Ihana koti, ei mitään ylimääräistä.

Sämpylälesti? Ööö, eli leveäjalkainen ei saa ostaa sopivia kenkiä???

Muutenhan tuo on ihan sairasta.

Ihana koti, ei mitään ylimääräistä!:

- ei merkkiä elämästä

- ei mitään persoonallista

- ei merkkejä harrastuksista

- ei väriä

- ei yleensä mitään elonmerkkiä

Ihanassa kodissa vallitsee mausoleumin rauha. Sitä odotellessa on tuolla hyvä asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä lapsista tulee niin traumatisoituja. Luulisi, että jos hankitaan tavaraa vähän ja vain tarpeeseen, perheen äidinkin kannattaisi ostaa ballerinansa muualta kuin Prismasta House-sarjaa. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne ovat ei-niin-laadukkaita rimpuloita.

Minuakin ärsyttää äärimmäisyyteen viety minimalismi, mutta vielä enemmän ärsyttävät ne merkkipoliisit, joiden mielestä ehjät ballerinat pitäisi hävittää, koska ne ovat "ei-niin-laadukkaat".

Mistä ihmeestä sait päähäsi, että ne pitäisi hävittää? Alunperin kannattaisi hankkia laadukkaammat kengät, jotka todennäköisesti kestäisivät hyvänä kauemmin.

Niin, mikä on ratkaisusi? Mennä aikakoneella historiaan ja ostaa "laadukkaammat" kengät jostakin muualta kuin Prismasta?

Nykyhetken tilanne kun on, että ne kengät ovat olemassa ja vielä selviytyneet tavaranvähennysvimmasta.

Kyllä tuo minuakin inspiroi, vaikken haluaisikaan elää noin tyhjässä kodissa. Haluaisin, että kodissa olisi vain tarpeellisia asioita: tavaroita, joita käytetään. Ehkä muutamia muistoesineitä. Meillä on vähemmän tavaraa kuin monessa lapsiperheessä, mutta silti joka paikka tuntuu olevan täynnä sellaista roinaa, millä ei oikeasti tee mitään. Eli ei ole käyttöarvoa eikä tunnearvoa.

Elämän puutteen arvostelua en ymmärrä. Jos tuolla olisi pari lipastoa ja verhot ja mattoja, olisiko se sitä elämää? Sellaisia koteja ei kukaan arvostele, vaan ihaillaan niiden siisteyttä. Ei ne huonekalut tai sotku sitä elämää tuo yhtään sen enempää. Mielestäni meille tuo elämää lapsen leikit, askartelut ja esillä olevat piirustukset. Ei sohva, jossa on kivoja tyynyjä tai kivasti sisustettu keittiö. Ne on vaan tavaroita.

Mitä ne harrastusten merkit on, mitä kodissa pitäisi näkyä? Meillä harrastetaan mm. tanssia, uintia ja lenkkeilyä. Ei näistä mikään näy meidän kodissamme mitenkään. Jotkut kesken olevat käsityöt tms on niitä elämän merkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala miten ahdistava koti, kuin jostain psykologisesta trilleristä. Kaikki valkoista, kylmää, kumisevaa ja elotonta.k Juurikin elämä ja iloisuus puuttuu tosta kodista. Tuossa kodissa ollaan elossa muttei eletä.

Perheenäiti on päiväkodissa töissä. Se selittääkin miksi trikootunikat riittävät ainoiksi vaatteiksi hänelle. Ja toisaalta myös sen että hän näkee päivän aikana paljon värejä, ääntä, meteliä, leluja niin ehkä haluaa tollaisen tyhjän tilan itselleen jotta palautuu rankasta päivästä?

Ahdistaa koko koti sen vuoksi että siellä asuu lapsia. Mielestäni tuollaisessa överi puhtaassa ”laitoksessa” asuminen ei voi tehdä hyvää lastenkaan psyykkeelle. En ymmärrä miksi on jätetty telkkarija olohuoneeseen, sehän on maailman turhin asia, vieläkin turhempi kuin olkkarin pöytä tai verhot! Kertoo jotain perheen äidin arvoista. Tärkeintä on puhtaus, hygienia, televisio, somettaminen. Yök. Olen pahoillani heidän lasten puolesta.

Eihän tässä näytetty lastenhuoneista kuin yksi vaaterekki.

Ok. On kivasti löytäneet tyylinsä. Mietin vain mitä leluja sitten jäi? Meillä kun noita halutaan leikkiä juttuja tuntuu riittävän ja siihen päälle askartelutarvikkeet, joille nytkin mietin järkevää säilytystä. Mitä lasten koulusta/hoidosta tuomille askarteluille tapahtuu (annetaan suoraan mummolle?)?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne harrastusten merkit on, mitä kodissa pitäisi näkyä? Meillä harrastetaan mm. tanssia, uintia ja lenkkeilyä. Ei näistä mikään näy meidän kodissamme mitenkään. Jotkut kesken olevat käsityöt tms on niitä elämän merkkejä?

Kyllä meillä ainakin näkyy uinti kamppeita esimerkiksi kylpyhuoneessa useinkin kuivumassa. Lenkkikamppeetkin on usein eteisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne harrastusten merkit on, mitä kodissa pitäisi näkyä? Meillä harrastetaan mm. tanssia, uintia ja lenkkeilyä. Ei näistä mikään näy meidän kodissamme mitenkään. Jotkut kesken olevat käsityöt tms on niitä elämän merkkejä?

Kyllä meillä ainakin näkyy uinti kamppeita esimerkiksi kylpyhuoneessa useinkin kuivumassa. Lenkkikamppeetkin on usein eteisessä.

Juu, on meilläkin hetkellisesti. Sitten ne siivotaan paikoilleen. Ei meillä tavarat loju ympäriinsä. Olenko siis siivonnut elämän piiloon kaappeihin, kun en halua katsella uintikamoja kylppärissä? Jos kodistamme otettaisiin kuvia lehteen, tietysti siivoaisin ensin.

Mä en usko tätä juttua. Suomen keliolosuhteissa siis neljät kengät? Ei sandaaleja kesällä tai aamutossuja? Ei mitään oikeasti lämpimiä talvikenkiä? Jos ei, niin mahtaa olla näiden varpaat aika jäässä. 

Neljän vuodenajan vaatteet lapsiperheessä ei yksinkertaisesti vaan mahdollista tollasta kotia. Tai sitten perhe ei ulkoile koskaan, vaan kulkevat kaikkialle autolla ja lapsetkaan eivät ole välituntisin ulkona.

Feikki juttu, väkisinkin. Mulla on yksi lapsi ja sään mukaiset varusteet ja harrastevälineet nyt vaan vie oman tilansa ja harrastus näkyy kotona. Myös itse olen aktiivinen liikkuja. On nastalenkkarit, goretex-lenkkarit, maiharit, korkkarit, korkeakorkoiset saappaat, matalakantiset saappaat, sandaletit, tohvelit ja varvassandaalit. Niille pitää vaan olla oma paikkansa.

Mun pula-ajan mummollakin oli useammat popot kuin tällä perheen äidillä.

Minusta asunnot ovat aina parhaimmillaan, ennen kuin niissä on yhtään huonekalua. Rakastan tilaa ja avaruutta. Jos asuisin yksin, tuo olisi ihannesisustus. Nyt tukehdun muiden perheenjäsenten rakkaaseen roinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä lapsista tulee niin traumatisoituja. Luulisi, että jos hankitaan tavaraa vähän ja vain tarpeeseen, perheen äidinkin kannattaisi ostaa ballerinansa muualta kuin Prismasta House-sarjaa. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne ovat ei-niin-laadukkaita rimpuloita.

Minuakin ärsyttää äärimmäisyyteen viety minimalismi, mutta vielä enemmän ärsyttävät ne merkkipoliisit, joiden mielestä ehjät ballerinat pitäisi hävittää, koska ne ovat "ei-niin-laadukkaat".

Mistä ihmeestä sait päähäsi, että ne pitäisi hävittää? Alunperin kannattaisi hankkia laadukkaammat kengät, jotka todennäköisesti kestäisivät hyvänä kauemmin.

Niin, mikä on ratkaisusi? Mennä aikakoneella historiaan ja ostaa "laadukkaammat" kengät jostakin muualta kuin Prismasta?

Nykyhetken tilanne kun on, että ne kengät ovat olemassa ja vielä selviytyneet tavaranvähennysvimmasta.

Joo, onhan se tietty mahdollista, että kengät on ostettu ennen tavaran hävityksen alkamista, myönnettäköön. Vaikea on vain kuvitella, että Prisman läpyttimet kestävät kolme vuotta ihmisen ainoina kesäkenkinä, joten automaattisesti oletin, että ne on ostettu ennen hävitysvimman iskemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on melkein samanlainen koti. Olen sinkku. Minulla on kyllä pimennysverhot ja pari pientä mattoa silloin kun ne eivät ole pesussa lemmikkien likaamisen jälkeen.

Minulla on kaksio 45 neliotä ja huonekaluni ovat: sänky, tietokonepöytä, 2 pianoa, kohta tulee kolmas, kaksi tuolia, peili, apupöytä ja yöpöytä. Koristeena on iso lyhty jossa ledivalot. Mielestäni kotini on ihanan viihtyisä ja minusta on ihana aina tulla näin kauniiseen kotiin. Minulla ei ole sohvaa eikä telkkua sillä en pidä tv:n katsomisesta enkä istumisesta(kivut). Aikaisemmassa elämässäni minulla oli 50 neliöinen koti, normimäärä tavaraa ja koriste-esineitä ja siivoamiseen meni jopa 8 tuntia, pyykit rassasi ym. monet asiat veivät energiaa odottaessaan hoitamistaan. Vapaa-ajalla siivouksen lisäksi shoppailin, sisustin, kiertelin kaupoissa, katsoin telkkua ja sitten painoin kahta työtä että olisi varaa elää. Mielestäni tuo ei ole elämää vaan varjoelämää jossa ei tunneta edes omaa itseä, sitä paetaan näennäisiin asioihin kuten materiaan ja kuluttamiseen.

Nyt minulla menee siivoamiseen 40 min, rahaa kuluu tosi vähän, aikaa säästyy olennaiseen ja tärkeään eli harrastuksiin, musiikkiin tanssiin taiteeseen, kaikkeen luovaan. Kodissani on tilaa vaikka järjestää pieni liikuntaharjoitus ryhmälleni. Tämä on sitä oikeaa elämää! En haluaisi kuolinvuoteellani muistella että elämäni oli shoppailua ja tavaroiden kanssa näpertelyä ja työn paiskimista vain siksi että saa kuluttaa! Haluan kuolinvuoteellani muistella erilaisia elämyksiä!

Minulla on kyllä paljon harrastusmateriaalia ja -kirjoja sekä vaatteita ja kenkiä eri harrastuksiin ja eri menoihin, mutta ne on kaikki kaapeissa. Kaapit on ihanan siistejä, väljiä, ja siellä on vain kaikki tarvittava. Tämä vapauttaa energiaa.

Minulla on myös vapaus lähteä minne ikinä haluankaan vaikka ulkomaille, tai voin muuttaa helposti, kaiken voin kantaa yksin ja muuttaa autollani(paitsi yksi piano). Mikä ihana vapauden tunne!

Minulla on ollut raskaita vuosia, sairauksia, vastoinkäymisiä, menetyksiä, yksinäisyyttä ja olen joutunut pohtimaan syntyjä syviä. Minulla ei ole muistoesineitä sillä minulla ei ole rakkaita muistoja, vaan pahoja muistoja. Elämäni on ollut hyvin erilaista kuin tavan ihmisellä ja elämässäni on eri tarpeet, mutta monet moittivat minimalismia. Siksi en nyt halua edes kutsua ketään kotiini. Ehkä kunhan rahatilanteeni paranee niin hommaan jotain kalusteita että voisin kutsua ihmisiä kylään. Nyt olen menettänyt rakkaimmat ihmiseni joten ei ole tarvetta enää esim. majoittaa ketään yökylään. Mutta ehkä joku päivä. Rakennan nyt uutta unelmieni elämää rankkojen menetyksien ja vuosien jälkeen.

Olen myös käynyt läpi erittäin raskaat ja pitkät vuodet erittäin isojen tiluksien kuolinpesien tyhjennyksessä täysin yksin raataessa ja siksi menettänyt terveyttäni ja jopa joutunut syrjäytymään työelämästä koska aika ei riittänyt kaikkeen. Minun harteillani oli ihan järkyttävä määrä materiaa, suurin osa hiiren ja lepakon paskaista. Siksikin inhoan liikaa tavaraa ja etenkin antiikkia ja kirjoja kotonani(en museoissa tai kirjastoissa).

Kertokaa joku miksi minimalismi ja vaalea sisustus herättää niin paljon närää että pitää somessa tulla ihmettelemään, kauhistelemaan, moittimaan? Puuttuuko se oma elämä? Jos oma elämä ja elämäntapa on hyvä, niin eipä silloin ehdi muiden elämää ihmetellä.

p.s. täällä ei kaiu

Etkö koskaan kutsu kavereita kotiisi iltaa viettämään? Missä he oleskelevat, vai tanssitteko vaan koko illan, kun istuimia ei ole? Etkö laita koskaan ystäville/vanhemmille/sukulaisille/rakastetulle ruokaa ja nauti syömisestä ja juomisesta muiden kanssa? 

Minulla ei ole niin läheisiä ystäviä että voisin kutsua kylään, olen menettänyt rakkaimmat ystäväni. Minulla ei ole vanhempia/sukulaisia/rakastettua. Just tähän olen kurkkuani myöten kyllästynyt, ihmiset eivät ymmärrä että joku voi olla totaaliyksin, eikä saa esim. apua jonkun sohvan roudimiseen eikä ole lapsia tai sukua jolle säilyttää sukuaarteita tai muistoja. Enkä muutenkaan nauti syömisestä tai juomisesta seurassa. Tai siis olisi yksi jonka voisin kutsua kylään mutta hän on jo kovaan ääneen haukkunut valkeaa ja minimalistista sisustusta niin miksi kutsuisin hänet kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä lapsista tulee niin traumatisoituja. Luulisi, että jos hankitaan tavaraa vähän ja vain tarpeeseen, perheen äidinkin kannattaisi ostaa ballerinansa muualta kuin Prismasta House-sarjaa. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne ovat ei-niin-laadukkaita rimpuloita.

Minuakin ärsyttää äärimmäisyyteen viety minimalismi, mutta vielä enemmän ärsyttävät ne merkkipoliisit, joiden mielestä ehjät ballerinat pitäisi hävittää, koska ne ovat "ei-niin-laadukkaat".

Mistä ihmeestä sait päähäsi, että ne pitäisi hävittää? Alunperin kannattaisi hankkia laadukkaammat kengät, jotka todennäköisesti kestäisivät hyvänä kauemmin.

Niin, mikä on ratkaisusi? Mennä aikakoneella historiaan ja ostaa "laadukkaammat" kengät jostakin muualta kuin Prismasta?

Nykyhetken tilanne kun on, että ne kengät ovat olemassa ja vielä selviytyneet tavaranvähennysvimmasta.

Joo, onhan se tietty mahdollista, että kengät on ostettu ennen tavaran hävityksen alkamista, myönnettäköön. Vaikea on vain kuvitella, että Prisman läpyttimet kestävät kolme vuotta ihmisen ainoina kesäkenkinä, joten automaattisesti oletin, että ne on ostettu ennen hävitysvimman iskemistä.

Anteeksi kuinka?

Hmm.. Mäkin pärjäisin teoriassa 6 kenkäparilla, koska kuusia kenkiä käytän. Lenkkareita, kumppareita, nilkkureita ja kunnon talvikenkiä ja pihalla crocseja. Kesäksi on espadrillot. No kaapissa on 27 kenkäparia mutta noi on ne kenkätyypit, mitä oikeasti käytän. Kerran vuodessa pikkujouluissa korkkarit, ne voisi ehkä lainata, jos ei olisi omia. Crocseistakin voisin hyvin luopua.

Kyllä sitä tavaraa on paljon jos lapsille on hommattu edes tarpeelliset vaatteet ja harrastusvälineet. Meillä on kuitenkin 4 vuodenaikaa, vaatteita on joka säähän plus varavaatteet hoitoon jne. Toki jos ei ulkoile ja harrasta niin ei kai sitten niinkään tarvitse.

Minä muuton myötä hävitin ihan hirveästi tavaraa. Laskin että minulla on noi 550 koriste-esineeksi luokiteltavaa tavaraa, niistä jäi 5 ja ostin yhden kauan halutun. Kaikki tavarat ei ollut itsehankittuja vaan myös kuolinpesän tavaraa ja lahjoja. Pidän siitä että on kaunista ja avaraa, siivouksen helppous on myös iso plussa. Mutta ihan jo se tarpeellinen tavara vie paljon tilaa. Laskin että jo kenkiä pitää olla todella monet, minulla on 20 kengät eikä niistä yksikään ole ylimääräinen. Tarvitsen jo pelkästään töissä 4 kengät ja lenkkeilyyn/juoksuun kolmet (goretex, nasta, tavallinen). Salilla on 2 kengät, molemmat tarpeellisia. Sama takeissa ja muissa ulkovaatteissa. Jos menee ja harrastaa säässä kuin säässä niin kyllä niitä vaatteita on oltava joka lähtöön.

Sama sitten puolisolla ja lapsilla. Jo noista tulee paljon tavaraa, se ”krääsän” osuus on aika pieni loppujen lopuksi. Minulla taitaa olla ain joulukoristeet sellaisia mitkä asuu varastossa.

Laitan paljon ruokaa mutta keittiössä on hyvin maltillinen määrä tavaraa.

Joko tuosta jutusta on jätetty paljon sanomatta tai sitten toi ei ole totta. Kukaan ihminen ei pärjää noin vähällä jos tekeevät muutakin kuin makaavat lattialla kotona päivän.

Veikkaanpa että kun tuolla jutun kodissa avaa minkä tahansa kaapin tai komeron oven niin tavarat räjähtää sieltä suoraan päälle😂

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne harrastusten merkit on, mitä kodissa pitäisi näkyä? Meillä harrastetaan mm. tanssia, uintia ja lenkkeilyä. Ei näistä mikään näy meidän kodissamme mitenkään. Jotkut kesken olevat käsityöt tms on niitä elämän merkkejä?

No lähinnä kaipaan jotain merkkiä elämästä.

Urheilu/ulkoilukengät, urheilu/ulkoiluvaatteet, kirjat, taulut, soittimet, reissumuistot, (perhe)valokuvat, lasten piirrokset, parjatut käsityöt... Jotain, mikä kertoisi, että tällaisia ihmisiä täällä asuu ja he pitävät näistä asioista, jotain persoonallista. Saa tietty olla siistiä, mutta on se nyt omituista, että yksi ihminen sanelee että neljä ihmistä asuu asunnossa, jossa ei ole muuta kuin sohvaa, telkkari ja valkoista pintaa. Kaukosäädin pitää olla kai koko ajan kädessä kun ei ole edes sohvapöytää johon sen laskisi. Älyluuri toisessa kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään juuri tuollaisesta minimalismista. Jää paljon rahaa muuhun, kun ei tarvitse ostella kaikenlaista pölymagneettia. Siistit ja puhtaat/pölyttömät lattiat näyttävät olevan. Syy lienee vähissä tekstiileissä. Pelkkä nihkeäpyyhintä riittää ja imuria tarvitsee harvoin.

He nauttivat tästä. Suotakoon se.

Mulla ei ole minimalistinen koti, mutta ei myöskään ostetuilla pölymagneeteilla täytetty. On perittyä taulua, perittyä posliinia, dyykattua huonekalua, perittyä huonekalua, saatuja esineitä jne. Meillä on silti siisitiä, puhdasta/pölytöntä ja ennen kaikkea kodikasta. Tämä on koti, ei autio teollisuushalli. Lasten on sallittu jättää legorakennelmat paikoilleen, miehen levitellä silmälasejaan pöydille jne.

Mä tulisin hulluksi tuossa linkin asunnossa. Missä kaikki kirjat ja ne esineet joista tulee hyvä mieli.

Leena ei käytä pikkuhousuja lainkaan?