim. autoani.
En haluaisi luokitella ihmistä menneisyytensä perusteella. Minusta tuntuu siltä, että mies yksinkertaisesti pitää leppostetusta elämäntyylistään. Ajatuksia? Annanko mahdollisuuden vai rukkaset?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin kehtaavani vaatia miestä menemään töihin yms. mutten tiedä, kehtaanko juosta niin avoimesti vain rahan perässä. Rahaa tienaavan lypsylehmän kuitenkin haluaisin.
Suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies siis myös köyhä? Jos on rikas niin tyytyväisyyden leppoistettuun elämään tuossa iässä ymmärtää hyvin. Itsekin olen suunnitellut, että 4-kymppisenä voisi olla hyvä aika jo leppoistaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä joitain rajoitteita tms sairauksia joiden vuoksi on jäänyt pitkäaikaistyöttömäksi ja vaikea saada töitä?
Entä haittaisiko työttömyys tai (lievät rajoitteet, kuten ahdistuneisuushäiriö) jos mies olisi komea ja voittanut lotossa 10 miljoonaa?
Turhaan lisäsit ulkonäön mukaan kriteeriin. Miehen työttömyys ja väitetty "laiskuus" ei olisi mikään ongelma tämänkään topikin verenimijöille, jos miehellä olisi tilillä kymmenen miljoonaa.
Se on niin kovin suhteellista tuo tasavertaisuus. Joka ainoassa suhteessa on jotakin eriparista. Kyllä parisuhteen päättämiseen tai aloittamatta jättämiseen löytyy syytä ihan kenestä vain, kun tarpeeksi etsii. Joku tässä taivasteli, että mies ei ehkä kelpaakaan, kun hillot pursuivat viineristä.
Ovatko ihmiset kadottaneet luottamuksensa intuitioon? Johtuuko pariutumisen vaikeus liiallisesta pohtimisesta? Onko liian tiukka parisuhteen malli, jossa ei vahingossakaan saa esiintyä minkäänlaista riippuvuutta tai edes tukeutumista toiseen? Ja entäpä, jos taloudellisesti turvallisessa asemassa oleva kuitenkin etsii vaikka terapeuttista parisuhdetta? Sellaistahan on vaikea tunnistaa, mutta voihan sellaistakin epäillä ja löytää aiheen jättämiseen. Suo on ihan loputon, jos lähtee jahkailun polulle. On tietenkin ihan perusteltua jättää sikseen sosiaalipummit, narsistit, hyväksikäyttäjät, juopot, narkit ja huomattavan syvissä mielenterveysvaikeuksissa painivat, mutta lopulta on vain uskallettava tai oltava uskaltamatta. Niinhän siinä sitten usein kuitenkin käy, että uuteen kumppaniin joutuu tavalla tai toisella pettymään. Eivät ihmiset edes ihastu sellaisiin, jotka tuntevat läpikotaisin.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis myös köyhä? Jos on rikas niin tyytyväisyyden leppoistettuun elämään tuossa iässä ymmärtää hyvin. Itsekin olen suunnitellut, että 4-kymppisenä voisi olla hyvä aika jo leppoistaa elämäänsä.
Rahaa pitää siis joka tapauksessa olla tarpeeksi, muuten ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla dinosaurusten ikäluokkaa, kun en ymmärrä sellaista, että yksi matkustelee ja toinen viheltelee kotona. Matkustaminen on sijoitus, maailmankuvan avartamista jne. Jos jonnekin haluaa mennä omin nokin, niin pitäisi sen toisenkin jonnekin joskus päästä. Ja pääosassa taitaa olla ajatus, että yhdessä matkustaminen avaa toisesta puolia, jotka uhkaavat arjessa jäädä tuntemattomiksi. Ja antaa jaettuja kokemuksia ja lujittaa suhdetta.
Voisiko sitä vain ajatella niin, että matkaillaan puolet vähemmän, jotta molemmat pääsee? Olisi ilmastollisestikin jees juttu.
Tekstisi perusteella päättelen, että sinun pitäisi etsiä toinen ihminen. Kyllä mies löytää uutta seuraa. Miksi jahkailla tai edes miettiä, jos et oikein innostunut, oli syynä mikä tahansa. Arvoja on monia ja elämäntilanteita, eikä niistä voi kiistellä, mutta näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen, nelikymppinen nainen ja minusta on kiinnostunut samaa ikäluokkaa oleva mies. Hän on ollut pitkään työttömänä ja näyttää ilmeisen sopeutuneelta tilanteeseensa. Minä taas en ole koskaan ollut työttömänä ja pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että pärjään taloudellisesti ja pystyn elämään jokseenkin normaalisti ja mukavasti tuloillani.
Miehen tilanne mietityttää. Hän ei oleta minun sponsoroivan mutten myöskään ole itse valmis luopumaan elämäntavastani, asuinpaikastani ja harrastuksistani. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies ei työttömänä voisi lähteä haluamillenne matkoille. Rahallinen tilanteeni ei ole niin hyvä, että voisin elättää toista ja esimerkiksi tarjota vapaaseen aikuiselle ja täysin työkykyiselle käyttöön esim. autoani.
En haluaisi luokitella ihmistä menneisyytensä perusteella. Minusta tuntuu siltä, että mies yksinkertaisesti pitää leppostetusta elämäntyylistään. Ajatuksia? Annanko mahdollisuuden vai rukkaset?
Olen mies ja elin suhteessa naisen kanssa, joka oli elämäntapatyötön. Ei kiinnostanut tienata rahaa, mutta kiinnosti matkustelu ja se tapahtui minun rahoillani. Vaikka olen hyvätuloinen, niin pitemmän päälle se alkoi vtuttaa. Miksi rahoittaisin toisen mielihaluja loputtomasti.. Ehkä siksi otin eron. Uusin nainen on työssä ja hän on erittäin tarkka kaikesta mikä kelpaa minulle. EI meillä lasketa kolikoita, mutta osataan elää järjellä, nii että aina on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla dinosaurusten ikäluokkaa, kun en ymmärrä sellaista, että yksi matkustelee ja toinen viheltelee kotona. Matkustaminen on sijoitus, maailmankuvan avartamista jne. Jos jonnekin haluaa mennä omin nokin, niin pitäisi sen toisenkin jonnekin joskus päästä. Ja pääosassa taitaa olla ajatus, että yhdessä matkustaminen avaa toisesta puolia, jotka uhkaavat arjessa jäädä tuntemattomiksi. Ja antaa jaettuja kokemuksia ja lujittaa suhdetta.
Voisiko sitä vain ajatella niin, että matkaillaan puolet vähemmän, jotta molemmat pääsee? Olisi ilmastollisestikin jees juttu.
En ole ap enkä ota nyt kantaa ilmastollisiin kysymyksiin vaan puhtaasti matkailuun harrastuksena. Minulle se on ollut tärkeä harrastus ja olen matkustellut paljon sen jälkeen, kun netti teki sen helpoksi. Olen käynyt yksin Huippuvuorilla, Ulko-Hebrideillä, saarilla joista perinteisissä turistioppaissa ei edes puhuta mitään. Onnekseni olen löytänyt muutama vuosi sitten puolison, joka myös rakastaa matkustamista, ja nykyisin suurimman osan matkoista teemme yhdessä. Mutta jos hän ei olisi halunnut tai pystynyt matkustamaan kanssani, niin en olisi voinut kuvitella itse luopuvani siitä. Minulla ei liioin ole niin hyvä palkka, että pystyisin molemmille tuollaisia reissuja maksamaan.
Eli vastauksena pohdintaasi sanoisin, että riippuu varmasti juuri siitä, miksi ihminen matkailee. Jos se on vain tapa viettää lomaa tai jolla halutaan tutustua toiseen uudella tavalla, niin miksei voisi matkustella harvemmin. Jos se on itselle tärkeä asia, jota haluaa joka tapauksessa jatkaa, niin silloin sen toisen ihmisen pitää ymmärtää ja hyväksyä asia alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen, nelikymppinen nainen ja minusta on kiinnostunut samaa ikäluokkaa oleva mies. Hän on ollut pitkään työttömänä ja näyttää ilmeisen sopeutuneelta tilanteeseensa. Minä taas en ole koskaan ollut työttömänä ja pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että pärjään taloudellisesti ja pystyn elämään jokseenkin normaalisti ja mukavasti tuloillani.
Miehen tilanne mietityttää. Hän ei oleta minun sponsoroivan mutten myöskään ole itse valmis luopumaan elämäntavastani, asuinpaikastani ja harrastuksistani. Tämä tarkoittaisi sitä, että mies ei työttömänä voisi lähteä haluamillenne matkoille. Rahallinen tilanteeni ei ole niin hyvä, että voisin elättää toista ja esimerkiksi tarjota vapaaseen aikuiselle ja täysin työkykyiselle käyttöön esim. autoani.
En haluaisi luokitella ihmistä menneisyytensä perusteella. Minusta tuntuu siltä, että mies yksinkertaisesti pitää leppostetusta elämäntyylistään. Ajatuksia? Annanko mahdollisuuden vai rukkaset?
Olen mies ja elin suhteessa naisen kanssa, joka oli elämäntapatyötön. Ei kiinnostanut tienata rahaa, mutta kiinnosti matkustelu ja se tapahtui minun rahoillani. Vaikka olen hyvätuloinen, niin pitemmän päälle se alkoi vtuttaa. Miksi rahoittaisin toisen mielihaluja loputtomasti.. Ehkä siksi otin eron. Uusin nainen on työssä ja hän on erittäin tarkka kaikesta mikä kelpaa minulle. EI meillä lasketa kolikoita, mutta osataan elää järjellä, nii että aina on rahaa.
Tai ehkä sitä ei vaan kiinnostanut ahne naisen esineellistäjä, joka laskeen naisen arvon rahassa?
Työttömätkin ovat ihmisiä. Eikä työttömyys ole ihmisen ominaisuus eikä luonteenpiirre yms. On tosi ikävä lukea tällaista missä ihmisen arvo ja kelpaavuus kumppaniksi mitataan työttömyydellä. Työttömyys voi osua kenen kohdalle tahansa eikä uutta työtä saa noin vaan, varsinkaan yli nelikymppisenä.
Ei ihminen muutu kelpaamattomaksi suhteeseen vain siksi että on työtön. työttömyys ei myöskään tarkoita sitä että ihmisellä olisi sitten automaattisesti alkoholi- tai mielenterveysongelmia.
Jos ihmisen työttömyys kuitenkin on jollekin ongelma, se olisi reilua sanoa sille tapailemalleen suoraan, nimittäin silloin tämä toinen osapuoli antaa myös itsestään rehellisen kuvan, ettei hyväksy työttömyyttä sinä ominaisuutena mikä tekee toisesta kelpaamattoman kumppaniksi.
Mitä sitten, jos kumppani jää työttömäksi? Loppuuko jo alkanut suhde sitten siihen? Pitäisi lopoua, koska työttömyys on joillekin niin kamala asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko naisilla miehen työttömyyden suhteen ongelmana nimenomaan taloudelliset tekijät? Onko ihan ok, jos miehellä on hyvä taloudellinen tilanne (isot säästöt, perintö, lottovoitto tms.) ja puuhaa kyllä aktiivisesti kaikkea, mutta ei ole ansiotöissä eikä siihen oravanpyörään myöskään halua?
Vierailija kirjoitti:
Työttömätkin ovat ihmisiä. Eikä työttömyys ole ihmisen ominaisuus eikä luonteenpiirre yms. On tosi ikävä lukea tällaista missä ihmisen arvo ja kelpaavuus kumppaniksi mitataan työttömyydellä. Työttömyys voi osua kenen kohdalle tahansa eikä uutta työtä saa noin vaan, varsinkaan yli nelikymppisenä.
Ei ihminen muutu kelpaamattomaksi suhteeseen vain siksi että on työtön. työttömyys ei myöskään tarkoita sitä että ihmisellä olisi sitten automaattisesti alkoholi- tai mielenterveysongelmia.
Jos ihmisen työttömyys kuitenkin on jollekin ongelma, se olisi reilua sanoa sille tapailemalleen suoraan, nimittäin silloin tämä toinen osapuoli antaa myös itsestään rehellisen kuvan, ettei hyväksy työttömyyttä sinä ominaisuutena mikä tekee toisesta kelpaamattoman kumppaniksi.Mitä sitten, jos kumppani jää työttömäksi? Loppuuko jo alkanut suhde sitten siihen? Pitäisi lopoua, koska työttömyys on joillekin niin kamala asia.
Olisi lisäksi reilua myöntää rehdisti, että toisen työttömyys haittaa oman rahan ahneuden takia eikä jauha paskaa mistään arvoista ja moraalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko naisilla miehen työttömyyden suhteen ongelmana nimenomaan taloudelliset tekijät? Onko ihan ok, jos miehellä on hyvä taloudellinen tilanne (isot säästöt, perintö, lottovoitto tms.) ja puuhaa kyllä aktiivisesti kaikkea, mutta ei ole ansiotöissä eikä siihen oravanpyörään myöskään halua?
Nimenomaan taloudelliset tekijät ovat se syy. Turha tosin luulla, että ahneet akat tätä myöntävät.
Asiallinen keskustelu on mahdotonta, kun Lompakko-Lasse on linjoilla, joten antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisilla miehen työttömyyden suhteen ongelmana nimenomaan taloudelliset tekijät? Onko ihan ok, jos miehellä on hyvä taloudellinen tilanne (isot säästöt, perintö, lottovoitto tms.) ja puuhaa kyllä aktiivisesti kaikkea, mutta ei ole ansiotöissä eikä siihen oravanpyörään myöskään halua?
Jokaiselle miehelle löytyy yleensä ottajia. Varmaan riippuu luonteesta ja muustakin, että innostuuko nainen.
Tietenkin taloudellinen puoli on pääsyy. Kukaan ei halua maksullista miestä, joka on aina vaatimassa sua maksamaan omankin osuutensa.
Ilmaiset miehet, jotka maksavat oman osuutensa ovat luonteeltaan vähintään yhtä kivoja. Kuka haluaisi räjähdysherkän tyhjätaskun, jonka ap on löytänyt?
Kyllähän köyhä puoliso köyhdyttää myös sinun elämääsi. Rahaa vaativat nautinnot jäävät vähemmälle.
Jos olet töissä yrityksessä, jossa käydään neljä kertaa vuodessa Pattayalla, joudut olemaan hiljaa kun muut kertovat ulkomaanmatkoistaan..
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin taloudellinen puoli on pääsyy. Kukaan ei halua maksullista miestä, joka on aina vaatimassa sua maksamaan omankin osuutensa.
Ilmaiset miehet, jotka maksavat oman osuutensa ovat luonteeltaan vähintään yhtä kivoja. Kuka haluaisi räjähdysherkän tyhjätaskun, jonka ap on löytänyt?
Tuskimpa tuokaan mies vaatii naiselta työssäkäyntiä. Ihan niin päin, että ahne nainen asettaa itselleen hinnallaan ja kiukuttelee kun miestä ei kiinnosta maksaa.
Kuulostaa siltä että et ole kovin innostunut ko henkilöstä muutenkaan.