Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin opettajana juuri nautin siitä, että jos viimeinen pidettävä tunti loppuu vaikka 13.15 perjantaina (Tässä jaksossa!) niin voin sen jälkeen lähteä viikonlopun viettoon ja katsoa sitten kotona sunnuntaina työhommat. Ei tarvitse jäädä kököttämään työpaikalle, koska sillä korjaanko kokeita/suunnittelenko työpaikalla heti perjantaina vai kotona sunnuntaina ei ole opetuksen kannalta merkitystä, mutta takaa minulle paremman mielen. Juuri työn itsenäisyys ja joustavuus ovat niitä monelle opettajalle tärkeitä työn plussia (kun ei sillä palkallakaan voi oikein keulia).
Tämä kokonaistyöaika haiskahtaa lähinnä siltä, että voidaan laittaa joku tarkka aika joka maksetaan esim. kokeiden korjaamisesta ja se pitää tehdä työpaikalla ja sitten luotetaan että yleisesti tunnolliset opettajat tekevät loput "palkatta" ja tottakai palkattua aikaa on mahdollisimman vähän säästösyistä... Mielummin teen työt nyt "ns." palkatta kotona illalla kuin istun töissä joka päivä 4-6 asti.
Sitomattoman työn saa tehdä vuosityöajassakin itse valitsemassaan ajassa ja paikassa. Vaikea muutenkaan ymmärtää tätä kitinää, itse vuosityöaikaa tekevänä ammatillisen oppilaitoksen opettajana. Pidettävien tuntien määrä nousi mutta niin nousi samassa suhteessa palkkakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosityöaikaa tekevä opettaja. Työtunteja oli vähemmän kuin nyt ja palkka oli sama. Teen yläkoulun ja lukion aineenopettajana 40-55 tuntista työviikkoa. Vähempi ei riitä työtehtävien hoitamiseen.
Tässä näkyy se tehottomuus, minkä vuoksi vuosityöaikaa ei kannata antaa opettajien itse raportoitavaksi. Opettajat saattavat mökillä korjailla kokeita ja valmistella tunteja, tunnin tai kaksi sillöin tällöin, välillä samalla telkkaria katsellen. Järkevintä olisi edellyttää opettajilta läsnäoloa koulussa ja tarjota siihen sopivat monitoimitilat. Siinä näkisi meneekö niihin hommiin oikeasti se 55 tuntia.
Jos en saa jaksottaa työtäni nykyisellä tavalla, en tule sitä enää tekemään. Nimittäin jos en opetuksen ja suunnittelun jälkeen pääse kotimatkalle ja kotiin hengähtämään, ei mitään toivoa saada keskittymistä vaativaa työtä tehtyä ollenkaan. Olen ehkä huono tai jotain, mutta 5-7 tuntia murrosikäisten vaihtuvien ryhmien keskellä on niin rankkaa minulle, että suoraan sen jälkeen en vaan pysty! Kokoukset ja palaverit yms menee kyllä, koska on pakko. Ootteko te tehottomuudesta puhuvat koskaan vetäneet oppitunteja murrosikäisille?
Ei ne ole. Tiedän tasan muitakin töitä tehneenä, että opetustyö on raskaimpia töitä, mitä voi tehdä per tunti. Siihen on syynsä, ettei missään opetustyötä tehdä 8/pv vaan jokaisessa maassa opettajan opetusmäärä per viikko on alle normaalin työviikon. Valmisteluaika ei ole ainoa syy. Toinen on juuri se, että työ on niin intensiivistä ja kuluttavaa kaikille aisteille, ettei sitä vaan jaksa tehdä kahdeksaa tuntia päivässä jatkuvasti.
Heh. Kävin just joku aika sitten koulunkäynninohjaajan kanssa lyhyen keskustelun, kun hän kuuli minun voivottelevan että 8 h opetuspäivä on raskas. Että kuinka heillä on joka päivä 8 h työpäivä. Hyvä etten revennyt nauruun. Samalla viikolla projektitöihin siirtynyt kollega totesi olevansa nyt paljon energisempi, kun opetusta on vähemmän, vaikka työaika onkin teoriassa sama. Opettajana olemisen raskauden voi ymmärtää vasta sen koettuaan. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä ettäkö ei olisi olemassa muita raskaita ammatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Ennen opettajakoulutukseen hakemista työskentelin 4 vuotta teollisuudessa kolmivuorotyössä, 3 vuotta toimistoapulaisena ja vuoden verran siivoojana (kyllä luitte oikein, työsopimuksessani luki siivooja). Jos näitä kolmea ja opettajan työtä vertaan työn kuormittavuuden osalta, niin toimistossa pääsi kaikkein helpoimmalla ja toiseksi helpointa oli tehdastyössä. Siivoojan työssä rasitti eniten jatkuva huono palaute, kun mitoituksen olivat aivan päin hel*ettiä. Henkisesti on opettajan työ ollut kuormittavinta ja ainoa työ, joka tulee myös öisin uniin. Itse olen opettanut 0-3 -luokkalaisia ja tässä ikäluokassa työpäivän aikana ei taukoa pidetä. Yleensä, jos oppilaat tulevat klo 8.00 kouluun, niin ensimmäinen hetki tuon jälkeen, kun pääsee hengähtämään on usein iltapäivällä kahden jälkeen. Toki voisin sanoa 7 vuotiaalle Sannille, että kuule ope on nyt tauolla, eikä auta avaamaan kenkiesi umpisolmua. Menehän nyt Sanni vaan välitunnille sukkasilteen. Tai Veetille, että ope ei nyt tauoltaan ehdi tulemaan paikkaamaan polveasi, jonka loukkasit kaatuessasi pihalla. Odota 20 minuuttia. Toivottavasti tällaisia opettajia ei ole paljon Suomessa.
Joo, näin koko Suomi toimii. Kirurgit lähtevät kesken leikkauksen omille teilleen, juristilla loppuu lakituvassa lause kesken, kun hän päättää pitää taukoa, päivähoidossa lapset ulkoilevat sukkasillaan, ensiavussa ei paikata loukkaantunutta ihmistä. Opettajat ovat ainoat, jotka tekevät hommat loppuun.
Työ kun työ on rankkaa ja (liian) kuormittavaa, jos joutuun intensiivisesti tekemään 6 tuntia putkeen ilman taukoja. Usein nämä, jotka valittavat opettajan työn helppoudesta, ovat juuri tehdastyöläisiä, joilla 8 tunnin työvuorossa "tehokasta" työaikaa, eli työaikaa, josta on tauot vähennetty, on korkeintaan 5 tuntia.
Anteeksi mitä ihmeen helvettiä just luin. Toivottavasti tää ihminen ei opeta mitään.
Tehdöastyöläisiä alkaa olla aika hemmetin vähän noin ylipäänsä. Olen 47-vuotias ja ollut kerran sellaisessa duunissa jossa oli esim. kahvitauko. Ihan sellainen että istuttiin kahvihuoneeseen juomaan sitä kahvia. Tämä tapahtui 90-luvun alussa. Niin, ja kaupassa olin kesätöissä. Siellä leimattiin kellokortti kahvitauoistakin ja kahvitauon pituus oli 12,5 minuuttia. puoli minuuttia oli varattu siihen leimaamiseen. 8 h vuorosta oli ruokatuntia 30 min ja kahvia 25 minuuttia. En tiedä miten tää opettaja saa tuosta viide tunnin päivän.
Monessa duunissa vähennetään työajasta 45 minuuttia riippumatta siitä pidätkö ruokatuntia vai et ja se pidentää työpäivääsi. Esim. siellä teollisuudessa työpäivä on 8 h 45 min, josta se ruokatunti on sun "omaa aikaasi" jota et todellakaan ehdi yleensä pitämään.
Opettajat täällä kirkkain silmin väittää että heillä on tauotta putkeen 6 h opetusta. Juu, ei ole. Lapset ovat välitunnilla ja hekin ovat ruokatunnilla sen 30 minuuttia ja kaikki opettajat ei todellakaan ole siellä valvomassa. Opettajilla ei todellakaan ole myöskään välituntivalvontaa joka ikinen välitunti joka päivä. Jos kerran niin helvetisti suunnitellaan kaikki illat ja viikonloput että viikkotyöaika nousee kuuteenkymmeneen tuntiin ihan jatkuvasti, niin eikös ne välkät ole silloin aikaa juoda kahvia?
Pääsääntöisesti opettajat kuvittelevat muiden duunin todella helpoksi, koska heillä ei ole vertailukohtaa.
Opettajat ovat kyllästyneet OAJ:n "edunvalvontaan". Tai no, varmaan OAJ jonkun etuja ajaa, mutta kenen?
Kapina alkaa levitä...
Tehkää vain pakolliset ja ottakaa työ työnä. Mahdollisimman nopeasti korjattavat kokeet jne. Semmonen turha tunnollisuus pois. Ei ne oppilaat siitä tyhmenny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Itse olen opiskellut lasten saannin jälkeen opettajaksi. Sitä ennen tein johtotehtäviä ravintola-alalla ja aiemmin siivosin laitoksia. Tämä on raskain työni, mutta tosiaalta elän myös ruuhkavuosia. En ollut edes 13 tunnin työvuoron jälkeen niin poikki kuin poikkeuksellisen kahdeksan tunnin opetuspäivän. Jatkuva läsnäolo on rankkaa, ainakin minulle.
Meidän koulussa tuntien jälkeen on siivousaikaa, sarjakuvakerhoja, kielikerhoja, taidekerhoja, musakerhoja, kokkikerhoja ja iltapäiväkerhoja. Ei päivittäin kaikissa luokissa (edes siivousta), mutta kolme kerhoa minunkin luokassani kokoontuu. Hiljaisina iltapäivinä voisin toki jäädä luokkaan, mutta silloin olisin samalla vahtimestarina. Meillä kun ei sellaista ylellisyyttä enää ole ja luokkani sijaitsee ovien vieressä eli houkuttaa koputtamaan, kun kerhonvetäjä, terveydenhoitaja, rehtori tai kuka nyt lieneekään vastaanottamassa tulijaa ei avaa ovea tarpeeksi nopeasti.
Omien lasteni koulussa iltapäiväkerho on joka ikinen päivä luokissa heti koulupäivän päätyttyä. Lapset tekevät siellä läksyt ja leikkivät.
Minun on vaikea ymmärtää, miksei olisi kaikille parasta, että tekisin työni virkeimmilläni ja keskittymiskyvyn ollessa parhaimmillaan. Voisitko kertoa? Itse toivoisin samaa myös muille aloille. Ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista, mutta siihen pitäisi pyrkiä, eikä suinkaan poistaa näitä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä jo/vielä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Itse olen opiskellut lasten saannin jälkeen opettajaksi. Sitä ennen tein johtotehtäviä ravintola-alalla ja aiemmin siivosin laitoksia. Tämä on raskain työni, mutta tosiaalta elän myös ruuhkavuosia. En ollut edes 13 tunnin työvuoron jälkeen niin poikki kuin poikkeuksellisen kahdeksan tunnin opetuspäivän. Jatkuva läsnäolo on rankkaa, ainakin minulle.
Meidän koulussa tuntien jälkeen on siivousaikaa, sarjakuvakerhoja, kielikerhoja, taidekerhoja, musakerhoja, kokkikerhoja ja iltapäiväkerhoja. Ei päivittäin kaikissa luokissa (edes siivousta), mutta kolme kerhoa minunkin luokassani kokoontuu. Hiljaisina iltapäivinä voisin toki jäädä luokkaan, mutta silloin olisin samalla vahtimestarina. Meillä kun ei sellaista ylellisyyttä enää ole ja luokkani sijaitsee ovien vieressä eli houkuttaa koputtamaan, kun kerhonvetäjä, terveydenhoitaja, rehtori tai kuka nyt lieneekään vastaanottamassa tulijaa ei avaa ovea tarpeeksi nopeasti.
Omien lasteni koulussa iltapäiväkerho on joka ikinen päivä luokissa heti koulupäivän päätyttyä. Lapset tekevät siellä läksyt ja leikkivät.
Minun on vaikea ymmärtää, miksei olisi kaikille parasta, että tekisin työni virkeimmilläni ja keskittymiskyvyn ollessa parhaimmillaan. Voisitko kertoa? Itse toivoisin samaa myös muille aloille. Ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista, mutta siihen pitäisi pyrkiä, eikä suinkaan poistaa näitä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä jo/vielä on.
Vähän ohis, mutta nauratti kun vein yhtä lapseni luokkaan liittyvää mappia toiselle vanhemmalle. Hän on opettaja. Yritettiin sopia sopivaa ajankohtaa, hän oli kuulemma joka päivä kotona klo 14 jälkeen ja lähti sitten klo 17 harrastamaan. Oli jotenkin todella hankalaa tajuta että minä olen töissä klo 16 saakka. Eilen sitten onnistui, kun hänellä oli siivouspäivä alkaen klo 12.30
Samainen opettaja oti muutama viikko sitten ekan luokan opettaakseen. Kun nää udet ekaluokkalaiset tulivat into piukeana kouluun, heillä oli sijainen ekan viikon, koska tää ope oli perheensä kanssa Kreetalla. Ei vissiin sit ehtinyt sen lyhyen lomansa aikana. No tästä kyllä vanhemmat valittivat ja kovaa. Joo, oli loppuviimein rehtorin moka myöntää tuo loma, mutta millainen ammattietiikka on ihmisellä jolle edes pälkähtää moinen päähän. Ja hän nimenomaan ITSE halusi luokkien 3.-6. jälkeen vaihteeksi alkuopetukseen. Tiedän tämän, koska vanhempi on lapseni harrastuskaverin äiti ja poikani kaverin pikkusisko oli tuolla ekaluokalla joka aloitti koulutaipaleensa sijaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Itse olen opiskellut lasten saannin jälkeen opettajaksi. Sitä ennen tein johtotehtäviä ravintola-alalla ja aiemmin siivosin laitoksia. Tämä on raskain työni, mutta tosiaalta elän myös ruuhkavuosia. En ollut edes 13 tunnin työvuoron jälkeen niin poikki kuin poikkeuksellisen kahdeksan tunnin opetuspäivän. Jatkuva läsnäolo on rankkaa, ainakin minulle.
Meidän koulussa tuntien jälkeen on siivousaikaa, sarjakuvakerhoja, kielikerhoja, taidekerhoja, musakerhoja, kokkikerhoja ja iltapäiväkerhoja. Ei päivittäin kaikissa luokissa (edes siivousta), mutta kolme kerhoa minunkin luokassani kokoontuu. Hiljaisina iltapäivinä voisin toki jäädä luokkaan, mutta silloin olisin samalla vahtimestarina. Meillä kun ei sellaista ylellisyyttä enää ole ja luokkani sijaitsee ovien vieressä eli houkuttaa koputtamaan, kun kerhonvetäjä, terveydenhoitaja, rehtori tai kuka nyt lieneekään vastaanottamassa tulijaa ei avaa ovea tarpeeksi nopeasti.
Omien lasteni koulussa iltapäiväkerho on joka ikinen päivä luokissa heti koulupäivän päätyttyä. Lapset tekevät siellä läksyt ja leikkivät.
Minun on vaikea ymmärtää, miksei olisi kaikille parasta, että tekisin työni virkeimmilläni ja keskittymiskyvyn ollessa parhaimmillaan. Voisitko kertoa? Itse toivoisin samaa myös muille aloille. Ymmärrän, ettei se aina ole mahdollista, mutta siihen pitäisi pyrkiä, eikä suinkaan poistaa näitä mahdollisuuksia sieltä, missä niitä jo/vielä on.
Vähän ohis, mutta nauratti kun vein yhtä lapseni luokkaan liittyvää mappia toiselle vanhemmalle. Hän on opettaja. Yritettiin sopia sopivaa ajankohtaa, hän oli kuulemma joka päivä kotona klo 14 jälkeen ja lähti sitten klo 17 harrastamaan. Oli jotenkin todella hankalaa tajuta että minä olen töissä klo 16 saakka. Eilen sitten onnistui, kun hänellä oli siivouspäivä alkaen klo 12.30
Samainen opettaja oti muutama viikko sitten ekan luokan opettaakseen. Kun nää udet ekaluokkalaiset tulivat into piukeana kouluun, heillä oli sijainen ekan viikon, koska tää ope oli perheensä kanssa Kreetalla. Ei vissiin sit ehtinyt sen lyhyen lomansa aikana. No tästä kyllä vanhemmat valittivat ja kovaa. Joo, oli loppuviimein rehtorin moka myöntää tuo loma, mutta millainen ammattietiikka on ihmisellä jolle edes pälkähtää moinen päähän. Ja hän nimenomaan ITSE halusi luokkien 3.-6. jälkeen vaihteeksi alkuopetukseen. Tiedän tämän, koska vanhempi on lapseni harrastuskaverin äiti ja poikani kaverin pikkusisko oli tuolla ekaluokalla joka aloitti koulutaipaleensa sijaisen kanssa.
"Muutama VUOSI sitten, ei toki muutama viikko sitten..."
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Ennen opettajakoulutukseen hakemista työskentelin 4 vuotta teollisuudessa kolmivuorotyössä, 3 vuotta toimistoapulaisena ja vuoden verran siivoojana (kyllä luitte oikein, työsopimuksessani luki siivooja). Jos näitä kolmea ja opettajan työtä vertaan työn kuormittavuuden osalta, niin toimistossa pääsi kaikkein helpoimmalla ja toiseksi helpointa oli tehdastyössä. Siivoojan työssä rasitti eniten jatkuva huono palaute, kun mitoituksen olivat aivan päin hel*ettiä. Henkisesti on opettajan työ ollut kuormittavinta ja ainoa työ, joka tulee myös öisin uniin. Itse olen opettanut 0-3 -luokkalaisia ja tässä ikäluokassa työpäivän aikana ei taukoa pidetä. Yleensä, jos oppilaat tulevat klo 8.00 kouluun, niin ensimmäinen hetki tuon jälkeen, kun pääsee hengähtämään on usein iltapäivällä kahden jälkeen. Toki voisin sanoa 7 vuotiaalle Sannille, että kuule ope on nyt tauolla, eikä auta avaamaan kenkiesi umpisolmua. Menehän nyt Sanni vaan välitunnille sukkasilteen. Tai Veetille, että ope ei nyt tauoltaan ehdi tulemaan paikkaamaan polveasi, jonka loukkasit kaatuessasi pihalla. Odota 20 minuuttia. Toivottavasti tällaisia opettajia ei ole paljon Suomessa.
Joo, näin koko Suomi toimii. Kirurgit lähtevät kesken leikkauksen omille teilleen, juristilla loppuu lakituvassa lause kesken, kun hän päättää pitää taukoa, päivähoidossa lapset ulkoilevat sukkasillaan, ensiavussa ei paikata loukkaantunutta ihmistä. Opettajat ovat ainoat, jotka tekevät hommat loppuun.
Työ kun työ on rankkaa ja (liian) kuormittavaa, jos joutuun intensiivisesti tekemään 6 tuntia putkeen ilman taukoja. Usein nämä, jotka valittavat opettajan työn helppoudesta, ovat juuri tehdastyöläisiä, joilla 8 tunnin työvuorossa "tehokasta" työaikaa, eli työaikaa, josta on tauot vähennetty, on korkeintaan 5 tuntia.
Anteeksi mitä ihmeen helvettiä just luin. Toivottavasti tää ihminen ei opeta mitään.
Tehdöastyöläisiä alkaa olla aika hemmetin vähän noin ylipäänsä. Olen 47-vuotias ja ollut kerran sellaisessa duunissa jossa oli esim. kahvitauko. Ihan sellainen että istuttiin kahvihuoneeseen juomaan sitä kahvia. Tämä tapahtui 90-luvun alussa. Niin, ja kaupassa olin kesätöissä. Siellä leimattiin kellokortti kahvitauoistakin ja kahvitauon pituus oli 12,5 minuuttia. puoli minuuttia oli varattu siihen leimaamiseen. 8 h vuorosta oli ruokatuntia 30 min ja kahvia 25 minuuttia. En tiedä miten tää opettaja saa tuosta viide tunnin päivän.
Monessa duunissa vähennetään työajasta 45 minuuttia riippumatta siitä pidätkö ruokatuntia vai et ja se pidentää työpäivääsi. Esim. siellä teollisuudessa työpäivä on 8 h 45 min, josta se ruokatunti on sun "omaa aikaasi" jota et todellakaan ehdi yleensä pitämään.
Opettajat täällä kirkkain silmin väittää että heillä on tauotta putkeen 6 h opetusta. Juu, ei ole. Lapset ovat välitunnilla ja hekin ovat ruokatunnilla sen 30 minuuttia ja kaikki opettajat ei todellakaan ole siellä valvomassa. Opettajilla ei todellakaan ole myöskään välituntivalvontaa joka ikinen välitunti joka päivä. Jos kerran niin helvetisti suunnitellaan kaikki illat ja viikonloput että viikkotyöaika nousee kuuteenkymmeneen tuntiin ihan jatkuvasti, niin eikös ne välkät ole silloin aikaa juoda kahvia?
Pääsääntöisesti opettajat kuvittelevat muiden duunin todella helpoksi, koska heillä ei ole vertailukohtaa.
Aioin juuri kirjoittaa saman asian. Oli todella halventaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olen yläkoulun opettaja ja tunnustan, etten ole viime viikkoina tehnyt lähellekkään 8 tunnin työpäiviä. Olen pitänyt työpäivät niin lyhyenä kuin mahdollista, sillä olo on kuormittunut, jähmeä ja kamala. Pelkään, että sairastun psyykkisesti.
En osaa sanoa tarkkaan, mistä tämä johtuu. Rakastan työtäni ja pidän oppilaistani kovasti. Luulen kuitenkin, että työ on emotionaalisesti hyvin kuormittavaa verrattuna aikuisten kanssa tehtävään toimistotyöhön.
Kannan paljon vastuuta murrosikäisten oppilaitteni hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tiedän, että minun merkitykseni heidän elämässään on suuri. Hoidan käytännössä kuraattorin hommia töiden ohella, sillä kuraattorin ja psykologin palvelut on pitkälle varattuja. Selvittelen vaikeita tilanteita ja kuvioita. Samalla yritän olla innostava ja kaikkia kannustava.
Varsinkin väsyneenä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos tunti meneekin huonosti. Koen loukkaavana, jos minua ei kuunnella, hermostumiselleni hihitellään tai joku sanoo ikävästi minusta tai opetuksestani.
Lisäksi jatkuva melu vie voimia ja energiaa.Tämä työ vaatii äärettömän pitkää pinnaa, huumoria, pitkälle kehittyneitä tunnetaitoja ja rakkautta. 6 opetustunnin jäljiltä olen aivan tyhjiin imetty. Vastaavasti hyvänä päivänä päivän jälkeen saattaa olla aivan ylikierroksilla ja silloin on vaikea rauhoittaa mielensä.
Nyt olen sitten kadehditulla hiihtolomalla. Toisin sanoen minulla on energiaa ja aikaa tehdä se työ, jonka jätin tekemättä viime viikkoina, kun lähdin aikaisin kotiin.
Erinomainen kirjoitus. Tämä opettajuuden henkinen rankkuus ei ulospäin usein aukene.
Myös eri opettajat kokevat lasten ja nuorten kanssa olemisen hyvin erilaisena, eikä osa kuormitu edes haistatteluja kuunnellessaan, ja jättävät lapset tunteineen oman onnensa nojaan.
Itse olen herkkä, ja haluaisin tehdä opetustyötä positiivisen läsnäolon, keskustelemisen ja välittämisen hengessä. Tämä vie voimia tosi paljon erityisesti murrosiän ylittäneiden kanssa.
Paine käyttää jatkuvasti uusia opetustyylejä ja toiminnallisuutta luo tilanteita, että aina joku oppilas on tyytymätön juuri siihen toimintaan. Avustajia ei ole, vaikka luokkaan on integroitu kaksi autismidiagnoosilla olevaa, yksi ADHD, jolla ei lääkitystä, yksi vaikeasti lukihäiriöinen ja yksi vieraskielinen. Tämän lisäksi 22 oppilasta.
Otan oppilaiden murheet ja vaikeat tilanteet itseeni ja herään yöllä murehtimaan oppilaiden ongelmia. Saatan olla hereillä klo 2-5 kun mietin seuraavan päivän kokousta tai jonkin yksittäisen oppilaan asioiden tilaa. Seuraavan päivän olen väsynyt ja se näkyy kyllä lapsille opettajan alempana läsnäolona.
Suorituspaineet alkavat olla luonnottomat, ja noin vaativassa ryhmässä opettajan pitää koko ajan jättää jotain tekemättä. Tämä taas harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olen yläkoulun opettaja ja tunnustan, etten ole viime viikkoina tehnyt lähellekkään 8 tunnin työpäiviä. Olen pitänyt työpäivät niin lyhyenä kuin mahdollista, sillä olo on kuormittunut, jähmeä ja kamala. Pelkään, että sairastun psyykkisesti.
En osaa sanoa tarkkaan, mistä tämä johtuu. Rakastan työtäni ja pidän oppilaistani kovasti. Luulen kuitenkin, että työ on emotionaalisesti hyvin kuormittavaa verrattuna aikuisten kanssa tehtävään toimistotyöhön.
Kannan paljon vastuuta murrosikäisten oppilaitteni hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tiedän, että minun merkitykseni heidän elämässään on suuri. Hoidan käytännössä kuraattorin hommia töiden ohella, sillä kuraattorin ja psykologin palvelut on pitkälle varattuja. Selvittelen vaikeita tilanteita ja kuvioita. Samalla yritän olla innostava ja kaikkia kannustava.
Varsinkin väsyneenä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos tunti meneekin huonosti. Koen loukkaavana, jos minua ei kuunnella, hermostumiselleni hihitellään tai joku sanoo ikävästi minusta tai opetuksestani.
Lisäksi jatkuva melu vie voimia ja energiaa.Tämä työ vaatii äärettömän pitkää pinnaa, huumoria, pitkälle kehittyneitä tunnetaitoja ja rakkautta. 6 opetustunnin jäljiltä olen aivan tyhjiin imetty. Vastaavasti hyvänä päivänä päivän jälkeen saattaa olla aivan ylikierroksilla ja silloin on vaikea rauhoittaa mielensä.
Nyt olen sitten kadehditulla hiihtolomalla. Toisin sanoen minulla on energiaa ja aikaa tehdä se työ, jonka jätin tekemättä viime viikkoina, kun lähdin aikaisin kotiin.
Erinomainen kirjoitus. Tämä opettajuuden henkinen rankkuus ei ulospäin usein aukene.
Myös eri opettajat kokevat lasten ja nuorten kanssa olemisen hyvin erilaisena, eikä osa kuormitu edes haistatteluja kuunnellessaan, ja jättävät lapset tunteineen oman onnensa nojaan.
Itse olen herkkä, ja haluaisin tehdä opetustyötä positiivisen läsnäolon, keskustelemisen ja välittämisen hengessä. Tämä vie voimia tosi paljon erityisesti murrosiän ylittäneiden kanssa.
Paine käyttää jatkuvasti uusia opetustyylejä ja toiminnallisuutta luo tilanteita, että aina joku oppilas on tyytymätön juuri siihen toimintaan. Avustajia ei ole, vaikka luokkaan on integroitu kaksi autismidiagnoosilla olevaa, yksi ADHD, jolla ei lääkitystä, yksi vaikeasti lukihäiriöinen ja yksi vieraskielinen. Tämän lisäksi 22 oppilasta.
Otan oppilaiden murheet ja vaikeat tilanteet itseeni ja herään yöllä murehtimaan oppilaiden ongelmia. Saatan olla hereillä klo 2-5 kun mietin seuraavan päivän kokousta tai jonkin yksittäisen oppilaan asioiden tilaa. Seuraavan päivän olen väsynyt ja se näkyy kyllä lapsille opettajan alempana läsnäolona.
Suorituspaineet alkavat olla luonnottomat, ja noin vaativassa ryhmässä opettajan pitää koko ajan jättää jotain tekemättä. Tämä taas harmittaa.
Vaihda alaa, niin muutkin työhönsä kyllästyneet tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitäiskö ne kokeiden korjaukset, valmistelut ja muut ns. lisätyöt tehdä koululla ja seurata työajanseurannalla, niin kuin muillakin työtätekevillä? Tulisi reilu lopputulos. Ahkerat saisi lisää liksaa, laiskoilta vähennettäisiin.
Kouluilla ei pääsääntöisesti ole tiloja tällaiseen työskentelyyn. Harvalla koululla on työhuoneet tai edes työpöydät opettajille.
Jokaikisessä alakoulussa jossa olen istunut ensin lapsena ja sitten kolmen lapsen vanhempana opettajalla on ollut luokassaan paitsi pöytä, myös tietokone.
Joissain luokissa on iltakäyttöä. esim. soitto-opetusta, mutta ei yhdessäkään alkaen klo 14 jolloin alakoululaisten osalta suurimmalla osalla opetus päättyy.
Opettajat on täysin normaalista työelämästä vieraantunut porukka ja kokevat siksi työnsä äärimmäisen rankaksi.
Ennen opettajakoulutukseen hakemista työskentelin 4 vuotta teollisuudessa kolmivuorotyössä, 3 vuotta toimistoapulaisena ja vuoden verran siivoojana (kyllä luitte oikein, työsopimuksessani luki siivooja). Jos näitä kolmea ja opettajan työtä vertaan työn kuormittavuuden osalta, niin toimistossa pääsi kaikkein helpoimmalla ja toiseksi helpointa oli tehdastyössä. Siivoojan työssä rasitti eniten jatkuva huono palaute, kun mitoituksen olivat aivan päin hel*ettiä. Henkisesti on opettajan työ ollut kuormittavinta ja ainoa työ, joka tulee myös öisin uniin. Itse olen opettanut 0-3 -luokkalaisia ja tässä ikäluokassa työpäivän aikana ei taukoa pidetä. Yleensä, jos oppilaat tulevat klo 8.00 kouluun, niin ensimmäinen hetki tuon jälkeen, kun pääsee hengähtämään on usein iltapäivällä kahden jälkeen. Toki voisin sanoa 7 vuotiaalle Sannille, että kuule ope on nyt tauolla, eikä auta avaamaan kenkiesi umpisolmua. Menehän nyt Sanni vaan välitunnille sukkasilteen. Tai Veetille, että ope ei nyt tauoltaan ehdi tulemaan paikkaamaan polveasi, jonka loukkasit kaatuessasi pihalla. Odota 20 minuuttia. Toivottavasti tällaisia opettajia ei ole paljon Suomessa.
Joo, näin koko Suomi toimii. Kirurgit lähtevät kesken leikkauksen omille teilleen, juristilla loppuu lakituvassa lause kesken, kun hän päättää pitää taukoa, päivähoidossa lapset ulkoilevat sukkasillaan, ensiavussa ei paikata loukkaantunutta ihmistä. Opettajat ovat ainoat, jotka tekevät hommat loppuun.
Työ kun työ on rankkaa ja (liian) kuormittavaa, jos joutuun intensiivisesti tekemään 6 tuntia putkeen ilman taukoja. Usein nämä, jotka valittavat opettajan työn helppoudesta, ovat juuri tehdastyöläisiä, joilla 8 tunnin työvuorossa "tehokasta" työaikaa, eli työaikaa, josta on tauot vähennetty, on korkeintaan 5 tuntia.
Anteeksi mitä ihmeen helvettiä just luin. Toivottavasti tää ihminen ei opeta mitään.
Tehdöastyöläisiä alkaa olla aika hemmetin vähän noin ylipäänsä. Olen 47-vuotias ja ollut kerran sellaisessa duunissa jossa oli esim. kahvitauko. Ihan sellainen että istuttiin kahvihuoneeseen juomaan sitä kahvia. Tämä tapahtui 90-luvun alussa. Niin, ja kaupassa olin kesätöissä. Siellä leimattiin kellokortti kahvitauoistakin ja kahvitauon pituus oli 12,5 minuuttia. puoli minuuttia oli varattu siihen leimaamiseen. 8 h vuorosta oli ruokatuntia 30 min ja kahvia 25 minuuttia. En tiedä miten tää opettaja saa tuosta viide tunnin päivän.
Monessa duunissa vähennetään työajasta 45 minuuttia riippumatta siitä pidätkö ruokatuntia vai et ja se pidentää työpäivääsi. Esim. siellä teollisuudessa työpäivä on 8 h 45 min, josta se ruokatunti on sun "omaa aikaasi" jota et todellakaan ehdi yleensä pitämään.
Opettajat täällä kirkkain silmin väittää että heillä on tauotta putkeen 6 h opetusta. Juu, ei ole. Lapset ovat välitunnilla ja hekin ovat ruokatunnilla sen 30 minuuttia ja kaikki opettajat ei todellakaan ole siellä valvomassa. Opettajilla ei todellakaan ole myöskään välituntivalvontaa joka ikinen välitunti joka päivä. Jos kerran niin helvetisti suunnitellaan kaikki illat ja viikonloput että viikkotyöaika nousee kuuteenkymmeneen tuntiin ihan jatkuvasti, niin eikös ne välkät ole silloin aikaa juoda kahvia?
Pääsääntöisesti opettajat kuvittelevat muiden duunin todella helpoksi, koska heillä ei ole vertailukohtaa.
Lukokanpettajilla ei ole ruokatuntia päivän aikana eikä muitakaan taukoja. Valvot oppilaiden ruokailun ja syöt samalla jos ehdit. Oppilalla on välitunti, ei opettajilla. Opeilla ei ole virallista ruokataukoa tai muitakaan taukoja päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi tämä keskustelu on näin negatiivista ja miksi opettajia haukutaan.
Opettajana pelkään että vuosityöajassa ei mitoiteta tarpeeksi aikaa suunnittelulle ja arvioinnille. Minulla ei ole oppikirjoja ja teen
tuntimateriaalit itse, testaan vapaa-ajalla erilaisia sovelluksia ja vertailen mitkä toimivat parhaiten, ja teen niistä ohjeita. Vertaan tuntien sisältöjä opsiin, ja rakennan asteittain vaikeutuvia isoja oppimiskokonaisuuksia. Kehitän työtäni koko ajan. Kolmiportaiseen tukeen ym menee paljon aikaa, ja oppilaita on paljon, ja jokaisesta pitää antaa jatkuvaa palautetta joka on perusteltavissa oltavaa ja reilua. Lisäksi kodin ja koulun välinen viestintä.Oppilaat saattavat olla tosi hankalia ja hälyisiä, osa kierii tunnilla lattioilla ja kerään heitä takaisin paikoilleen, osa puhuu omiaan ohjeiden päälle eikä kuuntele, kun laitat käytävään rauhoittumaan niin teini karkaa sieltä tms. Tunnin lankojen pito on intensiivistä. Huumorintajua ja lehmän hermot on oltava. Oppilaille on oltava reilu, ja rakennettava hyvää ihmissuhdetta heihin. Joskus olen tunnin jälkeen tosi väsynyt, sellanen aivojen kohina vaan.
Välitunnit menevät valvonnoissa, luokan uudelleen organisoinnissa seuraavalle tunnille, wilmamerkinnät jäävät usein päivän loppuun (jolloin kaikkea ei harmillisesti enää muista). Homma on urakkatyötä. Kouluavustajat näkevät vain murto-osan työstä. Ostan myös välillä itse kaupasta tavaraa omalla rahalla tunneille, ja kunta maksaa sen sitten takaisin. Muuten ok,mutta jos oppilaita on vaikka 80 luokka-asteella, niin summa kipuaa nopeasti. Onneksi näitä ei ole usein.
Mieheni on tehdastyössä, hänellä on lyhyemmät työpäivät ja parempi palkka. Käytännössä tässä hommassa tehdään se kadehdittu kesäloma sisään vuoden aikana, urakkana. 9kkpalkka on jaettu 12. Nykyinen systeemi on ihan ok. Miksei vuosityöaikakin, jos suunnittelu ja arviointiaika on riittäväksi mitoitettu. Teen mieluummin suunnittelua kotona, jossa on hiljaista. Opehuoneessa on kaksi konetta. Luokka ei välttämättä ole oma, eli tunnin jälkeen sinne ei edes voi aina jäädä.
Pikemminkin opettajat haukkuvat muut alat. Miksi teette noin ylivoimaisen raskasta työtä? Kaikilla muilla aloillahan pääsee helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaajana kannatan opettajille kokonaistyöaikaa. Sillä tavalla nekin opettajat jotka teettävät ohjaajilla kaikki työnsä, valmisteluista kuvistöiden ripustamiseen joutuisivat itse tekemään duuninsa.
Onneksi rehtorit alkavat oikeasti kohdentamaan ohjaajaresurssit sinne minne ne kuuluvat. Oppilaiden auttamiseen, eikä opettajan pikku palvelijoiksi.Mitä valmistelua kouluavustajat muka tekee? 😂
Jos tunnilla ei ole esim paikalla se haastava oppilas jonka avustamisessa avustajaa pääasiassa tarvittu, miksi avustajan pitäis saada vaan näpertää puhelintaan luokan perällä eikä voisi esim pistää niitä kuvistöitä seinälle?
Hyvät avustajat ovat niin harvinaisia kultakimpaleita, että jos teillä sellainen on luokassa joskus ollut, älkää päästäkö karkuun! Tätä toista sorttia, jolle ei koskaan kuulu mikään homma (paitsi opettajan kadehtiminen), kyllä riittää...
Ammattimme ja tutkintonimikkeemme on nykyään koulunkäynninohjaaja. Ei kouluavustaja...
Kyseisen kaltaiset opettajat teettävät mielellään esim. läksyjen tarkastukset, materiaalivalmistelut, kokeiden tarkastukset, kopioinnit ym. ohjaajilla. Sen sijaan, että ohjaaja käyttäisi työaikaansa oppilaan vieressä, häntä auttaen.
Pienryhmässä ei todellakaan ole aikaa räplätä puhelinta.
Mutta kun se olisi niin mukavaa opettajan pyyhältää tuntien päätyttyä kotiin ja jättää ohjaaja tekemään nämä ”juoksevat” kouluarkeen kuuluvat asiat pikku apulaisellaan. Rehtorit tosin alkavat olemaan, pahalaiset, eri mieltä ohjaajan työajan käytöstä. Ei annakaan kahta tuntia päivässä opettajalle apulaista tekemään opettajan töitä. Sitten valitetaan kaikille jotka jaksavat kuulla suuresta vääryydestä.Kokonaistyöaika toisi tähän selvät säännöt. 8-16 koululla töitä tehden. Heinäkuu kesälomaksi. Ei tarvitsisi odotella lukujärjestyksiä viikkoa paria koulun aloituksen jälkeen.
Tutkimusten mukaan avustajan käyttö heikon oppilaan opetuksessa heikentää oppimistuloksia. Eiköhän se ole parasta, että opettaja opettaa ja sinä teet niitä avustavia tehtäviä.
Ihan joka alalla toimitaan niin, että jos on avustavaa, vähemmän koulutettua henkilöstöä, he tekevät kopioinnit yms. jotta koulutetumpi henkilökunta voi keskittyä oleelliseen. Muilla aloilla akateemisesti koulutetuilla on esimerkiksi assistentti tai sihteeri sitä varten. Sairaaloissa lääkäri diagnosoi ja määrää lääkkeet, hoitaja antaa ne ja hoitaa potilasta, laitoshuoltaja siivoaa jne.
Valitettavasti opettaja joutuu useimmiten käyttämään työaikaa siivoamiseen, tavaroiden siirtelyyn, töiden ripusteluun, kopiointiin ynnä muuhun, mihin pystyisi ihan hyvin täysin kouluttamatonkin. Ei ole järkevää eikä tehokasta, että opettaja tekee kaiken. Millään muulla akateemisella alalla sellaista ei todellakaan edes odotettaisi.
Juuri tuollaisten itseään muita parempina pitävien takia inhoan assistentin työtäni. Sinä et muuten tiedä, miten koulutettuja assaritkin voivat olla. Eli siihen älä kommentoi.
Just tuolla tavalla alentuvasti minuunkin moni suhtautuu työpaikalla. Emme ole alempiarvoisia. Tiedoksi vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua sitten joku kirjoitti, että opettajavanhempansa tekivät töitä usein klo 9-13 eli 20 h viikossa. Tämä on aika vääristellyn kuuloista, sillä itselläni alakoulun opena on pelkkiä opetustunteja jo 26. Ilman sen tarkempaa suunnitteluakaan valmisteluun kyllä kuluu aikaa. Puhumattakaan arvioinnista, wilmasta, virallisista papereista, riitojen selvittelystä, oppilaskuntatoiminnn ohjaamisesta, välituntivalvonnoista, yhteissuunnittelutunneista ja juoksevista asioista. Noiden ansiosta viikkotyöaika kasvaa aika paljon korkeammaksi kuin pelkkä opetustuntien määrä.
Avaa nyt vielä nuo juoksevat asiat. Emme me muuten ymmärrä opettajien hirveän rankkoja työviikkoja.
Esimerkkejä juoksevista asioista, joita olen viimeisen viikon aikana työpaikalla tehnyt: oppilaan puhelimen etsiminen, useamman oppilaan mustien toppahousujen etsiminen, saumurin korjaaminen, käsityötunnille tarvittavien välineiden haku ja osto (omalla rahalla) keskustan kangaskaupasta, laskutusohjelmaan kangasostojen kirjaaminen (kuittien skannaaminen), retkipäiväeväiden tilaaminen ruokatilausohjelmalla ja tilauksen läpimenon varmentaminen käymällä keittiössä henkilön kanssa keskustelu tilauksesta, luokan myyjäisten valmisteluun liittyvät asiat esim. karkkitilaukset, työnjako vanhemmille ja oppilaille, tapahtumatiedottaminen, arpajaisasiat. Tämän lisäksi olen ollut auttamassa työkaveria yhden opetusohjelman käyttöönotossa, huolehtinut että luokan piano on tullut viritettyä ja tilannut lähikirjastoon koko luokalle samanlaiset lastenromaanit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Olen yläkoulun opettaja ja tunnustan, etten ole viime viikkoina tehnyt lähellekkään 8 tunnin työpäiviä. Olen pitänyt työpäivät niin lyhyenä kuin mahdollista, sillä olo on kuormittunut, jähmeä ja kamala. Pelkään, että sairastun psyykkisesti.
En osaa sanoa tarkkaan, mistä tämä johtuu. Rakastan työtäni ja pidän oppilaistani kovasti. Luulen kuitenkin, että työ on emotionaalisesti hyvin kuormittavaa verrattuna aikuisten kanssa tehtävään toimistotyöhön.
Kannan paljon vastuuta murrosikäisten oppilaitteni hyvinvoinnista ja oppimisesta. Tiedän, että minun merkitykseni heidän elämässään on suuri. Hoidan käytännössä kuraattorin hommia töiden ohella, sillä kuraattorin ja psykologin palvelut on pitkälle varattuja. Selvittelen vaikeita tilanteita ja kuvioita. Samalla yritän olla innostava ja kaikkia kannustava.
Varsinkin väsyneenä on vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, jos tunti meneekin huonosti. Koen loukkaavana, jos minua ei kuunnella, hermostumiselleni hihitellään tai joku sanoo ikävästi minusta tai opetuksestani.
Lisäksi jatkuva melu vie voimia ja energiaa.Tämä työ vaatii äärettömän pitkää pinnaa, huumoria, pitkälle kehittyneitä tunnetaitoja ja rakkautta. 6 opetustunnin jäljiltä olen aivan tyhjiin imetty. Vastaavasti hyvänä päivänä päivän jälkeen saattaa olla aivan ylikierroksilla ja silloin on vaikea rauhoittaa mielensä.
Nyt olen sitten kadehditulla hiihtolomalla. Toisin sanoen minulla on energiaa ja aikaa tehdä se työ, jonka jätin tekemättä viime viikkoina, kun lähdin aikaisin kotiin.
Erinomainen kirjoitus. Tämä opettajuuden henkinen rankkuus ei ulospäin usein aukene.
Myös eri opettajat kokevat lasten ja nuorten kanssa olemisen hyvin erilaisena, eikä osa kuormitu edes haistatteluja kuunnellessaan, ja jättävät lapset tunteineen oman onnensa nojaan.
Itse olen herkkä, ja haluaisin tehdä opetustyötä positiivisen läsnäolon, keskustelemisen ja välittämisen hengessä. Tämä vie voimia tosi paljon erityisesti murrosiän ylittäneiden kanssa.
Paine käyttää jatkuvasti uusia opetustyylejä ja toiminnallisuutta luo tilanteita, että aina joku oppilas on tyytymätön juuri siihen toimintaan. Avustajia ei ole, vaikka luokkaan on integroitu kaksi autismidiagnoosilla olevaa, yksi ADHD, jolla ei lääkitystä, yksi vaikeasti lukihäiriöinen ja yksi vieraskielinen. Tämän lisäksi 22 oppilasta.
Otan oppilaiden murheet ja vaikeat tilanteet itseeni ja herään yöllä murehtimaan oppilaiden ongelmia. Saatan olla hereillä klo 2-5 kun mietin seuraavan päivän kokousta tai jonkin yksittäisen oppilaan asioiden tilaa. Seuraavan päivän olen väsynyt ja se näkyy kyllä lapsille opettajan alempana läsnäolona.
Suorituspaineet alkavat olla luonnottomat, ja noin vaativassa ryhmässä opettajan pitää koko ajan jättää jotain tekemättä. Tämä taas harmittaa.
Vaihda alaa, niin muutkin työhönsä kyllästyneet tekevät.
Mistä kuvittelet että olen työhöni kyllästynyt? Täysin päinvastoin. Työ on äärimmäisen rankkaa mutta olen silti loistava opettaja ja minulla on väsyneenäkin annettavaa oppilaille.
Se, että hyvät välittävät opettajat lähtisivät pois opetustyöstä olisi todella huono asia Suomen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ihme ruikutusta opettajilta. Kokonaistyöaika paljastaisi vain sen, kuinka laiskoja opettajat oikeasti ovat. Pitäisi laittaa kova ukaasi, eli joko otatte vastaan kokonaistyöajan tai palkasta leikattaisiin puolet pois. Siinähän sitten työskentelisivät 2000 euron kuukausipalkalla.
Anteeksi nyt vain, mutta olen yläkoulun ope ja mulla on opetusvelvollisuuden verran oppitunteja viikossa. Se tarkoittaa 40 tunnin työviikkoa. Palkkaa kolahtaa tilille pienen erityiskorvauksen (koulun johtoryhmänjäsen eli reksin sijainen ym.) kanssa 2100 e kuussa.
Muistetaan, että puhutaan vta:sta( vuosityöajasta ei kokonaistyöajasta. Näillä selkeä ero.