Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko kateellisempi urallaan menestyvälle ystävälle, vai kumppaninsa ansiosta vielä rikkaammalle kotirouvalle?
24.10.2018 |
Toisella kaverillasi on loistava uraputki, ja toisella taas rikas mies ja pelkkää vapaa-aikaa.
Kummalle olet kateellisempi? Miksi?
Kommentit (90)
Rikkaan miehen kanssa oleva, tuntuu että uraputki ois helpompi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadehdi ketään, omatkin asiat on hyvin. Tunnen sekä uraihmisiä että myös miljonäärin rouvan.
Mutta onhan se selvä, että miljonäärin rouvan elämä on todella mukavaa ja huoletonta olemista. Uraihmisilläkin voi yht äkkiä tulla irtisanominen ja Suomi ja oma kotikaupunki ovat aika pieniä löytää uusi, yhtä hyvä työ. Vapaa-aika on uraihmisillä usein kortilla, kotona olevalla on kaikki maailman aika tehdä just mitä huvittaa. Jos kunnianhimoa on, voihan sitä alkaa kasvattaa vaikka näyttelykoiria, tai opiskella ranskaa, tai akvarellimaalausta.
Mä olen kateellinen kaikille keillä on mua paremmin. Ja niitä riittää.
Olisin kateellinen sille rikkaan miehen kanssa olevalle, joka saa käyttää kaikki oman sijoitustoimintansa tuotot juuri niin kuin tahtoo. Tuttuni on tuollainen eli asuu ja elää ilmaiseksi miehensä "siivellä" ja siinä ohessa saa pääomatuloja vähän yli 80 000 e/v eli ihan mukavasti suhteessa työmäärään.
Olisin kateellisempi kumppaninsa ansiosta rikkaalle kotirouvalle, koska haluaisin itse olla kotirouva. Ja rikaskin olisi toki mukava olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummallekkaan. En halua uraputkea, enkä olla kotirouvana. Haluan olla hiljainen hissukka, joka nauttii omasta vaatimattomasta työstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kummallekaan. Enemmän olisin kateellinen tavallisessa palkkatyössä olevalle ihmiselle, joka on perinnön takia rikas. Noissa vaihtoehdoissa raha on tullut joko omalla työllä tai valinnoilla tai edes jollain tavalla omien vahvuuksien seurauksena. Perinnön eteen taas ei oikeasti ole tarvinnut tehdä mitään. Se, että suurin osa vauraudesta jaetaan sukunimen eikä omien ansioiden perusteella on minusta valtava yhteiskunnallinen vääryys, toisin kuin rikkaan kanssa avioituminen tai uralla eteneminen.
Tässä kun olen itse ollut 20 vuotta uraputkessa, niin todellakin haluaisin mieluummin olla rikkaan miehen kotirouva tekemättä yhtään mitään! Todellakin olen kateellinen tällaiselle tuttavalleni, joka käy miehen kustantamilla ulkomaanmatkoilla monta kertaa vuodessa, joka vuosi on uusi auto, jatkuvasti uusia vaatteita ja tavaroita. Mistään ei häneltä kannata kysyä kuinka paljon oli jonkun hinta, hän kun ei tiedä koska "Timppa maksoi". Itse kun tältä uraputkelta edes ehtisi matkoille tai shoppailemaan joskus :(
No, lohduttaudun sillä että "Timppa" ei ole ulkoisesti mikään varsinainen komistus. Vahingonilo on paras ilo ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa.. Ehkä onnellisuudesta ja hyvyystä voisin olla kateellinen.
Eli jos tyypillä olis OIKEESTI hyvä suhde (mun mittapuun mukaan huom.) ja olis onnellinen jne.
En osaa olla kateellinen jos joku kertoo tekevänsä esim. jotain henkisesti raskasta työtä johon on kouluttautunut 10 vuotta ja saa sitä palkkaa 2800 euroo kuussa vaikka ammattinimike olis mikä.
Kotirouvalle periaatteessa, koska sen elämä on helppoo ja sellanen sopis myös mulle. :D
Ja niin, jos vois harrastaa ja täyttää vapaa-ajan kaikella mitä vaan haluaa, ja olis aikaa toteuttaa ihan kaikki mitä rahalla saa.. ja sit lisäks vielä ei-väkivaltanen Oikeesti hyvä mies niin sit todellaki toi. :D
Mut jos mies olis väkivaltanen tai muuta paskaa niin en ikinä vaihtais osia.
Kotirouvaks sopisin mun mielestä paremmin, ku otan huomioon oman luonteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäämään?? :D "Hyväksymään"? jotta ei lähtisi?
No itelläni ainaki olis muitaki syitä jos kotirouvaks jäisin, ku siks että on varaa jäädä????
Eihän mua sillon harmittais jos jättäis? Miks edes alkaa suhteeseen, joka ei oo aito vaan perustuu ajatukselle jostain taistelusta ja siitä että kumppani haluaa jättää? :'D
Ja mitenniin riippuvainen?? Kuitenki tulis tekemättä mitään sen verran rahaa tilille et sillä elää.
Mitä sitten jos siihen päälle vielä sais rakkautta ja rahaa niin paljon ku vaa ikinä pystyy saamaa.
Eli siis millekkää rakkaudettomalle, kylmälle rahaliitolle en olis ikinä kateellinen. Tarkotin kotirouvalla mukavaa elämää, en helvettiä. kuka nyt helvetissä haluais elää?!?!?!
Uranaisia ihailen, en varsinaisesti kadehdi. Olen itse kotirouva. Tyytyväisyys omaan elämään tulee siitä, että kokee itsensä tarpeelliseksi ja merkitykselliseksi ja uskon että tuota tunnetta tulee enemmän kun on innostava työ.
Hassua hankkia itselleen paha olo olemalla kateellinen jollekin. En todellakaan harrasta moista. Iloitsen siitä mitä minulla on enkä kadehdi muita. Ainahan jollakin on jotakin enemmän tai jokin asia paremmin, loppuikänsä saisi kulkea kadehtien.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon siitä erikoinen ihminen etten oikeasti osaa kadehtia ketään. Uskon siihen, että jokainen on oman onnensa seppä.
Kompit tälle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun olen itse ollut 20 vuotta uraputkessa, niin todellakin haluaisin mieluummin olla rikkaan miehen kotirouva tekemättä yhtään mitään! Todellakin olen kateellinen tällaiselle tuttavalleni, joka käy miehen kustantamilla ulkomaanmatkoilla monta kertaa vuodessa, joka vuosi on uusi auto, jatkuvasti uusia vaatteita ja tavaroita. Mistään ei häneltä kannata kysyä kuinka paljon oli jonkun hinta, hän kun ei tiedä koska "Timppa maksoi". Itse kun tältä uraputkelta edes ehtisi matkoille tai shoppailemaan joskus :(
No, lohduttaudun sillä että "Timppa" ei ole ulkoisesti mikään varsinainen komistus. Vahingonilo on paras ilo ;)
Hmmm...taidetaan tuntea sama "Timppa"...
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, että noin moni on kateellinen sille kotirouvalle. Hänhän joutuu olemaan koko ajan miehelleen mieliksi ja pelkäämään, että tämä jättää. Hyväksymään jopa pettämiset tai vastaavat teot, jotta mies ei lähtisi ja veisi omaisuuttaan mennessään. En ikinä haluaisi olla riippuvainen toisen ihminen rahoista!
Kuinka kateellinen ja katkera oletkaan kun joudut lievittämään pahaa oloasi kuvitelmilla, että parisuhteessa jossa puoliso (oli se sitten mies TAI NAINEN) on niin rikas ettei toisen tarvitse käydä töissä, kääntyy sinun päässäsi heti asetelmaksi jossa rikas pettää eikä rakasta puolisoaan ja kotona oleva taas ei rakasta muuta kuin puolisonsa rahoja?
Enitenhän sitä pettämistä, taloudellista hyväksikäyttöä, päihdesekoilua, perheväkivaltaa, jne taitaa kuitenkin olla niissä piireissä, jossa rahaa on vähän ja koulutustaso matala, siis kummallakin osapuolella.. ?
Alue: Aihe vapaa
Mä oon siitä erikoinen ihminen etten oikeasti osaa kadehtia ketään. Uskon siihen, että jokainen on oman onnensa seppä.