Sinä,joka uskot, oletko joskus ollut katkera Jumalalle?

Enpä ymmärrä miksi alapeukutetaan kauhistuneina jos joku kokee että yhtä hyvin voisi seinille puhua mutta ei osata tai viitsitä kertoa miksi se kuitenkin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Niin, et kuitenkaan tiedä, mistä alapeukku tuli. Melkein joka viestiin täällä tulee alapeukkuja.

Onko Jumalan vertaaminen elottomaan seinään sinusta osuva vertaus?

On. Silloin kun tuntuu että Jumala ei välitä = reagoi yhtä paljon kuin eloton seinä. Siinä taas yksi pyhä uskova joka ei tunne myötätuntoa toista kohtaan joka on katkera ja näköalaton.

Lyödään lyötyjä ja tuijotetaan omasta mielestä sopimatonta/loukkaavaa kielikuvaa. Kas kun itse olen ymmärtänyt että se myötätunto olisi avainasemassa uskovien kesken, ei vahva ja kova usko.

Kuka tahansa voi langeta vaikka nyt luulee seisovansa tukevasti.

Jeesus oli vilpittömien syntisten ystävä, ei fariseusten.

Etkö näe että ko viestin kirjoittajalla on nyt hätä? Et pysty/kautta halua rohkkaista tms vaan ylhäisyydestäsi ojennat ja moitit.

No haloo? Nyt ylitulkitset kaiken. Jos yksi kirjoittaja kirjoittaa näin:

"Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle."

Niin tämä kirjoittaja 2 lyö tämän alas sanomalla, että on sama kuin puhuisi seinälle. Oliko tämä sinusta kauniisti kirjoitettu? En muutu katkeraksi enkä näköalattomaksi sillä, jos minua näin nimittelet.

Itse tukitset. Kirjoittaja 2 ei lyönyt alas kenenkään kirjoittamaa vaan kertoi vaan kysyi auttaako se kun itsellä ei auta. Ei se rumasti ole kirjoitettu vaan selkeä kielikuva miltä hänestä tuntuu.

Kukaan ei ole vastannut onko auttanut ja miten. 

Meinasin avautua omista kokemuksistani mutta muutin mieleni kun luin tämän ketjun. Ikävä kyllä tuli hyvin esiin se mikä seurakunnissa ja uskovien yhteyksissä helposti esiintyy; ei ymmärretä tai kestetä jonkun vaikeaa oloa vaan nähdään sopimatonta käytöstä.

Sinänsä ristiriitaista että kerrotaan kuinka jumalalle voi puhua kaikesta, katkeristakin tunteista mutta jos niistä puhuu uskoville se ei enää käykään, loukkaannutaan Jumalan puolesta ikään kuin Hän ei sittenkään sellaista kestäisi tai sietäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Ei sinua ole luotu tuollaisen miehen puolisoksi. Mies ei tee mitään itse tervehtyäkseen vaan pitää sinua kotiorjanaan. Sinun elämäsi on sinun elämäsi ja sinulla on oikeus omaan turvalliseen ja hyvään elämään. Lähde vetämään sieltä, huomaat kuinka voit taas hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

Ei ole taivasta eikä ole helvettiä. Kun ihminen kuolee, hänestä tulee multaa ja luita. Ihan turha luulla että olisi joku jumala joka ohjailee meitä ja määrää meidän kohtalomme. Lopettakaa tuollainen hörhöily ja ottakaa elämänne omiin käsiinne. Asioita tapahtuu ympäristön, oman ja muiden ihmisten käyttäytymisen seurauksena, ei ole mitään jumalaa joka sotkeutuisi meidän elämäämme. Kun alatte uskoa itseenne niin simbsalabim - elämänne paranee ja saatte voimia itsestänne. Se on kuin lumipallo, joka suurenee mitä enemmän uskotte itseenne.

Järkyttävää kuinka uskonnon voimalla hallitaan ihmisiä, soditaan, tapetaan ja sorsitaan. Lopettakaa pappien ja saarnaajien ja muiden hörhöjen kuunteleminen ja uskominen. He vain keräävät teiltä rahaa omaan kassaansa ja pitävät teitä vallassaan.

Sano itsellesi: se on loppu än yy tee NYT!

Viesti 6:

"Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle."

Eikö tämä ole kyllin selvästi sanottu? Pitääkö sanoa tarkkaan, MITEN on auttanut. Eikö tämä ole selvä, että viesti 6:n kirjoittaja on kokenut apua rukouksen kautta. On varmasti kaikille selvä, että kirjoittajalle on tullut parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Sielun vihollinen on tullut tappamaan ja tuhoamaan, Kristus on tullut jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Itsemurha johtaa kadotukseen.

Sanotaanko siellä todellakin noin vai onko se alunperin katolisen kirkon opetus?

En todellakaan halua että kukaan tekisi itsemurhan enkä yllytä sellaiseen mutta on ihmisiä joiden läheinen on tehnyt itsemurhan kun ei kertakaikkiaan enää ole jaksanut, onko meillä oikeus tai velvollisuus ilmoittaa näille surijoille että heidän rakkaansa on sitten automaattisesti helvetissä koska riisti oman henkensä?

Ja kyllä, uskovatkin ovat tehneet itsemurhia.

"Sanotaanko siellä todellakin noin"

Saatana paratiisissa jo kyseenalaisti samaan tapaan Jumalan Sanan "onko Jumala todella sanonut..."

Juudas itki ja katui, että kavalsi Jeesuksen, jonka jälkeen Juudas hirttäytyi ja meni pimeyteen.

Itsemurha on katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, pelkuruutta ja ennen kaikkea epäuskoa.

Ja Kirjoitusten mukaan nämä on asioita mitkä johtaa kadotukseen, mikäli ihminen ei sydämestään luovu synneistään.

Lisäksi kymmenessä käskyssä on kohta "älä tapa" se koskee myös tottakai ihmistä itseään.

Olen. Lapsi on lesboperheen synnyttäjä ja kynnysmatto. Olen epäonnistunut täysin lapsen luonteen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ymmärrä miksi alapeukutetaan kauhistuneina jos joku kokee että yhtä hyvin voisi seinille puhua mutta ei osata tai viitsitä kertoa miksi se kuitenkin auttaa.

Se auttaa, koska Jumala ei ole seinä. Hän voi tuntua seinältä, suljetulta ovelta, kaukaiselta, mutta ei sitä ole. Jumala on lähellä siloinkin, kun Hän tuntuu olevan kaukana. 

Rukous auttaa purkamaan asioita mielestä, ja yhteydessä Jumalaan voi avautua uusia näkökulmia asioihin. Niinkuin terapeutin kanssa puhuessa, mutta Jumala on suurempi ja taitavampi kuin kukaan ihminen. Hän näkee ja tietää kaiken. Hänen edessään ei tarvitse esittää. Hän tietää mit olemme ja rakastaa meitä silti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri nyt. Olen niin uupunut. Mieheni ei ole henkisesti tasapainoinen eikä terve, lisäkis on alkoholisoituntu. On väkivaltainen, huutaa, riitelee ja myrkyttää ilmapiiriä jatkuvasti.

Olen niin väsynyt että iloitsisin jos hän kuolisi.

En ala selittämään miksi en lähde pois mutta se ei niin vain onnistu.

Elämä on stressiä, tukahduttamista, pidäteltyä itkua, pettymyksiä ja pelkoa. Miehen takia.

Kyllähän se lähtö onnistuu vaikka vaikeaa onkin. Miehestä et ole vastuussa etkä voi häntä auttaa. Toivottavasti teillä ei ole lapsia, heille tuollaisessa kodissa kasvaminen olisi elämää tuhoava asia.

Vierailija kirjoitti:

Helpottavaa,että on muitakin. Itse mietin,miksi Jumala ei voi antaa minulle edes yhtä ystävää.

Oletan että olet itsekin yrittänyt tehdä jotain ystävien saamisen eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpottavaa,että on muitakin. Itse mietin,miksi Jumala ei voi antaa minulle edes yhtä ystävää.

Niin. Ymmärrän tuskasi. Uskon että Jumalakin ymmärtää sen. Mutta hänellä on ihan varmasti jokin ratkaisu jonka antaa sinulle.

Minä kirjoitin tuosta etten saa miestä. Se on lujittanut uskoani Jumalaan. Jos saisin miehen niin en ehkä välittäisi jumalasta enää?

Toivon että asiat järjestyvät elämässäsi.

Miksi luulet ettet välittäisi Jumalasta enää jos saisit miehen? Jumala on suurempi kuin kukaan ihminen, parempi kuin kukaan hyvä mieskään. Jokainen ihminen on raadollinen ja kaikilla on ongelmansa. Ethän etsi miestä palvottavaksi, että hän olisi sinulle koko elämä? Silloin pettyisit.

Oletan että etsit vaan hyvää avioliittoa, se on ihan kohtuullinen toive. Ehkä vielä toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Viesti 6:

"Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle."

Eikö tämä ole kyllin selvästi sanottu? Pitääkö sanoa tarkkaan, MITEN on auttanut. Eikö tämä ole selvä, että viesti 6:n kirjoittaja on kokenut apua rukouksen kautta. On varmasti kaikille selvä, että kirjoittajalle on tullut parempi mieli.

Ei taida olla kaikille selvä, ainakaan sellaiselle jolle ei ole tullut parempi mieli. Jos ja kun joku tai moni on saanut apua, on se sitten parempaa mieltä, voimaa, muutosta, mitä tahansa, miksi sitä ei voi jakaa ja vahvistaa niitä joilta se ehkä puuttuu?

Kumman vihamielisiä nämä uskossa vahvat ja apua saaneet.

Miksi EI voi vastata kun joku kysyy, mistä tiedät onko se hetki jolloin sinua käytettäisiin auttamaan toista uskon tiellä? Ja vaikka ei olisikaan, mitä menetät jos sanot. Ei tarvitse henkiläkohtaisuuksia kertoa mutta jotenkin konkretisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ymmärrä miksi alapeukutetaan kauhistuneina jos joku kokee että yhtä hyvin voisi seinille puhua mutta ei osata tai viitsitä kertoa miksi se kuitenkin auttaa.

Se auttaa, koska Jumala ei ole seinä. Hän voi tuntua seinältä, suljetulta ovelta, kaukaiselta, mutta ei sitä ole. Jumala on lähellä siloinkin, kun Hän tuntuu olevan kaukana. 

Rukous auttaa purkamaan asioita mielestä, ja yhteydessä Jumalaan voi avautua uusia näkökulmia asioihin. Niinkuin terapeutin kanssa puhuessa, mutta Jumala on suurempi ja taitavampi kuin kukaan ihminen. Hän näkee ja tietää kaiken. Hänen edessään ei tarvitse esittää. Hän tietää mit olemme ja rakastaa meitä silti.

Kiitos sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin avautua omista kokemuksistani mutta muutin mieleni kun luin tämän ketjun. Ikävä kyllä tuli hyvin esiin se mikä seurakunnissa ja uskovien yhteyksissä helposti esiintyy; ei ymmärretä tai kestetä jonkun vaikeaa oloa vaan nähdään sopimatonta käytöstä.

Sinänsä ristiriitaista että kerrotaan kuinka jumalalle voi puhua kaikesta, katkeristakin tunteista mutta jos niistä puhuu uskoville se ei enää käykään, loukkaannutaan Jumalan puolesta ikään kuin Hän ei sittenkään sellaista kestäisi tai sietäisi.

Tuossa on perää. En minäkään seksuaalielämän ongelmistani ihmisille avautuisi. Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ymmärrä miksi alapeukutetaan kauhistuneina jos joku kokee että yhtä hyvin voisi seinille puhua mutta ei osata tai viitsitä kertoa miksi se kuitenkin auttaa.

Se auttaa, koska Jumala ei ole seinä. Hän voi tuntua seinältä, suljetulta ovelta, kaukaiselta, mutta ei sitä ole. Jumala on lähellä siloinkin, kun Hän tuntuu olevan kaukana. 

Rukous auttaa purkamaan asioita mielestä, ja yhteydessä Jumalaan voi avautua uusia näkökulmia asioihin. Niinkuin terapeutin kanssa puhuessa, mutta Jumala on suurempi ja taitavampi kuin kukaan ihminen. Hän näkee ja tietää kaiken. Hänen edessään ei tarvitse esittää. Hän tietää mit olemme ja rakastaa meitä silti.

Kiitos sinulle tästä rakentavasta ja hienosta tekstistä.

Ja hyvät kanssamatkaajat, älkää nyt hyvänen aika ottako noita alapeukkuja niin tosissaan! Mitä tarkoittaa "alapeukutetaan kauhistuneina"? Alapeukun voi aiheuttaa joskus sekin, että käyttää tietokoneen hiirtä varomattomasti. Ja alapeukku ei tosiaan tarkoita sitä, että koko viesti olisi alapeukuttajan mielestä alapeukun arvoinen. Siinä voi olla joku lause, josta ei ole samaa mieltä ja sitten antaa alapeukun. Eikä ihmiset aina ajattele kaikkea heti niin syvällisesti. Alapeukku on enemmän yhden hetken ajattelun tuotosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Ei suinkaan. Jumala on elävä ja toimii. Olosuhteita ei aina muuta niin kuin haluiaismme, mutta antaa voimaa ja jopa iloa (!) koettelemusten keskellä, niin, että pystymme kulkemaan niiden läpi. Ja sen jälkeen olemme entistä vahvempia ja luottamus Jumalan huolenpitoon kasvaa.

Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse! Näin uskon. Jos joku asia tuntuu ettei kestä ja syyttää jumalaa niin jumala on armollinen ja ymmärtää niin kuin rakastavat vanhemmat kun lapsi itkee kaaduttuaan tai kunnei saa karkkipussia kaupassa. Niin paljon jumala rakastaa tai enemmän. Jumala on rakkaus. Hän tietää kyllä että kärsimme. Mutta se kärsimys on ohi menevää. Koko elämä voi olla kipua ja tuskaa. Ja olisi hyvä jos tulisimme toinen toisiamme. Olemme kaikki yhtä.

Välillä tuntuu ettei jumalaa ole. Silloin olen ollut lähellä itsemurhaa... synkkiä hetkiä. Elämä täällä maapallolla on vaikeaa kaikilla. Ihan kaikilla on elämässään ongelmia. Myös niillä pahoilla ja rikollisilla. Jumala rakastaa kyllä kaikkia.