Terveys romahtanut

(jatkuu...)

Se psyykkinen vaiva on voimakas ahdistus ja nimenomaan terveyteen liittyen. Tää alkoi jo kolme kuukautta sitten, aloin huomaamaan kaikkia pieniä vaivoja kehossa ja huolestuin niistä paljon.

Kerran elokuussa miulla oli ilmeisesti paniikkikohtaus, jossa sain siis tosi voimakkaita fyysisiä oireita, hirvee paineentunne päässä jne, luulin tosissani olevani kuolemassa aivoverenvuotoon tms. Soitin ambulanssin ja he kävi tarkistamassa ja ei ollu vikaa missään. Se meni sitten pikkuhiljaa ohi.

Nyt tää ahdistus on fyysisten oireiden mukana kasvanu ihan mahdottomaksi. Ahdistaa joka päivä koko ajan ja jos keskityn kehon tuntemuksiin niin se alkaa kasvaa paniikiksi, pelkään että miussa on jotain vakavasti vialla ja että kuolen aina kun joku oire tuntuu voimakkaammalta. Tänäänkin oon jo kahdesti meinannut mennä täyteen paniikkiin, mutta sain ne väistettyä. Se vaan on tosi hankala juttu kun en oikeesti voi tietää jos miulla onkin joku vakava sairaus ja kuolen siihen paikkaan. En usko että kaikki noi fyysiset oireet olisi vaan ahdistuksen aiheuttamia. Se voimattomuus on niin voimakasta ja jatkuvaa ja nimenomaan fyysistä suorituskyvyttömyyttä eikä vaan henkistä väsymystä. Miulla olisi intoa esim pyöräillä ja liikkua mut en vaan pysty.

Oon just vasta syyskuussa muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Pääsin tän viikon maanantaina YTHS:n terveydenhoitajan puheille, ja hän antoi lääkärinajan marraskuun 30. päivälle. Ens viikon maanantaina on labra-aika, otetaan verenkuva ja jotain muutakin siinä oli, en just nyt muista mitä mutta tulehdusarvoja ei katsota koska ei oo ollu kuumetta yli 38.

Eli mitä haen tällä keskustelulla... Sanokaa pitäiskö teidän mielestä olla huolissaan vai voinko ihan huoletta odotella sinne marraskuun loppuun. Tai jos kannattaisi hakea kunnalliselta lääkärinaikaa nopeammin niin mistä, ihan vaan terveyskeskukseen soittamalla? Siellä YTHS:llä oli tarkotus jutella mielenterveydestä kans mutta en kyllä varmaan kestä tätä ahdistusta niin pitkään, pakko saada jotain apua tähän. Mut en tiedä mistä sitä pitäis hakea, kuinka kiireellisenä tätä voi pitää. Terveyskeskus? Akuuttipsykiatria? Jotenkin tosi vaikee hahmottaa kun on nää fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja aivot sumussa vaikee yrittää jäsentää mihin asiaan tarviin apua ja mistä sitä pitää hakea.

Mulla samanlaisia oireita, tosin vähän pidempään jo. Lääkärissä olen käynyt, sydämestä otettu reilusti EKG:tä ja olivat kuulemma kaikki ok. Verikokeisiin olen menossa.

Sanovat, että johtuu pitkään jatkuneesta huonosta syömisestä sekä kroonisesta ahdistuksesta ja stressistä, viime vuosina onkin tapahtunut aika paljon kaikkea jonka vuoksi olen ollut henkisesti aika huonossa kunnossa... Ehkä kroppani reagoi fyysisesti nyt kaikkeen tuohon. 

Nuo kaikki johtuu siitä syömättömyydestä ja huonosta ruokavaliosta. Siitä seuraa niin fyysistä kuin henkistäkin pahaa oloa. Ja turha kuvitella, että se olo kohenee heti kun on viikon syönyt normaalisti. Vie pitkään tointua tolpilleen.

Vierailija kirjoitti:

(jatkuu...)

Se psyykkinen vaiva on voimakas ahdistus ja nimenomaan terveyteen liittyen. Tää alkoi jo kolme kuukautta sitten, aloin huomaamaan kaikkia pieniä vaivoja kehossa ja huolestuin niistä paljon.

Kerran elokuussa miulla oli ilmeisesti paniikkikohtaus, jossa sain siis tosi voimakkaita fyysisiä oireita, hirvee paineentunne päässä jne, luulin tosissani olevani kuolemassa aivoverenvuotoon tms. Soitin ambulanssin ja he kävi tarkistamassa ja ei ollu vikaa missään. Se meni sitten pikkuhiljaa ohi.

Nyt tää ahdistus on fyysisten oireiden mukana kasvanu ihan mahdottomaksi. Ahdistaa joka päivä koko ajan ja jos keskityn kehon tuntemuksiin niin se alkaa kasvaa paniikiksi, pelkään että miussa on jotain vakavasti vialla ja että kuolen aina kun joku oire tuntuu voimakkaammalta. Tänäänkin oon jo kahdesti meinannut mennä täyteen paniikkiin, mutta sain ne väistettyä. Se vaan on tosi hankala juttu kun en oikeesti voi tietää jos miulla onkin joku vakava sairaus ja kuolen siihen paikkaan. En usko että kaikki noi fyysiset oireet olisi vaan ahdistuksen aiheuttamia. Se voimattomuus on niin voimakasta ja jatkuvaa ja nimenomaan fyysistä suorituskyvyttömyyttä eikä vaan henkistä väsymystä. Miulla olisi intoa esim pyöräillä ja liikkua mut en vaan pysty.

Oon just vasta syyskuussa muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Pääsin tän viikon maanantaina YTHS:n terveydenhoitajan puheille, ja hän antoi lääkärinajan marraskuun 30. päivälle. Ens viikon maanantaina on labra-aika, otetaan verenkuva ja jotain muutakin siinä oli, en just nyt muista mitä mutta tulehdusarvoja ei katsota koska ei oo ollu kuumetta yli 38.

Eli mitä haen tällä keskustelulla... Sanokaa pitäiskö teidän mielestä olla huolissaan vai voinko ihan huoletta odotella sinne marraskuun loppuun. Tai jos kannattaisi hakea kunnalliselta lääkärinaikaa nopeammin niin mistä, ihan vaan terveyskeskukseen soittamalla? Siellä YTHS:llä oli tarkotus jutella mielenterveydestä kans mutta en kyllä varmaan kestä tätä ahdistusta niin pitkään, pakko saada jotain apua tähän. Mut en tiedä mistä sitä pitäis hakea, kuinka kiireellisenä tätä voi pitää. Terveyskeskus? Akuuttipsykiatria? Jotenkin tosi vaikee hahmottaa kun on nää fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja aivot sumussa vaikee yrittää jäsentää mihin asiaan tarviin apua ja mistä sitä pitää hakea.

Soita ma apua itsellesi.

Edellisen kommentin kirjoittanut jatkaa vielä. Ihminenhän on kokonaisuus, eli hyvinkin henkinen ahdistus ja stressi voivat aiheuttaa paljonkin fyysisiä oireita.

Minäkin olen ihan varma siitä, että minussa on jotakin pahasti vialla, mutta yritän rauhoittaa itseäni sillä, että lääkärit ovat todenneet ettei kyseessä ole mitään vakavampaa. Se on joskus todella todella vaikeaa, kun menen itsekin paniikkiin etenkin yksin ollessani. Alan kuunnella kehoani aivan liikaa, mietin kaikkia oireita ja pelkään pahinta...

Olen itsekin soittanut pari kertaa ambulanssin, kun olo on mennyt niin huonoksi. Ottivat peruskokeita ja kaikki oli fine. Paniikki luonnollisesti pahentaa noita fyysisiä oireita, itselläni ainakin sydän alkaa hakata vielä kauheammin jos annan pelolle valtaa. Uskon todellakin tietäväni miltä sinusta tuntuu, ja toivotan sulle kovasti tsemppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Edellisen kommentin kirjoittanut jatkaa vielä. Ihminenhän on kokonaisuus, eli hyvinkin henkinen ahdistus ja stressi voivat aiheuttaa paljonkin fyysisiä oireita.

Minäkin olen ihan varma siitä, että minussa on jotakin pahasti vialla, mutta yritän rauhoittaa itseäni sillä, että lääkärit ovat todenneet ettei kyseessä ole mitään vakavampaa. Se on joskus todella todella vaikeaa, kun menen itsekin paniikkiin etenkin yksin ollessani. Alan kuunnella kehoani aivan liikaa, mietin kaikkia oireita ja pelkään pahinta...

Olen itsekin soittanut pari kertaa ambulanssin, kun olo on mennyt niin huonoksi. Ottivat peruskokeita ja kaikki oli fine. Paniikki luonnollisesti pahentaa noita fyysisiä oireita, itselläni ainakin sydän alkaa hakata vielä kauheammin jos annan pelolle valtaa. Uskon todellakin tietäväni miltä sinusta tuntuu, ja toivotan sulle kovasti tsemppiä. 

Oho, väliin kerkesikin tulla pari kommenttia sillä välin kun kirjoitin tätä. :D Tämän kommentin kirjoitti siis sama, joka kirjoitti ensimmäisenkin. 

Minkä ikäinen olet ap.?

Voi olla ihan oikeeta masennustakin. Varaa lääkärille aika, että saat apua ja varsinkin muista mainita noista sydänoireista, koska ne on aina syytä ottaa erityisen vakavasti.

T. Lääkäri

Vierailija kirjoitti:

Nuo kaikki johtuu siitä syömättömyydestä ja huonosta ruokavaliosta. Siitä seuraa niin fyysistä kuin henkistäkin pahaa oloa. Ja turha kuvitella, että se olo kohenee heti kun on viikon syönyt normaalisti. Vie pitkään tointua tolpilleen.

Tämä. Sairastuin vuosia sitten anoreksiaan, menin lopulta todella huonoon kuntoon ja jouduin osastolle. Vietin siellä melkein vuoden, jossa painoni saatiin normalisoitua mutta minulla oli silti edelleen fyysisiä oireita, ei kroppa toivu hetkessä.

Painoni tippui taas osastojakson jälkeen, tosin en mennyt enää niin huonoon kuntoon kuin mitä olin sinne joutuessa. Fyysiset oireet ovat pikku hiljaa palanneet ja henkinen ahdistus on aivan huipussaan, jonka uskon vain pahentavan ja lisäävän näitä fyysisiä oireita. Ottaa aikaa, että kroppa toipuu syömättömyydestä tai huonosta ruokavaliosta, siihen päälle stressi ja psyykkiset oireet jotka rasittavat kehoa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan oikeeta masennustakin. Varaa lääkärille aika, että saat apua ja varsinkin muista mainita noista sydänoireista, koska ne on aina syytä ottaa erityisen vakavasti.

T. Lääkäri

Syytä ottaa vakavasti kyllä joo, mutta etenkään nuorella ihmisellä harvoin oikeasti viestivät mistään vakavammasta, joten älähän pelotelle. Etenkin kun AP selitti mistä oireet ovat saaneet alkunsa, vaikuttaisi siltä että kroppa on vain kovan rasituksen alla sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella joka selittäisi nuo sydänoireetkin. 

Ainahan voit hakeutua päivystykseen, jos olo menee todella sietämättömäksi ja toivoa, että siellä tutkisivat sua ja saisit mielenrauhan. :) 

Kuulostaa täysin raudanpuutteelta. Luettelit listaasi joka ikisen oireen, joka sopii raudanpuutteeseen.

Raudanpuute on yleisin ja alidiagnosoiduin puute naisilla. Ja helposti korjattavissa.

Onko sinulla runsaat menkat, syötkö vähän tai et lainkaan lihaa?

Tuo yhdistelmä jo takaa, että voit tosissaan olla pahasti raudanpuutteinen. Oireilee myös siis henkisesti. Eli joka ikinen asia mitä mainitsit, sopii raudanpuutteeseen. 

Ap, juuri samanlaisista vaivoista kävin juuri lääkärillä, ja verikokeissa. Laaja verenkuva, reumakokeet, kilpirauhanen, elektrolyytit... ihan kaikki tutkittiin. Muuta ei löytynyt kuin anemia. Hb 70 ja ferritiini 5!

Nyt on sitten kahden viikon päästä aika sisätautilääkärille missä tarkoitus selvittää mistä voi johtua. Mistään sisäisestä vuodota ei ole löydetty merkkejä, ja itse olen sitä  mieltä että vuosien huono syöminen on vähitellen syönyt rautaa elimistöstäni. Voi olla että tulen saamaan lisäverta.

Lääkärin mukaan se että itse kävelin vastaanotolle ja näinkin "hyvin" viittaa  juuri sihen että veriarvot on laskeneet pitkän ajan kuluessa jolloin kroppa ehtii tottua niihin. Verenpainekin on alhaalla, yläpaine 100 alapainetta en nyt muista tuolla epikriisissä sekin on. Kun nousee ylös saa varoa ettei pyörry.

Raskasta ja kuluttavaa tämä on, ja haluan terveeksi! Rautavalmisteet hain apteekista mutta nekin vaikuttaa niin hitaasti, vähintään puoli vuotta pitäisi nitä syödä. Toivottavasti saan lisäverta niin toivun nopeammin! 

Kilpirauhasarvot varmaankin tutkitaan siinä verenkuvassa, oireesi kuulostavat nimittäin aika lailla kilpparivaivalta. Ruokahaluttomuus ja kova väsymys etenkin. Ja kun kunto on heikko, alkaa tulla päälle vielä muita kremppoja, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin. 

Kilpirauhasvaivat on kuitenkin helppo diagnosoida ja hoitaa, pää pystyyn. Tsemppiä :)

Kuumeeton keuhkokuume?

AP:lta pitää ottaa kunnon verikokeet, kuulostaa fyysiseltä vaivalta, joko raudanpuutteelta, kilpirauhasen vajaatoiminnalta tai jopa molemmilta yhtä aikaa.

Muista, että hemoglobiini ei kerro raudanpuutteesta mitään, sinulta pitää ottaa kaikki raudanpuutetestit, tärkeimpänä ferritiini eli varastorauta, jos se on alle 30, kärsit vakavasta raudanpuutteesta.

Ap kuvaili minun oireeni ja minulta löydettiin vakava raudanpuute (ferritiini 10), hyvä taso on vasta yli 70. Bonuksena kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hiustenlähtö viittaa ap:lla jompaan kumpaan vaivaan.

Oletko polttanut maasta keräämiäsi tumppeja?

RAUDANPUUTTEEN OIREITA:

• Väsymys

• Heikotus

• Huimaus

• Päänsärky

• Hermostuneisuus

• Masennus

• Ahdistuneisuus

• Lihasheikkous

• Ihon kuivuminen

• Levottomat jalat

• Käsien ja jalkojen kylmyys

• Kynsien halkeilu

• Ruokahaluttomuus

• Painon lasku tai nousu

• Hengästyminen ja hengenahdistus

• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute

• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö

• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky

• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet

• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa

Perustutkimukset raudanpuutetta epäiltäessä ovat verenkuva sekä ferritiini- että transferriinireseptoripitoisuuden (P-TfR) määritys verikokeesta.

Runsaat kuukautiset esitiedoissa viittaavat vahvasti raudanpuutteeseen eikä verikokeilla todetun raudanpuutteen lisäselvityksiä yleensä tarvita.

Kun raudanpuute on todettu ja sen syy selvitetty, potilaan tulee käyttää rautaa riittävän kauan. Anemiapotilaan rautavarastojen korjaantuminen kestää suun kautta otettavalla raudalla n. 6–9 kuukautta, kun hoitona on kaksi rautatablettia á 100 mg päivässä. Korjaantumista seurataan toistuvin verikokein

https://www.eiransairaala.fi/fi/Ajankohtaista/Eiran-artikkelit/Sisataud…

Voi olla melkein mitä vaan mutta oireista tuli mieleen anemia. Minulla oli noita oireita, kun sitten todettiin Hb 52 ja kaikki arvot sekaisin ja osastolle. Anemia voi johtua eri syistä, huonosta ruuasta tms. Minulla keho ei muodosta B-12 vitamiinia jota tarvitaan joten nyt on pistoshoito.