Sinä,joka uskot, oletko joskus ollut katkera Jumalalle?

En muista olleeni katkera. Turhautunut kylläkin, ja kyselin mikä virka asialla on. Jonkinlaisen vastauksen sain ja taisin ymmärtää jotain uutta rakkaudesta ja kärsimyksestä. Hävetti ja päätin etten tule Jumalalle puhumaan enää samoin (olin aika ankeaan sävyyn kysellyt)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottavaa,että on muitakin. Itse mietin,miksi Jumala ei voi antaa minulle edes yhtä ystävää.

Niin. Ymmärrän tuskasi. Uskon että Jumalakin ymmärtää sen. Mutta hänellä on ihan varmasti jokin ratkaisu jonka antaa sinulle.

Minä kirjoitin tuosta etten saa miestä. Se on lujittanut uskoani Jumalaan. Jos saisin miehen niin en ehkä välittäisi jumalasta enää?

Toivon että asiat järjestyvät elämässäsi.

Miksi luulet ettet välittäisi Jumalasta enää jos saisit miehen? Jumala on suurempi kuin kukaan ihminen, parempi kuin kukaan hyvä mieskään. Jokainen ihminen on raadollinen ja kaikilla on ongelmansa. Ethän etsi miestä palvottavaksi, että hän olisi sinulle koko elämä? Silloin pettyisit.

Oletan että etsit vaan hyvää avioliittoa, se on ihan kohtuullinen toive. Ehkä vielä toteutuu.

Näinkin voi olla, mutta voi käydä myös niin, että Jumala jää miehelle toiseksi. Eli kauan kaivatusta aviomiehestä tulee uskovan naisen elämän keskipiste ja Jumala on vasta kakkossijalla.

Raamatussakin puolustetaan naimattomuutta sillä, että nai attoman ei tarvitse olla mieliksi puolisolle ja ajatella ensisijaisesti hänen parastaan. Raamatussa siis oletetaan, että näin hyvä puoliso toimii.

PYYTÄKÄÄ USKOSSA JEESUSTA AUTTAMAAN TE KEILLÄ ON ONGELMIA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Vierailija kirjoitti:

PYYTÄKÄÄ USKOSSA JEESUSTA AUTTAMAAN TE KEILLÄ ON ONGELMIA.

Näin teen. Silti useinkaan ei olo helpotu eikä asiat ratkea. Hengissä olen kuitenkin. En välttämättä mitenkään vahvempana, usein tuntuu että päinvastoin, aina vain hauraampana ja särkyvämpänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Sinun kannattaisi lukea 1 Kor 13: 1-13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PYYTÄKÄÄ USKOSSA JEESUSTA AUTTAMAAN TE KEILLÄ ON ONGELMIA.

Näin teen. Silti useinkaan ei olo helpotu eikä asiat ratkea. Hengissä olen kuitenkin. En välttämättä mitenkään vahvempana, usein tuntuu että päinvastoin, aina vain hauraampana ja särkyvämpänä.

En tiedä mistä asioista on kyse mutta toivoa on aina ja Jumalalle kaikki on mahdollista vaikka tämä varmaan kliseiseltä hokemalta kuulostaa. Rukoilen puolestasi.

Särkyneenä väsyneenä murtuneena olen Jeesusta etsinyt ja menin jonnekin seurakunnan iltaan siksi koska Jeesus sanoi olevansa siellä keskellä, missä hänen nimessään ollaan koolla ja olo kyllä koheni. Muiden tuomitseminen on viimeisin mitä silloin tarvitsee niin toivoisi yleensä että ihmiset muistaisi sen.

Lapsena minut opetettiin pelkäämään Jumalaa ja moni asia jotka nyt ovat minulle tavanomaisia, oli silloin syntiä. Nykyään uskon erilaiseen Jumalaan, sellaiseen joka rakastaa jokaista luomaansa ja synnitkin on Jeesus kerran sovittanut. Uskon, että jos yrittäisin olla joku muu kuin oma itseni, jokin muu kuin millaiseksi minut on luotu, niin ei Jumala siitä pitäisi.

Uskoni on ollut välillä heikoissa kantimissa. Aina en ole ollut varma siitä onko Jumala todella minua kuulemassa.

Olen sairastanut useasti vakavan masennuksen. Sairauteni on saanut minut luulemaan, että Jumala on minut kokonaan hyljännyt. Olen ollut katkera ja jopa vihainen Jumalalle kaikista niistä päivistä jolloin en ole kyennyt puhumaan tai edes nousemaan sängystä. Kaikesta siitä henkisestä tuskasta jota olen saanut kokea. Viimeisimmän masennusjaksoni myötä sain kuitenkin takaisin uskoni Jumalaan. Vastoin kaikkia omia oletuksiani parannuin masennusjaksosta ja sain vihdoin taas tuntea olevani elossa. Aloin ajattelemaan, että Jumala on antanut nämä vaikeat hetket armostaan ja rakkaudestaan. Olen saanut kokea huippuja ja kuiluja joita moni ihminen ei osaisi edes kuvitella. Rankat ajat ovat kasvattaneet minua ihmisenä, minusta on tullut jollakin tapaa vahvempi. Olen pystynyt päästämään irti katkeruudestani. Ennen pelkäsin tulevaisuudessa mahdollisesti odottavia masennusjaksoja. Enää en pelkää, sillä tiedän että Jumala tulee olemaan kanssani elämäni jokaisena päivänä, myöskin niinä mustimpina.

Jumala pyytää kotiin joskus niitä joilla on elämä kesken ainakin näin maallikon mielestä. Silloin harmittaa näiden läheisten puolesta, että miksi jumala antoi toisen lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Minusta vaikuttaa nyt että kirjoittaja on lumoutuneempi oman uskonsa vahvuudesta ja kyvystään antamaan elämänsä Kristukselle kuin Jeesuksesta itsestään.

Vaara vaanii ja sokea sokeaa taluttaa, se joka luulee seisovansa kaatuu jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Luitko sen korinttilaiskirjeen kohdan?

On muuten monta muutakin asiaa joiden sanotaan olevan este taivaaseen pääsyyn. Oletko niidenkin suhteen yhtä tarkka?

Täytätkö koko lain vai vain osan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Niin auttaako, jos, niin miten?

Löytyisikö selkärankaa vastata, kiitos.

Ajan mittaan saa apua yläkerrasta, kärsin oudoista kivuista muutama vuosi sitten - tutkittiin ei mitään syytä löydetty.  Nyt ovat lievittyneet.

Koin itsekin nuorena että sai turhaan pyytää apua uskiksilta, he vain toistelivat turvaa Jumalaan, että jokaisella on joku risti.

Voima kärsimiseen ei ole sekään oikea käsitys.  Voin pyytää mitä ikinä katson oikeaksi, joka evästää hänellä on itsellä oltava muutakin kuin ihmeitä tekevästä Jumalasta paasaaminen.   Hurmahenki on paholaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Luitko sen korinttilaiskirjeen kohdan?

On muuten monta muutakin asiaa joiden sanotaan olevan este taivaaseen pääsyyn. Oletko niidenkin suhteen yhtä tarkka?

Täytätkö koko lain vai vain osan?

Pelastutko armosta vai omien tekojesi kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Mariakin sanoi "olisit voinut pelastaa hänet jos olisit ollut täällä" (Lasaruksen), Jeesus ei suuttunut epäuskosta vaan herätti hänet kuolleista vaikka Maria oli kiittämätön ja nuiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Olet aika kauhea ja kova. Syytät ihmistä epäuskosta ja ylpeydestä jos taakka käy liian raskaaksi. Muistatko mitä pyhä kirjasi sanoo sydämen kovuudesta ja niistä jotka ovat tehneet perinnäissäännöistä taakan muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Sinun kannattaisi lukea 1 Kor 13: 1-13

Luettu. Mitä nyt? Kristus käski repimään silmänsä päästä ja heittämään pois mikäli silmät viettelee syntiin, jotta vain silmät menisi eikä koko ruumis palaisi helvetissä.

Tai se kun mies joka pyysi, että hän saisi mennä ensin hautaamaan isänsä ja sitten seuraisi Jeesusta, jolle Jeesus vastasi siihen, että anna kuolleiden haudata kuolleensa ja seuraa sinä minua.

Jeesus ja yksitoista kahdestatoista opetuslapsesta kuoli erittäin raa'an väkivaltaisen kuoleman, luuletko todella, että he kärsivät kaiken tämän vain pään taputtelun ja lempeiden sanojen tähden?

Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.

2. Johanneksen kirje 1:6

Rakkaus on sitä, että pitää Jumalan käskyt.

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.

Johannes 14:15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Luitko sen korinttilaiskirjeen kohdan?

On muuten monta muutakin asiaa joiden sanotaan olevan este taivaaseen pääsyyn. Oletko niidenkin suhteen yhtä tarkka?

Täytätkö koko lain vai vain osan?

Pelastutko armosta vai omien tekojesi kautta?

Kumpaakin tarvitaan,ei voi lakia unohtaa vetoamalla armoon - eri-

Älä tapa-käsky ei tarkoittane pelkästään fyysistä tappamista. Älä tapa emotionaalisesti ja henkisesti. Kuka on vapaa siitä synnistä?

Kymmenen käskyä ovat tärkeitä ja elämää suojelevia vaan onko kukaan pystynyt elämään niin ettei ole rikkonut niistä yhtäkään, ei edes valehdellut tai kadehtinut jotain vaikka ei olisikaan tappanut?

En liikaa tuijottaisi tuota itsemurhaa ja älätapakäskyä miettiessäni mikä käsky on se jonka rikkominen on suurin synti.

Eikö Jeesus tullut vapauttamaan meidät syntitaakasoimme juuri siksi että yksikään meistä ei omin teoin tai tekemättömyyksin olisi Jumalalle kelpaava?

Enkä tarkoita että pöyhkeinä ja ehdoin tahdoin tehtäisiin syntiä vaan sitä että emme asettaisi muille ehtoja joita emme itsekään pysty täyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olet tyypillinen uskovainen. Ei mitään empatiaa kärsivää kohtaan, aivan kuten äitini. Minäkin uskon Jumalaa, mutta tiedän että joskus tämä maailma on niin hirveä ja epäoikeuden mukainen paikka,etten yhtään ihmettele jos joku haluaa poistua täältä oman käden kautta

Jos empatia on sitä, että valehdellaan ihmisille, niin silloin olen mielelläni kyvytön empatiaan.

Jos ihminen on valmis tappamaan itsensä, miksi hän ei ole kuitenkaan valmis antamaan koko elämäänsä Kristukselle?

Kuolemaan itselleen ja elämään Hänelle?

Raamattu ei jätä sitä epäselväksi mihin itsemurha johtaa, tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Pitäisi korvasyyhyyn puhua suloisia makeita valheita, jotta kellään ei tulisi paha mieli?

Jumala antaa yliluonnollisen Voiman, niille jotka Hänen puoleensa kääntyy, jolloin mikään ei ole ylitse pääsemätöntä, ihmisen ylpeys ja epäusko pistävät vain esteen tämän vastaan ottamiselle.

Täyttä asiaa:)