Olisitko kateellisempi urallaan menestyvälle ystävälle, vai kumppaninsa ansiosta vielä rikkaammalle kotirouvalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Kyllä sitä voi olla tarpeellinen toiselle muutenkin kuin rahalla. Mieheni ura on täysin sen varassa että minä hoidan perheen asiat. Moni asia menisi pitkäksi aikaa hänelläkin solmuun, jos tulisi ero.

Tällaisesta tarpeellisuudesta ei vain kauheasti kostu siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja ja ero ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette sellaisesta että miljonäärin vaimo työskentelee tehdastyössä tavallisena työntekijänä? Olisiko sitten juuri tuollaisen ”jännitteen” takia, että pakko olla oma työ ja omat rahat. Tiedän pari tällaista. Itsestäni tuo tuntuu vähän hullulta elämän haaskaamiselta. Itselleni tulisi tuollaisesta suhteeseen vähän jännitteitä.

Oma lukunsa on se, tekeekö se miljonääri töitä vai makoileeko kaikki päivät.

Voisin kuvitella, että ahkerasti töitä tekevällä miljonäärillä olisi aika vähän keskusteltavaa makoilijapuolison kanssa. Yhteisten lasten kasvatus on sitten asia erikseen, mutta kovasti tuntuvat urheilijamiljonääritkin eroamaan, kun lapset ovat isoja ja sen yhteisen makoilun aika olisi.

Olisiko sitä keskusteltavaa enemmän tehdastyövaimon kanssa?

Ei. Ja siksi tosielämässä yleensä puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta.

Olen omassa elämässäni onnistunut kuitenkin aika hyvin, miksi olisin kateellinen muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Kyllä sitä voi olla tarpeellinen toiselle muutenkin kuin rahalla. Mieheni ura on täysin sen varassa että minä hoidan perheen asiat. Moni asia menisi pitkäksi aikaa hänelläkin solmuun, jos tulisi ero.

Tällaisesta tarpeellisuudesta ei vain kauheasti kostu siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja ja ero ajankohtainen.

No onhan siinä saanut elää pitkän pätkän ihanaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Ei se silti tarkoita että kaikki paska täytyy sietää rahan takia niinkuin ensimmäiseksi väitit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Aika harva taitaa halutakaan erota lasten ollessa pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Kyllä sitä voi olla tarpeellinen toiselle muutenkin kuin rahalla. Mieheni ura on täysin sen varassa että minä hoidan perheen asiat. Moni asia menisi pitkäksi aikaa hänelläkin solmuun, jos tulisi ero.

Tällaisesta tarpeellisuudesta ei vain kauheasti kostu siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja ja ero ajankohtainen.

Meinaatko, että tyhjätaskumiehen kanssa olis parempi? Jos mies tyhjätasku, niin olet oman palkkasi joka kk käyttänyt kädestä suuhun anyways. Sijoituksille ei varaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Totta että mieskin voi olla riippuvainen kotirouvastaaan. Mutta sanoisin että rikkaan miehen on helpompi korvata kotirouva uudella kuin kotirouvan löytää uusi rikas mies.

Itse en a) haluisi koskaan olla riippuvainen toisen omaisuudesta enkä b) kunnioita ihmistä joka lorvii toisen rahoilla. Mielestäni rikkaus ei ole syy lorvimiselle, oli sitten perittyä rahaa tai naitua. Itsensä kehittäminen, oli sitten harrastuksen tai töitten kautta on mielestäni tärkeää. Toki, rikas vaimo voi helpommin heittäytyä esim. taiteilijaksi tai perustaa oman pienen sisustuskaupan kuin köyhä. Tämän toki suon hänelle, kunhan ymmärtää että miehen kuollessa tai häipyessä saattaa jäädä taloudellisesti tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette sellaisesta että miljonäärin vaimo työskentelee tehdastyössä tavallisena työntekijänä? Olisiko sitten juuri tuollaisen ”jännitteen” takia, että pakko olla oma työ ja omat rahat. Tiedän pari tällaista. Itsestäni tuo tuntuu vähän hullulta elämän haaskaamiselta. Itselleni tulisi tuollaisesta suhteeseen vähän jännitteitä.

Oma lukunsa on se, tekeekö se miljonääri töitä vai makoileeko kaikki päivät.

Voisin kuvitella, että ahkerasti töitä tekevällä miljonäärillä olisi aika vähän keskusteltavaa makoilijapuolison kanssa. Yhteisten lasten kasvatus on sitten asia erikseen, mutta kovasti tuntuvat urheilijamiljonääritkin eroamaan, kun lapset ovat isoja ja sen yhteisen makoilun aika olisi.

Olisiko sitä keskusteltavaa enemmän tehdastyövaimon kanssa?

Ei. Ja siksi tosielämässä yleensä puoliso valitaan samasta yhteiskuntaluokasta.

En tiedä meneekö se Suomessa noin. Miljonääriä on Suomessa kuitenkin niin vähän. Tietämäni miljonäärit ovat ottaneet ihan tavallisia puolisoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Aika harva taitaa halutakaan erota lasten ollessa pieniä.

Well aika monikin tuttavapiirissä on eronnut, kun lapset pieniä. Lasten koululuokassakin n. puolet eroperheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Ei se silti tarkoita että kaikki paska täytyy sietää rahan takia niinkuin ensimmäiseksi väitit.

En ole tuo ensimmäisen lainaamasi kommentin kirjoittaja, ainoastaan jälkimmäisen.

Minä sanoisin, että vaihtoehdot elämässä kyllä kaventuvat merkittävästi, jos ei pysty omalla työllään tarvittaessa pitämään yllä elintasoaan.

Miksi olisin kateellinen kellekään, mitä se hyödyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!

Ei siinä mun mielestä tarvi mitään pelätä tai olla riippuvainen.. kyllähän omillaanki tulee toimeen jos ei nyt ihan torvi oo.

Pitää olla torvi jos ei tajua sitä jännitettä, mikä rikkaan henkilön ja tämän vähävaraisen puolison välillä väistämättä on.

Siksi aika usein rikkaat etsivät mieluiten puolison kaltaisistaan.

Kyllä sitä voi olla tarpeellinen toiselle muutenkin kuin rahalla. Mieheni ura on täysin sen varassa että minä hoidan perheen asiat. Moni asia menisi pitkäksi aikaa hänelläkin solmuun, jos tulisi ero.

Tällaisesta tarpeellisuudesta ei vain kauheasti kostu siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja ja ero ajankohtainen.

Meinaatko, että tyhjätaskumiehen kanssa olis parempi? Jos mies tyhjätasku, niin olet oman palkkasi joka kk käyttänyt kädestä suuhun anyways. Sijoituksille ei varaa.

Omia rahoja on kuitenkin ainakin teoriassa mahdollisuus sijoittaa, toisin kuin muiden ihmisten rahoja.

Periaatteessa olen kateellisempi sille, joka saa kaiken pistämättä tikkua ristiin. Menestynyt todennäköisesti tekee aivan valtavasti töitä, eli menestys on ansaittua.

En kummallekaan. Minulla on ura ja paljon vapaa-aikaa. Ikinä en haluaisi rikkaan miehen kotirouvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Aika harva taitaa halutakaan erota lasten ollessa pieniä.

Well aika monikin tuttavapiirissä on eronnut, kun lapset pieniä. Lasten koululuokassakin n. puolet eroperheistä.

Onko tuon argumentin tarkoitus jotenkin todistaa, että rikkaan miehen kotirouvana on turvallista elellä?

Kyllä mä olisin mieluummin ihan vain rikas ja vapaa. En tahdo rikasta uramiestä enkä raskasta uraa. En myöskään kadehdi ketään, koska kukaan ei ole minä ja mä oon mielestäni just hyvä näin. Kaikilla on myös omat ongelmansa, joista kukaan ei tiedä. Ei ole mitään täydellisiä elämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kummallekaan. Enemmän olisin kateellinen tavallisessa palkkatyössä olevalle ihmiselle, joka on perinnön takia rikas. Noissa vaihtoehdoissa raha on tullut joko omalla työllä tai valinnoilla tai edes jollain tavalla omien vahvuuksien seurauksena. Perinnön eteen taas ei oikeasti ole tarvinnut tehdä mitään. Se, että suurin osa vauraudesta jaetaan sukunimen eikä omien ansioiden perusteella on minusta valtava yhteiskunnallinen vääryys, toisin kuin rikkaan kanssa avioituminen tai uralla eteneminen.

Miten perityt rahat on huutava vääryys, koska perinnön eteen ei ole tarvinnut tehdä mitään, toisin kuin rikkaan kanssa avioitumisessa? 

Siis mitä rikkaan kanssa avioituessa on itse tehnyt niiden rahojen eteen, toisin kuin perittäessä rahaa?  

Meinaatko, ettei ihmissuhteen eteen tarvitse tehdä mitään? No, joidenkin ei kai tarvitsekaan, jos ovat tarpeeksi hyvännäköisiä ja ottajia on jonoksi asti. Mielestäni on kylläkin aika paljon helpompaa se, että perinnön myötä rahat vain tupsahtavat tilille, kuin se, että pitäisi käydä esim. treffeillä ja jaksaa keskustella jonkun ihmisen kanssa niin pitkään, että hän haluaisi lopulta antaa minulle rahansa käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Totta että mieskin voi olla riippuvainen kotirouvastaaan. Mutta sanoisin että rikkaan miehen on helpompi korvata kotirouva uudella kuin kotirouvan löytää uusi rikas mies.

Itse en a) haluisi koskaan olla riippuvainen toisen omaisuudesta enkä b) kunnioita ihmistä joka lorvii toisen rahoilla. Mielestäni rikkaus ei ole syy lorvimiselle, oli sitten perittyä rahaa tai naitua. Itsensä kehittäminen, oli sitten harrastuksen tai töitten kautta on mielestäni tärkeää. Toki, rikas vaimo voi helpommin heittäytyä esim. taiteilijaksi tai perustaa oman pienen sisustuskaupan kuin köyhä. Tämän toki suon hänelle, kunhan ymmärtää että miehen kuollessa tai häipyessä saattaa jäädä taloudellisesti tyhjän päälle.

Miehet=tässä keskustelussa rikas elättäjä, eivät kaikki kuitenkaan ole valmiita uusperhekuvioihin ja tuomaan uutta kotirouvaa lapsilleen äitipuoleksi. Eroja toki tapahtuu, mutta niin tapahtuu perusduunarimuestenkin kanssa. Kun ei ole isoja tuloja kummallakaan, ei myöskää säästöön jää mitään, millä sijoittaa tulevaisuuteen. Asunto voi olla sit maksettuna, jos saman duunarin kanssa pysytään kimpassa eläkeikään.

Viisas kotirouva tietenkään ei allekirjoita avioehtoa ja eron sattuessa voi myls Suomessa vaatia itselleen elatusta oikeudessa. Jos takana useitaavioliittovuosia ja pystyy todistamaan, että kotirouvuus on esm mahdollistanut miehen uran, niin on oikeudessa vahdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monessa kommentissa oletetaan, että kotirouvan ja miehen suhde olisi jotenkin pelkästään sitä, että rouva mielistelee/on pakotettu mielistelemään, ettei mies=elättäjä jätä.

Tässä unohdetaan se, että se elättäjä on ihan yhtä riippuvainen kotirouvastaan, joka pyörittää perhearjen. Jos lapsia, niin mies on entistä riippuvaisempi rouvastaan. Kuka esim. hoitaisi lapset, kun miehellä on työmatkoja tai pitkiä työpäiviä.

Ja suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu tietenkin molemmin puolinen kunnioitus ja hyvä seksi.

Eli ihan tasa-arvoinen voi olla kotirouva/”elättäjä” suhde.

Aika harva taitaa halutakaan erota lasten ollessa pieniä.

Well aika monikin tuttavapiirissä on eronnut, kun lapset pieniä. Lasten koululuokassakin n. puolet eroperheistä.

Onko tuon argumentin tarkoitus jotenkin todistaa, että rikkaan miehen kotirouvana on turvallista elellä?

No ei varmaan mitenkään epäturvallisempaa, kuin muillakaan. Eroja tapahtuu halus tai ei.