Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä/harvinaista ruumillinen kuritus oli vielä 90-luvulla ns. normaaleissa perheissä?
19.10.2018 |
Itse olen 80-luvun puolivälin kieppeillä syntynyt ja ruumillista kuritusta sain tuonne jonnekin ala-asteen lopulle / yläasteen alkupuolelle asti. Perheemme oli mielestäni kuitenkin ihan kunnollinen ja normaali ja muutoin perhe-elämä ei juuri poikennut nykyajan perheistä. Kuritus oli käytännössä siis sellaisella vanhalla nahkavyöllä pepulle kurittamista. Ei se ihan älyttömästi sattunut, mutta kuitenkin niin, että vielä isonakin tyttönä itku tuli. Olin aika kiltti lapsi ja aika pieniä ne syyt kuritukseen taisi olla, huonoa käytöstä, tottelemattomuutta tai vastaavaa. Onko kohtalotovereita tai muuten tuon ajan kasvatuskeinoja muistavia?
Kommentit (58)
Mä tiedän perheen, jossa annettiin lapsille tuppivyöstä, jos he eivät käyttäytyneet ihmisiksi. Jopa joskus vieraidenkin läsnäolessa. Lapsesta tuli myöhemmin syrjäytynyt. Vihaa kaikkia auktoriteetteja, esivaltaa ja vastustaa yleisiä normeja ja tapoja, kuten työssä käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kurittaa, jota rakastaa kirjoitti:
90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Oletko asunut Tampereella joskus 1960-luvun lopulla ? Meillä oli tällainen perhe naapurissa. Minulla on muistikuva, että olisin käynyt teillä syömässä pullamaitoa ja taisi se karttukin joskus kolahtaa myös meihin naapurin kakaroihin.
Muistatko sinä ? Olin se pieni, vilkas ja pullea poika, jolla oli pisamia naamassa. Ehkä vuoden-pari sinua nuorempi. Olin sinuun vähän ihastunutkin, mutta en koskaan uskaltanut sanoa sitä ja sitten me muutimme pois.
Laki oli yhtä tyhjän kanssa, muistan kun vanhemmat naapureiden kanssa puhui siitä pilkallisesti naureskellen ja vitsiä vääntäen. Ja sit kotiin pshoinpitelemään lapset, bisnes as usual.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että se on kiellettyä, mutta ihan ajatuksen tasolla kysyn, että mitä varsinaista haittaa siitä remmistä on lapselle, jos se kurittaminen on kohtuullista ja johdonmukaista, eikä kuritustilanteessa olla raivonvallassa vaan rauhallisesti ja jos lapsen kanssa myös keskustellaan asiasta, eikä pelkästään kuriteta.
Vallankäyttö. Lapsi alkaa uhmata. Veljeni hakkasi isän rauhallisesti selittäen heti kun voimaa oli tarpeeksi. Ole valmis että sinuun itseesi käytetään väkivaltaa kurin muotona jos itse käytät.
Saako sua muuten töissä läiskiä remmillä pakaroille kun mokaat? Läiskitkö työkaveria?
Niin. Miksi lapsi on eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että se on kiellettyä, mutta ihan ajatuksen tasolla kysyn, että mitä varsinaista haittaa siitä remmistä on lapselle, jos se kurittaminen on kohtuullista ja johdonmukaista, eikä kuritustilanteessa olla raivonvallassa vaan rauhallisesti ja jos lapsen kanssa myös keskustellaan asiasta, eikä pelkästään kuriteta.
Vallankäyttö. Lapsi alkaa uhmata. Veljeni hakkasi isän rauhallisesti selittäen heti kun voimaa oli tarpeeksi. Ole valmis että sinuun itseesi käytetään väkivaltaa kurin muotona jos itse käytät.
Saako sua muuten töissä läiskiä remmillä pakaroille kun mokaat? Läiskitkö työkaveria?
Niin. Miksi lapsi on eri asia?
Vii kun voisinkin tehdä niinkuin sun veli. Mutta olen pienikokoinen nainen, psykopaatti lspsenhakkaajaisä edelleen 70-v iässä iso ja vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
87 syntynyt.
Oli meillä joskus "koivuniemen herra" pelotteena, mutta ikinä ei kotona lyöty. Mummo kuulemma kerran on piiskannut mutta ei oo jääny muistijälkeä. Omia lapsia en pahoinpitele. Keskustelulla ja loogisilla seuraamuksilla mennään, kuten omassa lapsuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse koit sen? Tehosiko kuritus eli käyttäydyitkö paremmin?
No en tiedä, oliko sillä kokonaisuudessaan vaikutusta käytökseen. Joissain yksittäisissa asioissa varmaan olikin, ainakin vähäksi aikaa... Ainakin muistan sen, kun tulin myöhässä vasta kotiintuloajan jälkeen kotiin, enkä ollut ilmoittanut myöhästyväni ja sain siitä kuritusta rangaistukseksi, niin kyllä seuraavat päivät aika tarkkaan kelloa seurasin!
Osaako joku selittää, mikä tuollaisen remmikurituksen kasvatuksellinen idea varsinaisesti oli? Oliko kyseessä ihan vaan pelotevaikutus, että lapsi ei tekisi jotain kiellettyä, koska pelkää remmiä, vai oliko idea, että se kurittaminen opettaa oikeasti lasta ajattelemaan asiaa eri tavalla?
Tämä oli tarkoitettu vastaukseksi mitta tulikin erilleen koska olen uusi täällä enkä osaa kommentoida 😁
"Ajatuksena ei mun käsittääkseni kyllä todellakaan ollut opettaa ajattelemaan vaan rangaista lasta hänen tekemästään vääryydestä. "
Mutta siis joo, näin se ainakin meillä oli. Rikoksesta seuraa rangaistus.- tyyppinen ajattelu. Ei ollut mitenkään tervettä toimintaa eikä sitä opettamisella voi puolustella.
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että rikoksesta seuraa rangaistus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä että se on kiellettyä, mutta ihan ajatuksen tasolla kysyn, että mitä varsinaista haittaa siitä remmistä on lapselle, jos se kurittaminen on kohtuullista ja johdonmukaista, eikä kuritustilanteessa olla raivonvallassa vaan rauhallisesti ja jos lapsen kanssa myös keskustellaan asiasta, eikä pelkästään kuriteta.
Hoida oikeasti pääsi kuntoon.
Mikset vastaa kysymykseen?
Koska et kuitenkaan ymmärtäisi perusteluja, kun kerran kyseenalaistat asian tuomittavuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse koit sen? Tehosiko kuritus eli käyttäydyitkö paremmin?
No en tiedä, oliko sillä kokonaisuudessaan vaikutusta käytökseen. Joissain yksittäisissa asioissa varmaan olikin, ainakin vähäksi aikaa... Ainakin muistan sen, kun tulin myöhässä vasta kotiintuloajan jälkeen kotiin, enkä ollut ilmoittanut myöhästyväni ja sain siitä kuritusta rangaistukseksi, niin kyllä seuraavat päivät aika tarkkaan kelloa seurasin!
Osaako joku selittää, mikä tuollaisen remmikurituksen kasvatuksellinen idea varsinaisesti oli? Oliko kyseessä ihan vaan pelotevaikutus, että lapsi ei tekisi jotain kiellettyä, koska pelkää remmiä, vai oliko idea, että se kurittaminen opettaa oikeasti lasta ajattelemaan asiaa eri tavalla?
Tämä oli tarkoitettu vastaukseksi mitta tulikin erilleen koska olen uusi täällä enkä osaa kommentoida 😁
"Ajatuksena ei mun käsittääkseni kyllä todellakaan ollut opettaa ajattelemaan vaan rangaista lasta hänen tekemästään vääryydestä. "
Mutta siis joo, näin se ainakin meillä oli. Rikoksesta seuraa rangaistus.- tyyppinen ajattelu. Ei ollut mitenkään tervettä toimintaa eikä sitä opettamisella voi puolustella.
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että rikoksesta seuraa rangaistus?
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että hänelläkin on oikeus sitten vaikka aikuisena rangaista jotakuta vääriksi kokemistaan teoista fyysisellä väkivallalla? Ei lapsen ole hyvä oppia että ihminen, jonka pitäisi suojella ja pitää huolta, saattaakin yhtäkkiä aiheuttaa hänelle kärsimystä ja pelkoa? Minusta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse koit sen? Tehosiko kuritus eli käyttäydyitkö paremmin?
No en tiedä, oliko sillä kokonaisuudessaan vaikutusta käytökseen. Joissain yksittäisissa asioissa varmaan olikin, ainakin vähäksi aikaa... Ainakin muistan sen, kun tulin myöhässä vasta kotiintuloajan jälkeen kotiin, enkä ollut ilmoittanut myöhästyväni ja sain siitä kuritusta rangaistukseksi, niin kyllä seuraavat päivät aika tarkkaan kelloa seurasin!
Osaako joku selittää, mikä tuollaisen remmikurituksen kasvatuksellinen idea varsinaisesti oli? Oliko kyseessä ihan vaan pelotevaikutus, että lapsi ei tekisi jotain kiellettyä, koska pelkää remmiä, vai oliko idea, että se kurittaminen opettaa oikeasti lasta ajattelemaan asiaa eri tavalla?
Tämä oli tarkoitettu vastaukseksi mitta tulikin erilleen koska olen uusi täällä enkä osaa kommentoida 😁
"Ajatuksena ei mun käsittääkseni kyllä todellakaan ollut opettaa ajattelemaan vaan rangaista lasta hänen tekemästään vääryydestä. "
Mutta siis joo, näin se ainakin meillä oli. Rikoksesta seuraa rangaistus.- tyyppinen ajattelu. Ei ollut mitenkään tervettä toimintaa eikä sitä opettamisella voi puolustella.
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että rikoksesta seuraa rangaistus?
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että hänelläkin on oikeus sitten vaikka aikuisena rangaista jotakuta vääriksi kokemistaan teoista fyysisellä väkivallalla? Ei lapsen ole hyvä oppia että ihminen, jonka pitäisi suojella ja pitää huolta, saattaakin yhtäkkiä aiheuttaa hänelle kärsimystä ja pelkoa? Minusta ei.
Ei lapsia ja aikuisia muutenkaan kohdella samalla tavalla. Ei lapselle voi antaa sakkoja tai laittaa putkaan!
Kyllä ne muutkin rangaistukset voivat aiheuttaa kärsimystä ja pelkoa, vaikka eivät olisi fyysisiä.
Ja miksi kurittaminen olisi välttämättä ristiriidassa sen kanssa, että lasta suojellaan ja pidetään huolta? Kyllä kai kurittamisen motiivi useimmilla oli kasvatuksellinen, eikä kärsimyksen aiheuttaminen.
Vm 1963. Eli niin kauas. En koskaan kokenut ruumiillista kuritusta.
Kun äiti sanoi ja isä myös, toteltiin. Villejä oltiin mutta meillä ei kuritettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tämä asia ole syntymäajasta kiinni. Olen syntynyt 1947. 71 vuotta sitten. Meillä oli kotona selkeät rajat, mutta meitä ei koskaan kuritettu fyysisesti. Muutaman vuoden takainen tutkimus osoitti, että elämässä pärjäävät parhaiten sellaiset, joita ei ole lapsena lyöty. Minulla on kaksi aikuista lasta, joita ei ole lyöty eikä tukistettu. Kun menin naimisiin, sanoin miehelle, että jos tiukassa paikassa lyöt, se on viimeinen kerta eikä toista tilaisuutta tule. Ei ole lyönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse koit sen? Tehosiko kuritus eli käyttäydyitkö paremmin?
No en tiedä, oliko sillä kokonaisuudessaan vaikutusta käytökseen. Joissain yksittäisissa asioissa varmaan olikin, ainakin vähäksi aikaa... Ainakin muistan sen, kun tulin myöhässä vasta kotiintuloajan jälkeen kotiin, enkä ollut ilmoittanut myöhästyväni ja sain siitä kuritusta rangaistukseksi, niin kyllä seuraavat päivät aika tarkkaan kelloa seurasin!
Osaako joku selittää, mikä tuollaisen remmikurituksen kasvatuksellinen idea varsinaisesti oli? Oliko kyseessä ihan vaan pelotevaikutus, että lapsi ei tekisi jotain kiellettyä, koska pelkää remmiä, vai oliko idea, että se kurittaminen opettaa oikeasti lasta ajattelemaan asiaa eri tavalla?
Tämä oli tarkoitettu vastaukseksi mitta tulikin erilleen koska olen uusi täällä enkä osaa kommentoida 😁
"Ajatuksena ei mun käsittääkseni kyllä todellakaan ollut opettaa ajattelemaan vaan rangaista lasta hänen tekemästään vääryydestä. "
Mutta siis joo, näin se ainakin meillä oli. Rikoksesta seuraa rangaistus.- tyyppinen ajattelu. Ei ollut mitenkään tervettä toimintaa eikä sitä opettamisella voi puolustella.
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että rikoksesta seuraa rangaistus?
Eikö lapsen ole hyvä oppia, että hänelläkin on oikeus sitten vaikka aikuisena rangaista jotakuta vääriksi kokemistaan teoista fyysisellä väkivallalla? Ei lapsen ole hyvä oppia että ihminen, jonka pitäisi suojella ja pitää huolta, saattaakin yhtäkkiä aiheuttaa hänelle kärsimystä ja pelkoa? Minusta ei.
Ei lapsia ja aikuisia muutenkaan kohdella samalla tavalla. Ei lapselle voi antaa sakkoja tai laittaa putkaan!
Kyllä ne muutkin rangaistukset voivat aiheuttaa kärsimystä ja pelkoa, vaikka eivät olisi fyysisiä.
Ja miksi kurittaminen olisi välttämättä ristiriidassa sen kanssa, että lasta suojellaan ja pidetään huolta? Kyllä kai kurittamisen motiivi useimmilla oli kasvatuksellinen, eikä kärsimyksen aiheuttaminen.
Ethän sä voi sun miestäkään lyödä jos tulee baari-illan jälkeen liian myöhään kotiin. Olishan se nyt ihan järjetöntä jos lasta sais lyödä mutta isoa miestä ei. Yksinkertaisesti ketään ei lyödä ja jos näin suutuspäissään tekee, sitä pyydetään anteeksi ja jos asia toistuu niin haetaan apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kurittaa, jota rakastaa kirjoitti:
90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Oletko asunut Tampereella joskus 1960-luvun lopulla ? Meillä oli tällainen perhe naapurissa. Minulla on muistikuva, että olisin käynyt teillä syömässä pullamaitoa ja taisi se karttukin joskus kolahtaa myös meihin naapurin kakaroihin.
Muistatko sinä ? Olin se pieni, vilkas ja pullea poika, jolla oli pisamia naamassa. Ehkä vuoden-pari sinua nuorempi. Olin sinuun vähän ihastunutkin, mutta en koskaan uskaltanut sanoa sitä ja sitten me muutimme pois.
Muistan sinut hyvin. Asuimme Pispalassa. Olipas jännää kohdata tällä tavalla.
Asun edelleen Tampereella ja löydyn Fonectasta tyttönimelläni. Ota yhteyttä, jos liikut täällä päin. Äitikin on vielä elossa, syödään yhdessä pullamaitoa. Ja on hänellä vielä karttukin tallella.
Sitä kurittaa, jota rakastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kurittaa, jota rakastaa kirjoitti:
90-luvulla minulla oli jo kaksi lasta. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että jos joskus hankin omia lapsia, en ikinä lyö heitä ja päätökseni piti.
Mutta minua kasvatettiin 60-luvulla varmaan tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.
Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito erinomainen jälkiruoka.
Oletko asunut Tampereella joskus 1960-luvun lopulla ? Meillä oli tällainen perhe naapurissa. Minulla on muistikuva, että olisin käynyt teillä syömässä pullamaitoa ja taisi se karttukin joskus kolahtaa myös meihin naapurin kakaroihin.
Muistatko sinä ? Olin se pieni, vilkas ja pullea poika, jolla oli pisamia naamassa. Ehkä vuoden-pari sinua nuorempi. Olin sinuun vähän ihastunutkin, mutta en koskaan uskaltanut sanoa sitä ja sitten me muutimme pois.
Muistan sinut hyvin. Asuimme Pispalassa. Olipas jännää kohdata tällä tavalla.
Asun edelleen Tampereella ja löydyn Fonectasta tyttönimelläni. Ota yhteyttä, jos liikut täällä päin. Äitikin on vielä elossa, syödään yhdessä pullamaitoa. Ja on hänellä vielä karttukin tallella.
Suloinen tarina. Toivottavasti tapaatte.
Voiko olla totta, että joku täällä tunnisti tuon pullamaitotytön, jota äiti löi kartulla 60-luvulla ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ei ollut kovin yleistä, mutta tuskin täysin harvinaistakaan. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta luulisi, että suurin osa kuitenkin noudattaa lakia (eikös tuo kurittaminen kielletty lailla jo paljon aiemmin?).
Miten itse koit sen? Tehosiko kuritus eli käyttäydyitkö paremmin?
Lasten ruumiillinen kurittaminen kiellettiin lailla vuonna 1984.
Itse en ainakaan oppinut siitä yhtään mitään, kun vanhemmat saattoivat aivan yllättäen käydä käsiksi missä tahansa tilanteessa.
Tuo ei olekaan ruumiillista kuritusta, jossa lapselle selitetään, että koska käyttäydyit huonosti, saat siitä rangaistuksen, mikä voisi yhtä hyvin olla vaikka viikon pelikielto. Miten lapsia olisi ennen voinut kasvattaa, kun heillä ei ollut mitään, minkä olisi voinut ottaa pois tai kieltää?
Unohtu se, että mikään kurituksen estävä laki ei hullua isää yhtään hetkauttanut. Se vain nauroi vittumaisella äänellä että ”häh häh hää, mua ei mitkään lait estä, minähän pieksän lapsiani just niin paljon kun sattuu huvittamaan” Se siitä laista - veikkaan että sitä ei kovin monessa torpassa noudatettu, eikä kovin paljoa valvottukaan.