Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten narsisti käyttäytyy kun ei saa enää uhriaan manipuloitua? Ja menettää häneen valtansa?

Vierailija
25.10.2018 |

Onko luvassa vihaa? Ja jos niin millaista?
Voiko olla niin, että narsisti on niin kuin uhria ei olisi koskaan ollut olemassakaan?

Kommentit (275)

Vierailija
161/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

ARVO kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se surullista, ettei ihminen ymmärrä ensimmäisista kaskyttamisesta mikä ihminen on kyseessä.

Jep, tai alistamisesta.

Tai kiristämisestä. Tyyliin tää seurustelu on sit tässä jos ei kihloihin tai muuteta yhteen.

Tai valhtelemisesta.

Tai manipuloinnista. jne

Ja näistäkäänkö huolimatta ei ymmärretä poistua suhteesta?

Vierailija
162/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ex rupasi uhkailemaan ja vaatimaan tavaroita takaisin joita oli antanut. Teki siis kaikkensa että sais mussa jotain reaktiota aikaan.

Annoitko hänen osatmat tavarat?

No nyt löytyi täältäkin yksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ex rupasi uhkailemaan ja vaatimaan tavaroita takaisin joita oli antanut. Teki siis kaikkensa että sais mussa jotain reaktiota aikaan.

Annoitko hänen osatmat tavarat?

No nyt löytyi täältäkin yksi.

  Narsisti vai? Voi jessus sentään. Menevätkö jotkut ihmiset täysin sekaisin eron jälkeen vai ovatko aina sekaisin, kun näkevät vain narsismia jokapuolella.

Vierailija
164/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kun se roikkuu täällä palstalla haukkumassa ja purkamassa oloaan. Kirjoittelee provoja asioista jotka on sotkenut elämässään. Ei osaa luonteensa vuoksi perääntyä eikä anteeksi pyytää. 

Vierailija
165/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta kerron miten minulle kävi. Laitoin välit poikki narsistiin ja muutin satojen kilometrien päähän, laitoin kaikki tietoni salaisiksi, poistuin somesta jatkuvien narsistin kaverien pommitusten takia, estot eivät auttaneet kun aina ilmestyi uusi pommittaja, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostini jne. Vielä 5vuoden jälkeen yrittää jatkuvasti saada minuun yhteyttä.

Kerran jopa sai jonkun kyttäämään menojani ja mitä teen kotona, huomasin kadun varressa oudon pakettiauton, joka oli siinä koko päivän joku mies kyydissä. Tämä toistui monta päivää ja iltaisin kun sammutin valot, kuulin auton starttaavan ja ajavan pois. Hän jopa seurasi minua kauppaan ja mihin ikinä meninkään. Eräs kerta kaupan parkkipaikalla sitten koputin ikkunaan ja kysyin mitä ihmettä hän touhuaa ja jos ei lopeta, teen ilmoituksen poliisille, olin ottanut pitkin päivää kuvia autosta todisteiksi. Hän myönsi, että tämä narsisti joka minua piinasi, oli häntä pyytänyt tarkkailemaan minua, kun oli "huolissaan", että mieheni pahoinpitelee minua. Siihen loppui onneksi tuo kyttääminen.

Jostain hän kuitenkin on saanut tietää sähköpostini ja laittaa sinne viestejä, joudun varmaan taas vaihtamaan sen, kun hän laittelee sähköpostia monesta eri osoitteesta, joten esto ei varmaan toimisi, tekisi vain uuden osoitteen itselleen. Yhden entisen osoitteenikin on saanut jostain tietoonsa ja lähettelee sinne kirjeitä, jotka tietysti ohjataan uuteen osoitteeseeni. Lähestymiskieltoa olen harkinnut, mutten todellakaan halua nähdä häntä oikeudenkäynnissä. Enkä mennä sinne, jos se pidettäisiin hänen paikkakunnallaan, koska kuten sanoin, muutin satojen kilometrien päähän hänestä. 

Tässä nyt yksi kokemus, miten voi käydä, en usko että narsisti antaisi vain olla. Riippuu tietysti miten kauan on saanut hallita sinua, minun narsistini hallitsi minua ja elämääni melkein 20vuotta, joten ei tietenkään halua päästää irti "luomuksestaan" jota voi riepotella miten tahtoo. Jos kestänyt pari vuotta, voi hyvinkin olla niinkuin sinua ei olisi ollut.

Kuulostaa, että narsismi on astetta pahempaaa, kun on tullut vainoharhaisuutta  ja kontrollointia näinkin pitkään.   Tavallinen narsisti vaihtaa uhria, kun olen kalunnut entisen loppuun, eikä saa siitä enää kiksejä.

Vierailija
166/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsistillehan on hirvittävä, täysin käsityksensä yli menevä arvovaltatappio, jos menettää mahdollisuuden manipulointiin ja määräilyyn.

Narsistihan kuvittelee olevansa joten suurempi ja mahtavampi kuin entinen Neuvostoliitto, kaikkivoipa koko maailman (mielellään tietysti koko universumin) napa, joka osaa tahtoessaan mielistellä ja olla ihan siedettävä (ystävä), mutta auta armias sitä, joka häntä vastaan sanoo tai tekee jotakin!!!

Ja auta Suomen oikeusjärjestelmä sitä, joka narsistin hylkää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
167/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta kerron miten minulle kävi. Laitoin välit poikki narsistiin ja muutin satojen kilometrien päähän, laitoin kaikki tietoni salaisiksi, poistuin somesta jatkuvien narsistin kaverien pommitusten takia, estot eivät auttaneet kun aina ilmestyi uusi pommittaja, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostini jne. Vielä 5vuoden jälkeen yrittää jatkuvasti saada minuun yhteyttä.

Kerran jopa sai jonkun kyttäämään menojani ja mitä teen kotona, huomasin kadun varressa oudon pakettiauton, joka oli siinä koko päivän joku mies kyydissä. Tämä toistui monta päivää ja iltaisin kun sammutin valot, kuulin auton starttaavan ja ajavan pois. Hän jopa seurasi minua kauppaan ja mihin ikinä meninkään. Eräs kerta kaupan parkkipaikalla sitten koputin ikkunaan ja kysyin mitä ihmettä hän touhuaa ja jos ei lopeta, teen ilmoituksen poliisille, olin ottanut pitkin päivää kuvia autosta todisteiksi. Hän myönsi, että tämä narsisti joka minua piinasi, oli häntä pyytänyt tarkkailemaan minua, kun oli "huolissaan", että mieheni pahoinpitelee minua. Siihen loppui onneksi tuo kyttääminen.

Jostain hän kuitenkin on saanut tietää sähköpostini ja laittaa sinne viestejä, joudun varmaan taas vaihtamaan sen, kun hän laittelee sähköpostia monesta eri osoitteesta, joten esto ei varmaan toimisi, tekisi vain uuden osoitteen itselleen. Yhden entisen osoitteenikin on saanut jostain tietoonsa ja lähettelee sinne kirjeitä, jotka tietysti ohjataan uuteen osoitteeseeni. Lähestymiskieltoa olen harkinnut, mutten todellakaan halua nähdä häntä oikeudenkäynnissä. Enkä mennä sinne, jos se pidettäisiin hänen paikkakunnallaan, koska kuten sanoin, muutin satojen kilometrien päähän hänestä. 

Tässä nyt yksi kokemus, miten voi käydä, en usko että narsisti antaisi vain olla. Riippuu tietysti miten kauan on saanut hallita sinua, minun narsistini hallitsi minua ja elämääni melkein 20vuotta, joten ei tietenkään halua päästää irti "luomuksestaan" jota voi riepotella miten tahtoo. Jos kestänyt pari vuotta, voi hyvinkin olla niinkuin sinua ei olisi ollut.

Kuulostaa, että narsismi on astetta pahempaaa, kun on tullut vainoharhaisuutta  ja kontrollointia näinkin pitkään.   Tavallinen narsisti vaihtaa uhria, kun olen kalunnut entisen loppuun, eikä saa siitä enää kiksejä.

No hän on toinen vanhemmistani, se saattaa vaikuttaa asiaan. Luulin aina, että narsisti nimenomaan ei suostu päästämään irti uhristaan vaikka mikä olisi, mutta se taitaakin päteä vain narsistivanhempiin.

Vierailija
168/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta kerron miten minulle kävi. Laitoin välit poikki narsistiin ja muutin satojen kilometrien päähän, laitoin kaikki tietoni salaisiksi, poistuin somesta jatkuvien narsistin kaverien pommitusten takia, estot eivät auttaneet kun aina ilmestyi uusi pommittaja, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostini jne. Vielä 5vuoden jälkeen yrittää jatkuvasti saada minuun yhteyttä.

Kerran jopa sai jonkun kyttäämään menojani ja mitä teen kotona, huomasin kadun varressa oudon pakettiauton, joka oli siinä koko päivän joku mies kyydissä. Tämä toistui monta päivää ja iltaisin kun sammutin valot, kuulin auton starttaavan ja ajavan pois. Hän jopa seurasi minua kauppaan ja mihin ikinä meninkään. Eräs kerta kaupan parkkipaikalla sitten koputin ikkunaan ja kysyin mitä ihmettä hän touhuaa ja jos ei lopeta, teen ilmoituksen poliisille, olin ottanut pitkin päivää kuvia autosta todisteiksi. Hän myönsi, että tämä narsisti joka minua piinasi, oli häntä pyytänyt tarkkailemaan minua, kun oli "huolissaan", että mieheni pahoinpitelee minua. Siihen loppui onneksi tuo kyttääminen.

Jostain hän kuitenkin on saanut tietää sähköpostini ja laittaa sinne viestejä, joudun varmaan taas vaihtamaan sen, kun hän laittelee sähköpostia monesta eri osoitteesta, joten esto ei varmaan toimisi, tekisi vain uuden osoitteen itselleen. Yhden entisen osoitteenikin on saanut jostain tietoonsa ja lähettelee sinne kirjeitä, jotka tietysti ohjataan uuteen osoitteeseeni. Lähestymiskieltoa olen harkinnut, mutten todellakaan halua nähdä häntä oikeudenkäynnissä. Enkä mennä sinne, jos se pidettäisiin hänen paikkakunnallaan, koska kuten sanoin, muutin satojen kilometrien päähän hänestä. 

Tässä nyt yksi kokemus, miten voi käydä, en usko että narsisti antaisi vain olla. Riippuu tietysti miten kauan on saanut hallita sinua, minun narsistini hallitsi minua ja elämääni melkein 20vuotta, joten ei tietenkään halua päästää irti "luomuksestaan" jota voi riepotella miten tahtoo. Jos kestänyt pari vuotta, voi hyvinkin olla niinkuin sinua ei olisi ollut.

Kuulostaa, että narsismi on astetta pahempaaa, kun on tullut vainoharhaisuutta  ja kontrollointia näinkin pitkään.   Tavallinen narsisti vaihtaa uhria, kun olen kalunnut entisen loppuun, eikä saa siitä enää kiksejä.

No hän on toinen vanhemmistani, se saattaa vaikuttaa asiaan. Luulin aina, että narsisti nimenomaan ei suostu päästämään irti uhristaan vaikka mikä olisi, mutta se taitaakin päteä vain narsistivanhempiin.

Minun kokemukseni narsistista on juuri sellainen, ettei hän päästänyt irti.

Eikä kyseessä ollut vanhemmistani kumpikaan, vaan naisystävä, siis tosiaankin vain ystävä, ei rakastettu.

-

Jouduin hakemaan lähestymiskieltoa hänelle kahdesti.

-

Kun hänet määrättiin ensimmäisen kerran lähestysmiskieltoon, yhteydenottoja  ei koko vuonna tullut (paitsi välillisesti yhteisen tuttavamme kautta), mutta hän kyllä laski päiviä kiellon päättymiseen soittaen heti seuraavana aamuna!

-

Tämän jälkeen yhteydenotot ja muu hulluus (mm. lastensuojeluilmoitukset vailla mitään perustetta) jatkuivat vuosia, vaikka toistuvasti pyysin häntä jättämään minut ja perheeni rauhaan.

Välillä oli jopa 5-6 kk tauko ja sitten taas alkoi viestittely, haukkuminen, soittelu...

Tämä jatkui yli 7 vuotta.

-

Hain uutta lähestymiskieltoa sen jälkeen, kun hän alkoi sekopäisenä soitella myös työpaikalleni.

Tätä kieltoa hän rikkoi useasti viestittelemällä ja soittelemalla.

En reagoinut yhteydenottoihin millään lailla.

-

En tiedä onko kuollut, kun ei puoleentoista vuoteen ole kuulunut enää mitään.

Erityisesti lapseni toivoo, että tämä häiriköijä olisi kuollut.

Minä puolestani toivon, että hänellä olisi syttynyt edes pieni, häilyvä järjenliekki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
169/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kävi niin, että kun viimein sain pakattua tavarat ja häivyttyä, lakkasin olemasta exälle.

Olen melko varma, ettei eron jälkeen puhunut minusta pahaa muille, ehkä jopa päin vastoin. Luultavasti erotarina oli jokin kaunis sepitelmä erilleen kasvamisesta ja siitä miten kaikkensa teki eteeni.

Eron jälkeen olin luultavasti itse se, joka vaikutti narsistilta. Vuosien ahdistus purkaantui holtittomana avautumisena läheisille ja kannoin jonkin aikaa katkeraa kaunaakin siitä, että ex mm. Varasti tavaraoitani erotessamme, sekä hankki minulle luottohäiriömerkinnän.

Toivuin hiljalleen kunnes 1,5vuotta eron jälkeen ex sitten otti yhteyttä. Ensin soitti ja kuulosti siltä, että kun ei oltaisi koskaan edes erottu. Myöhemmin tuli mm. Tappouhkauksia viesteillä, kun whatsapp muutti käytäntöjään ja salli omien viestien poistamisen myös muilta, niin poisti toki uhkaukset. Nyt exän yksipuolinen yhteydenpito on ainakin toistaiseksi harventunut. En sitten tiedä, että tuleeko koskaan loppumaan täysin, kun aikaa voi kulua paljonkin ennen kuin jotakin kuuluu.

Toisaalta en oikeastaan välitä, en jaksa uskoa, että fyysisesti olisi uhkaa ja henkiseti olen sen verran yli, etten jaksa uskoa, että saisi enää minusta otetta.

Vierailija
170/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta kerron miten minulle kävi. Laitoin välit poikki narsistiin ja muutin satojen kilometrien päähän, laitoin kaikki tietoni salaisiksi, poistuin somesta jatkuvien narsistin kaverien pommitusten takia, estot eivät auttaneet kun aina ilmestyi uusi pommittaja, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostini jne. Vielä 5vuoden jälkeen yrittää jatkuvasti saada minuun yhteyttä.

Kerran jopa sai jonkun kyttäämään menojani ja mitä teen kotona, huomasin kadun varressa oudon pakettiauton, joka oli siinä koko päivän joku mies kyydissä. Tämä toistui monta päivää ja iltaisin kun sammutin valot, kuulin auton starttaavan ja ajavan pois. Hän jopa seurasi minua kauppaan ja mihin ikinä meninkään. Eräs kerta kaupan parkkipaikalla sitten koputin ikkunaan ja kysyin mitä ihmettä hän touhuaa ja jos ei lopeta, teen ilmoituksen poliisille, olin ottanut pitkin päivää kuvia autosta todisteiksi. Hän myönsi, että tämä narsisti joka minua piinasi, oli häntä pyytänyt tarkkailemaan minua, kun oli "huolissaan", että mieheni pahoinpitelee minua. Siihen loppui onneksi tuo kyttääminen.

Jostain hän kuitenkin on saanut tietää sähköpostini ja laittaa sinne viestejä, joudun varmaan taas vaihtamaan sen, kun hän laittelee sähköpostia monesta eri osoitteesta, joten esto ei varmaan toimisi, tekisi vain uuden osoitteen itselleen. Yhden entisen osoitteenikin on saanut jostain tietoonsa ja lähettelee sinne kirjeitä, jotka tietysti ohjataan uuteen osoitteeseeni. Lähestymiskieltoa olen harkinnut, mutten todellakaan halua nähdä häntä oikeudenkäynnissä. Enkä mennä sinne, jos se pidettäisiin hänen paikkakunnallaan, koska kuten sanoin, muutin satojen kilometrien päähän hänestä. 

Tässä nyt yksi kokemus, miten voi käydä, en usko että narsisti antaisi vain olla. Riippuu tietysti miten kauan on saanut hallita sinua, minun narsistini hallitsi minua ja elämääni melkein 20vuotta, joten ei tietenkään halua päästää irti "luomuksestaan" jota voi riepotella miten tahtoo. Jos kestänyt pari vuotta, voi hyvinkin olla niinkuin sinua ei olisi ollut.

Kuulostaa, että narsismi on astetta pahempaaa, kun on tullut vainoharhaisuutta  ja kontrollointia näinkin pitkään.   Tavallinen narsisti vaihtaa uhria, kun olen kalunnut entisen loppuun, eikä saa siitä enää kiksejä.

No hän on toinen vanhemmistani, se saattaa vaikuttaa asiaan. Luulin aina, että narsisti nimenomaan ei suostu päästämään irti uhristaan vaikka mikä olisi, mutta se taitaakin päteä vain narsistivanhempiin.

Minun kokemukseni narsistista on juuri sellainen, ettei hän päästänyt irti.

Eikä kyseessä ollut vanhemmistani kumpikaan, vaan naisystävä, siis tosiaankin vain ystävä, ei rakastettu.

-

Jouduin hakemaan lähestymiskieltoa hänelle kahdesti.

-

Kun hänet määrättiin ensimmäisen kerran lähestysmiskieltoon, yhteydenottoja  ei koko vuonna tullut (paitsi välillisesti yhteisen tuttavamme kautta), mutta hän kyllä laski päiviä kiellon päättymiseen soittaen heti seuraavana aamuna!

-

Tämän jälkeen yhteydenotot ja muu hulluus (mm. lastensuojeluilmoitukset vailla mitään perustetta) jatkuivat vuosia, vaikka toistuvasti pyysin häntä jättämään minut ja perheeni rauhaan.

Välillä oli jopa 5-6 kk tauko ja sitten taas alkoi viestittely, haukkuminen, soittelu...

Tämä jatkui yli 7 vuotta.

-

Hain uutta lähestymiskieltoa sen jälkeen, kun hän alkoi sekopäisenä soitella myös työpaikalleni.

Tätä kieltoa hän rikkoi useasti viestittelemällä ja soittelemalla.

En reagoinut yhteydenottoihin millään lailla.

-

En tiedä onko kuollut, kun ei puoleentoista vuoteen ole kuulunut enää mitään.

Erityisesti lapseni toivoo, että tämä häiriköijä olisi kuollut.

Minä puolestani toivon, että hänellä olisi syttynyt edes pieni, häilyvä järjenliekki.

Minua kiinnostaa se kokemus, riita whatever, mikä laukaisi ”ystävässäsi” tuollaisen reaktion? Haluatko tarkentaa? Ilmeisesti ystävyyssuhteenne oli kuitenkin pitkäaikainen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
171/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua, mutta kerron miten minulle kävi. Laitoin välit poikki narsistiin ja muutin satojen kilometrien päähän, laitoin kaikki tietoni salaisiksi, poistuin somesta jatkuvien narsistin kaverien pommitusten takia, estot eivät auttaneet kun aina ilmestyi uusi pommittaja, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostini jne. Vielä 5vuoden jälkeen yrittää jatkuvasti saada minuun yhteyttä.

Kerran jopa sai jonkun kyttäämään menojani ja mitä teen kotona, huomasin kadun varressa oudon pakettiauton, joka oli siinä koko päivän joku mies kyydissä. Tämä toistui monta päivää ja iltaisin kun sammutin valot, kuulin auton starttaavan ja ajavan pois. Hän jopa seurasi minua kauppaan ja mihin ikinä meninkään. Eräs kerta kaupan parkkipaikalla sitten koputin ikkunaan ja kysyin mitä ihmettä hän touhuaa ja jos ei lopeta, teen ilmoituksen poliisille, olin ottanut pitkin päivää kuvia autosta todisteiksi. Hän myönsi, että tämä narsisti joka minua piinasi, oli häntä pyytänyt tarkkailemaan minua, kun oli "huolissaan", että mieheni pahoinpitelee minua. Siihen loppui onneksi tuo kyttääminen.

Jostain hän kuitenkin on saanut tietää sähköpostini ja laittaa sinne viestejä, joudun varmaan taas vaihtamaan sen, kun hän laittelee sähköpostia monesta eri osoitteesta, joten esto ei varmaan toimisi, tekisi vain uuden osoitteen itselleen. Yhden entisen osoitteenikin on saanut jostain tietoonsa ja lähettelee sinne kirjeitä, jotka tietysti ohjataan uuteen osoitteeseeni. Lähestymiskieltoa olen harkinnut, mutten todellakaan halua nähdä häntä oikeudenkäynnissä. Enkä mennä sinne, jos se pidettäisiin hänen paikkakunnallaan, koska kuten sanoin, muutin satojen kilometrien päähän hänestä. 

Tässä nyt yksi kokemus, miten voi käydä, en usko että narsisti antaisi vain olla. Riippuu tietysti miten kauan on saanut hallita sinua, minun narsistini hallitsi minua ja elämääni melkein 20vuotta, joten ei tietenkään halua päästää irti "luomuksestaan" jota voi riepotella miten tahtoo. Jos kestänyt pari vuotta, voi hyvinkin olla niinkuin sinua ei olisi ollut.

Kuulostaa, että narsismi on astetta pahempaaa, kun on tullut vainoharhaisuutta  ja kontrollointia näinkin pitkään.   Tavallinen narsisti vaihtaa uhria, kun olen kalunnut entisen loppuun, eikä saa siitä enää kiksejä.

Tavallisen narsistin freudilainen lipsahdus?

Vitsi vitsi.

Vierailija
172/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää uskoa, että se ihminen, josta tänne kirjoitit oli nimenomaan narsisti?

Ei ole tainnut kukaan tässä ketjussa sanoa, että diagnoosia olisi ollut. Kusipäisiä exiä on ollut kaikilla, narsistiksi leimaaminen on tapa erottua siitä joukosta? Entä jos vaan myöntäisi, että itse oli typerä ihminen ja valitsi sen kusipään? Ei mutta silloinhan se vastuu olisi osittain itselläkin. Narsisteillahan on vain uhreja...

Itseasiassa uskon, että narsismi on paljon kuviteltua yleisempää. Termejä voivat olla mm. Kusipää, ex, mies/naislapsi, psyko/sosiopaatti jne.

Käytännössä psykopaatin diagnoosin suomessa voi saada vain linnatuomion saanut, eikä narsistista persoonallisuushäiriötäkään oikein kuin piilotettuna muiden persoonallisuushöiriöiden rivien väliin.

Ensinnäkään narsistit eivät hakeudu hoitoon ja jos hakeutuvat, syynä tuskin on epäilys omasta narsistisesta häiriöstään. Narsisteissa kun on harvemmin vikaa itsessään, jos ei lasketa ehkä liialllista kilteyttä tai muuten paremmuutta.

Uskon, että dg:hen vaikuttaa asiantuntijoiden kannalta ainakin hieman se, että mikä milloinkin on pinnalla. Kuten psyko- ja sosiopaattia erottaa kriteereissä se, että onko psykopatia synnynnäistä vai lapsuuden/nuoruuden ympäristön aiheuttama vaurio kehityksessä. Ne ovat kuitenkin asioita, joita ei edes ammattilainen voi varmaksi sanoa.

Samoin ammattilainen ei koskaan pääse näkemään ja tuntemaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää kuten lähipiiri. Lähipiiri on mielestäni kiistatta parempi mittari persoonallisuushöiriöiselle, kuin yhdenkään psykologin/psykiatrin arvio.

Diagnoosien kriteerit ja rajat ovat häilyviä, enkä tiedä onko oikeastaan väliäkään, onko kyseessä psykopaatti vai narsistinen persoonallisuus häiriö tms. Kyse on kuitenkin empatiakyvyttömyydessä, rajattomuudesta, muiden käyttämisestä.

Tietenkin pitää pyrkiä erottamaan pysyvä käyttäytymismalli, olosuhteiden luomasta häiriötilasta. Jokainen voi ajoittain käyttäytyä narsistisesti mm. Stressin tai masennuksen vuoksi.

Pidän kuitenkin tärkeänä, että narsismista puhutaan ja tärkeänä nimen antamista häiriölle, vaikka se ei tulisikaan ammattilaiselta. Vastoin kuvitelmaa siitä, että narstinen persoonallisuushäiriö olisi siitä kärsivää varten, se on uhreille. Siksi että se auttaa ymmärtämään ja suhtautumaan persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen, narsismista kärsivä kun ei tähän luultavammin itse pysty.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään saisi leimata oli virallinen dg tai ei, mutta esim. Näin anonyymilla palstalla puhumisesta tuskin on kenellekkään haittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
173/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin tärkeää uskoa, että se ihminen, josta tänne kirjoitit oli nimenomaan narsisti?

Ei ole tainnut kukaan tässä ketjussa sanoa, että diagnoosia olisi ollut. Kusipäisiä exiä on ollut kaikilla, narsistiksi leimaaminen on tapa erottua siitä joukosta? Entä jos vaan myöntäisi, että itse oli typerä ihminen ja valitsi sen kusipään? Ei mutta silloinhan se vastuu olisi osittain itselläkin. Narsisteillahan on vain uhreja...

Itseasiassa uskon, että narsismi on paljon kuviteltua yleisempää. Termejä voivat olla mm. Kusipää, ex, mies/naislapsi, psyko/sosiopaatti jne.

Käytännössä psykopaatin diagnoosin suomessa voi saada vain linnatuomion saanut, eikä narsistista persoonallisuushäiriötäkään oikein kuin piilotettuna muiden persoonallisuushöiriöiden rivien väliin.

Ensinnäkään narsistit eivät hakeudu hoitoon ja jos hakeutuvat, syynä tuskin on epäilys omasta narsistisesta häiriöstään. Narsisteissa kun on harvemmin vikaa itsessään, jos ei lasketa ehkä liialllista kilteyttä tai muuten paremmuutta.

Uskon, että dg:hen vaikuttaa asiantuntijoiden kannalta ainakin hieman se, että mikä milloinkin on pinnalla. Kuten psyko- ja sosiopaattia erottaa kriteereissä se, että onko psykopatia synnynnäistä vai lapsuuden/nuoruuden ympäristön aiheuttama vaurio kehityksessä. Ne ovat kuitenkin asioita, joita ei edes ammattilainen voi varmaksi sanoa.

Samoin ammattilainen ei koskaan pääse näkemään ja tuntemaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää kuten lähipiiri. Lähipiiri on mielestäni kiistatta parempi mittari persoonallisuushöiriöiselle, kuin yhdenkään psykologin/psykiatrin arvio.

Diagnoosien kriteerit ja rajat ovat häilyviä, enkä tiedä onko oikeastaan väliäkään, onko kyseessä psykopaatti vai narsistinen persoonallisuus häiriö tms. Kyse on kuitenkin empatiakyvyttömyydessä, rajattomuudesta, muiden käyttämisestä.

Tietenkin pitää pyrkiä erottamaan pysyvä käyttäytymismalli, olosuhteiden luomasta häiriötilasta. Jokainen voi ajoittain käyttäytyä narsistisesti mm. Stressin tai masennuksen vuoksi.

Pidän kuitenkin tärkeänä, että narsismista puhutaan ja tärkeänä nimen antamista häiriölle, vaikka se ei tulisikaan ammattilaiselta. Vastoin kuvitelmaa siitä, että narstinen persoonallisuushäiriö olisi siitä kärsivää varten, se on uhreille. Siksi että se auttaa ymmärtämään ja suhtautumaan persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen, narsismista kärsivä kun ei tähän luultavammin itse pysty.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään saisi leimata oli virallinen dg tai ei, mutta esim. Näin anonyymilla palstalla puhumisesta tuskin on kenellekkään haittaa.

"Exää" piti vielä tarkentaa siten, että on täysin ymmärrettävää, että aiemmin hyvä kumppani muuttuu narsitiksi eron jälkeen.

Mm. Siksi, että tilanteen näkee hyvin vasta saatuaan etäisyyttä ja joillakin siksi, että suhteen ongelmista ei ole haluttu/uskallettua puhua aiemmin jne.

Ja vastoin yleistä käsitystä, ei kaikkien ex ole narsisti. Useimmat aikuiset kyllä ymmärtävät suhteessa voi mokata jopa siinä määrin, että se johtaa eroon tai kasvetaan erilleen tai suhteeseen muodostuu ylitsepääsemätöntä kaunaa jne. Eikä sillä ole tekemistä narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.

En myöskään pitäisi mahdottomana, etteikö narsistisen henkilön puoliso voisi olla jokseenkin tyytyväinen ikänsä suhteeseen, ilman että tulisi mieleenkään miettiä omasta kumppanistaan jotakin sellaista. Koska narsistin kanssa asiat voivat mennä hyvinkin, aina siihen asti kun toinen haluaa olla erillinen henkilö, toteuttaa omia toiveitaan jne. Jos taas kumppanin halut ovat puolison haluja toteuttamista ja/tai muuten yhteneviä, ei ehkä narsistisen häiriön muita piirteitä tule kumppanissa niin vahvasti esille.

Vierailija
174/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko luvassa vihaa? Ja jos niin millaista?

Voiko olla niin, että narsisti on niin kuin uhria ei olisi koskaan ollut olemassakaan?

Meillä ainakin narsisti uhriutuu.

Haalii tuttuja, puolituttuja, sukulaisia lähelleen joiden kanssa lähentyy ensin ennen kuin avaa traagisen elämäntarinansa kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Ja siinä tarinassa ne ihmiset ketkä on laittaneet narsistille rajat /päässeet pois vaikutuspiiristä, maalataan sitten niiksi hirviöiksi.

Hiljaista selän takana mustamaalaamista ja ihmisten häpäisyä. Henkilökohtaisten asioiden juoruilua, omassa tapauksessa semijulkisesti kun narsistilla väylät ns yleisöön on.

Sen kanssa on vaan opittava elämään. Mutta aina sattuu kohdalle niitä, jotka narsistiin haksahtavat ja uskovat heidän tarinansa. Sitä kautta voi onnistua vielä vahingoittamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
175/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

[/quote]

Minua kiinnostaa se kokemus, riita whatever, mikä laukaisi ”ystävässäsi” tuollaisen reaktion? Haluatko tarkentaa? Ilmeisesti ystävyyssuhteenne oli kuitenkin pitkäaikainen?[/quote]

Kiitos kysymästä.

Haluan tarkentaa.

Olimme lähes 10 vuotta parhaat kaverit, ystävät, bestikset.

Muka.

Reaktion laukaisi se anteeksiantamattoman hirveä "synti", että tulin raskaaksi, joten aloin odottaa ihmistä tähän maailmaan, enkä ollutkaan enää hänen jokaviikkoinen seuralaisensa kapakoissa.

Vierailija
176/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua vainosi ja rikkoi auton.

Vierailija
177/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistilla on päässään sellainen suuren kapasiteetin manipulaatioprosessori, että hän kyllä manipuloi lähipiirin uskomaan mustankin valkoiseksi. - Hovista irtaantunut henkilö leimataan tavalla tai toisella pahaksi ihmiseksi. Narsisti kerää sairaalloisesti toisen käden tietoa henkilön häntä koskevista sanomisista ja saa kuulla hänen kertoneen negatiivisia asioita. Siihen saumaan narsisti iskee. Yleensä manipuloi lähipiiriläisensä uskomaan että tämä erkaantuva henkilö on puhunut pahaa myös juuri hänestä. Tätä pakkaa hän sekoittaa taitavasti saaden suurimman osan puolelleen. - Mutta ei hätää. Vuosien saatossa lähipiirin ymmärryksen kasvaessa hovi harvenee. Lopulta elämään katkeroitunut narsistivanhus on yksin, kaikkien hylkäämä. Viimeistään siinä vaiheessa hänellä on koira. 

Eipä narsisti ota koiraa. Hän vihaa eläimiä, koska niillä on omia tarpeita, jotka narsistin pitäisi huomioida. Mun eksä jaksoi vuosien jälkeenkin raivota mulle (!), täysin sivulliselle, kuinka hänen piti osallistua töiden jälkeen silloisen tyttöystävänsä koiran käyttämiseen eläinlääkärillä. Lisäksi ainakin tämä narsisti pelkäsi koiria, koirat varmasti vaistosivat kys. henkilön vihan ja antoivat samalla mitalla takaisin.

Väittäisin että narsistilla ei ole koiraa, mutta psykopaatilla voi olla. Ihan vain oman kokemukseni pohjalta. Eli voin olla väärässäkin.

Mä taas melkein uskaltaisin väittää että esim. naisnarsistilla voi hyvinkin olla vaikka koira ja/tai muitakin lemmikkejä. Kun mietitäänpä vaikka jotain koiraa, valtaosa niistä kulkee omistajansa perässä, vastaavat aina siihen huomioon mitä omistaja antaa, omistaja on koiralle usein se maailman napa. Ja sitähän se narsku juuri tarvitsee. Ja ikävä kyllä, lemmikkihän on helppo jättää huomiotta silloin kun narskua ei se kiinnosta ja näin ollen joku koirakin on sitten entistä onnellisempi narskun huomiosta kun sitä lopulta taas saa.

Tosin sitten jos otettu eläin paljastuu "vääränlaiseksi", ei ole esim. tarpeeksi miellyttämisenhaluinen eikä täytä niitä narskun tarpeita niin sitten se lähtee "viallisena" kiertoon. Koskaan mikään ongelma lemmikkien kanssa ei johdu narskusta tai hänen puutteellisista taidoistaan vaan eläimet ovat jotenkin viallisia. Uusien, ihanien lemmikkien kautta narsku saa myös mahdollisesti huomiota muilta ihmisiltä, sillä hän kokee että esim. pentukoiran oppiminen on vain hänen ansiotaan kun hän sitä opettaa (vaikka todellisuudessa varsinaisen työn saattaa tehdä puoliso tai lapset), näin ollen muiden lemmikin ihastelu muuntuu narskun mielessä kehuiksi hänelle itselleen.

Moni perheellinen narsistihan saattaa olla odotus/vauvavaiheessa paljon "helpompi" lähipiirilleen sillä mietitäänpä vaikka odottavaa äitiä. Hänhän on kaiken huomion keskipisteenä. Vauva-aikana samoin, ihmiset ihastelevat vauvaa jota narsku pitää omana henkilökohtaisena saavutuksenaan ja omaisuutenaan. Ongelmat palaavat siinä vaiheessa kun lapsi alkaa osoittaa vanhemmasta irtautumisen merkkejä eikä joku uhmaikäinen enää ole muiden ihmisten ihastelun kohde. Enkä nyt tarkoita sitä että narsku vauvallekaan välttämättä olisi "hyvä" vanhempi mutta ainakin kulissit kiiltää kahta kauheammin ja narsku on rauhallisempi kuin yleensä kun saa huomiota ja kehuja. Sympatiaa satelee kun voi, onhan pienen lapsen vanhemmalla niin rankkaa mutta ootpa sä vahva ihminen kun jaksat. Todellisuudessa lapsen hoitaa puoliso ja narsku vaan paistattelee huomiossa.

Vierailija
178/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsu pitää kaikkia "lähimmäisiään" itsensä jatkeena, eli häneltä puuttuu täysin kyky kunnioittaa toisten henkilökohtaisia rajoja. Hän soittaa sinulle vaikka keskellä yötä jos hän haluaa jutella, eikä todellakaan piittaa siitä, että sinä haluat nukkua.

Narsu on etevä manipuloimaan. Jos hän huomaa, että yrität eroon hänestä, hän sepittää nyyhkytarinoita siitä, kuinka väärinymmärretty ja kaikkien kaltoinkohtelema hän on ja kuinka hänen elämänsä on kriisissä ja kuinka sinä olet ainoa, johon hän voi turvautua yms. Hän saa imartelemalla ja manipuloimalla sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi. Teet taas päätöksen että et todellakaan hylkää häntä julmasti vaan autat häntä kaikella tavoin. Kun olet taas hänen koukussaan, hän suhtautuu sinuun jälleen halveksivasti ja ylimielisesti. Olet jälleen päätynyt hänen kynnysmatokseen. Hänellä on viha/rakkaus sinuun. Hän saattaa yhdessä hetkessä korottaa sinut taivaan enkeliksi ja seuraavassa hetkessä olet hänelle vihattavin olio.

Hän ei ikipäivänä luovu uhreistaan. Kun käännät hänelle lopullisesti selkäsi, hän tekee kaikkensa tuhotakseen maineesi. Hän valehtelee ystävillesi, pomollesi, puolisollesi törkyjuttuja sinusta, tekaistuja syytteitä yms. Hän tekee itsestään marttyyrin. Hän saattaa harjoittaa ilkivaltaa yms.

Hän on täysin häpeämätön. Hän ei häpeä eikä tunne katumusta siitä, että hän on häikäilemättömästi käyttänyt sinua hyväkseen... Ainoa, mistä hän tuntee katumusta on se, että olisi pitänyt käyttää vielä enemmän sinua hyväkseen. Hän kokee omistavansa vaikutusvallassaan olevat ihmiset. Juuri kykenemättömyys häpeään saa hänet tekemään mitä häpeällisimpiä asioita.

Kun saat narsistista "ystävän" se ystävyys on ikuista. Hänellä ei ole ehkä energiaa tehdä kotitöitä ilman apuasi yms. Mutta hänellä on loputtomasti energiaa vainota sinua loppuelämäsi.

Vierailija
179/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa a, narsismi on mielenterveyden häiriö. Hyvin yksilökohtaista miten kukin käyttäytyy missäkin tilanteessa.

Ei kun se on persoonallisuushäiriö. Pysyvä psyyken rakenne.

Persoonallisuushäiriönä narsismi on vakavampi kuin yksikään mielisairaus. Skitsofreniastakin voi parantua, narsismista ei.

Vierailija
180/275 |
26.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko luvassa vihaa? Ja jos niin millaista?

Voiko olla niin, että narsisti on niin kuin uhria ei olisi koskaan ollut olemassakaan?

Meillä ainakin narsisti uhriutuu.

Haalii tuttuja, puolituttuja, sukulaisia lähelleen joiden kanssa lähentyy ensin ennen kuin avaa traagisen elämäntarinansa kaltoinkohdeltuna ihmisenä. Ja siinä tarinassa ne ihmiset ketkä on laittaneet narsistille rajat /päässeet pois vaikutuspiiristä, maalataan sitten niiksi hirviöiksi.

Hiljaista selän takana mustamaalaamista ja ihmisten häpäisyä. Henkilökohtaisten asioiden juoruilua, omassa tapauksessa semijulkisesti kun narsistilla väylät ns yleisöön on.

Sen kanssa on vaan opittava elämään. Mutta aina sattuu kohdalle niitä, jotka narsistiin haksahtavat ja uskovat heidän tarinansa. Sitä kautta voi onnistua vielä vahingoittamaan.

Tämä on niin tuttua. Mulla oli ystävänä tuollainen henkilö. Nyt on yksi narsistinen työkaveri ja kyllä on ahdistava olla sen läheisyydessä. Olen jättänyt kontaktit minimiin ja sehän tuntuu sitä ärsyttävän. On sotkenut välinsä useampiin työkavereihin. Heittää välillä pilkkaavia kommentteja ja jos sille vastaa jotain niin suuttuu ja muuttuu tosi vihamieliseksi. Arvostelee ja kommentoi muiden tekemisiä ja ihmisten ulkonäköä ja luonnetta, painostaa ja syyllistä kun ei tehdä asiat niin kuin heillä on aina ennen ollut tapana, vaikka esimiehillä on jo eri säännöt, hyppii esimiehenkin silmille, joka vaan yrittää miellyttää sitä ettei suuttuisi. Kukaan ei uskalla puuttua sen toimintaan. Esimieskin on sitä mieltä että mitään niin vakavaa ei ole vielä tapahtunut että voisi antaa varoituksen. Alan olla aika väsynyt.