Olisitko kateellisempi urallaan menestyvälle ystävälle, vai kumppaninsa ansiosta vielä rikkaammalle kotirouvalle?

Olen itse kumpaakin ;) eli löytyy oma ura ja omat rahat, palkka ei ole tähtitieteellinen mutta riittävä, ja miehen tulojen ansiosta elämä on huoletonta. Eli ei ole tarvetta kadehtia ketään. Mutta jos saisin valita, niin ottaisin oman uran ennemmin. Ei kannata rakentaa elämää toisen ihmisen varaan.

Minä, kotirouva, olen yhtä rikas (tai köyhä) kuin puolisokin. Kotirouvana en ole hetkeäkään ollut pitkästynyt, vaikka vapaa-aikaa on runsaasti, ja aika kuluu vaikka ei tekisi yhtään mitään. Kotirouvana on aikaa kaikkeen mukavaan, ja parasta on juuri rajaton vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Sinulla on tässä hyvin outo tulkinta mukana. Itse olen kotirouvana Yhdysvalloissa oikein hyvissä oloissa, enkä tunnista mitään noista. Meillä on ihan hyvä ja tasa-arvoinen suhde. En joudu hyväksymään mitään väärää, ja miehelleni on tärkeää olla hyvä puoliso. Eikä ero ole minulle taloudellinen uhka yhtään enempää kuin miehellenikään. Mieheni on riippuvainen minusta, koska ei voisi olla urallaan siinä missä on monen lapsen isänä ilman minua. Lapset ovat nyt jo isompia, mutta tosiaan raha on vain yksi osa suhdetta, ja perheessä ollaan aina toisesta riippuvaisia. Rahaa ei pidä nostaa siinä erityisasemaan.

En ymmäärrä miksi pitäisi olla kateellinen ? Ura on hieno asia ja rikkaat miehet ovat yleensä tunteettomia törppöjä, joten en näe syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luullaan, että kotirouvuus on alistuvuutta ja aivojen narikkaan laittoa?? Täällä kommentoivat eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat.

T: kotirouva

Kerro toki

Yleisellä tasolla: kotirouvuus ei poissulje sitä, etteikö olisi mielekästä, älykästä, itseä kehittävää yms. tekemistä. Alistua ei todellakaan tarvitse, kotirouvuus perustuu omaan haluun ja tietysti siihen, että on mahdollisuus olla kotirouva.

Ei tämä oikein kerto mitään. Yleisellä tasolla mikään ei poissulje mitään.

Esim Yhdysvalloissa lasten ollessa isoja kotirouva voi olla hyvinkin merkittävissä tehtävissä. Usein jo miehen asemaan liittyy tiettyjä tehtäviä ja edustuksia myös päiväsaikaan. Ja myös pelkkien puolisoiden kesken. Lisäksi voi opiskella ja haalia luottamustehtäviä niin paljon kuin jaksaa. Erilaisissa säätiöissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä voi haastaa itseään ihan kuinka pitkälle tahansa, ja ainakaan itse akateemisesti koulutettuna ja aikanaan omaa uraakin tehneenä naisena en näe sitä maailmaa vähäarvoisena enkä tylsänä. Väittäisin, että harva uranainen Suomessa pääsee näkemään ihan sitä, mitä oikeasti aktiivinen kotirouva Usassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luullaan, että kotirouvuus on alistuvuutta ja aivojen narikkaan laittoa?? Täällä kommentoivat eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat.

T: kotirouva

Kerro toki

Yleisellä tasolla: kotirouvuus ei poissulje sitä, etteikö olisi mielekästä, älykästä, itseä kehittävää yms. tekemistä. Alistua ei todellakaan tarvitse, kotirouvuus perustuu omaan haluun ja tietysti siihen, että on mahdollisuus olla kotirouva.

Ei tämä oikein kerto mitään. Yleisellä tasolla mikään ei poissulje mitään.

Esim Yhdysvalloissa lasten ollessa isoja kotirouva voi olla hyvinkin merkittävissä tehtävissä. Usein jo miehen asemaan liittyy tiettyjä tehtäviä ja edustuksia myös päiväsaikaan. Ja myös pelkkien puolisoiden kesken. Lisäksi voi opiskella ja haalia luottamustehtäviä niin paljon kuin jaksaa. Erilaisissa säätiöissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä voi haastaa itseään ihan kuinka pitkälle tahansa, ja ainakaan itse akateemisesti koulutettuna ja aikanaan omaa uraakin tehneenä naisena en näe sitä maailmaa vähäarvoisena enkä tylsänä. Väittäisin, että harva uranainen Suomessa pääsee näkemään ihan sitä, mitä oikeasti aktiivinen kotirouva Usassa.

Onko Heluna palannut? Ihanaa!

Tuo viimeinen virke kyllä meni jo vähän överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi luullaan, että kotirouvuus on alistuvuutta ja aivojen narikkaan laittoa?? Täällä kommentoivat eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat.

T: kotirouva

Kerro toki

Yleisellä tasolla: kotirouvuus ei poissulje sitä, etteikö olisi mielekästä, älykästä, itseä kehittävää yms. tekemistä. Alistua ei todellakaan tarvitse, kotirouvuus perustuu omaan haluun ja tietysti siihen, että on mahdollisuus olla kotirouva.

Ei tämä oikein kerto mitään. Yleisellä tasolla mikään ei poissulje mitään.

Esim Yhdysvalloissa lasten ollessa isoja kotirouva voi olla hyvinkin merkittävissä tehtävissä. Usein jo miehen asemaan liittyy tiettyjä tehtäviä ja edustuksia myös päiväsaikaan. Ja myös pelkkien puolisoiden kesken. Lisäksi voi opiskella ja haalia luottamustehtäviä niin paljon kuin jaksaa. Erilaisissa säätiöissä ja hyväntekeväisyysjärjestöissä voi haastaa itseään ihan kuinka pitkälle tahansa, ja ainakaan itse akateemisesti koulutettuna ja aikanaan omaa uraakin tehneenä naisena en näe sitä maailmaa vähäarvoisena enkä tylsänä. Väittäisin, että harva uranainen Suomessa pääsee näkemään ihan sitä, mitä oikeasti aktiivinen kotirouva Usassa.

Onko Heluna palannut? Ihanaa!

Tuo viimeinen virke kyllä meni jo vähän överiksi.

En ole Heluna. Ja mitä överiä oli viimeisessä lauseessa? Harva suomalainen uranainen tapaa esim kansainvälisesti tunnettuja huippupoliitikkoja, kun taas esim suurkaupungissa toimivan museosäätiön naistoimikunnan johto kyllä voi tavata. Toki kotirouvankin ’uralla’ voi edetä eri tasoille, eivätkä kaikki pääse huipulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Kyllä sitä voi olla tarpeellinen toiselle muutenkin kuin rahalla. Mieheni ura on täysin sen varassa että minä hoidan perheen asiat. Moni asia menisi pitkäksi aikaa hänelläkin solmuun, jos tulisi ero.

Tällaisesta tarpeellisuudesta ei vain kauheasti kostu siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja ja ero ajankohtainen.

Kyllä oikeasti fiksut ihmiset miettii nämä skenaariot etukäteen. On mietitty vakuutukset, eläkkeet, säästetty ja sijoitettu. Se on vähän eri asia kuin jos on kotihoidontuella kotirouvana Suomessa vähän kohtalon oikusta ja siitä tulee sitten ero. Varakkaat perheet suunnittelee tarkemmin.

No en kahdehtisi ketään toisen rahoilla elävää kotirouvaa. Silloinhan henkilön älykkyys ei varmaankaan kummoinen ole. Tiedän yhden 5-kymppisen naisen, joka on ”syrjäytynyt” vanhempiensa varakkuuden takia. Opiskelee koko ajan jotain, ei siinä mielessä ole tyhmä, mutta ei vaan kykene työelämään. Hakee työpaikkoja, saa niitä, ja aina sama kuvio: ottaa tai saa loparit 2-3 kk kuluttua. Ikinä ei ole ollut kunnolla töissä muuta kuin vanhempiensa firmassa. Ei kestä yhtään oikean työelämän vaatimuksia. Taloudellista pakkoa ei ole ponnistella. Jotenkin säälittävää, jos taloudellinen vauraus on tehty toisten ihmisten älyllä ja itse ei saa minkäänlaista uraa aikaiseksi.

Mielummin kadehdin siis uraa, viitsimistä? osaamista ja älyä, jos kadehtia pitäisi ja näistä kahdesta pitää valita.

Vierailija kirjoitti:

No en kahdehtisi ketään toisen rahoilla elävää kotirouvaa. Silloinhan henkilön älykkyys ei varmaankaan kummoinen ole.

Hämmentää hieman tällainen käsittämättömien yksioikoisten yleistysten heittäminen tuntemattomista ihmisistä. Valitettavasti se ei anna kovin kummoista kuvaa älykkyydestä sekään. Ihminen voi toteuttaa kunnianhimoaan hyvin monin eri tavoin. Älyään voi haastaa vaikka miten. Ja kotirouvana on mahdollisuus itsensä monipuoliseen haastamiseen, jos vain itse haluaa. Vapaaehtoisena voi tehdä hyvinkin vaativia ja myös tärkeitä tehtäviä.