Mahdottomien oppilaiden vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä lastensuojelussa ja asiakkainani on tosi paljon näitä käytöksellä oirehtivia lapsia ja nuoria. On totta, että usein voidaan katsoa vanhempien suuntaan ja miettiä perheen vuorovaikutuskuvioita ja sitä, miten lapselle on oltu läsnä. Kuitenkin päinvastoin kuin täällä usein luullaan, aika usein näiden pahimpien häiriköideb perheissä on olleet todella tiukat rajat lasten ollessa pieniä. Mutta välittämistä on puuttunut. Lasta ei ole nähnyt omana itsenään eikä hänellä ole ollut arvoa. Häntä ei ole kuultu eikä juuri hellitty. Toki on myös näitä "kaverivanhempia", mutta heidän lastensa ongelmat harvoin ovat ihan tämmöisiä.

Mutta paljon on ihan tavallisia perheitä, johon on syntynyt lapsi, jolla ilmenee neuropsykiatrisia ongelmia. Perheet yrittävät jaksaa. Tutkimuksia on vaikea saada, kuntoutuksiin on pitkät jonot. Arki on todella kuormittavaa. En kuitenkaan sano, et pitää vaan sietää tilannetta. Nimenomaan ei pidä. Pitää viestittää rehtorille, että asia on sietämätön ja epäreilu muille oppilaille. Nämä oireilevat nuoret tarvitsevat itsekin oikeanlaisen luokkamuodon. Eivät hekään opi tavallisessa luokassa. Tarpeeksi kun tulee valitusta, joutuu rehtori ottamaan sen huomioon ja joutuu vaatimaan lisää resursseja joko omaan kouluun tai sitten nuorten siirtoa muualle. Ei pidä tyytyä vaan valitettavasti pitää vaatia!!

"Aika usein näiden pahimpien häiriköiden perheessä olleet todella tiukat rajat..." en kyllä usko. Olen nähnyt häiriköitä ja aika usein heillä löperöt vanhemmat jotka ei laita rajoja sinne minne muut vaan katselevat pahantekoa loputtomiin läpi sormien.

Opettajana minulle toitotetaan esimiehen ja erityisopen taholta että pitää ajatella näiden erityislasten parasta. Milloinkohan saisin ajatella niiden 20 muun oppilaan parasta? Olen täysin uupunut vastaavaan tilanteeseen. Alan vaihto mielessä päivittäin.

Ne lapset pitää pakottaa olemaan kunnolla, on jokaisen omasta tahdosta kiinni miten käyttäytyy. Kouluiässä olisi osattava jo käyttäytyä sääntöjen mukaan. Kehitysvammaiset omille luokilleen.

Mikäli vanhemmilla on vaikeuksia uskoa, millaista meno koulussa oikeasti on, niin tiedoksi: oppitunteja SAA mennä seuraamaan. On ihan kiva saada tuntumaa siihen todellisuuteen, jossa lapsesi kaikki päivänsä viettää. Voit yllättyä, kuinka stressaava ja meluisa tuo ympäristö on, kuinka huonosti käyttäytyviä jotkut/useat lapset nykyään ovat ja mikä mättää.

Itse olen valmistunut aineenopettajaksi ja tehnyt sijaisuuksia eri kouluissa. Ymmärrän, että sijainen on oppilaille sama asia kuin lomapäivä, koska oma ope ei ole ruorissa. MUTTA on yllätys huomata, kuinka paljon luokissa on hälinää, vaeltamista, ohjeiden noudattamisongelmia ja huonoa käytöstä (kiroilua, haukkumista, esineiden heittelyä, tahallista sotkemista, vieraiden aikuisten uhmaamista ja nenälle hyppimistä!). Ei minun aikanani ollut tuollaista, ettei kunnioiteta aikuisia ja ohjeita... Ainoat huonosti käyttäytyvät omalla luokallani 80-90 -luvulla tulivat alkoholistiperheistä, joissa oli ongelmia.

Nyt on toisin. Olen miettinyt, onko vika todellakin vanhemmissa, jotka eivät osaa pitää kuria ja kasvattaa, vaan kaveeraavat ja antavat kaikessa periksi, ettei lapsi pety. Onko noissa kodeissa koskaan todella suututtu lapselle, jos Wilmasta tulee valituksia huonosta käytöksestä? Tai tehty selväksi, ettei näitä enää saa tulla enempää, tai... lapsen kännykkä lähtee viikoksi isin mukana töihin/peliaika loppui siihen/tietsikan nettiyhteydet menee poikki.

Tässä maailmassa pitäis kuitenkin oppia olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei vaan pelkästään vertaistensa.

Olen Ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Keskustelu on nyt vääristynyt täysin, kun häntä syytetään siitä, ettei hän ymmärrä erityislapsia. Minusta nykyään ymmärretään jo liikaakin ja vedotaan diagnooseihin silloinkin, kun kyse on silkasta huonosta käytöksestä ja kasvatuksen puutteesta. Vaikka olisi millainen adhd, ei ole oikeutta terrorisoida muiden opiskelua tai riehua luokassa. Peruskoulu ei ole ollut alun alkaenkaan hyvä idea; integrointi on vielä huonompi toimintamalli. Käytöshäiriöiset pitäisi erottaa omiin, suljettuihin laitoksiin, joissa on mahdollisimman tiukat rajat ja huolehditaan siitä, että koulu tulee käytyä. Kukaan ei saa pelätä oppitunnilla eikä opettajan ajan kuulu mennä hölmöimpien paimentamiseen. Opettaja on alansa asiantuntija, ei äiti, isä, psykologi, terapeutti tai poliisi, vaikka joutuukin käyttämään kaikkien ammattien taitoja nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maailmassa pitäis kuitenkin oppia olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei vaan pelkästään vertaistensa.

Tuo on tiettyyn pisteeseen asti kouluissa tottakin, sillä siellähän opiskelee koko ikäluokka yhteiskunnan senhetkisiä kanssatallaajia.

Eli käytännössä siellä luokassa ja koulussa ovat tulevat yrittäjät, narkkarit, keksijät, kokit, rikolliset, poliitikot, mielisairaat, tutkijat, vammaiset, syrjäytyjät, kampaajat, tanssijat, murhamiehet, sijoitusanalyytikot, raksamiehet, narsistit ja näyttelijät. Mutta toivoa sopii, että he kaikki saisivat kotoaan jotkut ohjeet, kuinka normaali ihminen käyttäytyy muita kohtaan, julkisilla paikoilla ja työympäristössään.

Olen opettaja ja joka päivä aivan puhki. Huonoa käytöstä ja melua, jatkuvaa uhmaa. Tätä jo ala-asteikäisillä. Kaikki aika menee opetuksen sijaan normaalin opiskelurauhan hakuun. Vaihdan alaa ja samaa sanoo moni muukin kollega.

On olemassa aivan hirveitä kouluja ja luokkia, joihin ei enää saada kuin niiden todellisuudesta tietämättömiä sijaisia. Hekään eivät enää tule toista kertaa. Kohta ei ole enää opettajiakaan, kun asiantuntijatyöt rauhallisemmassa ympäristössä kutsuvat.