Surullisin ihmiskohtalo minkä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Minä. Saanut huonot elämäneväät ja huonoja ihmisiä. Jopa terapeutti itki kun kuuli tarinaani, olen jopa yksin joutunut liiankin paljon selvinnyt. Monilla taitaa olla aika helppo elämä.

Olen nyt 28v en enään kauaa jaksa elää. Olen täysin merkityksetön.

Ymmärrän tuskaasi. Jos voisin lisätä valoa, sen tekisin.

Työssäni suonensisäisten huumeiden käyttäjien kanssa olen nähnyt todella kurjia ihmiskohtaloita. Kun elämä on lähtenyt menemään pieleen syntymästä lähtien eikä kukaan ole välittänyt. Helpotusta on löytynyt päihteistä hyvin nuoresta lähtien. Kukaanhan ei narkomaanin "uraa" suunnittele, mutta niin moni sille tielle ajautuu. Elää karun elämän ja kuolee reilusti ennenaikaisen kuoleman.

Yksi ihminen syntyi,eli ja lopulta kuoli.

Tuttavani menetti alle kouluikäisenä äitinsä. Ensin mielisairaalaan, sitten kuolemalle.  Sitten isoveli kuoli Sen jälkeen asui isänsä luona pikkuveljensä kanssa. Isällä oli alkoholiongelma, johon kuoli, kun lapset olivat yläasteiässä.

Nyt on hukassa oleva keski-ikäinen nainen, joka ei halua selvittää lapsuuden aiheuttamia traumoja, vaan haluaa seikkailla ja ottaa takaisin teini-iän vuosia.

Äidilläni oli aika paljon kuoppia taipaleellaan...oli isin tyttö ja isänsä kuoli äitini ollessa 14v, löi hynttyyt yhteen miehen kanssa joka olikin väkivaltainen alkkis ja sitä seurasikin, itseni lisäksi, 10v ajanjakso jolloin teinistä kasvoi aikuinen nyrkin ja pelon alla. Sitten oli suvantoa kunnes 40v iässä sairastui syöpään, sairasti muutaman vuoden ja kuoli.

Olisi se vähempikin pasha riittänyt.

Uuni surma

Surullisia ihmiskohtaloita on niin paljon, että vaikea arvottaa mikä niistä on surullisin. Ensimmäisenä mieleen tulee Mengelen ihmiskokeisiin joutuneet lapset. Sitten keskiaikaiset kidutukset ja noitien poltot. Sitten pedofiilien käsiin joutuneet lapset. Varmaan samanlaista löytyy myös Aasiasta ja Afrikasta, vaikka en niiden hirveyksiä kovin yksityiskohtaisesti tunne... ehkä albiinoiden kohtalo on yksi. Pyramidien rakentajat varmaan toinen. Ja niin edelleen, ja niin edelleen...

Henkilö, joka menetti toisen vanhempansa sairaskohtaukseen ala-asteella, toisen vanhempansa väkivaltarikoksen uhrina yläasteella ja sisaruksensa perheineen tapaturmaisesti nuorena aikuisena. Siis koko perheensä n. 10 v aikana.

Kangasalan murhapolttoon liittyneen perheen kohtalot. Kaksi lähtenyt oman käden kautta ennen hirmutekoa, jossa sekä uhrit että tekijä olivat lähisukulaisia. Kohtuutonta.

Insestin uhri.

Vierailija kirjoitti:

Surullisia ihmiskohtaloita on niin paljon, että vaikea arvottaa mikä niistä on surullisin. Ensimmäisenä mieleen tulee Mengelen ihmiskokeisiin joutuneet lapset. Sitten keskiaikaiset kidutukset ja noitien poltot. Sitten pedofiilien käsiin joutuneet lapset. Varmaan samanlaista löytyy myös Aasiasta ja Afrikasta, vaikka en niiden hirveyksiä kovin yksityiskohtaisesti tunne... ehkä albiinoiden kohtalo on yksi. Pyramidien rakentajat varmaan toinen. Ja niin edelleen, ja niin edelleen...

Pyramiidin rakentajat rakensivat maansa kunniaksi. Sielta ei oikein loydy kaltoinkohtelua. Ankara orjuus on myytti jolle ei ole oikeasti perusteita. He olivat ennemmin sen ajan tyolaisia. Hyvassa ruuassa. Naudanlihapatojen aaressa. Vain terve ja vahva tyontekija pystyy hyviin suorituksiin.....Pyramiidi-kiviin on kirjoitettu sloganeita, kuten: M-N-K`a-R:n ystavat jne. jne. Kivet on tuotu paikalle vesitse kanavia pitkin. Ne kanavat on toki pitanyt ensin kaivaa..... toki kaivamisensa siinakin....

Palkansaajien elämä 2010-luvun Suomessa, onneksi uskalsin itse päästää tästä oravanpyörästä irti. En toki ole kelvollinen vieläkään, sillä olen freelancer eli iso, paha, ahne, yrittäjä.

Todellisuudessa olen köyhä, hyvin kauan elin onnellisempaa elämää kuin palkansaajana. Nyt tilanne on toisin: saa nähdä viekö tämä työtaistelu multa asiakkaat, kun pienyrittäjiä on alettu boikotoida, kiitti v*tusti Suomen Yrittäjät, SAK, STTK, hallitus, koko yhteiskunta.  

Monesti säälitään äkkikuoleman kokenutta lasta tai nuorta ja päivitellään, että hänellä olisi ollut pitkä elämä edessä, mutta nyt hän ei saanut kokea sitä. Sama oikeastaan aikuistenkin kanssa. Minä olen lakannut suremasta äkkinäisesti kuolleiden puolesta, kun eivät he itse mistään enää mitään tiedä, eivätkä osaa itse surra kohtaloaan. Omaisten ja muiden läheisten surun kyllä ymmärrän, he ovat menettäneet paljon. Tämä ajattelutapa on auttanut minua.

Armi Aavikko.