Surullisin ihmiskohtalo minkä tiedät?

Luokkakaveri kuoli anoreksiaan. Alko laihduttamisesta, alunperin tää tyttö oli yli 100-kilonen ja lääkärit kehotti laihduttamaan (luonnollisestikin) ja toiset ilkku ja kiusasi. No sit hän alko laihduttamaan ja nopeeta vauhtia laihtukin,

Kuvittelin kokoajan, että hän laihduttaa terveellisesti, mutta sit sain häneltä itseltään kuulla, että syö ehkä puolikkaan omenan ja vauvanruokaa päivässä ja liikkui 4-7h päivässä.

Puolen vuoden päästä se oli laihtunut varmaan jopa 50 kiloa tai ainakin niin paljon, että oli mua (170/60) reilusti hoikempi. Tyttö oli mun pitunen. Joutui sitten teho-osastolle ja myöhemmin kuulin, että on kuollut sydäninfarktiin.

Työni kautta olen törmännyt valtavaan määrään surkeita kohtaloita. Tyypillisesti nämä ovat nuoria ihmisiä, jotka ovat sairastuneet ja sen takia vammautuneet vakavasti, menettäneet kaiken sen mitä ikäistensä elämään kuuluu. Ja nuoria äitejä ja isiä joilla on pieniä lapsia, nuorimmat vastasyntyneitä tai jopa raskaana olevia äitejä joilla on kuolemaan johtava sairaus jolle ei enää ole mitään tehtävissä. Sekä niitä vanhuksia jotka ovat sairastuttuaan maanneet kotonaan virtsat ja ulosteet alla monta päivää. Kuivuneet ja nälkiintyneet ja saaneet valtavat makuuhaavat.

Oma lukunsa ovat sitten nämä hölmöilyllään itselleen surkean kohtalon aikaiseksi saaneet...

Minä.

Kirkassilmäinen ja elämäniloinen nuori ja kiltti poika. Hänen kohtalonsa tuntui pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Kirkassilmäinen ja elämäniloinen nuori ja kiltti poika. Hänen kohtalonsa tuntui pahalta.

Ei tytöt kiinnostuneet. Pärinäpojista tykkäsivät. Masentui. Jäi sänkyyn.

Tunsin kerran ihmisen joka äänesti vasemmistoa. Karmii yhä ajatuskin hänestä.

Heidi Foxell

Oma äitini. Teki 45 v itsemurhan.

Veljeni anoppi. Joutunut hautaamaan 2 aikuista lastaan syövän takia . :(((

Mika Myllylä

Veli sairasti kauan alkoholismia, kuoli lopulta alle 50v aivoverenvuotoon...

case Eerika 

Eräs yläasteaikainen opettajani. Oli uskomattoman kiltti ja ystävällinen. Erittäin hyvä ihminen. Hän oli joutunut hautaamaan kaksi lapsistaan. Ei olisi todellakaan ansainnut sitä.

Mieheni. Isänsä kuoli samana päivänä kun mieheni täytti 20.

Eihän tuossa vaan ole kuin kakkaa tuuria. Mies ei ole kovin innokas syntymäpäiviensä virittäjä ja sen ymmärtää

Pia Ristikankareen pikkuisin veli joka oli jotain 3,5 kun menettänyt ensin oikean äidin ja sitten " minun Piian". Hän kuolikin nuorena sitten Menetettyään vielä ensin kuolemassa siis sisarensa ja vielä avioerossa äitinsä aiemmin ja vielä hänet siis kuolemalle. Srk stakin erottu ja muuta murhetta koko elmänsä, tuota perhettä ajattelen usein. Haleja sinne:)!

Vierailija kirjoitti:

Eräs yläasteaikainen opettajani. Oli uskomattoman kiltti ja ystävällinen. Erittäin hyvä ihminen. Hän oli joutunut hautaamaan kaksi lapsistaan. Ei olisi todellakaan ansainnut sitä.

Ei sellaista kukaan ansaitse. Varsinkaan kun kukaan lapsi ei ansaitse kuolla. Maailmassa ei vaan saa ansionsa mukaan.

Sairaanhoitajaäiti, jonka poika kuoli ensin onnettomuudessa (muistaakseni autokolari) ja teini-ikäinen tytär kuoli joku vuosi sen jälkeen syöpään sairastettuaan ensin vuosia. Muita lapsia ei ollut. Uskoisin, että tunnelmat on lohduttomat, kun oma lapsi on saattohoidossa ja sitä edeltävät vuodet on menneet rankoissa hoidoissa.

Minä. Olen täysin epäonnistunut ihmisenä ja olen toivonut kuolemaa yli puolet elämästäni. En näe ulospääsyä masennuksestani.

Tsunamissa koko perheensä menettänyt nuori isä. Menetti vaimonsa, kolme lastaan, omat vanhempansa, appivanhempansa ja vaimonsa veljen perheen. Ei tuollaista tuskaa ja surua voi käsittää.317

Minä. Saanut huonot elämäneväät ja huonoja ihmisiä. Jopa terapeutti itki kun kuuli tarinaani, olen jopa yksin joutunut liiankin paljon selvinnyt. Monilla taitaa olla aika helppo elämä.

Olen nyt 28v en enään kauaa jaksa elää. Olen täysin merkityksetön.

Mietin aluksi esimerkiksi Pentti Saarikoskea ja Jarno Saarista.

Mutta eihän kuolema suhteellisen nuorena ole surullinen ihmiskohtalo.

Eikä Pentti Saarikoski varmasti pitänyt omaa elämäänsä surullisena.

Molempien nimi jäi elämään, Jarno Saarinen ura erittäin arvostettuna.

Eli, surullinen kohtalo on kai sitten jotain pyrkimystä hyvään ja tekee töitä onnen eteen, muita syyttä suotta elämä potkii päähän toistuvasti.

Onko Heidi Foxellinkaan elämä surullinen kohtalo - pikemminkin elämä ollut todella kovaa viime vuosina.