Ihana koti, ei mitään ylimääräistä.

Tuosta saisi kauniin kodin jos edes vähän lisäisi väriä ja ELÄMÄÄ. Nyt näytti hylätyltä ja sieluttomalta. Lämpö puuttui kokonaan.

Tuo on "helppo" elämäntyyli. Äärimmäinen minimalistisuus siis. Itse ihannoin minimalismia mutta omassa kodissani on silti huonekaluja ja vaatteita kaapeissa jne. Kuitenkin tavaraa on huomattavasti vähemmän kuin normaalissa taloudessa

Tonne kotiin vois kuitenkin lisätä vaikka matot ja väriä seinille. Tuo valkoisuus vähän karmii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisivat edes matot lattialle nin olisi vähän kodikkaampaa.

Sinun mielestäsi, joo.

Ilman mattoja on hallimainen, ei kodikas. Mikä sinusta tekee kodista kodikkaan? Jos koti on tyhjä, ei se kauhean kodikas ole, vaikka hyvältä näyttäisikin.

Ei ole mattoja, eikä ole tyhjä. Yksinkertaista. Koitas ajella pyörätuolilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisivat edes matot lattialle nin olisi vähän kodikkaampaa.

Sinun mielestäsi, joo.

Ilman mattoja on hallimainen, ei kodikas. Mikä sinusta tekee kodista kodikkaan? Jos koti on tyhjä, ei se kauhean kodikas ole, vaikka hyvältä näyttäisikin.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä.

En ehkä ihan pärjäisi yksillä housuilla ja paidalla, kahdella mekolla enkä neljällä parilla kenkiä, mutta onhan tuossa ideaa. Itselläni on aivan hitosti liikaa vaatetta jotka ei edes kaikki sovi toisiinsa ja kaikki ei edes käytössä tai hyvin harvoin, niitä voisi karsia aika paljon. Muuten aiiika kolkko asunto mielestäni, en viihtyisi. Itse olen matto-, väri-, kynttilä- ja tekstiili-ihminen.

Minulla on melkein samanlainen koti. Olen sinkku. Minulla on kyllä pimennysverhot ja pari pientä mattoa silloin kun ne eivät ole pesussa lemmikkien likaamisen jälkeen.

Minulla on kaksio 45 neliotä ja huonekaluni ovat: sänky, tietokonepöytä, 2 pianoa, kohta tulee kolmas, kaksi tuolia, peili, apupöytä ja yöpöytä. Koristeena on iso lyhty jossa ledivalot. Mielestäni kotini on ihanan viihtyisä ja minusta on ihana aina tulla näin kauniiseen kotiin. Minulla ei ole sohvaa eikä telkkua sillä en pidä tv:n katsomisesta enkä istumisesta(kivut). Aikaisemmassa elämässäni minulla oli 50 neliöinen koti, normimäärä tavaraa ja koriste-esineitä ja siivoamiseen meni jopa 8 tuntia, pyykit rassasi ym. monet asiat veivät energiaa odottaessaan hoitamistaan. Vapaa-ajalla siivouksen lisäksi shoppailin, sisustin, kiertelin kaupoissa, katsoin telkkua ja sitten painoin kahta työtä että olisi varaa elää. Mielestäni tuo ei ole elämää vaan varjoelämää jossa ei tunneta edes omaa itseä, sitä paetaan näennäisiin asioihin kuten materiaan ja kuluttamiseen.

Nyt minulla menee siivoamiseen 40 min, rahaa kuluu tosi vähän, aikaa säästyy olennaiseen ja tärkeään eli harrastuksiin, musiikkiin tanssiin taiteeseen, kaikkeen luovaan. Kodissani on tilaa vaikka järjestää pieni liikuntaharjoitus ryhmälleni. Tämä on sitä oikeaa elämää! En haluaisi kuolinvuoteellani muistella että elämäni oli shoppailua ja tavaroiden kanssa näpertelyä ja työn paiskimista vain siksi että saa kuluttaa! Haluan kuolinvuoteellani muistella erilaisia elämyksiä!

Minulla on kyllä paljon harrastusmateriaalia ja -kirjoja sekä vaatteita ja kenkiä eri harrastuksiin ja eri menoihin, mutta ne on kaikki kaapeissa. Kaapit on ihanan siistejä, väljiä, ja siellä on vain kaikki tarvittava. Tämä vapauttaa energiaa.

Minulla on myös vapaus lähteä minne ikinä haluankaan vaikka ulkomaille, tai voin muuttaa helposti, kaiken voin kantaa yksin ja muuttaa autollani(paitsi yksi piano). Mikä ihana vapauden tunne!

Minulla on ollut raskaita vuosia, sairauksia, vastoinkäymisiä, menetyksiä, yksinäisyyttä ja olen joutunut pohtimaan syntyjä syviä. Minulla ei ole muistoesineitä sillä minulla ei ole rakkaita muistoja, vaan pahoja muistoja. Elämäni on ollut hyvin erilaista kuin tavan ihmisellä ja elämässäni on eri tarpeet, mutta monet moittivat minimalismia. Siksi en nyt halua edes kutsua ketään kotiini. Ehkä kunhan rahatilanteeni paranee niin hommaan jotain kalusteita että voisin kutsua ihmisiä kylään. Nyt olen menettänyt rakkaimmat ihmiseni joten ei ole tarvetta enää esim. majoittaa ketään yökylään. Mutta ehkä joku päivä. Rakennan nyt uutta unelmieni elämää rankkojen menetyksien ja vuosien jälkeen.

Olen myös käynyt läpi erittäin raskaat ja pitkät vuodet erittäin isojen tiluksien kuolinpesien tyhjennyksessä täysin yksin raataessa ja siksi menettänyt terveyttäni ja jopa joutunut syrjäytymään työelämästä koska aika ei riittänyt kaikkeen. Minun harteillani oli ihan järkyttävä määrä materiaa, suurin osa hiiren ja lepakon paskaista. Siksikin inhoan liikaa tavaraa ja etenkin antiikkia ja kirjoja kotonani(en museoissa tai kirjastoissa).

Kertokaa joku miksi minimalismi ja vaalea sisustus herättää niin paljon närää että pitää somessa tulla ihmettelemään, kauhistelemaan, moittimaan? Puuttuuko se oma elämä? Jos oma elämä ja elämäntapa on hyvä, niin eipä silloin ehdi muiden elämää ihmetellä.

p.s. täällä ei kaiu

86 on sinkku.

Silloin saa asua just sellaisessa kodissa, minkälaisen omakseen kokee. Mutta tässä vähän ahdistaa sen puolesta, että yksi määrää millainen kodin pitää olla ja muiden perheenjäsenten tulee olla samaa mieltä.

Oli se kotityranni minkälainen tahansa (itse erosin miehestä, jonka mielestä telkkarin piti olla koko ajan päällä ja aamulla ei saanut puhua, hyvä että edes hengittää) niin yhden ihmisen vallan alla eläminen on raskasta.

Se on kuitenkin useamman henkilön yhteinen koti.

Vierailija kirjoitti:

p.s. täällä ei kaiu

Jätäppä olohuoneeseen yksi nojatuoli ja piano niin voit muuttaa mielesi. Muuten tuo on ihan normi määrä huonekaluja yksin elävälle.

Tykkäsin! Minuakin ahdistaa ylimääräinen roina, viihtyisin tuossa kodissa ❤️.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on "helppo" elämäntyyli. Äärimmäinen minimalistisuus siis. Itse ihannoin minimalismia mutta omassa kodissani on silti huonekaluja ja vaatteita kaapeissa jne. Kuitenkin tavaraa on huomattavasti vähemmän kuin normaalissa taloudessa

Tonne kotiin vois kuitenkin lisätä vaikka matot ja väriä seinille. Tuo valkoisuus vähän karmii

Tai sitten kaukana helposta kun ajatukset kiertää pakonomaisesti kehää mm. sen ympärillä, että mitään näkyvää ei ole, ei tule. Luultavasti kauhistelevat tavaramäärää ystävien kotona tai sitten eivät voi olla ystävien kanssa koska materia ahdistaa.

Onpas kolkkoa! Pari nojatuolia ja matto tekisi olohuoneeseen terää...

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tuossa asunnossa tuumataan, kun lapsi tulee päiväkodista tai koulusta mukanaan ihana itse tehty koriste-esine?

Tähän kiinnitin huomiota. Meilläkään ei ole muumimukeja eikä Mariskooleja, mutta lasten askartelemat aarteet hyllyssä (pölyä keräämässä) piirustuksia seinällä ja myös kummilasten ja ystävien lasten taidetta ja kuvat esillä

Tosi kiva koti. Itse olisin kyllä vielä konmarittanut sohvan ja telkkarin pois olohuoneesta ja sitten naulannut oven umpeen, niin että sinne ei pääse enää kukaan sotkemaan.

Oikeastaan vois konmarittaa koko olohuoneen. Tv vois olla keittiössä niin mitäpä sitä olohuoneessa sit enää tekis

Mitäköhän tää tyyppi ajattelisi meidän kodista, jossa tälläkin hetkellä on seinät vuorattu "*sukunimemme* taidenäyttelyn" jäljiltä lasten maalauksilla ja piirustuksilla ym. taideteoksilla... ja muutaman lapsen barbieleikit keskellä olohuonetta odottamassa, että jatkavat koulun jälkeen kesken jäänyttä leikkiä. En ole itsekään sotkun tai varsinkaan lian ystävä, mutta elämä saa ja pitääkin näkyä ja kodin asukkaiden sormenjälki :) Tyylinsä kullakin, itse en viihtyisi noin "tyhjässä".

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan vois konmarittaa koko olohuoneen. Tv vois olla keittiössä niin mitäpä sitä olohuoneessa sit enää tekis

No ehkä näin. Jos purkaisi keittiötä ja vessaa lukuunotaamatta koko talon ja valaisi siihen tilalle siistin betonilaatan. Suihkussakin voi käydä jossain lähistöllö ojassa tai talvella voi peseytyä kierimällä alasti loskassa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan vois konmarittaa koko olohuoneen. Tv vois olla keittiössä niin mitäpä sitä olohuoneessa sit enää tekis

Mihin sitä televisiotakaan oikeastaan tarvitsisi, turhaa rompetta asunnossa, pois vaan! Ruuankin voi syödä seisten, joten tuolit ja pöytä pois keittiöstä ja lattiallahan voi aivan hyvin nukkua, joten sängytkin pois vaan! Vielä on asunnossa paljon karsittavaa...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein samanlainen koti. Olen sinkku. Minulla on kyllä pimennysverhot ja pari pientä mattoa silloin kun ne eivät ole pesussa lemmikkien likaamisen jälkeen.

Minulla on kaksio 45 neliotä ja huonekaluni ovat: sänky, tietokonepöytä, 2 pianoa, kohta tulee kolmas, kaksi tuolia, peili, apupöytä ja yöpöytä. Koristeena on iso lyhty jossa ledivalot. Mielestäni kotini on ihanan viihtyisä ja minusta on ihana aina tulla näin kauniiseen kotiin. Minulla ei ole sohvaa eikä telkkua sillä en pidä tv:n katsomisesta enkä istumisesta(kivut). Aikaisemmassa elämässäni minulla oli 50 neliöinen koti, normimäärä tavaraa ja koriste-esineitä ja siivoamiseen meni jopa 8 tuntia, pyykit rassasi ym. monet asiat veivät energiaa odottaessaan hoitamistaan. Vapaa-ajalla siivouksen lisäksi shoppailin, sisustin, kiertelin kaupoissa, katsoin telkkua ja sitten painoin kahta työtä että olisi varaa elää. Mielestäni tuo ei ole elämää vaan varjoelämää jossa ei tunneta edes omaa itseä, sitä paetaan näennäisiin asioihin kuten materiaan ja kuluttamiseen.

Nyt minulla menee siivoamiseen 40 min, rahaa kuluu tosi vähän, aikaa säästyy olennaiseen ja tärkeään eli harrastuksiin, musiikkiin tanssiin taiteeseen, kaikkeen luovaan. Kodissani on tilaa vaikka järjestää pieni liikuntaharjoitus ryhmälleni. Tämä on sitä oikeaa elämää! En haluaisi kuolinvuoteellani muistella että elämäni oli shoppailua ja tavaroiden kanssa näpertelyä ja työn paiskimista vain siksi että saa kuluttaa! Haluan kuolinvuoteellani muistella erilaisia elämyksiä!

Minulla on kyllä paljon harrastusmateriaalia ja -kirjoja sekä vaatteita ja kenkiä eri harrastuksiin ja eri menoihin, mutta ne on kaikki kaapeissa. Kaapit on ihanan siistejä, väljiä, ja siellä on vain kaikki tarvittava. Tämä vapauttaa energiaa.

Minulla on myös vapaus lähteä minne ikinä haluankaan vaikka ulkomaille, tai voin muuttaa helposti, kaiken voin kantaa yksin ja muuttaa autollani(paitsi yksi piano). Mikä ihana vapauden tunne!

Minulla on ollut raskaita vuosia, sairauksia, vastoinkäymisiä, menetyksiä, yksinäisyyttä ja olen joutunut pohtimaan syntyjä syviä. Minulla ei ole muistoesineitä sillä minulla ei ole rakkaita muistoja, vaan pahoja muistoja. Elämäni on ollut hyvin erilaista kuin tavan ihmisellä ja elämässäni on eri tarpeet, mutta monet moittivat minimalismia. Siksi en nyt halua edes kutsua ketään kotiini. Ehkä kunhan rahatilanteeni paranee niin hommaan jotain kalusteita että voisin kutsua ihmisiä kylään. Nyt olen menettänyt rakkaimmat ihmiseni joten ei ole tarvetta enää esim. majoittaa ketään yökylään. Mutta ehkä joku päivä. Rakennan nyt uutta unelmieni elämää rankkojen menetyksien ja vuosien jälkeen.

Olen myös käynyt läpi erittäin raskaat ja pitkät vuodet erittäin isojen tiluksien kuolinpesien tyhjennyksessä täysin yksin raataessa ja siksi menettänyt terveyttäni ja jopa joutunut syrjäytymään työelämästä koska aika ei riittänyt kaikkeen. Minun harteillani oli ihan järkyttävä määrä materiaa, suurin osa hiiren ja lepakon paskaista. Siksikin inhoan liikaa tavaraa ja etenkin antiikkia ja kirjoja kotonani(en museoissa tai kirjastoissa).

Kertokaa joku miksi minimalismi ja vaalea sisustus herättää niin paljon närää että pitää somessa tulla ihmettelemään, kauhistelemaan, moittimaan? Puuttuuko se oma elämä? Jos oma elämä ja elämäntapa on hyvä, niin eipä silloin ehdi muiden elämää ihmetellä.

p.s. täällä ei kaiu

Etkö koskaan kutsu kavereita kotiisi iltaa viettämään? Missä he oleskelevat, vai tanssitteko vaan koko illan, kun istuimia ei ole? Etkö laita koskaan ystäville/vanhemmille/sukulaisille/rakastetulle ruokaa ja nauti syömisestä ja juomisesta muiden kanssa? 

Kukin tyylillään vaikka olisikin erittäin steriili tyyli... Minua häiritsee eniten tuo matottomuus, näyttää kuitenkin aika perus laminaatilta. Parkettikaan ei paljon paranna kaikua ja neljästä lapsesta lähtee ääntä. Ei mitään tekstiilejä? Varmaan aika kurja kolina ja melu, mutta mikäs siinä. Siivoaminen on varmasti helppoa, ihan ok ratkaisu jos on hermoheikko eikä kestä epäjärjestystä. Itse masentuisin tuollaisessa hallissa, mutta heille tuo on varmaan parempi.

Vierailija kirjoitti:

Enpä näe meidän 83-vuotiasta isoisää pelaamassa lautapelejä lattialla. Mutta meillä onkin tällainen tylsä täyteen ahdettu asunto pöytineen.

Heillä varmasti on keittiöpöytä. Tuohan oli kuvattu niin, että varmasti oli kaikkein aukein paikka asunnossa. Lisäksi jutussa mainitaan, että lapsille säästettiin tavarat joita käyttävät.

Meillä joskus päiväkodissa vanhemmat kauhistelivat, kun pihassa ei ollut leikkimökkiä ja keinuja lukuunottamatta mitään "välineitä" lapsille. Parhaat leikit mitä olen nähnyt päiväkodissa tapahtuivat juuri tuolla suurella avaralla vaihtelevamaastoisella pihalla.

Ja saahan majan tehtyä vaikka päiväpeitosta, ja keittiönpöydästä. Kyllä kai perheessä sängyt on vaikka nekin oli ovelasti kuvista rajattu pois. ja tottakai kaikki lasten lelut myös. Eihän se muuten kiinnostusta herättäisi.