Lue keskustelun säännöt.
Voi ei :( Tuttava laittoi iloisen viestin, itse olen loukkaantunut enkä halua laittaa mitään takaisin
27.10.2018 |
Mutta kyllähän mä hänestä hiukan välitän, siksi tuntuisi tylyltä olla vastaamatta mitään. Mutta kun hän ei noteeraa loukkaantumistani mitenkään, tietää siitä kyllä. Niin en oikein tajua, jos nyt vastaan, niin sitten en voi enää asettaa ehtoja ystävyydelle, eli ettei minua loukata omalla käytöksellä. Tunnen myös olevani jonkinlaisessa lievässä vastuussa hänen onnestaan ja elämästään tyyliin "ketään ei saa jättää yksin" ja juuri sellainen tilanne hänellä kyllä nyt juuri on.... Miten kestän sen, hyväksyn itsesssäni, että jos en vastaa, jätän hänet vain selviytymään vaikka voisin olla tukena?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Modelle ilmoitettu. Poliisiasia tämä äitinsä solvaaminen ja nyt jo levinnyt muihin sukulaisiinkin tämä solvaaminen. Teen tutkintapyynnön.
Ihan turhaan, kukkahattu! Eihän tässä KUKAAN tiedä, keistä puhutaan, vai luulitko niin, vauva?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri tätä tarkoitin! Ei tällaista kuonaa kannata suoltaa kenellekään muulle kuin maksetulle terapeutillesi. Mihinkään muunlaisiin ihmissuhteisiin et kykene. Olet kuin kaikille sähisevä raivopäinen kissa. Ei kukaan läheisesi ansaitse saada päälleen tuollaista vihaa ja katkeruutta.
Elämäsi on todella surullista ja yksinäistä. Edes isäsi perintö ei tule tätä muuttamaan. Katkeruutesi tuhoaa sinut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätiä ei yhtään kiinnosta mun kärsimykset, jos soittaa mulle ja "ihmettelee" kun en vastaa eli katkon välejä. Sen sijaan oman lapsen kärsimykset ovat NIIIN tärkeitä, ettei tälle voi opettaa käytöstapoja, koska "lapsen neuroosit pahenisivat, kun vaadittaisiin jotain yhyy". Mitäs tässä olisikaan, jos MUN äitiä ois MUN kärsimykseni ikinä kiinnostaneet ja ois puolustanut minua, mutta kun ei, niin sitä tuntee olevansa ihan v*tun yksin. Mutta en enää jatka elämääni kärsimystä aiheuttavassa seurassa, siltikään. 👍
ApHyvä! Antaa kärsimystä aiheuttavat ihmiset olla keskenään. He tulevat toistensa kanssa jotenkin toimeen. Täydellisten on parempi olla yksin.
En minä odota ihmisten olevan täydellisiä, vaan sitä, että he ovat vastuussa loukkaamisistaan ja osoittavat sen. Jos pahoitetaan toisen mieli ystävyys jatkuu vain, mikäli asia korjataan. Mitään olankohauttelijoita en katsele, joista mun paha mieli on oma ongelmani. Jos niin on, niin olen vaikka omassa seurassani mieluummin.
ApIhmiset loukkaantuvat erilaisista asioista. Siksi ei voi aina ymmärtää, miksi pitää hyvitellä ja pahoitella. Jos omassa kokemusmaailmassa sellainen ei pahoita mieltä. Esim itse en loukkaannu sellaisista asioista kuin sinä, eikä minua pitäisi hyvitellä ja pyytää anteeksi. Toisaalta saatan loukkaantua sellaisesta, josta sinä et loukkaannu.
Näinhän se kyllä menee, mutta minusta tässä ei nyt ollut kyse jonninjoutavasta syystä loukkaantumisesta, vaan hän käyttäytyi oikeasti huonosti. Jos hän tuolla olettaa muiden ihmisten kuin minun olevan hyväksyviä, niin metsään menee. Tai jos joku ei siitä piittaa, niin "lasku" tulee muualla, se ihminen on sitten ikävä jollain lailla, jolla minä en olisi.
Toivottavasti hän ei sitten pahoita mieltään, vaikka en vastaakaan hänen viestiinsä, itse kyllä ainakin pahoittaisin, jos en olisi mielestäni tehnyt mitään väärää.
Ap
Kuka loppupeleissä päättää, mikä on jonninjoutava syy loukkaantua. Sehän on kokemusperäinen asia, siis käytännössä mielipide. Rikokset toki on erikseen, väkivalta ja henkirikokset jne. Tosiaan loukkaannu eri asioista kuin naapurini tai aviomieheni, koska kokemuksemme ja ratkaisumallit ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on todella surullista ja yksinäistä. Edes isäsi perintö ei tule tätä muuttamaan. Katkeruutesi tuhoaa sinut
Ei ole mun vika, etkö tajua? Katkeruus tulee ÄIDILTÄNI! Ymmärrätkö?! Se ei ole minussa, vaan äitini on pakottanut minusta katkeran, kosk itse on, tajuatko??? Olen käynyt terapiassa päästäkseni siitä, se ei ole minun vikani, jos se ei auta, vaan terapeuttien! He eivät osaa auttaa! Ei mulla ole yhtään syytä olla katkera, vaan kaikki tuli äidiltäni! Hän on sa tut ta nut minua, etkö nyt ymmärrä!?
En minä pohjimmiltani ja itse ole ihmisenä yhtään katkera, ei minulla ole mitään syytä olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätiä ei yhtään kiinnosta mun kärsimykset, jos soittaa mulle ja "ihmettelee" kun en vastaa eli katkon välejä. Sen sijaan oman lapsen kärsimykset ovat NIIIN tärkeitä, ettei tälle voi opettaa käytöstapoja, koska "lapsen neuroosit pahenisivat, kun vaadittaisiin jotain yhyy". Mitäs tässä olisikaan, jos MUN äitiä ois MUN kärsimykseni ikinä kiinnostaneet ja ois puolustanut minua, mutta kun ei, niin sitä tuntee olevansa ihan v*tun yksin. Mutta en enää jatka elämääni kärsimystä aiheuttavassa seurassa, siltikään. 👍
ApHyvä! Antaa kärsimystä aiheuttavat ihmiset olla keskenään. He tulevat toistensa kanssa jotenkin toimeen. Täydellisten on parempi olla yksin.
En minä odota ihmisten olevan täydellisiä, vaan sitä, että he ovat vastuussa loukkaamisistaan ja osoittavat sen. Jos pahoitetaan toisen mieli ystävyys jatkuu vain, mikäli asia korjataan. Mitään olankohauttelijoita en katsele, joista mun paha mieli on oma ongelmani. Jos niin on, niin olen vaikka omassa seurassani mieluummin.
ApIhmiset loukkaantuvat erilaisista asioista. Siksi ei voi aina ymmärtää, miksi pitää hyvitellä ja pahoitella. Jos omassa kokemusmaailmassa sellainen ei pahoita mieltä. Esim itse en loukkaannu sellaisista asioista kuin sinä, eikä minua pitäisi hyvitellä ja pyytää anteeksi. Toisaalta saatan loukkaantua sellaisesta, josta sinä et loukkaannu.
Näinhän se kyllä menee, mutta minusta tässä ei nyt ollut kyse jonninjoutavasta syystä loukkaantumisesta, vaan hän käyttäytyi oikeasti huonosti. Jos hän tuolla olettaa muiden ihmisten kuin minun olevan hyväksyviä, niin metsään menee. Tai jos joku ei siitä piittaa, niin "lasku" tulee muualla, se ihminen on sitten ikävä jollain lailla, jolla minä en olisi.
Toivottavasti hän ei sitten pahoita mieltään, vaikka en vastaakaan hänen viestiinsä, itse kyllä ainakin pahoittaisin, jos en olisi mielestäni tehnyt mitään väärää.
ApKuka loppupeleissä päättää, mikä on jonninjoutava syy loukkaantua. Sehän on kokemusperäinen asia, siis käytännössä mielipide. Rikokset toki on erikseen, väkivalta ja henkirikokset jne. Tosiaan loukkaannu eri asioista kuin naapurini tai aviomieheni, koska kokemuksemme ja ratkaisumallit ovat erilaisia.
No periaatteessa se on näinkin, en minäkään tosiaankaan loukkaannu monistakaan asioista, joista palstalla väännetään kättä, itketään ja ulistaan.
En osaa sitä muuten sanoa, kuin että minä en voi phoin j kärsi kenenkään seurasta huvikseni, vaan siinä on jokin järkisyy mukana! Ette tekään jaksaisi sitä ihmistä, ehkä eri syistä, mutta ette jaksaisi. Enkä minä haluaisi sanoa tätä! Hänelläkin on ongelmia, tuskin ovat omaa syytään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tällaiset vikoja täynnä olevat ihmiset tänne mun ketjuihin purkautuvatkin, heitä kun ahdistaa se ajatus, että heidänkin läheisensä tajuaisivat, ettei heillä ole mitään syytä katsella minulle päätään aukovien vikoja.
ApJa heitä ahdistaa se ajatus, että ne läheiset alkaisivat elää sen ajatuksensa mukaan. Heidän pitäisi tehdä niille vioilleen jotakin. Heitä ei rakastetukaan sellaisina, kuin he olivat jne. Ei ketään rakasteta. Ellei ole vähän sairas, jos kestää muiden vikoja ja siis kärsii ihan vapaaehtoisesti niistä. Eikä tajua valita omaa parastaan ja jättää sellaista ihmistä, joka aiheuttaa kärsimystä.
Ap
Mussa ja mun miehessä on vikoja, mutta rakastetaan toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin äitinihän mielestä kyllä on niin että samat asiat loukkaavat kaikkia! Siksi hän niin hyvin tiesikin, miksi minä olen p*ska aivan kaikista ihmisistä, kun en hänelle kelvannut! Kyllä! KAIKKI loukkaantuvat AIVAN samoista asioista, se k*sinen p*skapää tiesi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tällaiset vikoja täynnä olevat ihmiset tänne mun ketjuihin purkautuvatkin, heitä kun ahdistaa se ajatus, että heidänkin läheisensä tajuaisivat, ettei heillä ole mitään syytä katsella minulle päätään aukovien vikoja.
ApJa heitä ahdistaa se ajatus, että ne läheiset alkaisivat elää sen ajatuksensa mukaan. Heidän pitäisi tehdä niille vioilleen jotakin. Heitä ei rakastetukaan sellaisina, kuin he olivat jne. Ei ketään rakasteta. Ellei ole vähän sairas, jos kestää muiden vikoja ja siis kärsii ihan vapaaehtoisesti niistä. Eikä tajua valita omaa parastaan ja jättää sellaista ihmistä, joka aiheuttaa kärsimystä.
ApMussa ja mun miehessä on vikoja, mutta rakastetaan toisiamme.
No on minussakin, mutta mies ei rakasta minua siltikään. Enpä minäkään sitten häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luuseri.
Tuntuuko sinusta siltä? Anna tuntua ihan rauhassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli täällä palstalla. Serkkuni ei kuulu heihin. Ellei nyt osoita katkeruutta, kun en vastaile. Mutta tuskin hän sitä.
Ap
Tai ainoa syy minulle olla katkera olisi se, jos en saisi apua siihen, että äiti kaatoi katkeruutensa minun päälleni ja pilasi sillä elämäni. Mutta en aio hävitä sitä ottelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut kokea muiden ihmisten p*skaista luonnetta ja katkeruutta aivan riittämiin. En tiedä, miksi juuri minuun puretaan sitä omaa katkeruutta, tai ehkä se on se, että minusta sellainen ihminen on hölmö, ja tartun siihen jotenkin, niin sitten ne katsovat oikeudekseen syytää sen mun päälleni. Kunhan keksin keinon servata nekin todelliset luuserit, niin en säästele siinä vaan annan takaisin ja menkööt koloihinsa itkemään, kun eivät kerran apua osaa tai tajua hakea. Tai ehkeivät vain pysty.
Ap
Joten minua ei millään hurskastelulla hämätä. Erotan kyllä sieltä rivien välistä onko ihmisellä puheessaan aitoa välittämistä ja rakkautta, vai onko hän vain joku tosiaan katkera p*skiainen, joka esittää laupiasta.
Ap
Näitä hurskaan esittäjiä on enemmistö. Haasteena onkin löytää ne loput. Ja vielä tutustua heihin :)
Ap
Ei kannattaisi puhua mistään lastensuojelusta, kun katkerilla paskiaisilla saa olla lapsia, ja he saavat pilata lastensakin elämät. Se on vielä jotenkin "ok" jos vanhempi vain on katkera, mutta kykenee silti edes jotenkin välittämään lapsistaan, ja rakastamaan tätä, mutta äitini kääntyi minun mielestäni katkeruuttaan minua vastaan ja teki siinä minua kohtaan todella väärin, ja silti edelleen syyttää minua siitäkin. En tajua, miten noin pahoja ihmisiä edes on olemassa.
Ap
https://www.vauva.fi/keskustelu/3303319/olen-edelleen-niin-vihainen-exa…
Lukekaapa vaikkapä tämä aloitus bitches ja tulkaa sitten selittämään mulle, ettei lapsella jää paskasta äidistä hänen myöhempää elämäänsä haittaavia ongelmia! Eikä ole sen lapsen VASTUULLAKAAN OLLUT MILLOINKAAN SE TILANNE EIKÄ ASIA! Niiiih!
Ap
Eihän minun äitinikään tykännyt siitä, että minä sanoin hänelle, että hän on loukannut minua! Eli hän ei välitä minusta! Eihän serkkukaan välitä, hänelle on selkeästi aivan sama, millaista hänen käytöksensä on minua kohtaan!
Äitini suuttui ja loukkaantui, jos hänelle sanoi, missä hänen käytöksessään oli VIKAA! Sen takia en pidä enää siihen p*skakasaan yhetyttä! Sillä ei ole enää tytärtä, eikä lapsenlapsikaan jaksanut jutella kohteliaasti puhelimessa, hähä! Eipä ole enää ketään, jolle syytellä haukkua siitäkin, että kasvattaisit ne lapsesi paremmin! Enhän kasvata, p*rsereikä, mun lapseni puhuu sulle, jos olet sen arvoinen, ETKÄ SÄ OLE! Hahaa. Itke sitä kasvatusmalliesi kanssa s**tana vaikka hautaan saakka, ei kiinnosta.
Ap