Suku, jossa on huikean menestyneitä ihmisiä ja täysin elämässään hukassa olevia

Vanhempi sisarus tai vahvempi saa perheessä kiusata ja alistaa toista sisarusta. Toinen saa voimaa ja onnistumisia, toinen pelkkää kuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison valinta vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen omien lasten lapsuudenkoti on, millaisia asioita arvostetaan jne. Kahdesta sisaruksesta toinen valitsi kunnianhimoisen uraa tekevän puolison ja toinen alkoholiongelmaisen puolison. Ensimmäisessä sukuhaarassa koulunkäyntiä, opiskelua, liikuntaa ja muita terveellisiä elämäntapoja on arvostettu, jälkimmäisessä opiskelut on olleet enemmänkin "herrojen hapatusta", on juotu, syöty ja poltettu mitä sattuu. Lapset omaksuvat, että oman perheen tapa elää on normaali tapa elää. 

Varmasti tuo vaikuttaa, mutta tässä tietyssä suvussa ongelmat ovat kerääntyneet samoille ihmisille siinä määrin, että he ovat yleensä olleet paljon itsekseen. Monet asiat ovat heillä menneet huonoon suuntaan ja siksi myös kumppanin löytäminen on ollut vaikeaa. Näiden menestyjien lapsista aina osalla on sitten ollut isoja ongelmia itsensä kanssa, siinä missä toiset ovat pärjänneet hienosti.

Tuossa voi olla kyse ihan siitä, että lapsi ei joko halua tai ei pysty saavuttamaan samaa kuin sisaruksensa. Voi olla se kuuluisa "suvun mustalammas". Saattaa jopa jo teininä alkaa kapinoida vanhempiaan vastaan enemmän kuin sisaruksensa, joka taas noudattaa kiltisti vanhempiensa suunnittelemaa elämää. Ja tietenkin lasten kohdalla kaveritkin vaikuttavat eli millaisessa porukassa lapsi teini-ikäisenä liikkuu. Jos on jo teininä virkavallan kanssa tekemisissä, ei siinä paljon vanhempien lapsilleen asettamat odotukset täyty.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin olisi hyvä määrittää, mikä se tämä suku oikein on. Eiköhän kaikissa suvuissa ole eri sukupolvissa huikeita menestyjiä ja mielenterveyspotilaita, kun se suku määritellään monen sukupolven mittaiseksi. Esimerkiksi isoisäni isällä oli 7 sisarusta, näillä sisaruksilla yhteensä 28 lasta, isäni sukupolvea jo 84 hlö, minun sukupolveani 170 ja meilläkin lapsia jo 143 kpl.

Ovatko kaikki teillä joko menestyjiä (julkista tunnustusta saavuttaneet) tai sitten alkoholisteja, mt-potilaita jne.?

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Up

Kaikissa suvuissa on sekä erittäin menestyneitä, että sairastuneita, syrjäytyneitä, ongelmaisia onnettomia ja jopa rikollisia ihmisiä. Ihan kaikissa. Kyse on vain siitä, mikä sun näkökulmssa näkyy ja kuinka laajalle katsot.

Tuli mieleen Liisa Selänteen pojat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa suvuissa on sekä erittäin menestyneitä, että sairastuneita, syrjäytyneitä, ongelmaisia onnettomia ja jopa rikollisia ihmisiä. Ihan kaikissa. Kyse on vain siitä, mikä sun näkökulmssa näkyy ja kuinka laajalle katsot.

Aika monessa suvussa on sellaisia ihmisiä, jotka ovat eläneet ihan tavallista keskivertoa elämää. Monesti se on se normaali. Tuossa suvussa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Tein joskus töitä nuorehkon miehen kanssa, jonka isä oli kyseisen suuren yrityksen pääjohtaja. Eivät ne lahjakkuusgeenit periydy edes isältä pojalle, koska mies ei ollut edes asiantuntija.

Sisarukseni ja minä olemme älykkäitä, mutta isän uusioperheen lapsilla tilanne on toinen. Heidän äitinsä on heikommin koulutettu, kuten hekin.

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Tein joskus töitä nuorehkon miehen kanssa, jonka isä oli kyseisen suuren yrityksen pääjohtaja. Eivät ne lahjakkuusgeenit periydy edes isältä pojalle, koska mies ei ollut edes asiantuntija.

Sisarukseni ja minä olemme älykkäitä, mutta isän uusioperheen lapsilla tilanne on toinen. Heidän äitinsä on heikommin koulutettu, kuten hekin.

Tuossa mainitsemassani suvussa kaikilla vaikutti olevan älyllistä kapasiteettia paljon. Osalla oli silti erittäin isoja ongelmia mielenterveyden kanssa, mitä muut selvästi väheksyivät ja halveksivat. Näitä ihmisiä kartettiin ja tukemisen sijaan heitä kritisoitiin huomattavasti. Puhuttiin jopa keksityistä sairauksista ja pelkästä mielen heikkoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Siis kaikilla sisaruksista on mennyt noin huonosti? Ikävä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Yhteistä kaikille perheille on mt ongelmien peittely ja maton alle lakaisu… 

Sitten sukutapaamisissa osa heikolla itsetunnolla varustetuista kokee nämä pahnan pohjimmaiset töykeinä, ylväinä jne. vaikka ovat viimeisillä voimillaan raahautuneet tilaisuuteen ja koittavat hymyillä ja pitää itsensä kasassa. Seuraavalla kerralla ei heitä sitten ehkä näy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Siis kaikilla sisaruksista on mennyt noin huonosti? Ikävä kuulla.

Sisarusparvia on 4. Kaikkien sisarusparvien nuorimmaisilla on esiin tulleita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Näissä voi olla takana se, että perheen lapsista kympin oppilaat ovat menestyjiä ja kasin oppilaita - joilla siis olisi voinut olla se tavallinen elämä - ovat perheensä luusereita. Jos lapsi ei pärjää kuten menestyvä sisaruksensa, hän ottaa vastaan luuserilapsen identiteetin ja alkaa toteuttaa elämäänsä luuserina. Siinä missä menestyjälapsi TIETENKIN menee lukioon ja yliopistoon, luuserilapsi ei usko kasin keskiarvolla pääsevänsä yhtään mihinkään. Jos vielä sattuu sopivaa seuraa, tämä lapsi alkaa suhtautua koko koulunkäyntiin evvk-asenteella ja chillailee mieluummin ostarin kulmilla kavereidensa kanssa kuin lukee kokeisiin. Sitten kouluarvosanat laskevat eikä tosiaan peruskoulun päättötodistuksella pääsekään mihinkään sellaisen opiskelupaikkaan, johon olisi halunnut. Luuserilapsi huomaa, että vanhemmat olivat oikeassa eikä  hänestä todellakaan ole mihinkään. Menestyjälasta kehutaan sukulaisille ja tuttavillekin, luuserilapsesta ei puhuta mitään. Luuserilapsesta puhutaan korkeintaan koulupsykologin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa ja lopulta vanhemmat ovat niin ihmeissään surkimuksensa kanssa, että lapsi siirtyy koulukotiin tai sijaisperheeseen, jotta saataisiin ongelmakäytös karsittua. No ei aina saada vaan alamäki jatkuu. Toisenlaisessa perheessä kympin oppilasta olisi tullut menestyjä ja kasin oppilaasta tavis, mutta tällaisissa perheissä näin ei käy vaan kasin oppilaasta tosiaankin tulee ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Siis kaikilla sisaruksista on mennyt noin huonosti? Ikävä kuulla.

Sisarusparvia on 4. Kaikkien sisarusparvien nuorimmaisilla on esiin tulleita ongelmia.

Nuorimmaisilla lienee ollut paineita toteuttaa vanhempiensa toiveita kuten isosiskonsa/veljensä ovat tehneet. Ja kun ei onnistuta, tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Näissä voi olla takana se, että perheen lapsista kympin oppilaat ovat menestyjiä ja kasin oppilaita - joilla siis olisi voinut olla se tavallinen elämä - ovat perheensä luusereita. Jos lapsi ei pärjää kuten menestyvä sisaruksensa, hän ottaa vastaan luuserilapsen identiteetin ja alkaa toteuttaa elämäänsä luuserina. Siinä missä menestyjälapsi TIETENKIN menee lukioon ja yliopistoon, luuserilapsi ei usko kasin keskiarvolla pääsevänsä yhtään mihinkään. Jos vielä sattuu sopivaa seuraa, tämä lapsi alkaa suhtautua koko koulunkäyntiin evvk-asenteella ja chillailee mieluummin ostarin kulmilla kavereidensa kanssa kuin lukee kokeisiin. Sitten kouluarvosanat laskevat eikä tosiaan peruskoulun päättötodistuksella pääsekään mihinkään sellaisen opiskelupaikkaan, johon olisi halunnut. Luuserilapsi huomaa, että vanhemmat olivat oikeassa eikä  hänestä todellakaan ole mihinkään. Menestyjälasta kehutaan sukulaisille ja tuttavillekin, luuserilapsesta ei puhuta mitään. Luuserilapsesta puhutaan korkeintaan koulupsykologin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa ja lopulta vanhemmat ovat niin ihmeissään surkimuksensa kanssa, että lapsi siirtyy koulukotiin tai sijaisperheeseen, jotta saataisiin ongelmakäytös karsittua. No ei aina saada vaan alamäki jatkuu. Toisenlaisessa perheessä kympin oppilasta olisi tullut menestyjä ja kasin oppilaasta tavis, mutta tällaisissa perheissä näin ei käy vaan kasin oppilaasta tosiaankin tulee ongelmainen.

Totta, noinkin voi käydä. Tuossa aloituksen perheessä moni on opiskellut pitkälle loistavin arvosanoin, mutta elämä ei sitten siltikään ole oikein kantanut, vaikka potentiaalia olisi ollut. Opinnot yliopistossa ovat voineet esimerkiksi päättyä itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Näissä voi olla takana se, että perheen lapsista kympin oppilaat ovat menestyjiä ja kasin oppilaita - joilla siis olisi voinut olla se tavallinen elämä - ovat perheensä luusereita. Jos lapsi ei pärjää kuten menestyvä sisaruksensa, hän ottaa vastaan luuserilapsen identiteetin ja alkaa toteuttaa elämäänsä luuserina. Siinä missä menestyjälapsi TIETENKIN menee lukioon ja yliopistoon, luuserilapsi ei usko kasin keskiarvolla pääsevänsä yhtään mihinkään. Jos vielä sattuu sopivaa seuraa, tämä lapsi alkaa suhtautua koko koulunkäyntiin evvk-asenteella ja chillailee mieluummin ostarin kulmilla kavereidensa kanssa kuin lukee kokeisiin. Sitten kouluarvosanat laskevat eikä tosiaan peruskoulun päättötodistuksella pääsekään mihinkään sellaisen opiskelupaikkaan, johon olisi halunnut. Luuserilapsi huomaa, että vanhemmat olivat oikeassa eikä  hänestä todellakaan ole mihinkään. Menestyjälasta kehutaan sukulaisille ja tuttavillekin, luuserilapsesta ei puhuta mitään. Luuserilapsesta puhutaan korkeintaan koulupsykologin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa ja lopulta vanhemmat ovat niin ihmeissään surkimuksensa kanssa, että lapsi siirtyy koulukotiin tai sijaisperheeseen, jotta saataisiin ongelmakäytös karsittua. No ei aina saada vaan alamäki jatkuu. Toisenlaisessa perheessä kympin oppilasta olisi tullut menestyjä ja kasin oppilaasta tavis, mutta tällaisissa perheissä näin ei käy vaan kasin oppilaasta tosiaankin tulee ongelmainen.

Totta, noinkin voi käydä. Tuossa aloituksen perheessä moni on opiskellut pitkälle loistavin arvosanoin, mutta elämä ei sitten siltikään ole oikein kantanut, vaikka potentiaalia olisi ollut. Opinnot yliopistossa ovat voineet esimerkiksi päättyä itsemurhaan.

Tuossa taas voi olla kyse siitä, että lapsi on vain toteuttanut vanhempiensa toiveita eikä omiaan. Menestyy, menestyy ja vielä  kerran menestyy, koska häneltä odotetaan sitä. Lopulta huomaa, että menestyminen ei ole oikein missään vaiheessa ollut asia, jota olisi ihan itse halunnut, mutta ei myöskään halunnut olla perheensä luuserilapsi ja sen vuoksi on vanhempiensa mieliksi elänyt ihan muuta elämää kuin omaansa. Sitten iskee se ahdistus ja masennus, kun vanhempien sinulle suunnittelema upea elämä ei tuonutkaan mielihyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko arvata: kuulut jälkimmäisiin?

Vanhempien elintavoilla ja kasvatuksella on valtava merkitys, samoin ympäristöllä.

Sisaruksilla on ollut samat vanhemmat. Silti elämä on mennyt aivan eri tavoin. Joko todella hienosti tai todella huonosti. Näin useammassa sukupolvessa. Erot ovat hyvin jyrkkiä.

Näissä voi olla takana se, että perheen lapsista kympin oppilaat ovat menestyjiä ja kasin oppilaita - joilla siis olisi voinut olla se tavallinen elämä - ovat perheensä luusereita. Jos lapsi ei pärjää kuten menestyvä sisaruksensa, hän ottaa vastaan luuserilapsen identiteetin ja alkaa toteuttaa elämäänsä luuserina. Siinä missä menestyjälapsi TIETENKIN menee lukioon ja yliopistoon, luuserilapsi ei usko kasin keskiarvolla pääsevänsä yhtään mihinkään. Jos vielä sattuu sopivaa seuraa, tämä lapsi alkaa suhtautua koko koulunkäyntiin evvk-asenteella ja chillailee mieluummin ostarin kulmilla kavereidensa kanssa kuin lukee kokeisiin. Sitten kouluarvosanat laskevat eikä tosiaan peruskoulun päättötodistuksella pääsekään mihinkään sellaisen opiskelupaikkaan, johon olisi halunnut. Luuserilapsi huomaa, että vanhemmat olivat oikeassa eikä  hänestä todellakaan ole mihinkään. Menestyjälasta kehutaan sukulaisille ja tuttavillekin, luuserilapsesta ei puhuta mitään. Luuserilapsesta puhutaan korkeintaan koulupsykologin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa ja lopulta vanhemmat ovat niin ihmeissään surkimuksensa kanssa, että lapsi siirtyy koulukotiin tai sijaisperheeseen, jotta saataisiin ongelmakäytös karsittua. No ei aina saada vaan alamäki jatkuu. Toisenlaisessa perheessä kympin oppilasta olisi tullut menestyjä ja kasin oppilaasta tavis, mutta tällaisissa perheissä näin ei käy vaan kasin oppilaasta tosiaankin tulee ongelmainen.

Totta, noinkin voi käydä. Tuossa aloituksen perheessä moni on opiskellut pitkälle loistavin arvosanoin, mutta elämä ei sitten siltikään ole oikein kantanut, vaikka potentiaalia olisi ollut. Opinnot yliopistossa ovat voineet esimerkiksi päättyä itsemurhaan.

Tuossa taas voi olla kyse siitä, että lapsi on vain toteuttanut vanhempiensa toiveita eikä omiaan. Menestyy, menestyy ja vielä  kerran menestyy, koska häneltä odotetaan sitä. Lopulta huomaa, että menestyminen ei ole oikein missään vaiheessa ollut asia, jota olisi ihan itse halunnut, mutta ei myöskään halunnut olla perheensä luuserilapsi ja sen vuoksi on vanhempiensa mieliksi elänyt ihan muuta elämää kuin omaansa. Sitten iskee se ahdistus ja masennus, kun vanhempien sinulle suunnittelema upea elämä ei tuonutkaan mielihyvää. 

Hyvin analysoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa 4 sisarusparvessa se nuorimmainen on mielenterveysongelmaisin siinä määrin, että on ollut "avun" piirissä.

1 tehnyt itsemurhan, 1 ollut sen partaalla jo vuosia, 2 muusta en ihan varma mitä mielessä on liikkunut. Veikkaan sitä ittensä likvidointia.

Siis kaikilla sisaruksista on mennyt noin huonosti? Ikävä kuulla.

Sisarusparvia on 4. Kaikkien sisarusparvien nuorimmaisilla on esiin tulleita ongelmia.

Nuorimmaisia "kasvattaa" kaikki eli saattavat olla perheen sylkykuppeja. Kokemusta tästä, sisarukset on todella v***umaisia kun vanhemmat ei näe. Tunnekylmissä perheissä varsinkin siirretään pienemmille sisaruksille omia turhautumia. Tämä taitaa olla tabu.