Perheenäiti, kuinka kauan pysyisit avioliitossa jossa mies ei osoittaisi minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa sinua kohtaan?

Jos nyt tilanne on tuo, tuskin se on sitä aina. Heti ollaan luovuttamassa ja eroamassa kun se elämä ei mene niinkuin ITSE haluaisi. Eiköhän siihen avioliittoon, niinkuin suhteisiin ylipäätään kuulu ylä ja alamäkiä. Alamäet on tehty voitettavaksi, älä vielä luovuta. 

Pari vuotta mennyt näin. Eka oli sentään läheisyyttä. Nyt sitäkään. Melkeinpä haista p#ska ja kyljen kääntöä hyvän yön toivotuksen sijaan. Ja juu nääs oonkin missi. Nuori ja nätti, ainakin olin ja yrittänyt aloitetta. Tyrkätty sivuun. Kyllä ottaa koville. Mies edes mikään prinssi.

Ilman lasta olisin jo kaukana. En halua lapselle rikkinäistä kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni kanssa on ollut seksiä viimeksi reilu 5 vuotta sitten. Meillä ei ole mitään hellyyttä eikä koskettelua, jollen minä tee aloitetta. Silloinkin on vain pieni halaus tai suudelma. Näillä mennään, pakko hyväksyä totuus. En usko, että minulla on mieheni kanssa enää koskaan seksiä. Miehen valinnan vuoksi. En ole katkera.

Miten voit olla olematta katkera - vai käytkö säännöllisesti tapaamassa rakastajaa? Ap

Aluksi olin katkera ja syytin itseäni. Olin aivan varma, että minussa on jotain vikaa, kun mies ei minua halua. Nalkutin ja vänkäsin asiasta aina toisinaan. Tilanne ei muuttunut mihinkään. Enää en jaksa, olen ehkä lannistunut tai tyytynyt tähän. En edes halua ajatella asiaa enää. Enkä halua erotakaan, koska mieheni on hyvä mies. Enkä tapaa rakastajaakaan (jos sellainen jostain ilmestyisi, saattaisin harkita vakavasti fuckbuddyn ottamista).

Millä perusteella mies on hyvä mies, jos mies on aiheuttanut lannistumisesi naisena?

Koska hän on hyvä mies ja erittäin hyvä isä. Tiedän, että hän rakastaa minua, vaikkei sitä koskaan omaehtoisesti sanokaan. Ei hän ole koskaan ollut yhtä seksuaalinen kuin minä. Tiesin kai ottaessani, mitä sain. Ikää meillä molemmilla on nelisenkymmentä.

Jos haluttomuus johtuisi sairaudesta tai lääkityksestä jota ei voi hoitaa tai muuttaa sietäisin kyllä tilannetta aika pitkään.

Jos taas selitys olisi - ei huvita - ei minuakaan huvittaisi kovin pitkään katsella tilannetta. Silloin ei enää ole tunteita vaan ollaan kämppiksiä. Ja se ei mua kiinnosta pätkääkään. Viis siitä olisiko varaa erota, lähtisin tai hankkisin viriilin rakastajan.

Sama tietty toisinpäin, mutta en voisi koskaan tehdä miehelleni noin. Silloin hänellä olisi oikeus käydä hakemassa läheisyyttä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta mennyt näin. Eka oli sentään läheisyyttä. Nyt sitäkään. Melkeinpä haista p#ska ja kyljen kääntöä hyvän yön toivotuksen sijaan. Ja juu nääs oonkin missi. Nuori ja nätti, ainakin olin ja yrittänyt aloitetta. Tyrkätty sivuun. Kyllä ottaa koville. Mies edes mikään prinssi.

Ilman lasta olisin jo kaukana. En halua lapselle rikkinäistä kotia.

Onnelliset vanhemmat erillään on kyllä paljon parempi ratkaisu lapselle kuin toisiaan inhoavat kämppikset! Lapset eivät ole tyhmiä, annat karmean kuvan parisuhteesta hänelle!

Meillä ei kylläkään ollut lapsia, erosin parin vuoden kitumisen jälkeen. En mielestäni eronnut liian helposti. Liittoa oli kestänyt vajaa parikymmentä vuotta, mies ei halunnut edes yrittää etsiä ratkaisuja. Ja ei, en ole lihava, enkä nalkuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta mennyt näin. Eka oli sentään läheisyyttä. Nyt sitäkään. Melkeinpä haista p#ska ja kyljen kääntöä hyvän yön toivotuksen sijaan. Ja juu nääs oonkin missi. Nuori ja nätti, ainakin olin ja yrittänyt aloitetta. Tyrkätty sivuun. Kyllä ottaa koville. Mies edes mikään prinssi.

Ilman lasta olisin jo kaukana. En halua lapselle rikkinäistä kotia.

Onnelliset vanhemmat erillään on kyllä paljon parempi ratkaisu lapselle kuin toisiaan inhoavat kämppikset! Lapset eivät ole tyhmiä, annat karmean kuvan parisuhteesta hänelle!

Sepäs siinä on, että ollaan muutoin onnellisia ja kaikki on hyvin. Ja seksittömyyskin siksi koska olen nyt äiti. Tavallaan ymmärrän miestäni ja tavallaan tiedän miten tärkeä osa seksi on hyvinvointia. Annan aikaa ,jospa tämä tästä. Yh on yh. Puolikas. Ja olen lapselleni luvannut ehjän ja hyvän perheen ja sen lupauksen pidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta mennyt näin. Eka oli sentään läheisyyttä. Nyt sitäkään. Melkeinpä haista p#ska ja kyljen kääntöä hyvän yön toivotuksen sijaan. Ja juu nääs oonkin missi. Nuori ja nätti, ainakin olin ja yrittänyt aloitetta. Tyrkätty sivuun. Kyllä ottaa koville. Mies edes mikään prinssi.

Ilman lasta olisin jo kaukana. En halua lapselle rikkinäistä kotia.

Onnelliset vanhemmat erillään on kyllä paljon parempi ratkaisu lapselle kuin toisiaan inhoavat kämppikset! Lapset eivät ole tyhmiä, annat karmean kuvan parisuhteesta hänelle!

Sepäs siinä on, että ollaan muutoin onnellisia ja kaikki on hyvin. Ja seksittömyyskin siksi koska olen nyt äiti. Tavallaan ymmärrän miestäni ja tavallaan tiedän miten tärkeä osa seksi on hyvinvointia. Annan aikaa ,jospa tämä tästä. Yh on yh. Puolikas. Ja olen lapselleni luvannut ehjän ja hyvän perheen ja sen lupauksen pidän.

Olette onnellisia? Et sinä ainakaan ole. Etkä yksin voi luvata lapselle ehjää ja hyvää perhettä, eikä kukaan voi. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Miten ymmärrät miestä? Miten äitiys estää seksin harrastamisen miehen mielestä? Käykö mies vieraissa?

Ei ihme että nykyään erotaan helpolla kirjoitti:

Jos nyt tilanne on tuo, tuskin se on sitä aina. Heti ollaan luovuttamassa ja eroamassa kun se elämä ei mene niinkuin ITSE haluaisi. Eiköhän siihen avioliittoon, niinkuin suhteisiin ylipäätään kuulu ylä ja alamäkiä. Alamäet on tehty voitettavaksi, älä vielä luovuta. 

Tätä aina jankataan. Odotin sitten 20 vuotta että olisin kelvannut sille kaljaa kittaavalle miehelle, joka useimmiten ei kyennyt. Sitten ymmärsin lähteä, ja nykyään minulla on raitis ja kuntoileva mies, jolle ei seksi ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisesti. En ikinä antaisi lasteni kasvaa eroperheessä. En halua olla mikään kaikille jakava wt. Valitsin aikanaan puolisoi loppuelämäni kumppaniksi ja sen myös pidän jos se minusta riippuu. Jenni Vartiaisen sanoin "Ja jos joku päivä sinä enää et, silloinkin ois mulla selvät sävelet. Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan, minä tiedän että sua ainiaan.

Ahdistaa ajatuskin, että noin mitättömästä syystä tuhoaisin omani ja lasteni elämät.

Eikö alkaisi pidemmän päälle ahdistaa myös joutua tyydyttämään seksintarpeesi aina ja vain yksin masturboimalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisesti. En ikinä antaisi lasteni kasvaa eroperheessä. En halua olla mikään kaikille jakava wt. Valitsin aikanaan puolisoi loppuelämäni kumppaniksi ja sen myös pidän jos se minusta riippuu. Jenni Vartiaisen sanoin "Ja jos joku päivä sinä enää et, silloinkin ois mulla selvät sävelet. Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan, minä tiedän että sua ainiaan.

Ahdistaa ajatuskin, että noin mitättömästä syystä tuhoaisin omani ja lasteni elämät.

Eikö alkaisi pidemmän päälle ahdistaa myös joutua tyydyttämään seksintarpeesi aina ja vain yksin masturboimalla?

En ole tuo jolle vastasit, mutta en usko että tuo moniakaan ahdistaa. Seksi on sellainen juttu että mitä kauemmin on ilman sitä, sitä luonnollisemmalta ilman oleminen tuntuu. Ja mitä vikaa masturboinnissa on? Seksin tarpeen saa kyllä tyydytettyä sillä, se on se muu läheisyys ja kosketus johon tulisi kaipuu.

Löytäiskin sellaisen miehen...

Eikä ole seksi sellainen asia että mitä pidempään on ilman, sitä luonnollisemmalta tuntuu, kun tietää että monet muut saavat sitä tälläkin hetkellä!

Hei, tuolla seksipuolella on mies, joka kaipaa neuvoja siihen, miten saisi reaktiivisen vaimonsa haluamaan häntä aloitteellisemmin. Jos teillä olisi hänelle neuvoja, hän olisi varmaan niistä kiitollinen. ;)