Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa työpaikassa on ahkeria ja vähemmän ahkeria. Työtunneista ja opettajien työmäärästä täällä on eniten keskustelua näkynyt. Se ei ole ahkeruuden ja parhaan työntekijän mitta, että käyttää mahdollisimman paljon tunteja jonkun työn tekemiseen. Työresurssien järkevään käyttöön on mahdollista vaikuttaa itse.
Tämä! Opettajan työ on jossain määrin urakkamaista ja siksi se on juuri ihanaa, että nopeasta työskentelystä saa itselleen hyötyä. Ja ajankäytöllä ei ole missään asiantuntijatyössä suoraan tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin tekee työnsä. Äitini jäi juuri eläkkeelle opettajan työstä ja hän on maailman nopein ihminen kaikessa tekemisessään, ollut aina. Seurasin joskus vierestä, kun tarkasti ruotsin tai englannin aineita lukiossa. Luki läpi punakynä viuhuen ja lisäten selityksiä/neuvoja, vilkaisi uudelleen silmämääräisesti, laittoi pisteet ja loppuun kirjoitti enemmän tai vähemmän vielä lisää aineesta. Isokin ainenippu katosi parissa tunnissa. Virheettömät aineet meni jossain 2-3 minuutissa läpi, joissain meni pidempään, jos oli kauheasti virheitä. Arvostelut oli hyvin linjassa aina ja ytl:stä palasi pisteet melkein aina samoina tai pienillä heitoilla. Tiedän, että hänen kollegansa samalla kokemuksella käytti aikaa varmaan 10-kertaisesti noihin tarkastuksiin ja silti hänen työntekonsa ei ollut millään mittarilla parempaa, useilla alueilla heikompaa. Oli vaan ns. hidas ihminen.
En ole opettaja, mutta jotenkin tämän yllä olevan viestin luettuani minulle tulee aavistus syistä, miksi niin moni opettaja väsyy. Toki opetus itsessään on hyvin intensiivistä, mutta varmasti yhteisöllä ja toimintakulttuurilla on myös merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Opettaja ei raportoi tunteja, koska opettajilla ei ole työaikaa. Kesää ei tarvitse ansaita, koska siitä ei oikeasti makseta palkkaa. Opettaja ei nimittäin saa palkallista lomaa kuten muut ihmiset. Opettajat oikeasti tekevät urakkatyötä, jossa siis lasketaan yhteen koko vuonna oikeasti pidetyt kurssit, niistä lasketaan palkka yhteen, ja jaetaan 12. Opettajilla siis ei ole mitään vakio kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, joten voitte huokaista helpoituksesta. Toisin kuin muilla aloilla, opettajille maksetaan vain työstä. Ei lomista.
Jos opettajien palkkaus menisi oikeasti noin, sijaisille olisi pakko maksaa palkkaa myös kesäkuukausilta, koska hehän ovat ne jo työnä tehneet.
Tämähän se juuri onkin se hassu juttu, että sijainen on tehnyt sen työn, mutta virkaan kesäksi palaava nostaa ne rahat. Täysin hävytön kuvio, mutta OAJ on virkaa tekevän puolella asiassa ja puolustaa heitä. Virallinen kanta lienee, että kunta voi maksaa halutessaan sijaiselle palkan... mutta eihän kunta maksa kahdelle henkilölle. Tahtotilaa ei tunnu löytyvän asian korjaamiseksi.
Vuosityöajassa pitäisi olla kohta jossa töihin kesäjsi tulevalle tulee oikeasti työtunteja jos kerran tulee töihin. Nythän töihin tullaan, muttei tehdä mitään, ja elokuussa jatketaan perhevapailla. Näin voi mennä vaikka vuosikymmenen kun hankkii paljon lapsia. Törkeää. Itsekästä ja ahnetta.
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jenkeissä taas valtakunnalliset testit tehdään aina monivalintoina, jottei pärstäkerroin vaikuttaisi.[/quote]
Sieltä suunnalta ei kyllä kannata ottaa mitään mallia opetuksen järjestämiseen.
Kakkis kirjoitti:
Ammattikouluissa tähän siirrytään nyt vuodenvaihteessa. Miksei myös peruskoulussa? Meidän on täytynyt seurata kokeilumielessä työaikaamme jo yli vuoden. Opettajalla on sekä sidottua että sitomatonta työaikaa. Tällä halutaan kaikki työ näkyväksi.
Jos mä laitan kaiken työn ylös, niin niitä tunteja tulee niin paljon, että ei siinä enää ole opetukselle tilaa, jos pitää pysyä vuosityötunien puitteissa.
En näe järkeä kaiken listaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OAJ on täysin munaton järjestö, eivät takuulla itsenäisesti "aja" mitään.
Erosin jo aikoja sitten ja liityin pelkän kassan jäseneksi, kun vuosien jäsenmaksujen maksamisen jälkeen edes yhtä pyytämääni asiaa ei OAJ:n lakimies saanut hoidettua.
Tätä keskustelua myös vauva.fi:n ulkopuolella seuranneena olen hieman ihmeissäni. Osa opettajista tuntuu ajattelevan, että sellaiset työt, kuten kopiointi, työpöydän siivous, materiaalien tilaus, kuin myös tuntien suunnittelu ja kaikki ajatustyö siihen liittyen (joku toi esille esimerkin:” luen kotona lehteä ja mietin, miten hyödynnän lukemaani opetustyössä...”) ovat jotain ”ylimääräisiä töitä”, joista pitäisi maksaa extraa. Oikeastiko opettajan työssä kuukausipalkalla pitäisi muka vaan opettaa?
Eiköhän se sama kuukausipalkka kata nämäkin työt ja nämä työt tietenkin kuuluu opettajalle. Näin tehdään muissakin ammateissa, eikä kovalla äänellä olla vaatimassa joka risauksesta korvauksia. En myöskään ymmärrä, miten voi olla niin kauheaa joutuisikin olemaan myös opettajat työpaikallaan 8-16 (tekemässä muutakin kuin opetusta). Tämä on sitä normaalia työelämää..ns.normaali työaika. Sen ymmärrän hyvin, että opetusta ei tietenkään jaksa 8 tuntia päivässä, mutta muita työtehtäviä varmasti kyllä...
Olem sitä mieltä, että murehtimiseen, tuskailuun ja muuhun ajatustyöhön käytetty aika ja voimavarat kannattaa myös opettajien suunnata tekemiseen...
Voimia opettajille ja muille ”ympäripyöreitä” työpäiviä tekeville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Missä työyhteisössä kenelläkään on nykypäivänä työhuonetta?
Tekeekö opettajat koulussa vai omalla ajalla ne kokeiden korjaukset sun muut suunnittelut??? Peruskoulussa nk ilmiöoppiminen. Onko enään kirjoja? Kai sentään tehtävä kirjat ? En paljon seurannut poikaa kun oli koulussa. Todistus sen kertoi. Näytti joskus lukevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Olen yläkoulun opettaja ja tunnustan, etten ole viime viikkoina tehnyt lähellekkään 8 tunnin työpäiviä. Olen pitänyt työpäivät niin lyhyenä kuin mahdollista, sillä olo on kuormittunut, jähmeä ja kamala. Pelkään, että sairastun psyykkisesti.
En osaa sanoa tarkkaan, mistä tämä johtuu. Rakastan työtäni ja pidän oppilaistani kovasti. Luulen kuitenkin, että työ on emotionaalisesti hyvin kuormittavaa verrattuna aikuisten kanssa tehtävään toimistotyöhön.
Kannan paljon vastuuta murrosikäisten oppilaitteni hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tiedän, että minun merkitykseni heidän elämässään on suuri. Hoidan käytännössä kuraattorin hommia töiden ohella, sillä kuraattorin ja psykologin palvelut on pitkälle varattuja. Selvittelen vaikeita tilanteita ja kuvioita. Samalla yritän olla innostava ja kaikkia kannustava.
Varsinkin väsyneenä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos tunti meneekin huonosti. Koen loukkaavana, jos minua ei kuunnella, hermostumiselleni hihitellään tai joku sanoo ikävästi minusta tai opetuksestani.
Lisäksi jatkuva melu vie voimia ja energiaa.
Tämä työ vaatii äärettömän pitkää pinnaa, huumoria, pitkälle kehittyneitä tunnetaitoja ja rakkautta. 6 opetustunnin jäljiltä olen aivan tyhjiin imetty. Vastaavasti hyvänä päivänä päivän jälkeen saattaa olla aivan ylikierroksilla ja silloin on vaikea rauhoittaa mielensä.
Nyt olen sitten kadehditulla hiihtolomalla. Toisin sanoen minulla on energiaa ja aikaa tehdä se työ, jonka jätin tekemättä viime viikkoina, kun lähdin aikaisin kotiin.
Ei kauaa kun alkaa opeilla pitkä kesäloma. Siinä ehtii mukavasti matkoilla. Juuri alkoi viikon loma. Suon kyllä heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Valitettavasti opettaja joutuu useimmiten käyttämään työaikaa siivoamiseen, tavaroiden siirtelyyn, töiden ripusteluun, kopiointiin ynnä muuhun, mihin pystyisi ihan hyvin täysin kouluttamatonkin. Ei ole järkevää eikä tehokasta, että opettaja tekee kaiken. Millään muulla akateemisella alalla sellaista ei todellakaan edes odotettaisi”
👆Tähän viitaten. Työskentelen itse vaativassa (henkisesti) erityisasiantuntijatyössä, joka suurilta osin asiakastyötä. JA TODELLAKIN teen kaiken itse: kopioin, postitan, siivoan työpöytäni, hävitän tietosuojapaperit ym.”toimistotyöt”
Ja en tästä valita, vaan ymmärrän sen kuuluvan työhöni...
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olen yläkoulun opettaja ja tunnustan, etten ole viime viikkoina tehnyt lähellekkään 8 tunnin työpäiviä. Olen pitänyt työpäivät niin lyhyenä kuin mahdollista, sillä olo on kuormittunut, jähmeä ja kamala. Pelkään, että sairastun psyykkisesti.
En osaa sanoa tarkkaan, mistä tämä johtuu. Rakastan työtäni ja pidän oppilaistani kovasti. Luulen kuitenkin, että työ on emotionaalisesti hyvin kuormittavaa verrattuna aikuisten kanssa tehtävään toimistotyöhön.
Kannan paljon vastuuta murrosikäisten oppilaitteni hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tiedän, että minun merkitykseni heidän elämässään on suuri. Hoidan käytännössä kuraattorin hommia töiden ohella, sillä kuraattorin ja psykologin palvelut on pitkälle varattuja. Selvittelen vaikeita tilanteita ja kuvioita. Samalla yritän olla innostava ja kaikkia kannustava.
Varsinkin väsyneenä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos tunti meneekin huonosti. Koen loukkaavana, jos minua ei kuunnella, hermostumiselleni hihitellään tai joku sanoo ikävästi minusta tai opetuksestani.
Lisäksi jatkuva melu vie voimia ja energiaa.Tämä työ vaatii äärettömän pitkää pinnaa, huumoria, pitkälle kehittyneitä tunnetaitoja ja rakkautta. 6 opetustunnin jäljiltä olen aivan tyhjiin imetty. Vastaavasti hyvänä päivänä päivän jälkeen saattaa olla aivan ylikierroksilla ja silloin on vaikea rauhoittaa mielensä.
Nyt olen sitten kadehditulla hiihtolomalla. Toisin sanoen minulla on energiaa ja aikaa tehdä se työ, jonka jätin tekemättä viime viikkoina, kun lähdin aikaisin kotiin.
En ole opettaja, mutta suvusta niitä löytyy yllin kyllin. Mielestäni on jonkinlainen varoitusmerkki, jos ihminen ajattelee opettajan työn vaativan rakkautta. Nyt äkkiä omat henkilökohtaiset rajat kuntoon, sillä tavalla jaksat ja pystyt parhaiten auttamaan oppilaitakin!
Ystävällisyyttä, empatiaa, lujuutta, joo. Mutta rakkautta - ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkis kirjoitti:
Ammattikouluissa tähän siirrytään nyt vuodenvaihteessa. Miksei myös peruskoulussa? Meidän on täytynyt seurata kokeilumielessä työaikaamme jo yli vuoden. Opettajalla on sekä sidottua että sitomatonta työaikaa. Tällä halutaan kaikki työ näkyväksi.
Jos mä laitan kaiken työn ylös, niin niitä tunteja tulee niin paljon, että ei siinä enää ole opetukselle tilaa, jos pitää pysyä vuosityötunien puitteissa.
En näe järkeä kaiken listaamisessa.
Missä tahansa muussa itseohjautuvassa ammatissa listattaisiin ensin ne oppitunnit ja sen jälkeen katsottaisiin, mihin muuhun työaika riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut pikkuhiljaa kyllästyttää tämä jatkuva opettajien valittaminen maailman raskaimmasta ammatista. Opettajia on todella paljon työttömänä, joten jos työ ei maistu, niin sen voi luovuttaa jollekkin muulle ja lomailla rauhassa, ettei kovin rasitu.
Lapset ne lapset. Kaikkien lapset ei oo hyvä käytöksisiä. Luulen että ne rasittaa eniten. Onko peruskoulussa edes kouluavustajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
No minulla siihen liittyy myös mm kokeiden ja työselostusten arviointi. Ja en heitä numeroita noin lonkalta kuten ilmeisesti sinä. Usein jopa neuvottelen työkavereiden kanssa, jotta meillä on yhteinen linja. Se vie aikaa.
Yhtenäinen linja? Ainut linja mikä teillä voi olla on opetushallituksen linja, sen tulkinnasta voitte keskustella. Pitääkö keskustelu käydä joka vuosi vaikka oh:n ohjeet ei muutu?
Opetussuunnitelma määrää arvioinnin suuret linjat. Opettaja saa itse päättää, kuinka paljon vaikka jokin tietty essee vaikuttaa kurssin arvosanaan ja kuinka paljon painotetaan koetta. Hän saa myös itse laatia arviointiperusteet sille esseelleen. On erittäin järkevää, että saman aineen eri opettajilla on sama linja kurssinsa painotuksissa ja että kurssityöt arvioidaan keskenään samoin perustein.
Olis mahtavaa jos tää toteutuisi.
Yläkoulussa lukuisia esimerkkejä, joissa yhdelle opettajalle on kympin oppilas, toiselle kasin. Tämä vielä normaalissa vaihteluvälissä.
Ainoa kerta kun olen arvosteluun puuttunut ja ihmetellyt oli, kun äidinkielessä kahden jakson välillä opettaja vaihtui ja ysin jakso vaihtui kuutosen jaksoon. Kysyin että mitä ihmettä on tapahtunut ja mitä meidän kotona pitää tehdä jos kahdessa kuukaudessa oppilas taantuu kiitettävästä vältävään.
Hups. Opettaja oli sekoittanut kaksi saman etunimen omaavaa oppilasta, toistuvasti. Ymmärrettävä inhimilinen virhe. Mutta edelleen arviointi oli sitä, että yksi opettaja antoi kympin, toinen seiskan. Oppilas kirjoitti myöhemmin vahvan ällän ja hakeutui alalle, jossa kirjoittaminen on keskeisessä roolissa.
Missä oli linja? Tämä oppilas sai päättötodistukseen lopulta ysin, koska se kympin opettaja opetti useampaa kurssia. Oppilaiden puolueeton arvostelu on kaukana.
Arviointi on vaikeaa. Kun on about 120 oppilasta ja tottakai pitää olla reilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
No minulla siihen liittyy myös mm kokeiden ja työselostusten arviointi. Ja en heitä numeroita noin lonkalta kuten ilmeisesti sinä. Usein jopa neuvottelen työkavereiden kanssa, jotta meillä on yhteinen linja. Se vie aikaa.
Yhtenäinen linja? Ainut linja mikä teillä voi olla on opetushallituksen linja, sen tulkinnasta voitte keskustella. Pitääkö keskustelu käydä joka vuosi vaikka oh:n ohjeet ei muutu?
Opetussuunnitelma määrää arvioinnin suuret linjat. Opettaja saa itse päättää, kuinka paljon vaikka jokin tietty essee vaikuttaa kurssin arvosanaan ja kuinka paljon painotetaan koetta. Hän saa myös itse laatia arviointiperusteet sille esseelleen. On erittäin järkevää, että saman aineen eri opettajilla on sama linja kurssinsa painotuksissa ja että kurssityöt arvioidaan keskenään samoin perustein.
Olis mahtavaa jos tää toteutuisi.
Yläkoulussa lukuisia esimerkkejä, joissa yhdelle opettajalle on kympin oppilas, toiselle kasin. Tämä vielä normaalissa vaihteluvälissä.
Ainoa kerta kun olen arvosteluun puuttunut ja ihmetellyt oli, kun äidinkielessä kahden jakson välillä opettaja vaihtui ja ysin jakso vaihtui kuutosen jaksoon. Kysyin että mitä ihmettä on tapahtunut ja mitä meidän kotona pitää tehdä jos kahdessa kuukaudessa oppilas taantuu kiitettävästä vältävään.
Hups. Opettaja oli sekoittanut kaksi saman etunimen omaavaa oppilasta, toistuvasti. Ymmärrettävä inhimilinen virhe. Mutta edelleen arviointi oli sitä, että yksi opettaja antoi kympin, toinen seiskan. Oppilas kirjoitti myöhemmin vahvan ällän ja hakeutui alalle, jossa kirjoittaminen on keskeisessä roolissa.
Missä oli linja? Tämä oppilas sai päättötodistukseen lopulta ysin, koska se kympin opettaja opetti useampaa kurssia. Oppilaiden puolueeton arvostelu on kaukana.
Varman totuuden saa viimeistään kun saa tietää miten yö kirjoitukset meni.
Tämä! Opettajan työ on jossain määrin urakkamaista ja siksi se on juuri ihanaa, että nopeasta työskentelystä saa itselleen hyötyä. Ja ajankäytöllä ei ole missään asiantuntijatyössä suoraan tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin tekee työnsä. Äitini jäi juuri eläkkeelle opettajan työstä ja hän on maailman nopein ihminen kaikessa tekemisessään, ollut aina. Seurasin joskus vierestä, kun tarkasti ruotsin tai englannin aineita lukiossa. Luki läpi punakynä viuhuen ja lisäten selityksiä/neuvoja, vilkaisi uudelleen silmämääräisesti, laittoi pisteet ja loppuun kirjoitti enemmän tai vähemmän vielä lisää aineesta. Isokin ainenippu katosi parissa tunnissa. Virheettömät aineet meni jossain 2-3 minuutissa läpi, joissain meni pidempään, jos oli kauheasti virheitä. Arvostelut oli hyvin linjassa aina ja ytl:stä palasi pisteet melkein aina samoina tai pienillä heitoilla. Tiedän, että hänen kollegansa samalla kokemuksella käytti aikaa varmaan 10-kertaisesti noihin tarkastuksiin ja silti hänen työntekonsa ei ollut millään mittarilla parempaa, useilla alueilla heikompaa. Oli vaan ns. hidas ihminen.