Lue keskustelun säännöt.
Olen edelleen niin vihainen exälleni
28.10.2018 |
Taustaa lyhyesti; olin melkein kaksi vuotta suhteessa miehen kanssa, joka teoillaan murensi minut täysin. Minulla oli jo entuudestaan menneisyyden vaikeuksien vuoksi itseluottamuksessa aukkoja, hän sai minut kuitenkin tuntemaan itseni tärkeäksi sellaisena kuin olen, tavalla jota en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut. Ennen kuin kukaan ymmärtää väärin; en todellakaan olettanut parisuhteen ratkaisevan itsetunto-ongelmiani, vaan tein jatkuvasti töitä itseni kanssa. Tuntuu, että kaikki se työ valui hukkaan ja jäljelle jäi vain entistä rikkinäisempi ja epävarmempi versio minusta.
Hän kohteli minua suhteen viimeiset kuukaudet kuin p*skaa, lähti omille teilleen päiväkausiksi milloin huvitti eikä ilmoittanut itsestään mitään, flirttaili muille naisille minun läsnäollessani ja käyttäytyi muutenkin miten sattuu. Jotenkin kuitenkin onnistui aina selittelemään tekojansa niin, että jäin. Luulin jo siinä vaiheessa, että en ansaitsisi parempaa enkä selviäisi erosta; etten löytäisi ketään itselleni jos lähtisin ja olisin ikuisesti yksin. Suhde päättyi lopulta siihen, kun hän jäi kiinni salasuhteesta toiseen naiseen ja paljastui rikolliseksi kaiken päälle.
Tästä on nyt jo kulunut aikaa ja nykyään olen hyvässä suhteessa ihanan ihmisen kanssa. Hän on aivan eri maata kuin exäni, mutta silti hänen tekonsa varjostavat elämääni edelleen. Huomaan, että olen mustasukkainen silloinkin, kun sille ei ole todellista syytä. Pelkään jatkuvasti olemattomia asioita, pelkään, että hän jättää minut toisen vuoksi tai muuten vain kyllästyy minuun. En tunne olevani arvokas enkä täysin usko ansaitsevani häntä. Tämä siksi, että exä sai minut tuntemaan itseni totaaliseksi ihmisroskaksi kenellä ei ole arvoa ollenkaan.
Mieheni kehuu minua usein niin sisäisistä kuin ulkoisistakin piirteistäni, mutta huomaan usein vähätteleväni itseäni enkä usko hänen kehujaan. En useimmiten näytä mustasukkaisuuttani mitenkään vaan käsittelen ajatuksiani ja pelkojani yksin hiljaa mielessäni. Häpeän sitä, että olen tällainen ja minulla on tällaisia ajatuksia.
Tiedän; minun olisi ehkä kannattanut odottaa vieläkin kauemmin uuteen suhteeseen ryhtymistä niin kauan, että olisin täysin käsitellyt kaiken. Mutta tämä ihminen vain tuli elämääni ja meillä klikkasi täydellisesti. Hänen kanssaan on niin hyvä olla, en halunnut kieltää tunteitani häntä kohtaan ja päästää mahdollisesti elämäni rakkautta menemään vain koska minulla on joitakin käsittelemättömiä pelkoja ja ajatuksia.
Olen ollut yli exästäni ihmisenä jo pitkään, mutta en niistä jäljistä joita hän teoillaan minuun jätti. Yritän koko ajan tulla paremmaksi versioksi itsestäni, enkä missään nimessä halua puolisoni kärsivän siitä, mitä minulle tapahtui menneisyydessä sillä hän ei olisi ansainnut sitä.
Onko täällä kohtalotovereita? Kauanko teillä kesti päästä yli siitä mitä teille on tehty ja mikä auttoi siinä? Kiitos jos joku luki avautumiseni tuomitsematta.
Kommentit (17)
on olemassa myös häirikkönaikkosia, esim. taka-aasiasta, jotka sepittävät jutun exästä joka todellisuudessa onkin ollut naikkosen mieskohde jonka perässä häiriköi..
häiriintynyt naikkonen jatkaa mieskohteen perässä tuomioonsa asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää opetella päästämään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Myöskään tulevaisuutta ei kannata noin hysteerisesti pelätä. Ole hyvä kumppani puolisollesi, ja jos se ei riitä, ei siinä mustasukkaisuus ja panikointi auta. Opettele ottamaan asiat kevyemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella päästämään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Myöskään tulevaisuutta ei kannata noin hysteerisesti pelätä. Ole hyvä kumppani puolisollesi, ja jos se ei riitä, ei siinä mustasukkaisuus ja panikointi auta. Opettele ottamaan asiat kevyemmin.
Taas joku urpo, joka ei tajua edes ongelmaa, alkaa "neuvoa".
No itsepä olit siinä suhteessa 2-vuotta ja annoit miehen musertaa sinua.
Toi on ihan bullshittiä, että ne menneisyyden haavat pitää yksin käsitellä. Siinä ei just voi onnistua, sitten moni jää katkerana yksin. Kun sen sijaan maailmankaikkeus lähetti tuon miehen sinulle avuksesi, että toimitte kuten nro 1 sanoi ja autatte toisianne. En minäkään olisi ikinä saanut haavojani paranemaan yksin. Ei ne vieläkään ole parantuneet, mutta siihen suuntaan. Mies ei jätä mua yksin, se on ollut mun apuni. Ja haavat aiheutti äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itsepä olit siinä suhteessa 2-vuotta ja annoit miehen musertaa sinua.
Ja mitenköhän tämäkin kommentti aloittajan itse asiaa ratkaisee?
Vierailija kirjoitti:
No itsepä olit siinä suhteessa 2-vuotta ja annoit miehen musertaa sinua.
Kiitos hei! Luuletko, että en ole itseäni jo tarpeeksi moittinut siitä, että ylipäätään ajauduin ja vieläpä jäin suhteeseen joka ei ollut minulle hyvästä? Syyttelysi on turhaa, sillä ei petturin uhriksi joutuminen ole toisen osapuolen syy. Ei tuokaan suhde alusta alkaen ollut huono ja huonoinakin aikoina oli hyviä hetkiä jotka sokaisivat siltä tosiasialta, että suhde ei ollut oikea. Rakkaus on muutenkin monimutkaisempi asia kuin kaltaisesi näyttää ymmärtävän; ei sitä rakastuneena heti ymmärrä lähteä ja uskoo toisen selitykset. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset avautuisi tunteistasi uudessa suhteessasi? Epävarmuuden näyttäminen ja siitä keskustelu lähentää teitä. Samalla annat kumppanillesi luvan näyttää epävarmuuskohtiansa, joita hänkin saattaa peitellä sinulta. Kun todella rakastaa toista rakastaa häntä kokonaan, kaikkine puoline ja tunteineen päivineen.
Kiitos. Kyllä minä olenkin pyrkinyt olemaan mahdollisimman avoin hänelle ja pystymmekin puhumaan lähes kaikesta. Kipeimmät ja "noloimmat" ajatukseni pidän kuitenkin edelleen helposti itselläni tai en kerro hänelle niitä aivan niin suoraan kuin ne päässäni koen, koska oikeasti pelkään että hän säikähtää ja lähtee. Yritän kuitenkin kovasti koko ajan. AP
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella päästämään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Myöskään tulevaisuutta ei kannata noin hysteerisesti pelätä. Ole hyvä kumppani puolisollesi, ja jos se ei riitä, ei siinä mustasukkaisuus ja panikointi auta. Opettele ottamaan asiat kevyemmin.
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista, niin tätä ongelmaahan ei olisikaan. :D AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan bullshittiä, että ne menneisyyden haavat pitää yksin käsitellä. Siinä ei just voi onnistua, sitten moni jää katkerana yksin. Kun sen sijaan maailmankaikkeus lähetti tuon miehen sinulle avuksesi, että toimitte kuten nro 1 sanoi ja autatte toisianne. En minäkään olisi ikinä saanut haavojani paranemaan yksin. Ei ne vieläkään ole parantuneet, mutta siihen suuntaan. Mies ei jätä mua yksin, se on ollut mun apuni. Ja haavat aiheutti äitini.
Kiitoksia. Pikku hiljaa tässä uskallan enemmän ja enemmän olla täysin avoin kaikista ajatuksistani ja tunteistani hänelle, mutta se ei ole ollut helppoa ja on tapahtunut pikku hiljaa, kun pelko toisen menettämisestä painaa takaraivossa. Hieno juttu, että olet löytänyt hienon ihmisen joka on auttanut sinua paremmaksi. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan bullshittiä, että ne menneisyyden haavat pitää yksin käsitellä. Siinä ei just voi onnistua, sitten moni jää katkerana yksin. Kun sen sijaan maailmankaikkeus lähetti tuon miehen sinulle avuksesi, että toimitte kuten nro 1 sanoi ja autatte toisianne. En minäkään olisi ikinä saanut haavojani paranemaan yksin. Ei ne vieläkään ole parantuneet, mutta siihen suuntaan. Mies ei jätä mua yksin, se on ollut mun apuni. Ja haavat aiheutti äitini.
Kiitoksia. Pikku hiljaa tässä uskallan enemmän ja enemmän olla täysin avoin kaikista ajatuksistani ja tunteistani hänelle, mutta se ei ole ollut helppoa ja on tapahtunut pikku hiljaa, kun pelko toisen menettämisestä painaa takaraivossa. Hieno juttu, että olet löytänyt hienon ihmisen joka on auttanut sinua paremmaksi. AP
Kiitos! Niin onkin ollut todella tärkeä asia minulle. Hyvin näyttäisit kuitenkin lueskelevan itseäsi, eli se auttaa, kun noin paljon tiedostat tilannetta. Kyllä se siitä lutviutuu, ajan se vaatii, ja varmaan sen, että kuuntelee sisintään tai opettelee sitä paremmin kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella päästämään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Myöskään tulevaisuutta ei kannata noin hysteerisesti pelätä. Ole hyvä kumppani puolisollesi, ja jos se ei riitä, ei siinä mustasukkaisuus ja panikointi auta. Opettele ottamaan asiat kevyemmin.
"Ole hyvä kumppani" voi jeesus ristus taas! Wow mikä NEUVO! Ohhoh, sitä ei moni ymmärtäisikään! Eipä ole varmaan siitä kiinni taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan bullshittiä, että ne menneisyyden haavat pitää yksin käsitellä. Siinä ei just voi onnistua, sitten moni jää katkerana yksin. Kun sen sijaan maailmankaikkeus lähetti tuon miehen sinulle avuksesi, että toimitte kuten nro 1 sanoi ja autatte toisianne. En minäkään olisi ikinä saanut haavojani paranemaan yksin. Ei ne vieläkään ole parantuneet, mutta siihen suuntaan. Mies ei jätä mua yksin, se on ollut mun apuni. Ja haavat aiheutti äitini.
Kiitoksia. Pikku hiljaa tässä uskallan enemmän ja enemmän olla täysin avoin kaikista ajatuksistani ja tunteistani hänelle, mutta se ei ole ollut helppoa ja on tapahtunut pikku hiljaa, kun pelko toisen menettämisestä painaa takaraivossa. Hieno juttu, että olet löytänyt hienon ihmisen joka on auttanut sinua paremmaksi. AP
Kiitos! Niin onkin ollut todella tärkeä asia minulle. Hyvin näyttäisit kuitenkin lueskelevan itseäsi, eli se auttaa, kun noin paljon tiedostat tilannetta. Kyllä se siitä lutviutuu, ajan se vaatii, ja varmaan sen, että kuuntelee sisintään tai opettelee sitä paremmin kuuntelemaan.
Kiitos paljon. :) AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta on kohta 3.5 vuotta. Minua ei rakastettu mutta pidettiin kiinni jonkinlaisena turvahenkilönä. Se oli repivää ja yritin irti monta kertaa. Aina haettiin itkien takaisin. Luvattiin vaikka mitä mutta todellisuus oli ettei minusta oikeasti ollut väliä, kunhan olin lähellä tarvittaessa. Samalla lailla hän kohteli muitakin naisiaan.
Lopulta sain väkisin kammettua itseni irti, itsetunto romuna, naiseus hukassa. Hän oli löytänyt uuden joten sain mennä. Aika on mennyt toipumiseen (asun edelleen samalla paikkakunnalla joten en ole voinut jättää kaikkea taakseni) ja päätös pysyä loppuelämäni yksin pitää. Olin niin lujilla että meinasin sairastua.
Ei koskaan enää. Ja kyllä, olen edelleen vihainen. Myös itselleni että annoin kaiken jatkua niin pitkään.
Avoin kannattaa olla, mutta ihan kaikkia mustasukkaisuusajatuksia ei todellakaan kannata kumppanille kaataa. Hän kohta alkaa rajoittaa itseään, kun ei tahdo satuttaa sinua, ja sitten hän muuttuu katkeraksi. Mene mieluummin puhumaan terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Avoin kannattaa olla, mutta ihan kaikkia mustasukkaisuusajatuksia ei todellakaan kannata kumppanille kaataa. Hän kohta alkaa rajoittaa itseään, kun ei tahdo satuttaa sinua, ja sitten hän muuttuu katkeraksi. Mene mieluummin puhumaan terapeutille.
Näin minä sen itsekin näen. Kerron hänelle kyllä tunteistani, mutta en jokaista, itsenikin mielestä typerää mustasukkaista ajatusta sano ääneen. Unohdin laittaa aloitukseen, mutta käyn itseasiassa jo terapiassa mm. tämän asian vuoksi. AP
Mikset avautuisi tunteistasi uudessa suhteessasi? Epävarmuuden näyttäminen ja siitä keskustelu lähentää teitä. Samalla annat kumppanillesi luvan näyttää epävarmuuskohtiansa, joita hänkin saattaa peitellä sinulta. Kun todella rakastaa toista rakastaa häntä kokonaan, kaikkine puoline ja tunteineen päivineen.