Mahdottomien oppilaiden vanhemmat

Sinulla on käynyt tuuri, kun olet saanut terveen, helpon lapsen. Neste on noussut päähäsi ja kuvittelet, että kaikki on omaa ansiotasi.

Opettajana tiedän, että samasta perheestä voi tulla lapsi, joka on keskittymis- ja käytöshäiriöinen ja toinen, joka on "kiltti". Samat vanhemmat ja sama kasvatus.

Jotkut vanhemmat saavat aivan h*lvetin paljon kovemman haasteen kuin sinä. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että heidän empatiakykynsä pääsee kehittymään eikä heistä tule noin ylimielisiä.

Miksi minun pitäisi vaatia näiden lasten palautumista erityisryhmään. Eikö se olisi tämän häirikön vanhempien homma? Eipä tietenkään, sekin ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Voin sanoa, et nyt on viimeiset hetket käydä asuinalueemme ostarilla. Ensi vuonna sinne ei enää uskalla mennä, kun nuo saavat vielä fyysisesti lisää voimaa ja meno vaan kiihtyy.

Ap

Up

Ap nyt ei tiedä erityslapsista mitään joten olisit mielummin hiljaa. Tuo sun viestisi osoittaa vain sen kuinka keskenkasvuinen ja tietämätön olet.

Ja kyllä, erityslapsen äitinä loukkaannuin viestistäsi. Pisti kyllä taas niin vihaksi.

Onneks oma add-poika on erityisluokalla, joten hän ei häiritse kultamussukkaasi.

Ja vielä, meillä ollaan kyllä kiinnostuneita lapsemme koulunkäynnistä. Sitä en toki voi sanoa vanhan koulun opettajista ja muista ammattilaisista. Heidän mielestä lapsessamme ei ollut mitään vikaa. Ihan itse taistelimme päästäksemme tutkimuksiin ja senkin jälkeen vielä sa taistelka hoidosta ja avusta joka lapsellemme kuuluu.

Usein näiltä lapsilta puuttuu biologinen isä. Vaihtuvia poikaystäviä äidit kyllä raahaavat kotiin. Siksi pojat oireilevat enemmän kuin tytöt, koska heiltä puuttuu täysin normaali miehenmalli.

Näin olen järkeillyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt ei tiedä erityslapsista mitään joten olisit mielummin hiljaa. Tuo sun viestisi osoittaa vain sen kuinka keskenkasvuinen ja tietämätön olet.

Ja kyllä, erityslapsen äitinä loukkaannuin viestistäsi. Pisti kyllä taas niin vihaksi.

Onneks oma add-poika on erityisluokalla, joten hän ei häiritse kultamussukkaasi.

Ja vielä, meillä ollaan kyllä kiinnostuneita lapsemme koulunkäynnistä. Sitä en toki voi sanoa vanhan koulun opettajista ja muista ammattilaisista. Heidän mielestä lapsessamme ei ollut mitään vikaa. Ihan itse taistelimme päästäksemme tutkimuksiin ja senkin jälkeen vielä sa taistelka hoidosta ja avusta joka lapsellemme kuuluu.

Tämä on totta. Omat ystävät eivät ymmärtäneet kun kerroin pojasta joka on hyvin hiljainen ja hyväkäytöksinen yms miksi haen apua. Eiväthän he tiedä millaista on puhumattoman neljävuotiaan kanssa joka kotona oireilee. Eikä heidän tarvitsekaan. Onneksi saimme apua mutta pienluokka ei ollut hyvä.

Minun lapseni mielen rikkoi vakava koulukiusaaminen johon opettajat eivät puuttuneet. Lapsi menetti luottamuksen aikuisiin ja elämään. Nyt rikkonaista mieltä korjataan lääkkeillä, terapialla ja käynnillä psykiatrian polilla. Silti hän on edelleen samassa koulussa jossa kiusaaminen tapahtui, eivätkä opettajat vieläkään tee asialle kuin välttämättömimmän kun eihän kukaan halua konfliktia kiusaajien vanhempien kanssa. Ja siinä menis Kiva-koulun maine.

Lapseni oireilee pahiten koulussa, on levoton mutta ei haistattele, on vielä alakoulussa, en tiedä millaiseksi meno muuttuu yläkoulussa. Erityisluokalle ei ole tarvetta, sen ovat kaikki asiantuntijat todenneet. Olen pahoillani lapseni häiriköinnistä, haemme ja saamme apua ongelmiin. Ei ole kasvatuksellisia ongelmia ja lastensuojelu katsoi että ei ole tarvetta heidän asiakkuudelleen.

Parhaiten vaikutat taistelemalla kiusaamista vastaan, vaadi koululta puuttumista. Kohdista paineita kotikuntasi päättäjiin, sillä he lopulta päättävät mihin raha käytetään, kouluun ja erityisluokkiin vai hienoon uuteen konserttitaloon. katso ketä äänestät.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella on tourette, add ja nyt epäillään bipoa. Kasvatettu on, mutta se ei vaan toimi. Arvaa tykkäänkö, kun lapsi siirrettiin normi luokalle? Ei, en tykkää yhtään. Otti kierroksia hirveästi lisää, kun joutui isoon luokkaan eikä voi keskittyä enää senkään vertaa.

Tsemppiä . Tiedän kuinka turhauttavaa on vanhempana antaa kaikkensa ja yks väärä päätös (kuten teillä toi isoon ryhmään joutuminen) aiheuttaa niin paljon ylimääräistä huolta ja murhetta. Tsemppiä paljon teidän arkeenne.

varhaiskasvattaja kirjoitti:

Työskentelen varhaiskasvatuksessa, josta nämä erityislapsrt jatkavat kouluun. Suurimmalla osalla ongelmat ovat nähtävissä jo alle kouluikäisinä. Valitettavan suuri osa vanhemmista on sitä mieltä, että heidän lapsessaan ei ole mitään "vikaa". Näissä tapauksissa tukea tarvitseva lapsi jatkaa lähes aina normaaliluokkaan jatkamaan niiden lasten häiriköintiä, joita on häirinnyt jo päiväkotivuodet. Sitten on toki näitä lapsia, joiden ongelmat haittaavat lähinnä lasta itseään. Näissä tapauksissa kuitenkin lähes aina vanhempi on valmis ottamaan tukea lapselleen. Olen monet taistelut taistellut tukea tarvitsevien lasten puolesta ja saadakseni toisille lapsille rauhallisen kasvatusympäristön, mutta yleensä turhaan. Päivähoidossa ei ole resursseja vastata edes niiden lasten tarpeisiin, joiden perheet epätoivoisesti apua haluavat. Saati niiden, joiden lapsi on vain "villi" ja varhaiskasvattajat huonoja. Ongelmien kieltäminen jatkuu varmasti lapsen mennessä kouluun. Mikä sitten auttaa ? Olen huomannut, että on yksi toimintatapa millä on mahdollista saada oma lapsi pois häirikön luota. Valittaminen. Kun päiväkodissa vanhemmat jatkuvasti valittavat johtajalle ja tämän johtajille voi tulla muutos. Häiriköivä lapsi siirretään sellaiseen ryhmään, jossa vannhemnat eivät valita. Tai valittavien vanhempien lapset siirretään turvaan toiseen ryhmään.

Kiitos kun taistelet meidän puolesta/ kanssa

T. Yks äiti joka tekee kaikkensa saadakseen erityislapselle kaiken avun mitä tarvitsee

Yllätys yllätys, että tämäkin kääntyi niin, että MINÄ olen nyt täysin kohtuuton enkä ymmärrä erityislapsista mitään.

Ymmärrän sen, että jotkut lapset ovat erityisiä ja tarvitsevat lempeää tukea saadakseen koulun kunnialla läpi. Tätä en vastusta millään tapaa.

Sitä vastustan, että oma lapseni joutuu pelkäämään tunneilla oman fyysisen koskemattomuutensa vuoksi, kuulee haistattelua (itseensä ja aikuisiin kohdistuvaa), hänen luokkakavereidensa töitä heitetään lattialle ja rikotaan tahallaan, tönitään, kiljutaan...lista on loputon. Naisia nämä huligaanit tuntuvat inhoavan, pahin älämölö kuulemma naisopettajien tunneilla, joita esim. kutsutaan ämmiksi.

Mietin opettajia, miten tuossa selviää päivästä toiseen järjissään?!

Totta kai jokaisella näistä on ”neurologinen poikkeavuus”, joka oikeuttaa vanhemmat nostamaan kädet ilmaan ja velvoittaa meidät muut yhteiskunnan jäsenet ymmärtämään loputtomiin.

Oikeasti ottaa ihan hitosti päähän! Maalaisjärjellä ajateltuna tämä tilanne on täysin kohtuuton. Odotan, että lapseni äkkiä pääsee lukioon. Sinne nuo eivät ikinä tule pääsemään ja vihdoin koulussa on rauha tehdä sitä, mihin se on luotu: opiskeluun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo vastauksesi, joka alkaa oikein "kuulehan"... 

Siinä on koko tämän maan lastenkasvatuksen, nuorisotoimen ja koululaitoksen perusongelma yhdessä viestissä. Kaikki ymmärretään, millekään ei voi mitään, ketään ei saa vaan mitenkään ja normaali työrauhaa vaativa asenne on "kammottava". Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen! 

Kyllä ihmisellä on vastuu tekemisestään, nuorellakin ja vanhemman tehtävä on vaatia ja valvoa vastuuta.

Totta kai vanhemmilla on vastuu kasvattaa lastaan. Mutta jos lapsi oirehtii sairauden takia ja kunta pakottaa hänet vastoin lääkärien suositusta ja vanhempien toivetta normiluokkaan - koska siellä on halvempi pitää oppilaita kuin erityisluokalla - MILLÄ HELVETIN LOGIIKALLA SE ON VANHEMPIEN VIKA?

Siitä tässä oli kyse. Ap lähtee siitä oletuksesta, että aina lapsen häröily johtuu kodista. Ei johdu. Taustalla voi olla mitä vain synnynnäisistä neurologisista ongelmista kiusaamisen tai vaikkapa hyväksikäytön seurauksena syntyneeseen mielenterveysongelmaan.

Mitä vain.

Siinä tapauksessa on hemmetin typerää lähtäe yleistämään, että joo, vanhempien vika. Joskus on, usein ei!

Sitä paitsi, tarkoitin että vanhemmankin on pakko käydä töissä. Miten hän sieltä duunipaikaltaan käsin voi vaikuttaa koulupäivän aikana koulussa tapahtumiin? Aika vähän voi..

Kasvatusvastuuta en todellakaan ole siirtämässä kenellekään, mutta jokaisella lapsella ON Suomen laissa taattu oikeus käydä koulua ja saada tarvittaessa sellaiset tukitoimet, että se sujuu.

Kuntien säästöpolitiikalle erityisopetuksessa on pantava jo vihdoin stoppi ja siitä hyötyvät sekä erityisoppilaat että muut.

Meneekö jo jakeluun vai aiotko vitt.illa ja väärinymmärtää lisää?

5

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi vaatia näiden lasten palautumista erityisryhmään. Eikö se olisi tämän häirikön vanhempien homma? Eipä tietenkään, sekin ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Voin sanoa, et nyt on viimeiset hetket käydä asuinalueemme ostarilla. Ensi vuonna sinne ei enää uskalla mennä, kun nuo saavat vielä fyysisesti lisää voimaa ja meno vaan kiihtyy.

Ap

Mistä tiedät, etteivät he jo vaadikin? Erityisopetuksen purkamisesta johtuvien hallintovalitusten määrä on hallinto-oikeudessa räjähtänyt käsiin.

Kyse on siis rahasta.

Voit, toki voit jatkaa paskanpuhumista ja kiukuttelua av-palstalla, mutta jos oikeasti haluat korjata lapsesi luokalla tilannetta, sinun kannattaa jutella opettajan ja rehtorin kanssa. Kumminkin kannattaa ottaa rakentavampi asenne ja ymmärtää, että et oikeasti voi tietää niiden integroitujen oppilaiden diagnooseista ja vanhempiensa kunnollisuudesta yhtään mitään.

Jos luokan muiden oppilaiden vanhemmat valittavat opiskelurauhan huonoidesta, reksin on ennen pitkää pakko tehdä asialle jotain.

Eli siitä ON apua, että muutkin kuin erityisoppilaiden vanhemmat reklamoivat.

5

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys, että tämäkin kääntyi niin, että MINÄ olen nyt täysin kohtuuton enkä ymmärrä erityislapsista mitään.

Ymmärrän sen, että jotkut lapset ovat erityisiä ja tarvitsevat lempeää tukea saadakseen koulun kunnialla läpi. Tätä en vastusta millään tapaa.

Sitä vastustan, että oma lapseni joutuu pelkäämään tunneilla oman fyysisen koskemattomuutensa vuoksi, kuulee haistattelua (itseensä ja aikuisiin kohdistuvaa), hänen luokkakavereidensa töitä heitetään lattialle ja rikotaan tahallaan, tönitään, kiljutaan...lista on loputon. Naisia nämä huligaanit tuntuvat inhoavan, pahin älämölö kuulemma naisopettajien tunneilla, joita esim. kutsutaan ämmiksi.

Mietin opettajia, miten tuossa selviää päivästä toiseen järjissään?!

Totta kai jokaisella näistä on ”neurologinen poikkeavuus”, joka oikeuttaa vanhemmat nostamaan kädet ilmaan ja velvoittaa meidät muut yhteiskunnan jäsenet ymmärtämään loputtomiin.

Oikeasti ottaa ihan hitosti päähän! Maalaisjärjellä ajateltuna tämä tilanne on täysin kohtuuton. Odotan, että lapseni äkkiä pääsee lukioon. Sinne nuo eivät ikinä tule pääsemään ja vihdoin koulussa on rauha tehdä sitä, mihin se on luotu: opiskeluun.

Ap

Ap, olet kusipää. Koulukiusaajan asenteella varustettu kusipää. Ei mulla muuta.

Jouduin tytön kanssa ramppaamaan koko ajan koulussa. Sitä syytettiin vähn kaikesta mitä siellä tapahtui ja aina se muka oli ne tehnyt. Mitään videota ei koskaan näytetty. Olis kiva nähdä todisteita ja kun mä kysyin niitä ei niitä ikinä ollu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi vaatia näiden lasten palautumista erityisryhmään. Eikö se olisi tämän häirikön vanhempien homma? Eipä tietenkään, sekin ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Voin sanoa, et nyt on viimeiset hetket käydä asuinalueemme ostarilla. Ensi vuonna sinne ei enää uskalla mennä, kun nuo saavat vielä fyysisesti lisää voimaa ja meno vaan kiihtyy.

Ap

Kyllä sinä olet nyt kohtuuton ap. Niihin erityisluokkiin ei niin vaan mennä. Vaikka kuinka vaatisi, niin eioota annetaan ja levitellään käsiä.

Oma nuoreni on erityinen, vaikeasti lukihäiriöinen. Hän poikkeaa kuvaamistasi lapsista sillä, että hän ei ole häirikkö, vaan äärimmäisen kiltti ja mukautuva. Mutta ei vaan opi. Et tietdä millaisen taistelun saimme käydä, että paikka pienryhmässä saatiin. Kolme vuotta kesti. Kun paikka oli saatu ja pari vuotta meni, häntä oltiin siirtämässä eri kouluun. Miksi? Haluttiin säästää taksikuluissa. Taas uusi taistelukierros, että paikka saatiin pitää.

Harvoin paikka erityisryhmässä on kiinni vanhemmista, enemmän se on raha- ja resurssikysymys. Niitä ei vaan ole. Vika on kauempana kuin koulussa tai vanhemmissa.

Mä en kyllä suostu uskomaan, että muka aina on joku vakava, lääkehoitoa vaativa neurologinen poikkeavuus. Ja kysehän ei tässä edes ollut heistä, jotka hiljaa ovat siellä luokassa, oli heillä mitä diagnooseja tahansa.

Vaan niistä lapsista, jotka ovat aivan mahdottomia, tulevaisuuden Alibin kansikuvapoikia. Ja heitä ei ole vain minun lapseni luokalla vaan ihan joka paikassa kuulee tätä samaa.

Ei ole minun velvollisuuteni olla tässä se, joka joustaa ja ymmärtää. Luuletteko, että reksille ei olla sanottu asiasta? Tietenkin on! Mutta jos ihme tapahtuisi ja nämä kaksi häirikköä saataisiin pois niin kaksi uutta olisi pakko ottaa tilalle. Ja tod.näk he olisivat uusia integroitavia, kun ”ryhmäohjaajalla on jo kokemusta haastavista oppilaista”.

Kyllä jotain meidän yhteiskunnassa on pielessä, kun lapsia ei enää saada kuriin. Tietävät, että käsiksi ei voida käydä joten paukuttavat päätän niin pitkälle kuin vain jaksavat. Opettajat voimattomia. Kiusaaminenkin siirtynyt someen, joten heillä on käytännössä rajattomat mahdollisuudet jatkaa käytöstään ja kiusaamistaan myös kouluajan ulkopuolelle.

AP

Käytöshäiriöiden taustalla on useimmiten jotain neurologista pulmaa. Ne keskittyvät usein samoihin perheisiin tai sitten ei. On sisaruksia, joista toinen on kiltti kympin oppilas ja toinen paiskoo pulpetteja ja haistattelee. Erityislasten vanhemmat ovat todellakin pääosin täyspäistä, välittävää ja rakastavaa porukkaa. Toki poikkeuksiakin on mutta harvassa. Työskentelen tosin alueella, joka on ns. Hyvinvoiva ja varakas. Ja kyllä sielläkin on erityislapsia. Taustalta löytyy usein adhd, AS-piirteitä. On todettua ahdistus- ja uhmakkuushäiriötä. Kirjo on suuri. Ymmärrän turhautumisesi, mutta tämä on sitä säästöä, mitä kaikkialla muuallakin on. Monesti tämä häiriköivä lapsi yleisopetukseen luokassa ei ole perheen valinta vaan muuta ei ole tarjolla. Resursseja luokassa näidennoppilaiden auttamiseksi ei ole. Suuntaus on tämä.ja en ihmettelisi, jos pienluokat jossain vaiheessa lopetetaan kokonaan. Mielestäni tämä on huono vaihtoehto kaikkien kannalta. Opettajien hätää ei tässä kuulla, joten ehdotan että vanhemmat veisivät asiaa eteenpäin. Sellaista empaattista ajattelua toivoisi kumminkin. Kuormitus ja huoli näissä perheissä on valtava. Heillä on usein ihan tarpeeksi raskasta jo ilmankin että syyllistetään. Kiva että oma nuoresi käyttäytyy hyvin. Mutta entä jos asia olisi aivan toisin - vaikka olisit toiminut vanhempana tähän asti aivan niinkuin nytkin?

Oman peruskouluni kävin tällaisella luokalla. Yksi poika onnistui pilaamaan koulunkäynnin totaalisesti. Olisi kuulunut erityisluokalle, mutta joko sellaista ei silloin ollut tai vanhemmat eivät häntä sellaiselle halunneet.

Äitini tiesi kuten muutkin, että kyseisen pojan vanhemmat tappelivat keskenään, oli kuulemma kerran isä pudottanut huonekalunkin kerrostalon ikkunasta. Asuivat hyvällä alueella ja ilmeisesti jotain valtaa niillä vanhemmilla oli koulun suuntaan, koska se helvetti jatkui seitsemän vuotta.

Pojasta tuli sittemmin narkomaani ja asui parikymppisenä jo jossain narkomaanien asuntolassa, muistaakseni kuolikin nuorena.

Tukitoimiahan hän olisi tarvinnut, ja paljon. Mutta myös koko muu luokka ja erityisesti minä, joka olin pahiten kiusattu, mutta asialle ei tehty mitään, vaikka yläasteikäisenä kävin itsekin puhumassa rehtorille. Oma äitini ei antanut minun vaihtaa luokkaa, koska kiusattuna oleminen oli häpeä silloin. Eli kaikkien vanhempien kohdalla suurin synti oli varmaan ylpeys.

Mitä sitten tekisin, jos oman lapseni kohdalle sattuisi samanlainen luokalle? No, varmasti puhuisin opettajille ja rehtorille ja tekisin kaikkeni, että kyseinen lapsi siirrettäisiin erityisryhmään. Ja jos se ei onnistuisi niin sitten yrittäisin saada oman lapseni toiselle luokalle. Näitä pahimpia tapauksia ei ainakaan silloin vielä ollut ihan hirveästi, en tiedä miten asiat ovat muuttuneet tietysti.

Lapset tarvitsevat apua, mutta myös ne lapset jotka kärsivät siitä yhdestä sadistista.

Vierailija kirjoitti:

Oman peruskouluni kävin tällaisella luokalla. Yksi poika onnistui pilaamaan koulunkäynnin totaalisesti. Olisi kuulunut erityisluokalle, mutta joko sellaista ei silloin ollut tai vanhemmat eivät häntä sellaiselle halunneet.

Äitini tiesi kuten muutkin, että kyseisen pojan vanhemmat tappelivat keskenään, oli kuulemma kerran isä pudottanut huonekalunkin kerrostalon ikkunasta. Asuivat hyvällä alueella ja ilmeisesti jotain valtaa niillä vanhemmilla oli koulun suuntaan, koska se helvetti jatkui seitsemän vuotta.

Pojasta tuli sittemmin narkomaani ja asui parikymppisenä jo jossain narkomaanien asuntolassa, muistaakseni kuolikin nuorena.

Tukitoimiahan hän olisi tarvinnut, ja paljon. Mutta myös koko muu luokka ja erityisesti minä, joka olin pahiten kiusattu, mutta asialle ei tehty mitään, vaikka yläasteikäisenä kävin itsekin puhumassa rehtorille. Oma äitini ei antanut minun vaihtaa luokkaa, koska kiusattuna oleminen oli häpeä silloin. Eli kaikkien vanhempien kohdalla suurin synti oli varmaan ylpeys.

Mitä sitten tekisin, jos oman lapseni kohdalle sattuisi samanlainen luokalle? No, varmasti puhuisin opettajille ja rehtorille ja tekisin kaikkeni, että kyseinen lapsi siirrettäisiin erityisryhmään. Ja jos se ei onnistuisi niin sitten yrittäisin saada oman lapseni toiselle luokalle. Näitä pahimpia tapauksia ei ainakaan silloin vielä ollut ihan hirveästi, en tiedä miten asiat ovat muuttuneet tietysti.

Lapset tarvitsevat apua, mutta myös ne lapset jotka kärsivät siitä yhdestä sadistista.

No ihan varmasti noin! Kaikkien olisi syytä nyt ymmärtää, että sen riehujan etukin olisi, että pääsisi pienluokalle tai luokkaan saataisiin avustaja. Eli etu on kaikilla sama.

Tässä nyt yritettiin miettiä keinoja vaikuttaa asiaan. Av-palstalla louskuttaminen ja kaikkien erityislasten perheiden syyllistäminen köntässä ei nyt vaan auta yhtään!

Ap itse on tuossa toistuvasti tuonut esille, että "ei ole minun hommani puhua ja vaatia mitään". Ok, no, sitten ei auta hänen teininsä kuin kärsiä, jos äiti nostaa kädet pystyyn.

Ikävää teinin kannalta.

5

Vierailija kirjoitti:

Käytöshäiriöiden taustalla on useimmiten jotain neurologista pulmaa. Ne keskittyvät usein samoihin perheisiin tai sitten ei. On sisaruksia, joista toinen on kiltti kympin oppilas ja toinen paiskoo pulpetteja ja haistattelee. Erityislasten vanhemmat ovat todellakin pääosin täyspäistä, välittävää ja rakastavaa porukkaa. Toki poikkeuksiakin on mutta harvassa. Työskentelen tosin alueella, joka on ns. Hyvinvoiva ja varakas. Ja kyllä sielläkin on erityislapsia. Taustalta löytyy usein adhd, AS-piirteitä. On todettua ahdistus- ja uhmakkuushäiriötä. Kirjo on suuri. Ymmärrän turhautumisesi, mutta tämä on sitä säästöä, mitä kaikkialla muuallakin on. Monesti tämä häiriköivä lapsi yleisopetukseen luokassa ei ole perheen valinta vaan muuta ei ole tarjolla. Resursseja luokassa näidennoppilaiden auttamiseksi ei ole. Suuntaus on tämä.ja en ihmettelisi, jos pienluokat jossain vaiheessa lopetetaan kokonaan. Mielestäni tämä on huono vaihtoehto kaikkien kannalta. Opettajien hätää ei tässä kuulla, joten ehdotan että vanhemmat veisivät asiaa eteenpäin. Sellaista empaattista ajattelua toivoisi kumminkin. Kuormitus ja huoli näissä perheissä on valtava. Heillä on usein ihan tarpeeksi raskasta jo ilmankin että syyllistetään. Kiva että oma nuoresi käyttäytyy hyvin. Mutta entä jos asia olisi aivan toisin - vaikka olisit toiminut vanhempana tähän asti aivan niinkuin nytkin?

Se on ehdottomasti huono vaihtoehto, olen niiiin samaa mieltä. Kiitos!

5