Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kielenopettajamies yläkoulussa. Opetusvelvollisuus 20 tuntia viikossa, nyt minulla on 21. ja luokanvalvojuus 1,4 tuntia. Yhtenä päivänä viikossa syksyn ajan minulla on vain yksi opetustunti, 11-11.45. Minun ei tarvitse tuona päivänä olla koululla muuten kuin tuon yhden tunnin. Muina päivinä toki sitten enemmän.
En oikein usko, että onnistuisi vuosityöajassa. Olisinhan minä hölmö, jos haluaisin luopua tällaisesta.
Viikossa minulla on kolme hyppytuntia, joiden aikana ehdin suunnittelemaan viikon tunnit. Kotona vain korjaushommia, jos sattuu olemaan.
Olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Palkan ei tarvitsisi nousta vuosittain kuin sen, minkä verran inflaatio on. Olen itse hommani valinnut enkä valita. Bruttopalkkani on siinä 3500 e/kk kieppeillä.
Sulla ilmeisen helppo valvontaluokka, jos ei tuota työtä paria tuntia viikoss enempää🙄 Ja ilmeisesti teidän koulussa laistetaan yhteissuunnittelusta, kikystä, oppimissuunnitelmista jne
Samaa ajattelin noista ns. lisävelvoitteista. Olen myös ollut töissä yläkoulussa, jossa määrätyt miesopettaja, sorry, eivät koskaa osallistuneet muihin yhteispalavereihin kuin opekokouksiin. Rehtorikaan ei mahtanut mitään. En tiedä, mitä ne naiset tekevät liikaa tai väärin tai eivät osaa, koska miesten autot on kyllä startanneet jo tuntikausia ennen parkkipaikalta kuin naisten. Tämä vaikuttaa stereotypiseltä yleistykseltä, mutta perustuu myös vankkaan empiriaan eri kouluista.
Minullakin on se kokemus, muutamasta koulusta, että naiset tekevät kaiken sen työn, mistä ei erikseen makseta. Tietyt miehet pitävät vain oppitunnit. Ja naiset järjestävät joulujuhlat, kevätjuhlat, teemapäivät, kaiken koulun kehitystyön jne. Ja jos mies kerran joskus jotain järjestää, häntä tulee palvoa suurena sankarina, eikä häntä voi pyytää tekemään edes jotain normaalia pikkujuttuja, kun hänellä on niin paljon töitä!
Naisopettajissa on superahkeria tapauksia, mies on ahkera korkeintaan jossain, joka on hänen oma juttunsa, josta saa erillisen palkan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kielenopettajamies yläkoulussa. Opetusvelvollisuus 20 tuntia viikossa, nyt minulla on 21. ja luokanvalvojuus 1,4 tuntia. Yhtenä päivänä viikossa syksyn ajan minulla on vain yksi opetustunti, 11-11.45. Minun ei tarvitse tuona päivänä olla koululla muuten kuin tuon yhden tunnin. Muina päivinä toki sitten enemmän.
En oikein usko, että onnistuisi vuosityöajassa. Olisinhan minä hölmö, jos haluaisin luopua tällaisesta.
Viikossa minulla on kolme hyppytuntia, joiden aikana ehdin suunnittelemaan viikon tunnit. Kotona vain korjaushommia, jos sattuu olemaan.
Olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Palkan ei tarvitsisi nousta vuosittain kuin sen, minkä verran inflaatio on. Olen itse hommani valinnut enkä valita. Bruttopalkkani on siinä 3500 e/kk kieppeillä.
Sulla ilmeisen helppo valvontaluokka, jos ei tuota työtä paria tuntia viikoss enempää🙄 Ja ilmeisesti teidän koulussa laistetaan yhteissuunnittelusta, kikystä, oppimissuunnitelmista jne
Samaa ajattelin noista ns. lisävelvoitteista. Olen myös ollut töissä yläkoulussa, jossa määrätyt miesopettaja, sorry, eivät koskaa osallistuneet muihin yhteispalavereihin kuin opekokouksiin. Rehtorikaan ei mahtanut mitään. En tiedä, mitä ne naiset tekevät liikaa tai väärin tai eivät osaa, koska miesten autot on kyllä startanneet jo tuntikausia ennen parkkipaikalta kuin naisten. Tämä vaikuttaa stereotypiseltä yleistykseltä, mutta perustuu myös vankkaan empiriaan eri kouluista.
Minullakin on se kokemus, muutamasta koulusta, että naiset tekevät kaiken sen työn, mistä ei erikseen makseta. Tietyt miehet pitävät vain oppitunnit. Ja naiset järjestävät joulujuhlat, kevätjuhlat, teemapäivät, kaiken koulun kehitystyön jne. Ja jos mies kerran joskus jotain järjestää, häntä tulee palvoa suurena sankarina, eikä häntä voi pyytää tekemään edes jotain normaalia pikkujuttuja, kun hänellä on niin paljon töitä!
Naisopettajissa on superahkeria tapauksia, mies on ahkera korkeintaan jossain, joka on hänen oma juttunsa, josta saa erillisen palkan.
Tässä juuri on se opettajien ongelma. Älkää järjestäkö mitään, jos siitä ei makseta. Juhlat ja teemapäivät kuuluvat näihin.
Samaa ajattelin noista ns. lisävelvoitteista. Olen myös ollut töissä yläkoulussa, jossa määrätyt miesopettaja, sorry, eivät koskaa osallistuneet muihin yhteispalavereihin kuin opekokouksiin. Rehtorikaan ei mahtanut mitään. En tiedä, mitä ne naiset tekevät liikaa tai väärin tai eivät osaa, koska miesten autot on kyllä startanneet jo tuntikausia ennen parkkipaikalta kuin naisten. Tämä vaikuttaa stereotypiseltä yleistykseltä, mutta perustuu myös vankkaan empiriaan eri kouluista.
No niinpä. Mutta kenetköhön ne naisopettajat aina hakee apuun, kun jossain on kaksi tai useampi veijari nyrkkihippasilla - miehen. Varsinkin vanhempien naisopettajien käyttäytyminen nuorempia ja ylipäänsä miesopettajia kohtaan on - niin alentavaa, että hämmästyttää millaista on luokassa? ”Menes poika jakemaan vihkoja ka vie ne luokkaan x” tai ”Tuolla on pojilla kotain selvitettävää. Mene sinä, kun olet mies.”
Toinen mikä ihmetyttää on naisopettajien avustajien tarve. Voi herrajumala sentään. Nyt käsi sydämelle äidit ja isät. Haluaisitteko avustajan opettavan oppimisvaikeuksista kärsivää lastanne ilman mitään tietoa opetettavasta aineesta tai pedagogiikasta? Naisopettajilla tuntuu järjestään olevan tapana ensin siivota pari vilkkainta poikaa erkkaopelle, kuusi seuraavaa avustajalle ja sitten loppujen ”kivojen oppilaiden” kanssa opiskellaan. Ei näin, ei todellakaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen suuresti mikä siinä arvostelussa on niin aikaa vievää. Eikö sitä tehdä ekasta koulupäivästä alkaen elokuussa eikä vasta toukokuussa? Wilmaan merkitään kokeet, tuntiaktiivisuus yms. Siitä on helppo katsoa mitä kunkin kohdalla on. Eikä auta sekään tekosyy että opettaa 200 oppilasta. Sieltä ihan varmasti jää ne mieleen jotka viittaa aina ja osaa kaiken aina, helppo arvostella. Ja jää mieleen ne takapenkin jeret ja jaret jotka myös on helppo arvostella kun eivät viittaa ja kokeet menee miten menee. Väliin jää harmaa massa jolle on helppo antaa kasi tai seiska kun katsoo Wilmasta kokeiden tulosten keskiarvon ja ynnää vähän.
Tuntien suunnittelu, mun lapsella on ollut kirjoja jotka ovat olleet 6-7 vuotta vanhoja, niissä aineissa ope on voinut mennä melko monta vuotta samalla materiaalilla. Toki saahan sitä suunnitella mutta sitten on turha valittaa kun menee niin paljon aikaa.
Kokeiden korjaaminen on ainut minkä ymmärrän aikaa vieväksi. Pitäkää vähemmän kokeita, nykyään on luvallista todeta oppiminen muillakin keinoilla. Mutta ei, kun on pitänyt paperikokeita 25 vuotta niin pitää edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vastustuksessa ei ehkä ole kyse siitä, että vuosityöaika koettaisiin ongelmallisena, vaan siitä, että sitä pelätään käytettävän säästökeinona. Työnantajahan voi määritellä, minkä verran mihinkin työtehtävään varataan aikaa, ja tällöin on todellinen riski, että työaikaresurssit mitoitetaan alakanttiin. Tunnollisina työntekijöinä opettajilla on kuitenkin valtava kynnys jättää työt tekemättä. Näkisin todella vaikeana esimerkiksi tilanteen, jossa oppilashuoltoon varattu aikaresurssi on käytetty, mutta tarvetta työlle onkin lukuvuoden aikana resursoitua enemmän. Virkavelvollisuuden nojalla opettaja ei voi jättää puuttumatta oirehtivan lapsen tai nuoren tilanteeseen.
Toinen vuosityöaikakeskustelussa esiin nouseva huolenaihe on paine yhdenmukaistaa opetusvelvollisuuksia. Olen itse sellaisten aineiden opettaja, joiden opetusvelvollisuus on pienimmästä päästä, mutta ihan rehellisesti voin sanoa tekeväni työtä täysien tuntien edestä. Mikäli tarkoitus on noudattaa oppiaineideni opetussuunnitelmia erityisesti arvioinnin osalta, en voi juuri vähentää työmäärääni nykyisestä. Kokemukseni on, että keskustelu pohjautuu pitkälti mielikuviin, vaikka olisi mahdollista tehdä työaikamittauksia ja kysyä kommentteja eri aineiden opettajilta. Kuvaavaa on, että oma esimieheni piti itsestäänselvänä, että sähköistyminen on nopeuttanut ja helpottanut kaikkien aineiden opettajien arviointityötä, vaikka tämä on itse asiassa päinvastoin tietyissä oppiaineissa.
Erinomainen kommentti! Millä perusteella työnantaja oikeastaan määrittäisi sen, kuinka paljon valmistelu- ja jälkityöaikaa saisi käyttää kurssia tai oppituntia kohden? Vaikuttaisiko ryhmäkoko tähän arvioon? Todellakin on perusteltua pelätä, että jos (ja ounastelenpa myös että KUN) vuosityöaikaan päädytään, työlle resurssoidaan liian vähän maksettuja tunteja. Sitten ollaan tilanteessa, jossa pitäisi entinen työ saada entistä nopeammin tehdyksi ja jos ei saa, opetuksen laatu ja arvioinnin monipuolisuus kärsivät rajusti.
Minulle ainakin olisi kova paikka vääntää oma opetukseni sen mukaan, mitä joku muu on geneerisesti määritellyt ns. sitomattoman työn tuntimääräksi. Pitäisi ruveta kasaamaan kurssit puhtaasti siitä näkökulmasta, mitä ehtii resurssoidussa ajassa oikeasti tekemään ja jättää sitten resurssin loputtua tekemättä. Ja mitenköhän silti epäilen, ettei tuo tekemättä jättäminen oikeasti olisi mahdollista, vaan vastaus aikaresurssin loppumiseen olisi: ”Oma on vikasi. Mitäs suunnittelit liian suuritöisen kurssin! Kärsi ja tee ilmaista ylityötä.”
Kokonaistyöaika sinänsä ei olisi ongelma, jos sen puitteissa oikeasti ehtisi ne työnsä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastustuksessa ei ehkä ole kyse siitä, että vuosityöaika koettaisiin ongelmallisena, vaan siitä, että sitä pelätään käytettävän säästökeinona. Työnantajahan voi määritellä, minkä verran mihinkin työtehtävään varataan aikaa, ja tällöin on todellinen riski, että työaikaresurssit mitoitetaan alakanttiin. Tunnollisina työntekijöinä opettajilla on kuitenkin valtava kynnys jättää työt tekemättä. Näkisin todella vaikeana esimerkiksi tilanteen, jossa oppilashuoltoon varattu aikaresurssi on käytetty, mutta tarvetta työlle onkin lukuvuoden aikana resursoitua enemmän. Virkavelvollisuuden nojalla opettaja ei voi jättää puuttumatta oirehtivan lapsen tai nuoren tilanteeseen.
Toinen vuosityöaikakeskustelussa esiin nouseva huolenaihe on paine yhdenmukaistaa opetusvelvollisuuksia. Olen itse sellaisten aineiden opettaja, joiden opetusvelvollisuus on pienimmästä päästä, mutta ihan rehellisesti voin sanoa tekeväni työtä täysien tuntien edestä. Mikäli tarkoitus on noudattaa oppiaineideni opetussuunnitelmia erityisesti arvioinnin osalta, en voi juuri vähentää työmäärääni nykyisestä. Kokemukseni on, että keskustelu pohjautuu pitkälti mielikuviin, vaikka olisi mahdollista tehdä työaikamittauksia ja kysyä kommentteja eri aineiden opettajilta. Kuvaavaa on, että oma esimieheni piti itsestäänselvänä, että sähköistyminen on nopeuttanut ja helpottanut kaikkien aineiden opettajien arviointityötä, vaikka tämä on itse asiassa päinvastoin tietyissä oppiaineissa.
Erinomainen kommentti! Millä perusteella työnantaja oikeastaan määrittäisi sen, kuinka paljon valmistelu- ja jälkityöaikaa saisi käyttää kurssia tai oppituntia kohden? Vaikuttaisiko ryhmäkoko tähän arvioon? Todellakin on perusteltua pelätä, että jos (ja ounastelenpa myös että KUN) vuosityöaikaan päädytään, työlle resurssoidaan liian vähän maksettuja tunteja. Sitten ollaan tilanteessa, jossa pitäisi entinen työ saada entistä nopeammin tehdyksi ja jos ei saa, opetuksen laatu ja arvioinnin monipuolisuus kärsivät rajusti.
Minulle ainakin olisi kova paikka vääntää oma opetukseni sen mukaan, mitä joku muu on geneerisesti määritellyt ns. sitomattoman työn tuntimääräksi. Pitäisi ruveta kasaamaan kurssit puhtaasti siitä näkökulmasta, mitä ehtii resurssoidussa ajassa oikeasti tekemään ja jättää sitten resurssin loputtua tekemättä. Ja mitenköhän silti epäilen, ettei tuo tekemättä jättäminen oikeasti olisi mahdollista, vaan vastaus aikaresurssin loppumiseen olisi: ”Oma on vikasi. Mitäs suunnittelit liian suuritöisen kurssin! Kärsi ja tee ilmaista ylityötä.”
Kokonaistyöaika sinänsä ei olisi ongelma, jos sen puitteissa oikeasti ehtisi ne työnsä tehdä.
Kerron sulle suuren salaisuuden. Kaikilla muilla aloilla työnantaja määrittelee missä ajassa työ on tehtävä. Jos et pysty teet omalla ajalla tai jätät tekemättä. Voisi tehdä monelle opettajalle hyvää haastaa omia työtapojaan, suunnitteluresurssejaan tai tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa edelliseen. Opeuran aikana tullut 1-2 kyselyä päättöarvosanasta. On annettu satoja. Ei pyöristetä ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suuresti mikä siinä arvostelussa on niin aikaa vievää. Eikö sitä tehdä ekasta koulupäivästä alkaen elokuussa eikä vasta toukokuussa? Wilmaan merkitään kokeet, tuntiaktiivisuus yms. Siitä on helppo katsoa mitä kunkin kohdalla on. Eikä auta sekään tekosyy että opettaa 200 oppilasta. Sieltä ihan varmasti jää ne mieleen jotka viittaa aina ja osaa kaiken aina, helppo arvostella. Ja jää mieleen ne takapenkin jeret ja jaret jotka myös on helppo arvostella kun eivät viittaa ja kokeet menee miten menee. Väliin jää harmaa massa jolle on helppo antaa kasi tai seiska kun katsoo Wilmasta kokeiden tulosten keskiarvon ja ynnää vähän.
Tuntien suunnittelu, mun lapsella on ollut kirjoja jotka ovat olleet 6-7 vuotta vanhoja, niissä aineissa ope on voinut mennä melko monta vuotta samalla materiaalilla. Toki saahan sitä suunnitella mutta sitten on turha valittaa kun menee niin paljon aikaa.
Kokeiden korjaaminen on ainut minkä ymmärrän aikaa vieväksi. Pitäkää vähemmän kokeita, nykyään on luvallista todeta oppiminen muillakin keinoilla. Mutta ei, kun on pitänyt paperikokeita 25 vuotta niin pitää edelleen.
Et käsitä, koska et ole ikinä tehnyt opettajan työtä. Itse opetan kurssimuotoisessa peruskoulussa. Arvioinnin tulee olla jatkuvaa ja tasapainoista niin, ettei yhden kurssin koko arvosana määräydy 100-prosenttisesti yhden suorituksen, esimerkiksi yhden projektityön tai kokeen perusteella. Pitää olla useampia arvioitavia töitä, vaikka osa arvioinnista olisikin formatiivista eli jatkuvaa oppitunninaikaista sanallista palautteenantoa. On myös huonoa opetusta pitää vain helposti korjattavia rasti ruutuun -tyyppisiä kokeita. Useimpiin oppiaineisiin kuuluvat erilaiset kirjalliset työt, esitelmät, puheet, ryhmätyöt ja projektit.
Arvioinnin tulee olla myös kriteeriperusteista - opettaja ei voi arvosanaa arpoa jonkin oman mututuntumansa voimalla, vaan kutakin arvioitavaa suoritusta varten, myös esimerkiksi tuntiosaamista varten, tulee olla kriteeristö, jossa tietty osaamisen kuvaus vastaa tiettyä arvosanaa. Arvosana pitää pystyä perustelemaan. Pelkkä numeron lätkäisy paperiin ei riitä.
Minulla oppilaat tekevät myös vertaisarviointia ja itsearviointia. Silti jokaisen kurssin arviointiprosessi on minulle työläs. Erilaisten tuotosten läpikäyminen, skaalaaminen, peilaaminen kriiteristöä vasten, kommentointi ja lopulta numeron antaminen, vievät aikaa. Lopuksi vielä kaikki kootaan yhteen, tarkastellaan painotettua keskiarvoa ja laitetaan kurssiarvosana jokaiselle. Ihan pelkästään sadan oppilaan kurssiarvosanojen kirjaaminen Wilmaan vie vähintään kaksi tuntia - ja aina joukossa on useita, joilta puuttuukin suorituksia ja/tai jotain muuta häikkää.
”Mikä siinä arvioinnissa on niin vaikeaa?” No juuri se, että sen pitää olla monipuolista ja kunnolla perusteltua. Sellaista siitä ei millään saa ihan vähällä vaivalla. Joo-o. Arviointi on hitokseen hankala ja epämiellyttävä homma. Inhoan sitä työssäni, vaikka muuten työstä pidän.
T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Annan arvosanan aineen osaamisen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Opettaja ei raportoi tunteja, koska opettajilla ei ole työaikaa. Kesää ei tarvitse ansaita, koska siitä ei oikeasti makseta palkkaa. Opettaja ei nimittäin saa palkallista lomaa kuten muut ihmiset. Opettajat oikeasti tekevät urakkatyötä, jossa siis lasketaan yhteen koko vuonna oikeasti pidetyt kurssit, niistä lasketaan palkka yhteen, ja jaetaan 12. Opettajilla siis ei ole mitään vakio kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, joten voitte huokaista helpoituksesta. Toisin kuin muilla aloilla, opettajille maksetaan vain työstä. Ei lomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
No minulla siihen liittyy myös mm kokeiden ja työselostusten arviointi. Ja en heitä numeroita noin lonkalta kuten ilmeisesti sinä. Usein jopa neuvottelen työkavereiden kanssa, jotta meillä on yhteinen linja. Se vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suuresti mikä siinä arvostelussa on niin aikaa vievää. Eikö sitä tehdä ekasta koulupäivästä alkaen elokuussa eikä vasta toukokuussa? Wilmaan merkitään kokeet, tuntiaktiivisuus yms. Siitä on helppo katsoa mitä kunkin kohdalla on. Eikä auta sekään tekosyy että opettaa 200 oppilasta. Sieltä ihan varmasti jää ne mieleen jotka viittaa aina ja osaa kaiken aina, helppo arvostella. Ja jää mieleen ne takapenkin jeret ja jaret jotka myös on helppo arvostella kun eivät viittaa ja kokeet menee miten menee. Väliin jää harmaa massa jolle on helppo antaa kasi tai seiska kun katsoo Wilmasta kokeiden tulosten keskiarvon ja ynnää vähän.
Tuntien suunnittelu, mun lapsella on ollut kirjoja jotka ovat olleet 6-7 vuotta vanhoja, niissä aineissa ope on voinut mennä melko monta vuotta samalla materiaalilla. Toki saahan sitä suunnitella mutta sitten on turha valittaa kun menee niin paljon aikaa.
Kokeiden korjaaminen on ainut minkä ymmärrän aikaa vieväksi. Pitäkää vähemmän kokeita, nykyään on luvallista todeta oppiminen muillakin keinoilla. Mutta ei, kun on pitänyt paperikokeita 25 vuotta niin pitää edelleen.
Et käsitä, koska et ole ikinä tehnyt opettajan työtä. Itse opetan kurssimuotoisessa peruskoulussa. Arvioinnin tulee olla jatkuvaa ja tasapainoista niin, ettei yhden kurssin koko arvosana määräydy 100-prosenttisesti yhden suorituksen, esimerkiksi yhden projektityön tai kokeen perusteella. Pitää olla useampia arvioitavia töitä, vaikka osa arvioinnista olisikin formatiivista eli jatkuvaa oppitunninaikaista sanallista palautteenantoa. On myös huonoa opetusta pitää vain helposti korjattavia rasti ruutuun -tyyppisiä kokeita. Useimpiin oppiaineisiin kuuluvat erilaiset kirjalliset työt, esitelmät, puheet, ryhmätyöt ja projektit.
Arvioinnin tulee olla myös kriteeriperusteista - opettaja ei voi arvosanaa arpoa jonkin oman mututuntumansa voimalla, vaan kutakin arvioitavaa suoritusta varten, myös esimerkiksi tuntiosaamista varten, tulee olla kriteeristö, jossa tietty osaamisen kuvaus vastaa tiettyä arvosanaa. Arvosana pitää pystyä perustelemaan. Pelkkä numeron lätkäisy paperiin ei riitä.
Minulla oppilaat tekevät myös vertaisarviointia ja itsearviointia. Silti jokaisen kurssin arviointiprosessi on minulle työläs. Erilaisten tuotosten läpikäyminen, skaalaaminen, peilaaminen kriiteristöä vasten, kommentointi ja lopulta numeron antaminen, vievät aikaa. Lopuksi vielä kaikki kootaan yhteen, tarkastellaan painotettua keskiarvoa ja laitetaan kurssiarvosana jokaiselle. Ihan pelkästään sadan oppilaan kurssiarvosanojen kirjaaminen Wilmaan vie vähintään kaksi tuntia - ja aina joukossa on useita, joilta puuttuukin suorituksia ja/tai jotain muuta häikkää.
”Mikä siinä arvioinnissa on niin vaikeaa?” No juuri se, että sen pitää olla monipuolista ja kunnolla perusteltua. Sellaista siitä ei millään saa ihan vähällä vaivalla. Joo-o. Arviointi on hitokseen hankala ja epämiellyttävä homma. Inhoan sitä työssäni, vaikka muuten työstä pidän.
T. Ope
Mikä aine? Eri aineissa on erityyppisiä arviointeja.
Vierailija kirjoitti:
Lisätään työtä ja palkka nousee? Ei se ole palkankorotus.
Mitä, mitä!
Kai Sipilä tyrmää tän oitis.
Yleensähän naisvaltaisilla lisätään työaikaa ja leikataan palkkaa?
Ihan turhaahan ne palaverit ja opekokoukset ovat. Voitaisiin hoitaa sähköpostin välityksellä. Ne ovat aika usein täysin turhaa sanojen pyörittelyä, naisopet nyt aina huolestuvat niin helvetisti. Huolestukaa vähemmän.
t. känninen miesope