TAAAAS joku kitisee Hesarissa lastensynttäreistä

Saanko esittää toivomuksen?

Tehdessänne avauksen jostain itseänne puhuttaneesta artikkelista, voisitteko ystävällisesti sisällyttää aloitukseenne linkin kyseiseen uutiseen.

Nykyihmisillä on asiat liian hyvin. Joskus sata vuotta sitten oltiin varmasti ikionnellisia että lapsella/lapsilla ylipäätään oli synttärit, koskapa oli kaikenlaisia kulkutauteja eikä rokotteista tietoakaan jne.

Kyllä Suomessa tietynlainen kilpavarustelu on meneillään. Eilen viimeksi HS:ssä oli toimittajan kirjoitus, kuinka statuksena kaikkien on päästävä Helsingissä kantakaupunkiin asumaan ja kuinka ollaan valmiit maksamaan mitä vaan asumisesta pienessä asunnossa perheenkin kanssa. Kilpavarustelua ei kuitenkaan voita kukaan koskaan. Siihen lähtevien olisi tajuttava vähän syvällisempiä juttuja, jolloin he voisivat irrottautua siitä saavuttaen vapauden. Eivät ymmärrä ihmisarvon ja ihmisenä olemisen perimmäisyyttä. Tämä kilpavarustelu on vahvempana Suomessa, kuin muualla, koska Suomessa itse ihmisyyttä sellaisenaan ei arvosteta, vaan arvon tuovat hyvin vahvasti tittelit, koulutukset jne.. NÄitä Suomessa on aina korostettu.

En ymmärrä miksi lahjat pitää avata ringissä? Meillä on nyt monta vuotta toiminut ongelmitta kahvipöytä, jonne lahjat kasataan ja synttäreillä juhlat on yhteistä hulinaa, leikkiä, syömistä, ohjelmaa jne. Kertaakaan kukaan lapsi ei ole pyytänyt lahjojen avaamista, ehkä sankaria poltellut vähän, mutta sovittu, että saa lopussa rauhassa avata. Kaikille vieraille on lähetetty viesti ja kiitos juhlista ja lahjoista. Oikeasti lapsemme ei edes muista mikä lahja kieleltäkin oli, kun ne on avattu iloisen juhlapäivän päätteeksi. Miksi toimittaja rakentaa tilanteen lahjojen vertailulle?

Lapset nyt kyselevät kaikenlaista, on ihan ok jos kysyy miksi ei ole jäätelöä, sitten selitetään että nyt oli muuta tarjottavaa. Aikoinaan kun lapset oli pieniä ja halusin varustautua yllättäviin synttärikutsuihin niin ostin valmiiksi alennusmyynneistä lahjoja. Saattoi olla 25e legopaketti joka oli maksanut mulle 10e, nyt hirvittää ajatella että se legopaketti saattoi olla ongelma synttäriperheelle. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä päiväkodin vanhempainillassa päätettiin, että 1)täytyy kutsua koko ryhmä 2)juhlien on oltava torstaina illalla heti päiväkodin jälkeen 3) ei saa olla karkkia tai muuta herkkua 4) lahjan arvo korkeintaan 5 e.

Ilmoitin iloisesti, että meille ei onneksi kutsuta päiväkodista ketään, saako niin tehdä? Kutsutaan vain sellaisia lapsia, joita on kiva kutsua ja jotka voivat tulla muulloinkin kuin torstaina ja jotka saavat syödä kakkua ja jotka tuovat juuri sellaisen lahjan kuin haluavat.

"jotka tuovat juuri sellaisen lahjan kuin haluavat."

Tyypillistä suomalaista; jokainen saa olla/ tehdä, niinkuin haluaa, kunhan oleminen/tekeminen ei ole muista ihmisistä erottuvaa. Tärkeää oman itsen toteuttamista on tässä ajattelussa mm. se, että saa viedä sen hintaisen lahjan, kuin haluaa. Omaa vastuuta asioista ei ole; esim. vastuuta ei ole otettava siitä, että lapset eivät alkaisi hahmottamaan ihmisten välistä paremmuutta lahjan hienouden perusteella, sen sijaan tärkeintä on, että jokainen saa tehdä, kuten haluaa: jos ei saa viedä lahjaa, jollaisen haluaa viedä, sen katsotaan aiheuttavan enemmän vahinkoa, kuin sen, että lapset alkavat arvostaa toisia lapsia lahjojen hienouden perusteella. Niinpä on saatava tehdä kuten haluaa.

Mutta kun tekeminen/oleminen on muista ihmisistä erottuvaa, mm. pukeutumisen kautta, tässä suomalaisista 95% astuukin kiltisti ruotuun ollen mitenkään erottumatta muista, sen sijaan olemalla, kuin muutkin ovat. Keskimääräinen ja huomaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa tietynlainen kilpavarustelu on meneillään. Eilen viimeksi HS:ssä oli toimittajan kirjoitus, kuinka statuksena kaikkien on päästävä Helsingissä kantakaupunkiin asumaan ja kuinka ollaan valmiit maksamaan mitä vaan asumisesta pienessä asunnossa perheenkin kanssa. Kilpavarustelua ei kuitenkaan voita kukaan koskaan. Siihen lähtevien olisi tajuttava vähän syvällisempiä juttuja, jolloin he voisivat irrottautua siitä saavuttaen vapauden. Eivät ymmärrä ihmisarvon ja ihmisenä olemisen perimmäisyyttä. Tämä kilpavarustelu on vahvempana Suomessa, kuin muualla, koska Suomessa itse ihmisyyttä sellaisenaan ei arvosteta, vaan arvon tuovat hyvin vahvasti tittelit, koulutukset jne.. NÄitä Suomessa on aina korostettu.

Koulushoppailu johtuu siitä että eri koulut on Helsingissä hyvin eritasoisia. Ei liity kilpailuun mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten hienot synttärit on muka vain pk-seutulaisten juttu niinkuin muutama täällä on sanonut. Asuimme lapsemme ensimmäiset 6 vuotta Oulussa ihan hyvällä alueella ja voi jestas niitä synttäreitä ja lahjoja mitä siellä vietettiin. Nyt muutimme keski-suomeen, keskiluokkaisten alueelle ja täällä ei anneta jäätäviä 30-50 euron lahjoja niinkuin silloin oulussa, mutta ihan hyvin synttäreitä voidaan viettää sisäpuistossa, kylpylässä yms tai sitten ihan vaan kotona. Ei se ole minusta mitenkään hienoa hienoa.. :D Tai joku stadilaisten juttu.. :D

Näin oululaisena olen kanssasi samaa mieltä, välillä tuntuu että homma on aika älytöntä. Enkä ymmärrä miksi niin moni on vetänyt kolumnista herneen nenään. Itse tunnistin ilmiön heti, liian kalliit lahjat kavereilta ovat monin eri tavoin kiusallisia. Ehkä kolumnistin esimerkki jäätelöstä ei ihan ollut onnistunut, mutta hänen pointtinsa oli kyllä täysin asiaa.

Tuossa Hesarin jutussa oleva lukijakommentti:

"Keski-Euroopan kokemuksia: synttäreille kutsuttujen äidit pistävät hetkessä pystyyn Whatsapp-ryhmän ja sankarin äidiltä (sorry isät) kysytään mitä olisi sopivaa ostaa lahjaksi. Potkulauta 100 eurolla tai lenkkarit tai verkkapuku ostetaan yhteisesti, eikä kukaan vie mitään omaa lahjaa. Aika paljon ekologisempaa ja järkevämpää kuin Suomi-meininki. Kustannus per perhe on 5-10 e max."

On hyvän kuuloista! Kun käytäntö on noin vaatimattomuuteen ja kohtuuteen pyrkivää, sekä sivistynyttä, siinä ei tietenkään pääse osoittamaan statusta hienolla barbiella. Mutta ehkäpä keski-Euroopassa ihmiset eivät pyrikään nostamaan itseään hienoilla lahjoilla.

Me ollaan kai sitten näitä parjattuja ihmisiä, sillä meidän lapsi vie usein just esim. barbin kaverisynttäreille. En ole ennen tätä osannut ajatella, että tämä olisi kilpavarustelua. Usein lasten kanssa valitaan lahjat. Leluja on helpompi ja nopeampi valita kuin esim. askartelutarvikkeita eli se yksi syy tähän, en jaksa notkua kaupoissa. Lisäksi olen perusluonteeltani antelias, joten yritetään löytää kivoja lahjoja, hinta ei ole tärkein kriteeri. Nyt kauhistuin, että onko tässä jotakin väärää?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa tietynlainen kilpavarustelu on meneillään. Eilen viimeksi HS:ssä oli toimittajan kirjoitus, kuinka statuksena kaikkien on päästävä Helsingissä kantakaupunkiin asumaan ja kuinka ollaan valmiit maksamaan mitä vaan asumisesta pienessä asunnossa perheenkin kanssa. Kilpavarustelua ei kuitenkaan voita kukaan koskaan. Siihen lähtevien olisi tajuttava vähän syvällisempiä juttuja, jolloin he voisivat irrottautua siitä saavuttaen vapauden. Eivät ymmärrä ihmisarvon ja ihmisenä olemisen perimmäisyyttä. Tämä kilpavarustelu on vahvempana Suomessa, kuin muualla, koska Suomessa itse ihmisyyttä sellaisenaan ei arvosteta, vaan arvon tuovat hyvin vahvasti tittelit, koulutukset jne.. NÄitä Suomessa on aina korostettu.

Statusta noilla asuntojen sijainneilla haetaan. Osa on niin sivistymättömiä moukkia ja pyrkyreitä, että he luulevat oman arvonsa joternkin nousevan, kun saavat asua hiennolla alueella. Jokainen asioista ymmärtävä ja niitä yhtään syvällisesti pohtinut ymmärtää kuitenkin, että ihmisenä luksusalueella asuva ei ole sen parempi, kuin sillan alla asuva, vaan molemmilla on sama ihmisarvo.

En usko, että kaikkein rikkaimmilla ihmisillä (suurimmalla osalla) on minkäänlaista tarvetta edes osoittaa varallisuuttaan, sillä he ovat tajunneet aikaa sitten, että ei se sen ihmeemmäksi muutu, vaikka olis ferrari. Tästä loistava osoitus on Ikean perustaja Ingvar Kamprad, joka matkusti junassa, sekä autonaan vanha Volvo. Miehellä oli sivistystä totisesti.Ehkäpä jo hieman liiankin vaatimaton. Sen sijaan tämä pyrkyryys on enemminkin osan keskiluokkaa ongelma, jolla he pyrkivät irrottautumaan muusta keskiluokasta koskaan siinä kuitenkaan onnistumatta.

Rikkaimmista kaikkein junteimmat osoittavat rikkauttaan överiksi menevillä tavoilla, esim. hankkimalla kotiinsa kultaiset vesihanat yms.. Tästä eräänlainen mieleentuleva esimerkki on Trumpin sivistymätön junttipoika (tai pojat), joka rahojensa mahdollistamana pääsi tietenkin ampumaan harvinaisia villieläimiä Afrikkaan. Ehkä se teki hänet sitten onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa tietynlainen kilpavarustelu on meneillään. Eilen viimeksi HS:ssä oli toimittajan kirjoitus, kuinka statuksena kaikkien on päästävä Helsingissä kantakaupunkiin asumaan ja kuinka ollaan valmiit maksamaan mitä vaan asumisesta pienessä asunnossa perheenkin kanssa. Kilpavarustelua ei kuitenkaan voita kukaan koskaan. Siihen lähtevien olisi tajuttava vähän syvällisempiä juttuja, jolloin he voisivat irrottautua siitä saavuttaen vapauden. Eivät ymmärrä ihmisarvon ja ihmisenä olemisen perimmäisyyttä. Tämä kilpavarustelu on vahvempana Suomessa, kuin muualla, koska Suomessa itse ihmisyyttä sellaisenaan ei arvosteta, vaan arvon tuovat hyvin vahvasti tittelit, koulutukset jne.. NÄitä Suomessa on aina korostettu.

Koulushoppailu johtuu siitä että eri koulut on Helsingissä hyvin eritasoisia. Ei liity kilpailuun mitenkään.

Opetuksen laadultaan eivät ole eritasoisia. Sen sijaan osassa on häiriöitä enemmän, kuin toisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa tietynlainen kilpavarustelu on meneillään. Eilen viimeksi HS:ssä oli toimittajan kirjoitus, kuinka statuksena kaikkien on päästävä Helsingissä kantakaupunkiin asumaan ja kuinka ollaan valmiit maksamaan mitä vaan asumisesta pienessä asunnossa perheenkin kanssa. Kilpavarustelua ei kuitenkaan voita kukaan koskaan. Siihen lähtevien olisi tajuttava vähän syvällisempiä juttuja, jolloin he voisivat irrottautua siitä saavuttaen vapauden. Eivät ymmärrä ihmisarvon ja ihmisenä olemisen perimmäisyyttä. Tämä kilpavarustelu on vahvempana Suomessa, kuin muualla, koska Suomessa itse ihmisyyttä sellaisenaan ei arvosteta, vaan arvon tuovat hyvin vahvasti tittelit, koulutukset jne.. NÄitä Suomessa on aina korostettu.

Koulushoppailu johtuu siitä että eri koulut on Helsingissä hyvin eritasoisia. Ei liity kilpailuun mitenkään.

Opetuksen laadultaan eivät ole eritasoisia. Sen sijaan osassa on häiriöitä enemmän, kuin toisissa.

Kyllä ovat opetuksen laadultaankin epätasaisia.

Jos on paljon häiriöitä, sisäilmaongelmaa ja lakkautusuhan alla, hyvät opet ei hakeudu tuollaisiin kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, miltä tuntuu nyt niistä vanhemmista, joiden lapset oli tämän toimittajan synttäreillä. Ihan Hesarista saa lukea palautteen, että lahjat ei oikein olleet sopivia. Barbie oli huono juttu, ja puuvärien lahjoittajaperhe leimattiin köyhäksi. Ja että tämä toimittaja ryntää myötätuntoisena pelastamaan puuväritytön kasvoja, ja kirjoittaa itsekehuisen kolumninkin siitä. Sydämestäni toivon, että esimerkit olivat keksittyjä. :(

No ihan selvästi on keksitty juttu ja aihe on vauvapalstalta suoraan.