Perheenäiti, kuinka kauan pysyisit avioliitossa jossa mies ei osoittaisi minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa sinua kohtaan?

Eroaisin ainaki ennen ku lahen myymaa itteeni tms :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä kerran, pari kuussa. Minä haluaisin monta kertaa viikossa. Tätä on jatkunut yli vuoden, pienen on päiväkoti-ikäinen. En tiedä mitä asialle tehdä, itsetunto on niin nollissa etten usko että kukaan muukaan minua enää huolisi (en ole mikään missi ollut koskaan). 

Kerron sinulle salaisuuden: Harva mies oikeasti haluaa missiä itselleen, lähinnä vain hetken helpotusta varten. Ja suurin osa naisista jotka eivät pidä itseään kauniina, ovat nimenomaan sitä. He vain tekevät sen perusvirheen, että vertaavat itseään näihin kaunottariin ja tekevät hätiköityjä johtopäätöksiä omasta viehättävyydestään.

Kuinka kauan tahansa, olettaen tietysti että miehellä riittäisi minua kohtaan muuta mielenkiintoa kuin seksuaalista. Tarkoitan siis ihan vanhanaikaisesti rakkautta. Seksi ei ole itselleni mitenkään tärkeä asia.

En kyl voi kuvitellq et tollast tapahtuis.ehka mun rima on tarpeeks korkeellq sit xD yksinki voi olla

Moni haluaa,mut ei riitq taso,misseihin

En pystyisi olemaan parisuhteessa, jossa minua ei haluttaisi naisena, että olisin miehelleni vain ystävä.

Seksi on minulle tärkeää etenkin että minua kohtaan rakkaani tuntee seksuaalista veroa. Koska itse olen intohimoinen, hellyyttä ja fyysistä rakkautta kaipaava, en voisi olla kylmenneessä liitossa. Voisin pahoin, ja haluni antaa ja saada jäisi huomioimatta.

En vaan itse pystyisi.

Sairauden ja väsymyksen jne elämäntilanteesta johtuvan väliaikaisen haluttomuuden ymmärrän, silloin haluttomuus tai kyvyttömyys ei johtuisi MINUSTA tai parisuhteesta vaan ulkopuolisesta kuormituksesta. Silloin on toivoa paremmasta ja pystyy odottamaan parempia aikoja, ja antaa kumppanille aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi olemaan parisuhteessa, jossa minua ei haluttaisi naisena, että olisin miehelleni vain ystävä.

Seksi on minulle tärkeää etenkin että minua kohtaan rakkaani tuntee seksuaalista veroa. Koska itse olen intohimoinen, hellyyttä ja fyysistä rakkautta kaipaava, en voisi olla kylmenneessä liitossa. Voisin pahoin, ja haluni antaa ja saada jäisi huomioimatta.

En vaan itse pystyisi.

Sairauden ja väsymyksen jne elämäntilanteesta johtuvan väliaikaisen haluttomuuden ymmärrän, silloin haluttomuus tai kyvyttömyys ei johtuisi MINUSTA tai parisuhteesta vaan ulkopuolisesta kuormituksesta. Silloin on toivoa paremmasta ja pystyy odottamaan parempia aikoja, ja antaa kumppanille aikaa.

Kuinka kauan kestäisit ilman seksuaalista huomiota mieheltä jos ainakin osasyy voisi olla meihen psyykkiset ongelmat ja raskas elämäntilanne? Ap

Odotin kunnes nuorin oli 12. Nykyään minulla on mies joka haluaa kaiken aikaa.

Kuinka kauan aikaa siis olisit valmis antamaan miehelle sinä jolle seksi ja huomion saaminen on tärkeää? Ap

Up

Meillä on ollut seksiä harvenevaan tahtiin. Pikkulapsiaikana sitä oli kuukausittain, sitten oli monta vuotta että oli kvartaaliseksiä (nelisen kertaa vuodessa). Siitä se sitten on harventunut, nyt en muista montako vuotta viimeisestä kerrasta/yrityksestä on. Meillä on vain yksi lapsi joka on jo muuttanut pois kotoa, ollaan noin viisikymppisiä.

Meillä kuvioon liittyy erektio-ongelma, siksi tuosta viimeisestäkin kerrasta puhun yrityksenä. Mies oli vasta kolmekymppinen kun joutui turvautumaan Viagraan ja siitä tuli hänelle huono olo, joten käyttö piti lopettaa. Sydän on operoitu myöhemmin, mutta verenpaine vaivaa edelleen.

Meillä on kyllä halailua ja pussailua. Jos ei olisi sitäkään, niin menisi jo ankeutuksen puolelle. Mitään kauheita seksihimoja ei itsellänikään ole, joten tämä seksittömyys ei tunnu ahdistavalta.

Olen tuota miettinyt, koska yleensähän se on jossain vaiheessa edessä kun yhdessä vanhetaan. Pitäisi arvostaa tätäkin aikaa enemmän kun seksiä nyt on ja miehellä ei ole mitään ongelmaa sen kanssa. Eihän se ole itsestäänselvyys. Tuo että kauanko pysyisin yhdessä, riippuu siitä mistä se johtuisi. Jos mies vaikka sairastuisi ja menettäisi kykynsä seksiin, niin olisihan se vähän eri asia kuin se että kokisin että hän ei halua minua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa saattaisin vain totutella olemaan ilman, toinen taas on sellainen tilanne että se saattaisi alkaa nakertamaan itsetuntoa niin pahasti, etten ehkä sitä kauhean kauaa haluaisi. Pari vuotta mahdollisesti, ellei sitten kävisi niin että lankeaisin johonkin toiseen mieheen jo aikaisemmin ja liitto ajautuisi karille siksi. Ehkä olisi parempi erota ennen kuin niin kävisi.

Luuletteko että se pystyy panemaan muita?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vain tuon seikan perusteella sanoa. (Seksi on kuitenkin VAIN YKSI osa-alue...)

Olisitko sitten valmis elämään selibaatissa vain siksi, että miestä ei seksi kiinnosta? Muttei silti hyväksyisi rakastajaa sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vain tuon seikan perusteella sanoa. (Seksi on kuitenkin VAIN YKSI osa-alue...)

Olisitko sitten valmis elämään selibaatissa vain siksi, että miestä ei seksi kiinnosta? Muttei silti hyväksyisi rakastajaa sinulle?

Minkä takia tämä maailma on niin h**n seksikeskeinen ylipäätään? Seksiseksiseksi. Kyllä, sitä ilmankin VOI elää - mutta jos ei voi, ja jos ei toinen hyväksy rakastajaakaan, niin sitten varmaan pitää erota?

Niin pitää, mutta kysymys kuuluikin minkä ajan kuluttua! Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko se niin absurdi tilanne ettei mies osoita minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa vaimoaan kohtaan ettei kukaan osaa vastata tähän mitään? Ap

Absurdia tässä on vain se, että naisen jäädessä ilman mietitään olisiko jo aika erota. Tilanteen ollessa toisin päin, aletaan etsiä syitä naisen haluttomuuteen miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Ja tietenkin muistutetaan myös ettei seksi ole elämän tärkein asia, että pärjää sitä ilmankin.

Meillä mieheni kanssa on ollut seksiä viimeksi reilu 5 vuotta sitten. Meillä ei ole mitään hellyyttä eikä koskettelua, jollen minä tee aloitetta. Silloinkin on vain pieni halaus tai suudelma. Näillä mennään, pakko hyväksyä totuus. En usko, että minulla on mieheni kanssa enää koskaan seksiä. Miehen valinnan vuoksi. En ole katkera.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni kanssa on ollut seksiä viimeksi reilu 5 vuotta sitten. Meillä ei ole mitään hellyyttä eikä koskettelua, jollen minä tee aloitetta. Silloinkin on vain pieni halaus tai suudelma. Näillä mennään, pakko hyväksyä totuus. En usko, että minulla on mieheni kanssa enää koskaan seksiä. Miehen valinnan vuoksi. En ole katkera.

Miten voit olla olematta katkera - vai käytkö säännöllisesti tapaamassa rakastajaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni kanssa on ollut seksiä viimeksi reilu 5 vuotta sitten. Meillä ei ole mitään hellyyttä eikä koskettelua, jollen minä tee aloitetta. Silloinkin on vain pieni halaus tai suudelma. Näillä mennään, pakko hyväksyä totuus. En usko, että minulla on mieheni kanssa enää koskaan seksiä. Miehen valinnan vuoksi. En ole katkera.

Miten voit olla olematta katkera - vai käytkö säännöllisesti tapaamassa rakastajaa? Ap

Aluksi olin katkera ja syytin itseäni. Olin aivan varma, että minussa on jotain vikaa, kun mies ei minua halua. Nalkutin ja vänkäsin asiasta aina toisinaan. Tilanne ei muuttunut mihinkään. Enää en jaksa, olen ehkä lannistunut tai tyytynyt tähän. En edes halua ajatella asiaa enää. Enkä halua erotakaan, koska mieheni on hyvä mies. Enkä tapaa rakastajaakaan (jos sellainen jostain ilmestyisi, saattaisin harkita vakavasti fuckbuddyn ottamista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni kanssa on ollut seksiä viimeksi reilu 5 vuotta sitten. Meillä ei ole mitään hellyyttä eikä koskettelua, jollen minä tee aloitetta. Silloinkin on vain pieni halaus tai suudelma. Näillä mennään, pakko hyväksyä totuus. En usko, että minulla on mieheni kanssa enää koskaan seksiä. Miehen valinnan vuoksi. En ole katkera.

Miten voit olla olematta katkera - vai käytkö säännöllisesti tapaamassa rakastajaa? Ap

Aluksi olin katkera ja syytin itseäni. Olin aivan varma, että minussa on jotain vikaa, kun mies ei minua halua. Nalkutin ja vänkäsin asiasta aina toisinaan. Tilanne ei muuttunut mihinkään. Enää en jaksa, olen ehkä lannistunut tai tyytynyt tähän. En edes halua ajatella asiaa enää. Enkä halua erotakaan, koska mieheni on hyvä mies. Enkä tapaa rakastajaakaan (jos sellainen jostain ilmestyisi, saattaisin harkita vakavasti fuckbuddyn ottamista).

Millä perusteella mies on hyvä mies, jos mies on aiheuttanut lannistumisesi naisena?