Mistä te saatte iloa elämään?
Välillä tuntuu etten itse oikein mistään. Alkoholia kuluu liikaa ja painoa on tullut syömisten myötä liikaa. Syöminen on tietysti kivaa, mutta ne kilot... Kirppareilla kiertelykin on vaan kasannut liikaa roinaa taloon, alkuun luulin senkin ilahduttavan. Lemmikkejä en voi ottaa allergoiden vuoksi.
Kommentit (261)
Enpä juuri mistään minäkään. Selviytymistä päivästä toiseen on.
Urheilusta ja salilla hikoilemisesta.
Joskus aivotnarikkaan tv ohjelmista.
Leipomisesta.
Ulkoilusta (asun lansilontoossa jossa paljon puistoja).
Kaverien tapaamisesta selvinpain.
Viela viime vuonna ja ennen sita vetelin joskus viikon putkia ja en nauttinut mistaan. Elama oli vain sellaista krapulan korjausta ja itsensa inhoamista ja toissa kayntia rimaa hipoen.
Sinkkumies vm-69
Perheen kanssa vietetystä ajasta. Ihanaa, kun kaikki lapset on yhtäaikaa kotona. Ei siinä tarvitse mitään erikoista tehdä, kunhan syödään yhdessä, jutellaan, katsotaan ehkä elokuvaa.
Ystävien tapaamisesta. Minulla ei ole kuin muutama ystävä, mutta ovat sitten sitäkin läheisempiä. Tykkään jutella ystävien kanssa oikein pitkään ja hartaasti samasta aiheesta, eli käsitellään asioita oikein perinpohjaisesti.
Saan iloa myös ulkoilusta, en ole mikään urheilullinen, mutta tykkään tehdä pitkiä kavelylenkkejä ja ihailla luontoa ja seurata sen muutoksia vuodenaikojen mukaan. Pyöräily ja lumikenkäily on myös mukavaa. Joogasta nautin paljon.
Lukeminen on ihan elinehto, luen 1-3 kirjaa viikossa. Neulominen ja askartelu. Uusien asioiden opiskelu ja opetteleminen, tykkään opiskella erityisesti kieliä. Puutarhanhoito, en saa kovin paljon kesässä aikaiseksi, mutta joka kesä toteutan jonkun pienen unelman tai joskus isommankin. Mutta puutarhani on helppohoitoinen, koska tykkään istuskella ja vain ihailla puutarhaani, en jaksa ihan niin hirveästi koko ajan touhuta.
Joskus pitää päästä teatteriin, elokuviin, ostoksille, ulos syömään tai kahville tai konserttiin. Masennun, jos olen liikaa kotona, vaikka olenkin melko introvertti. Nautin kovasti myös erilaisista luontaishoidoista, useimmiten käyn vyöhyketerapiassa, mutta vaihtelen välillä, nyt kävin kuumakivihieronnassa, oli ihanaa.
Näistä jutuista tällainen keski-ikäinen nauttii.
Siitä, kun Pelicans pelaa hyvin.
Kaverit: kiva järjestää esim illallisia tai muita istujaisia tai tavata vaikka baarissa ja rupatella niitä näitä. Flirtti miehen kanssa :)
Ruokaa ja juoma: kokkaamalla välillä vähän erikoisempaa sekä hyvä viini. Parantasta jos tämä tapahtuu viikolla eikö vain viikonloppuisin. Välillä riittää hyvä kahvi kahvilassa
Liikunta: kaikenlainen mielensä mukaan , joskus juoksen, joskus teen tiukan hiit-treenin, joskus joogaan tunnin
Kirjoittele päivän tapahtumia, joitain kivaa nitm on tapahtunut, on kiva kirjoittaa auki paperille / koneelle
Hyvin tehty työ - töissä siis.
Tapahtumat ja konsertit tosin ei useo koska ovat kalliita mutta silloin tällöin virkistää
Ja viime aikoina (viitaten sun
shoppailu& kirppriaddiktioon) tuntuu ihanalta heittää pois / antaa pois tavaraa/vaatteita ja saada kaapit järjestykseen!
Matkustus: olisi pitänyt olla eka. Jo pelkkä suunnittelu tuo iloa elämään, toki itse matka.
Musiikki!
Toisten ilahduttaminen (tuttuje/tuntemattomien). Autat jotain kadulla, tai annat tuntemattomalle satunnaisen kohteliaisuuden, tai vain kuuntelet kunnolla kun joku juttelee (eikä tartte olla mitään vakavaa)
Liikunnasta. Ratsastan, patikoin, juoksen. Vähintään kerran viikossa ajan kansallispuistoon patikoimaan ja nämä metsäretket on ihan elinehto. Masennuin ennen syksyisin mutta en enää kun löysin tämän liikuntamuodon :) Luonto ja kauniit maisemat piristää vuodenajasta riippumatta.
Seksikin on iso ilonaihe, olkoonkin että sitä voisi olla enemmänkin. Löysin äskettäin uuden miehen ja sekin on ihanaa, että on joku erityinen ja että on sitä itse jollekin. Välimatkaa vähän muttei liikaa, toisaalta kivaakin ettei nähdä joka päivä.
Rakastan myös konsertteja, leffassa käymistä, ulkona syömistä....
Ja ystävät toki myös tuovat iloa. Ja uudet elämykset ....
Unohdin musiikin... :) niin tärkeää.
Eniten omasta perheestäni ja vapaa-ajasta jonka saan viettää perheen kanssa.
Myös elokuvien katselusta ja kodin sisustamisesta ja uusista tavaroista.
Sekin tuottaa iloa kun on tiedossa jokin matka tai tapahtuma, eli ns. jotain mitä odottaa.
Tämän ketjun lukeminen ilahdutti, sain ahaa-elämyksiä, kiitos niistä.
Olen onnellinen lapsistani, rakkaista ihmisistä ympärilläni, terveydestä, siitä että minulla on työ (joka kyllä tällä hetkellä ottaa enemmän kuin antaa). Iloa saan elämän pienistä asioista, auringonpaisteesta, kaatosateesta, ukkosesta, syysmyrskyistä. Luonnon tarjoamasta kauneudesta ja väriloistosta, pihlajanmarjoista, ruskasta. Siitä että voin sytyttää sisällä kynttilät kun ulkona on pimeää. Siitä, että ostin eilen pikkulinnuille ruokaa ja saan viimein talviruokinnan aloitettua. Näen lintulaudan keittiön ikkunasta ja seuraan lintujen liikehdintää. Pihapiirissä näkyy myös oravia, kissoja ja jänöjusseja.
Saan iloa myös herkullisesta mutta terveellisestä vegeruuasta, punaviinistä, tummasta suklaasta, vihermehuista. Ulkoilusta rakkaan koirani kanssa, joogasta, saunomisesta, hiljaa olemisesta ja pysähtymisestä. Ja lukuisista monista muista pienistä asioista ympärilläni. Kiitos ap kun sait minut pohtimaan asiaa.
Hyvää loppusyksyä kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoista kuten sinäkin. Mitä teet vauvapalstalla keskustelemassa tällaisesta jost et?
Minun lapseni ovat jo isoja. Toki he ilahduttavat minua, mutta en voi heissä aina roikkua. Aikoinaan jäin koukkuun tähän palstaan. Ap
Mulla sama juttu. Oma elämä täytyy löytää uudelleen kun jää yksin.
Itse menin terapiaan kun koin että minulla ei ole enää tarkoitusta elämässä enkä edes halua kokata tai siivota kun se on niin turhaa koska täällä ei asu ketään!
Ajan kanssa ja terapian edetessä olen huomannut että minä asun täällä ja minuakin pitää ruokkia jotta jaksan käydä töissä.
Punaviiniä on kulunut paljon ja pullaa, en tiedä olisinko hengissä ja työelämässä ilman niitten lohtua. Nyt pyristelen niistä eroon.
Kyllä siihen kauan menee ennenkuin löytää taas arvonsa ja elämänsä ja yksin se on tosi vaikeaa. Pitäisi olla tukiryhmiä ykdin jääneille ex-äideille joiden lapset asuvat jo muualla, kaukanakin, joillakin jopa eri maassa.
Suutelen peiliä ja vien roskat oikeisiin astioihin.
Muna perseessä piristää päivää.
AV-trollottelusta ja niistä reaktioista kun pääsee palstahaaskojen ihon alle :D
Se nyt vain on parhautta eikä riemulla ole rajaa kun kilahtavat ja se nillitys että länkytys alkaa. Silloin sitä tietää onnistuneensa.
Vierailija kirjoitti:
Railakkaasta perseseksistä!
Persepano piristää AINA !
Saan vuodenajoista, syksystä ja talvesta erityisesti energiaa ja inspiraatiota. Joulun odotus kuuluu isoksi osaksi minua. Nyt lisääntyneet ilmastonmuutoskeskustelut ovat saaneet pahan ahdistuksen aikaan. Että syksy on kohta lyhyt ja talvi paska. Tuntuu että kaikki hyvä viedään.
Vierailija kirjoitti:
Saan vuodenajoista, syksystä ja talvesta erityisesti energiaa ja inspiraatiota. Joulun odotus kuuluu isoksi osaksi minua. Nyt lisääntyneet ilmastonmuutoskeskustelut ovat saaneet pahan ahdistuksen aikaan. Että syksy on kohta lyhyt ja talvi paska. Tuntuu että kaikki hyvä viedään.
Jokainen voi viedä ilmastonmuutoksen mennessään.
Musiikki, kuorolaulu, käsityöt, uuden opetteleminen ja etenkin oppiminen. Se, että näkee työnsä tuloksen. Hupsuttelu miehen kanssa ja tilannehuumori. Luonto, kauneus, oman kodin sisustaminen, oman tyylin kehittäminen. Hyvät sarjat, dokkarit. Aurinko. Harvojen ja valittujen rakkaiden ihmisten seura. Matkustelu. Valokuvaus. Pitkä kävelylenkki kera omien ajatusten.