Äiti aina sanoi että ota normaalin kokoinen mies. Älää ota jättiläistä! Nyt tiedän miksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pelottaa synnytys ja en halua lapsiakaan, kun pelkään liian isoa vauvaa.

Mies on 196cm.

On varmaan ollut suntyessään hiukan lyhyempi.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisten keskikoko kasvaa ( kiitos naisten fiksaatiosta jättiläisiin) niin myös heikentyy ihmiskunnan mahdollisuus selvitä lisääntymisestä tulevaisuudessa.

Keskiajalla ihmisten keskipituus oli sellainen että synnytys onnistui hyvin ja terveydenhuoltoa ei tarvittu.

Samat geenit ne oli keskiajallakin, mutta ravinto niin huonoa, että ihmiset jäivät lyhyemmiksi. Todennäköisesti vauvatkin vähän pienemmiksi, kun odottavien äitien ravinto oli myös köyhää.

Minä olen 173 cm, mies 191 cm. Tytöt olivat syntyessään 3640/53/37 ja 4325/53/37. Lantioni ulkomitta on pieni, mutta synnytystapa-arviossa sain kuulla, että ”täältä tulee heittämällä isompikin”. Molemmat syntyi alateitse ilman puudutuksia, isompi kolmessa tunnissa. Ei tullut mitään vaurioita, vaikka isopäisiä olivatkin. Nyt 15-vuotias tyttö on 178 cm ja 12-vuotias tyttö 163 cm.

Äitini tuttava pelkäsi lapsen olevan iso miehen koon puolesta (ei se ole läheskään yhtä iso riski kuin vaikka raskausdiabetes.) Hän otti risiiniöljyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa, arvatenkin ei hyvin sujunut! 

Onneksi nykyääm ultraus on melko tarkkaa ja lapsen koko arvioidaan luiden perusteella. Tosin pitkän tai pätkän lapsen painoarvio voi heittää paljonkin, meidän esikoinen arvioitiin 3,5 kiloiseksi, mutta olikin vain 3-kiloinen syntyessään (rv 38). Painoarvio tehtiin kun jännitin kaikkea, myös mieheni ja hänen sisarensa ovat olleet isoja, mutta äitinsäkin lihoi lähes 30 kiloa per raskaus.

Jos synnytys todella pelottaa niin synnytystapaa on hyvä suunnitella etukäteen sinun ja lapsen lähtökohdista, viime kädessä myös sektio on mahdollinen. Jos lapsi taas syntyy ennen rv 39 niin ei pitäisi olla mikään jättiläinen ja jos lantiosi mitat ovat poikkeavat, ehditään ensisynnyttäjälle tehdä sektio lähes varmasti. Todennäköistä on myös. ettei synnyttämisessä ole mitään ongelmia.

Av on muuten nihkeä paikka synnytyskeskusteluun, kaikki alatiesynnyttäjät ovat poikkeuksetta kuolleet ainakin synnytysten kulku ei täsmää täällä keskimäärin tilastojen kanssa koska "synnytyskuolemia  ei tilastoida"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmisten keskikoko kasvaa ( kiitos naisten fiksaatiosta jättiläisiin) niin myös heikentyy ihmiskunnan mahdollisuus selvitä lisääntymisestä tulevaisuudessa.

Keskiajalla ihmisten keskipituus oli sellainen että synnytys onnistui hyvin ja terveydenhuoltoa ei tarvittu.

Samat geenit ne oli keskiajallakin, mutta ravinto niin huonoa, että ihmiset jäivät lyhyemmiksi. Todennäköisesti vauvatkin vähän pienemmiksi, kun odottavien äitien ravinto oli myös köyhää.

Ohiksena: etenkin nälkiintyneiden naisten lapset syntyvät muita kookkaampina jos nälkiintynyt nainen onnistuu tulemaan raskaaksi, tarkoittaa siis ihan nälänhätää. Muuten pitänee paikkaansa koska huonosti ravittu elimistö ei toimi kunnolla. Istukka ravitsee kuitenkin ensisijaisesti vauvaa ja vauva kasvaa normaalisti vaikka äiti näkisikin nälkää, nälänhädästä kärsivien lapset keräävät oikein energiavarastot selvitäkseen synnyttyään. Lapset syntyvät harvemmin pienikokoisina ravinnon vuoksi, istukan heikentynyt toiminta heikentää sikiön kasvua.

Naiset eivät suosi nimenomaan pitkien geenejä tiedoksi edelliselle. Naiset suosivat testosteronia koska terveimmillä miehillä on varaa ylläpitää korkeaa testosteronitasoa, se kun "t a ppaa". Testosteronitasot ja pituus taas korreloivat, mutta on niitä lyhyitäkin miehisisä miehiä, jotka kelpaavat. Korvienvälistäkin kiinni.

Ultran arvio 5kg +-0,5 , lopputulos 4,5 kg 54 cm

Äiti 173, isä 182

Ei ongelmia.

Ei tarvitse pelätä tuollaisen takia. Meidän lapsi oli syntyessään 49 cm ja 3,2 kiloa, vaikka isänsä on yli 190-senttinen ja minä 165-senttinen. Mieheni veli on vielä vähän miestäni pitempi ja vaimonsa minua hitusen lyhyempi, ja heidän vauvansa oli 51 cm ja 3,5 kg.

Tästä ketjusta tulee legenda:))

Mä en muista lukeneeni pitkään aikaan mitään näin älyvapaata kommentointia kuin tässä.

Osa esitystä 'faktoista' on jostain toiselta planeetalta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli 192 ja mä 157 cm. Lapsi syntyi yli 4-kilosena käynnistyksellä, arvioitiin etukäteen pienemmäksi. Oltais varmaan kuoltu molemmat ilman modernia synnytyssairaalaa.

Eli mies vaan vaihtoon, kun vielä ehdit, ap.

Ootko ihan tosissasi??

Ruokaa menee, se on fakta.

Mies 180cm ja minä 172cm vauva painoi 4,9 kg. Helppo synnytys vain pari tikkiä tuli. Itsekkin pelkäsin ison vauvan synnytystä, mutta jälkikäteen voin todeta ettei se eronnut pienemmän esikoisen synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 173 cm, mies 191 cm. Tytöt olivat syntyessään 3640/53/37 ja 4325/53/37. Lantioni ulkomitta on pieni, mutta synnytystapa-arviossa sain kuulla, että ”täältä tulee heittämällä isompikin”. Molemmat syntyi alateitse ilman puudutuksia, isompi kolmessa tunnissa. Ei tullut mitään vaurioita, vaikka isopäisiä olivatkin. Nyt 15-vuotias tyttö on 178 cm ja 12-vuotias tyttö 163 cm.

Mitä alapeukutettavaa tässä viestissä on?

Ystäväni on noin 160cm pitkä ja hänellä on kaksi lasta 192cm pitkän miehen kanssa. Molemmat lapset on syntyneet ihan luomuna ilman komplikaatioita. Ja vaikka jotain koko-ongelmaa tulisikin niin kyl se vauva muillakin keinoin saadaan ulos, kuin alakautta pungertamalla.

Luulin että aloituksessa oli kyse kikuista.. petyin.

Tuo on hyvä muistaa kun valitsee itselleen miestä. Liian iso käy kalliiksi ja kaikki se mitä mies syö on pois minun ostoskassasta. Haluan ostella kaikkea kivaa. Isot miehet ovat myös kömpelöitä ja vähän yksinkertaisen oloisia jättiläisiä.

Vessa menee luultavasti useasti tukkoon isoista jöötteistä.

Minäkin katselen ihan normaalin kokoista miestä mieluummin eli noin 167-172cm.

Vierailija kirjoitti:

Isän koolla ei ole mitään merkitystä vauvan kokoon. Kaksimetrinen on voinut olla syntyessään aikamoinen rääpäle

No tietenkin on. Itse olen pienenä naisena synnyttänyt 2 isoa lasta. Lasten isä 198 cm , minä 159 cm. Lapset syntyessään lähelle 5 kg kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 152 cm. Mieheni oli 182 cm. Saimme kaksi poikaa, jotka olivat reilun kolmisen kiloa ja 50 cm. Nyt aikuisina ovat 170 cm. Seuraava mies oli (ja on edelleen 184 cm). Saimme kolme poikaa, kaikki syntyissään yli neljä kilosia ja pituudet 53 - 55,5 cm. Aikuinen lapsi on 184 cm. 14 v on nyt 182 cm ja nuorin on vasta kuusi vuotias. On eskariryhmän pisin.

Olen päätellyt, että ensimmäiset pojat perivät minun suvun geenit. Ollaan kaikki pätkiä. Nämä seuraavat sitten isänsä suvun, jossa miehet on 180 cm -190 cm pitkiä. Siinä ei äitiä ajateltu yhtään. Viimenen synnytys oli niin kamala, että siihen jäi. Mut sain sentään viisi ihanaa poikaa.

Siinä ei äitiä ajateltu yhtään, häh? No pätkiä kuitenkin, 182 ja 184, ei järin isoja.

Ihmiset ovat syntyessään paljon pienempiä. 

No samalla vaivalla jättää lapset tekemättä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä kokoinen miehesi oli syntyessään? Se vaikuttaa enemmän vauvan kokoon eikä se minkä kokoinen hän on nyt.

Minulla on pitkä mies, mutta syntyessään hän oli pienikokoinen, joten myös meidän lapset oli alle 3 kg.

Minulla on myös yksi lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänen isä oli syntyessään 4 kg ja niin oli myös meidän lapsi sen 4 kg.

Eli uskoisin että isälläkin on vaikutusta syntymäpainoon, ainakin minulla on ollut suuri ero. Kaikki lapset (3 kpl) ovat syntyneet samoilla viikoilla.

Nämä on tällaisia mutu-tuntumajuttuja. Mieheni on 192cm ja minä 162cm.  Mies painoi syntyessään 5kg ja yhteinen lapsemme 2.8kg täysaikaisena, että sellaista tiedettä täältä.