Tekiittekö lastensuojluilmoituksen jos kuulette naapuristossa äidin karjuvan ja kirolevan pienelle lapselle?
Ei tarkkaa tietoa mistä asunnosta tai minkä ikäinen lapsi kyseessä.
Kommentit (63)
Mä teen aina kaikesta lasun.
Tässä pari asiaa josta olen ilmoittanut:
- äiti ei puhunut lapselleen
- äiti puhui lapselleen
- äiti komensi lastaan
- äiti ei komentanut lastaan
- lapsen hiuksia ei oltu kammattu tarhaan tullessa.
- lapset hiukset oli kammattu
- äidillä oli päässään pinkki pöllöpipo
- äidillä ei ollut seuraavana aamuna pinkkiä pöllöpipoa.
- lapsella oli rumat lenkkarit
- lapsi puhui liikaa Ryhmä Hausta. En halua kuulla spoilereita!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Munkin tulee useasti päivässä huudettua. Lapsi riehuu, yrittää rikkoa paikkoja, satuttaa ja karjuu lähes kokoajan. On pahimmassa uhmavaiheessa ja päiväkodin aloitus sattui samaan kohtaan. Perheneuvolassa on käyty, mutta hän vain reagoi astetta vahvemmin tuohon elämänmuutokseen. Paljon minäkin kestän, mutta jossain vaiheessa en ja se purkautuu huutona.
Ai karjut lapselle kurkkusuorana ja kiroilet lapselle?
Ohis Niin metsä vastas kun sinne huudetaan. Lapsesi on oppinut reagointimallin äidistään. Keroitko perheneuvolassa, että huudat lapselle useasti päivässä?
Huutaminen lapselle on uusavuttomuuden huippu. Kun ei enää muuhun pystytä. Auktoriteetin puutetta, kaikista ei vain ole kasvattajiksi... Ikävä kyllä.
Meillä vanhemmat lapset huutaa ja tappelee. Silloin minkin karjahdan, että ootteko vauvoja vai jo tokalla. Ääää Älkää lyö byäääää ne huutaa. Ja vissiin kovaa sen takia, että toinen saa syyt kiusaamisesta.
Nuorimmalla uhma ja itkee pelkästä kiellosta. On asioita mitä uhma lapsi ei vain voi tehdä.
Meidän äiti joskus sanoi meidän lasten kuullen "perkele!". Löi toki varpaansa ja sattui varmaan. Mutta kyllä olis lasu pitäny tehdä!! Eihän äidit saa varpaitaan teloa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Munkin tulee useasti päivässä huudettua. Lapsi riehuu, yrittää rikkoa paikkoja, satuttaa ja karjuu lähes kokoajan. On pahimmassa uhmavaiheessa ja päiväkodin aloitus sattui samaan kohtaan. Perheneuvolassa on käyty, mutta hän vain reagoi astetta vahvemmin tuohon elämänmuutokseen. Paljon minäkin kestän, mutta jossain vaiheessa en ja se purkautuu huutona.
Ai karjut lapselle kurkkusuorana ja kiroilet lapselle?
Kyllä mä eilen aika kovaa huusin "lopeta nyt jo saatana", kun potkaisi yhtäkkiä pikkuveljeään naamaan hauskan leikin päätteeksi.
Jos lapsi tekee noin kerran sanoisin "Ei noin tehdä, pyydä anteeksi" toisen kerran perään "Lopeta" ja molemmat kommentit kyykistyneenä lapsen tasolle ja katsekontaktilla. Ei tule mieleen miksi siihen pitäisi tuo kirosana lisätä.
Voihan se olla että ap:n huoli onkin oikea. Kuitenkin nyt kun tässä nostettiin aihe esille niin todella inhottava ihmistyyppi tuo joka tulee jossain leikkipuistossa tivaamaan onko kaikki hyvin vaikka ei tekisi mitään ihmeellistä tai olisi koskaan tätä nähnyt. Onko tuo ihminen sitten salaa tarkkaillut liikkeitäni ja nyt tarttunut tilaisuuteen tulla juttusille? Aika pelottavaa jos tuollaisia on enemmänkin kun vaikuttavat vainoavan ihan tavallisia äitejä jotka eivät edes huuda lapsilleen tai käytä viinaa tai tupakkaa tms. Itselle siis kerran tullut joku ihan puskista tullut kyselemään.
Ilman muuta tekisin. Ja tekisin myös häpäisypostauksen someen, ainakin Facebookin Äitylit-ryhmään ja paikkakunnan puskaradio-ryhmään. Kävisin myös iltalehdet läpi juttuvinkkiä tarjoten. Tämän jälkeen tuntisin itseni erittäin hyväksi ja yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Munkin tulee useasti päivässä huudettua. Lapsi riehuu, yrittää rikkoa paikkoja, satuttaa ja karjuu lähes kokoajan. On pahimmassa uhmavaiheessa ja päiväkodin aloitus sattui samaan kohtaan. Perheneuvolassa on käyty, mutta hän vain reagoi astetta vahvemmin tuohon elämänmuutokseen. Paljon minäkin kestän, mutta jossain vaiheessa en ja se purkautuu huutona.
Ai karjut lapselle kurkkusuorana ja kiroilet lapselle?
Ohis Niin metsä vastas kun sinne huudetaan. Lapsesi on oppinut reagointimallin äidistään. Keroitko perheneuvolassa, että huudat lapselle useasti päivässä?
Kyllä on perheneuvolassa juteltu ihan kaikesta. Normaalisti hoidan hyvin rauhallisesti tilanteet, mutta lähes päivittäin tulee jossain vaiheessa se piste, kun ei enää jaksa. Monesti saatetaan jutella tilanne rauhassa auki, lapsi sanoo ymmärtävänsä ja minuutin päästä taas kaataa tuolin/lyö veljeään tms...
Kyllä se lapsen huuto ja riehuminen oli ensin, ja vasta sitten mulla alkoi mennä hermo. Mua muuten luonnehditaan rauhalliseksi ihmiseksi useimmiten ja huutaminen ei todellakaan ole mikään normaali tapa minulle. Mutta kun toinen lapsi satuttaa toista sen kymmenennen kerran päivässä, niin joo, huuto on reaktionani.
Oikeasti koen tämän tilanteen tosi raastavana, kun omasta töihinpaluustanihan tämä johtuu, etten yhtään kaipaa syyllistämistä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en. Munkin tulee useasti päivässä huudettua. Lapsi riehuu, yrittää rikkoa paikkoja, satuttaa ja karjuu lähes kokoajan. On pahimmassa uhmavaiheessa ja päiväkodin aloitus sattui samaan kohtaan. Perheneuvolassa on käyty, mutta hän vain reagoi astetta vahvemmin tuohon elämänmuutokseen. Paljon minäkin kestän, mutta jossain vaiheessa en ja se purkautuu huutona.
Ai karjut lapselle kurkkusuorana ja kiroilet lapselle?
Kyllä mä eilen aika kovaa huusin "lopeta nyt jo saatana", kun potkaisi yhtäkkiä pikkuveljeään naamaan hauskan leikin päätteeksi.
Jos lapsi tekee noin kerran sanoisin "Ei noin tehdä, pyydä anteeksi" toisen kerran perään "Lopeta" ja molemmat kommentit kyykistyneenä lapsen tasolle ja katsekontaktilla. Ei tule mieleen miksi siihen pitäisi tuo kirosana lisätä.
Argh. Et selvästikään ymmärrä että sanon noin monta kertaa päivässä, mutta jossain vaiheessa ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla että ap:n huoli onkin oikea. Kuitenkin nyt kun tässä nostettiin aihe esille niin todella inhottava ihmistyyppi tuo joka tulee jossain leikkipuistossa tivaamaan onko kaikki hyvin vaikka ei tekisi mitään ihmeellistä tai olisi koskaan tätä nähnyt. Onko tuo ihminen sitten salaa tarkkaillut liikkeitäni ja nyt tarttunut tilaisuuteen tulla juttusille? Aika pelottavaa jos tuollaisia on enemmänkin kun vaikuttavat vainoavan ihan tavallisia äitejä jotka eivät edes huuda lapsilleen tai käytä viinaa tai tupakkaa tms. Itselle siis kerran tullut joku ihan puskista tullut kyselemään.
Itsehän en ole koskaan nähnyt että nuo naapuruston kyylät tulisi kovistelemaan tai kyselemään niiltä äideiltä jotka oikeasti huutaa ja riehuu sätkä huulessa. Kiltit äidit on sopivampia uhreja.
Jos jatkuvaa niin tekisin. Äiti tarvitsee apua jaksamiseensa silloin eikä ehkä itse osaa/rohkene hakea.
Kun minä uuvuin, sairaalasta tehtiin meistä lasu ja alku shokin jälkeen se oli meidän perheen pelastus.
Meidän yläkerran poikalapsi huutaa kurkku suorana että "Äiti on p* ska!" ja "Äiti on h* ora!" ja sitten alkaa kirkumaan kuin kauhuleffassa. Välillä juoksee kantapäillä huoneesta toiseen niin että meidän katto paukkuu ja itkee kuuluvasti, oletan että isäkin on silloin kotona.
Meidän talossa on muuten ihan hyvä äänieristys, sillä aiemmin siinä asui kolmelapsinen perhe eikä sieltä kuulunut juuri mitään moneen vuoteen. Siitä voi päätellä miten kova ääni tuosta yhdestä lapsesta lähtee.
Emme kehtaa enää pyytää ketään meillä käymään kun hävettää noiden aiheuttama lähes päivittäinen meteli, ja sekin jos meidän tutut kuulee tuollaista ja tekee niistä jotain ilmoitusta ja ne luulee että me ollaan tehty.
Oikeasti, mitä tuollaiselle voisi tai saisi tehdä?
Siis lopettakaa jo toi lastensuojelun hokeminen. Miettikää nyt itseänne! Jättäkää ihmiset rauhaan ja antakaa kaikkien elää omaa elämäänsä.
Joka ikinen päivä jollain palstalla on joku äiti ilmoittamassa lastensuojeluun jostain. Joku perhe on liian myöhään ulkona, toiset kiroilee liikaa, lapset metelöi, ovat sisällä eivätkä mene ulos jne.. aina on jotain syitä tehdö lasu. Lopettakaa se toisten vaihtiminen ja alkakaa elää omaanne!
Vierailija kirjoitti:
Siis lopettakaa jo toi lastensuojelun hokeminen. Miettikää nyt itseänne! Jättäkää ihmiset rauhaan ja antakaa kaikkien elää omaa elämäänsä.
Joka ikinen päivä jollain palstalla on joku äiti ilmoittamassa lastensuojeluun jostain. Joku perhe on liian myöhään ulkona, toiset kiroilee liikaa, lapset metelöi, ovat sisällä eivätkä mene ulos jne.. aina on jotain syitä tehdö lasu. Lopettakaa se toisten vaihtiminen ja alkakaa elää omaanne!
Outo ajatus, todellista välinpitämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki oma elämä.
Ai pitää sulkea silmät lapsen hädältä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkerran poikalapsi huutaa kurkku suorana että "Äiti on p* ska!" ja "Äiti on h* ora!" ja sitten alkaa kirkumaan kuin kauhuleffassa. Välillä juoksee kantapäillä huoneesta toiseen niin että meidän katto paukkuu ja itkee kuuluvasti, oletan että isäkin on silloin kotona.
Meidän talossa on muuten ihan hyvä äänieristys, sillä aiemmin siinä asui kolmelapsinen perhe eikä sieltä kuulunut juuri mitään moneen vuoteen. Siitä voi päätellä miten kova ääni tuosta yhdestä lapsesta lähtee.
Emme kehtaa enää pyytää ketään meillä käymään kun hävettää noiden aiheuttama lähes päivittäinen meteli, ja sekin jos meidän tutut kuulee tuollaista ja tekee niistä jotain ilmoitusta ja ne luulee että me ollaan tehty.
Oikeasti, mitä tuollaiselle voisi tai saisi tehdä?
Tänne meille kuuluu kun isä huutaa ja kiroilee ja lapset huutaa kuin jotkut vammaset. Äitikin huutaa, mutta harvoin. Teen kotona töitä ja kyllä tuo vaikuttaa keskittymiseen. Ovat työttömiä ja näitä huono-osaisia. Tupakkaa ja olutta menee. Lapsia käy sääliksi. Vanhemmasta 4v näkee jo että huono-osaisuus periytyy. Leikit äänet ei haittaa, mutta se sairas ulina ja kiroilu.
En ole tekemässä lasua vaan suunnittelen muuttoa.
Tuo ei kyllä enää kuulosta vain väsyneeltä äidiltä. Jos on totta niin ottaisin selvää missä asuvat ja tekisin ilmoituksen. Ilmoituksesta ei ole haittaa, jos lapsella on asiat todellisuudessa ihan hyvin mutta voi auttaa paljonkin lasta huonossa elinympäristössä.
Ja lisäykseksi, lapsistani on tehty lastensuojeluilmoituksia ja olemme saaneet apua sosiaalitoimistosta hankalassa elämäntilanteessa.