Sinä,joka uskot, oletko joskus ollut katkera Jumalalle?

Oh ja voih, monestakin asiasta.

Esim etten koskaan kuntoutunut takaisin työkykyiseksi, että opiskelin ja valmistuin vaativaan ammattiin "turhaan", että mieheni jätti minut, että rukoilemani puoliso paljastui huijariksi, ettei ole koskaan löytänyt hyvää ystävää, että jouduin täysyksinhuoltajana liian vaikeaan tilanteeseen, mikä romahdutti terveyteni.

Jnejne.

Mutta. Tänään olen onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Olen saanut elää yltäkylläisesti, ja nyt viihdyn mainiosti itsellisenä ihmisenä.

Sydämen pohjukasta pulpahtelee välillä tosi epämiellyttäviä tuntemuksia, sekä myös ajatuksia. Suustakin tulee möläyteltyä kaikenlaista.

Siitä sen tietää, että synti asuu ihmisessä.

Ei auta kuin turvautua Jeesuksen armoon ja haavoihin, se riittää.

Olen ollut (eräs synnytyksen jälkeinen komplikaatio), mutta tilanne ja tunne meni ohi. Jälkeenpäin oon ymmärtäny, että kokemus oli opettavainen ym.

Yleensäkin varttuneemmalla iällä hyväksyn sen, että kaikkea tapahtuu kaikille.

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

Minä olen juuri nyt. Olen niin uupunut. Mieheni ei ole henkisesti tasapainoinen eikä terve, lisäkis on alkoholisoituntu. On väkivaltainen, huutaa, riitelee ja myrkyttää ilmapiiriä jatkuvasti.

Olen niin väsynyt että iloitsisin jos hän kuolisi.

En ala selittämään miksi en lähde pois mutta se ei niin vain onnistu.

Elämä on stressiä, tukahduttamista, pidäteltyä itkua, pettymyksiä ja pelkoa. Miehen takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kyllä olen. Siitä etten saanut miestä. Kukaan ei ole koskenut minuun fyysisesti pitkään aikaan. Olen nyt rukoillut että jos en saa kokea enää rakkautta niin saisin jonkin tehtävän ja syyn miksi en enää haluaisi miestä ja fyysistä läheisyyttä. Elinolen nyt jo hyväksynyt jumalan tahdon mutta en oikein halua enää mitään. Ei ole suuntaa. Yritän luottaa että se selviää vielä.

Ehkä tässä elämässä joutuu luopumaan suurimmasta toiveestaan Jumalan vuoksi. Kaikki muu minulla on. En mitään muuta halunnut kuin kokea rakkauden. Silti luotan että Jumalalla on jotain parempaa minulle kun hyväksyn hänen tahtonsa. Vaikka on se vaikeaa. Mutta eiköhän jumala ymmärrä koska on rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Helpottavaa,että on muitakin. Itse mietin,miksi Jumala ei voi antaa minulle edes yhtä ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Niin auttaako, jos, niin miten?

Löytyisikö selkärankaa vastata, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Niin, et kuitenkaan tiedä, mistä alapeukku tuli. Melkein joka viestiin täällä tulee alapeukkuja.

Onko Jumalan vertaaminen elottomaan seinään sinusta osuva vertaus?

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Vierailija kirjoitti:

Helpottavaa,että on muitakin. Itse mietin,miksi Jumala ei voi antaa minulle edes yhtä ystävää.

Niin. Ymmärrän tuskasi. Uskon että Jumalakin ymmärtää sen. Mutta hänellä on ihan varmasti jokin ratkaisu jonka antaa sinulle.

Minä kirjoitin tuosta etten saa miestä. Se on lujittanut uskoani Jumalaan. Jos saisin miehen niin en ehkä välittäisi jumalasta enää?

Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

Sananlaskut 19:3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Niin, et kuitenkaan tiedä, mistä alapeukku tuli. Melkein joka viestiin täällä tulee alapeukkuja.

Onko Jumalan vertaaminen elottomaan seinään sinusta osuva vertaus?

On. Silloin kun tuntuu että Jumala ei välitä = reagoi yhtä paljon kuin eloton seinä. Siinä taas yksi pyhä uskova joka ei tunne myötätuntoa toista kohtaan joka on katkera ja näköalaton.

Lyödään lyötyjä ja tuijotetaan omasta mielestä sopimatonta/loukkaavaa kielikuvaa. Kas kun itse olen ymmärtänyt että se myötätunto olisi avainasemassa uskovien kesken, ei vahva ja kova usko.

Kuka tahansa voi langeta vaikka nyt luulee seisovansa tukevasti.

Jeesus oli vilpittömien syntisten ystävä, ei fariseusten.

Etkö näe että ko viestin kirjoittajalla on nyt hätä? Et pysty/kautta halua rohkkaista tms vaan ylhäisyydestäsi ojennat ja moitit.

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Niin, et kuitenkaan tiedä, mistä alapeukku tuli. Melkein joka viestiin täällä tulee alapeukkuja.

Onko Jumalan vertaaminen elottomaan seinään sinusta osuva vertaus?

Minusta on silloin kun halutaan ilmaista että kokee ettei Jumala kuuntele.

Alapeukkujen laitolle soisi joskus selityksen, ainakin silloin kun käsitellään näin arkoja asioita. Minusta kommentoija ei ole välinpitämätön tai halveksuva Jumalaa kohtaan vaan aidosti uupunut. Tahtoisin auttaa, pelkään että kuulostaa kliseeltä tai käsien pesulta mutta Jumala ihan varmasti kuulee ja auttaa ajallaan <3

Rukoilen puolestasi.

Usein rukoukseni ovat olleet itsekkäitä pyyntöjä, jotka eivät sitten ole toteutuneet minun itseni, ei Jumalan vuoksi. Ei ole syytä olla katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei hylkää. Vaikka tilanne on kuinka paha niin Jumala on siinä kokoajan. Jotkin asiat täytyy vain mennä läpi. Taivaassa ei sitten ole enää kärsimystä ja se on ikuinen elämä ja rauha! Yritetään muistaa se. Tämä on hetkellistä kuin painajaisuni, ei ikuista.

Miksi pahoille ja ilkeille ihmisille ei koskaan tapahdu mitään pahaa? Mistä tiedän onko taivasta? Entä jos hyvä ja uskova ihminen tekee itsemurhan, meneekö hän sitten suoraan helvettin? Joskus ei vaan jaksa.

Jo psalmissa ihminen ihmettelee miksi jumalattomat menestyvät. Käsittääkseni Raamatussa ei sanota että itsemurhasta joutuisi helvettiin. Ei se aina tahdo auttaa jaksamaan mutta kaikesta huolimatta uskon että kaikki päättyy oikein, ne pahantekijät Jumala näkee ja tuntee ja tietää miksi he tekevät mitä tekevät ja samoin Jumala todella näkee ja tuntee ne jotka Häneen uskovat, ovat he sitten kuinka vahvoja tai heikkoja tahansa.

Pahinta minusta on ohittaa ja tuomita tuskissaan oleva ihminen vaikka sen verhoaisi kuinka hurskauteen, sitähän esiintyy jo tässäkin ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vihainen, katkera, suuttunut. Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle.

No auttaako se?

Jos on joku todella rankka elämäntilanne joka jatkuu vuosia/vuosikymmeniä jolle ei itse voi mitään niin mitä hyödyttää että ne tunteet voi tuoda Jumalalle jos mikään ei muutu tai helpotu?

Yhtä hyvin ne tunteet voi tuoda elottomalle seinälle.

Kiitos uskova tästä alapeukusta. Missä lähimmäisenrakkaus, toisten taakkojen kantaminen? Pelkkää sanahelinää?

Et(te)kö tajua että ihminen voi olla aidosti uskossa, kiitollinen monista asioista, katsoa Jeesukseen jne mutta JOSKUS kamelin selkä katkeaa ja tulee (ehkä akuutti ja ohimenevä) tilanne että ei jaksa enää eikä pysty olemaan nöyrä ja luottavainen jos tuntuu että Jumala ei välitä.

Jatkuvan stressin alla eläminen on tuhoavaa, jopa uskovalle.

Missä tuki ja sisarten ja veljien rakkaus? Raamatulla päähän sen sijaan että itketään itkevien kanssa, iloitaan iloitsevien ja kannetaan toistemme taakkoja?

Niin, et kuitenkaan tiedä, mistä alapeukku tuli. Melkein joka viestiin täällä tulee alapeukkuja.

Onko Jumalan vertaaminen elottomaan seinään sinusta osuva vertaus?

On. Silloin kun tuntuu että Jumala ei välitä = reagoi yhtä paljon kuin eloton seinä. Siinä taas yksi pyhä uskova joka ei tunne myötätuntoa toista kohtaan joka on katkera ja näköalaton.

Lyödään lyötyjä ja tuijotetaan omasta mielestä sopimatonta/loukkaavaa kielikuvaa. Kas kun itse olen ymmärtänyt että se myötätunto olisi avainasemassa uskovien kesken, ei vahva ja kova usko.

Kuka tahansa voi langeta vaikka nyt luulee seisovansa tukevasti.

Jeesus oli vilpittömien syntisten ystävä, ei fariseusten.

Etkö näe että ko viestin kirjoittajalla on nyt hätä? Et pysty/kautta halua rohkkaista tms vaan ylhäisyydestäsi ojennat ja moitit.

No haloo? Nyt ylitulkitset kaiken. Jos yksi kirjoittaja kirjoittaa näin:

"Nämäkin tunteet voi tuoda Jumalalle."

Niin tämä kirjoittaja 2 lyö tämän alas sanomalla, että on sama kuin puhuisi seinälle. Oliko tämä sinusta kauniisti kirjoitettu? En muutu katkeraksi enkä näköalattomaksi sillä, jos minua näin nimittelet.