Lue keskustelun säännöt.
OAJ ajaa peruskouluun vuosityöaikaa- opettajat eivät halua
19.10.2018 |
Opettajien ammattijärjestö OAJ ajaa pontevasti peruskouluun opettajille vuosityöaikaa, jossa opettajan pitäisi itse raportoida työtuntejaan jne. Erikoista on se, että suuri osa opettajista vastustaa muutosta. OAJ on lisäämässä mm. opetusmäärää, jotta opettajille voidaan maksaa lisää palkkaa. Mikä muu liitto toimii Suomessa samoin? Työntekijän työmäärää lisätään, jotta voidaan maksaa enemmän palkkaa ja sitten kyseessä on palkankorotus. Tämä ei ole vitsi, vaan täyttä totta.
Hommaa hankaloittaa se, että opettajien piirissä on peruskoulussa paljon eri opetusvelvollisuutta noudattavia (19-24 opetustuntia viikossa). OAJ haluaa ajaa kaikkia yhteen opettajuuteen, kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Annan arvosanan aineen osaamisen perusteella.
Kemiassa myös kokeellinen työskentely on osaamista, vaikka vaikeaa arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Opettaja ei raportoi tunteja, koska opettajilla ei ole työaikaa. Kesää ei tarvitse ansaita, koska siitä ei oikeasti makseta palkkaa. Opettaja ei nimittäin saa palkallista lomaa kuten muut ihmiset. Opettajat oikeasti tekevät urakkatyötä, jossa siis lasketaan yhteen koko vuonna oikeasti pidetyt kurssit, niistä lasketaan palkka yhteen, ja jaetaan 12. Opettajilla siis ei ole mitään vakio kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, joten voitte huokaista helpoituksesta. Toisin kuin muilla aloilla, opettajille maksetaan vain työstä. Ei lomista.
Jos opettajilla ei ole kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, opettajilla ei voi olla lomarahojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
No minulla siihen liittyy myös mm kokeiden ja työselostusten arviointi. Ja en heitä numeroita noin lonkalta kuten ilmeisesti sinä. Usein jopa neuvottelen työkavereiden kanssa, jotta meillä on yhteinen linja. Se vie aikaa.
Yhtenäinen linja? Ainut linja mikä teillä voi olla on opetushallituksen linja, sen tulkinnasta voitte keskustella. Pitääkö keskustelu käydä joka vuosi vaikka oh:n ohjeet ei muutu?
Aika oudolta kuulostaa... olen itse kieltenopettajana saanut kaikki työhön liittyvät hankinnat läpi. Olen ostanut erilaisia askartelutarvikkeita, pelejä, kirjoja, ammattikirjallisuutta, elokuvia, jne. Ei ole ollut ongelmaa. Ja ennen kuin joku alkaa tästä vinkua, niin kyllä, omilla rahoillani ostin ja sain vähennettyä veroissa ja en, en hommannut ahneena opettajana omaan käyttöön yhteiskunnan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Opettaja ei raportoi tunteja, koska opettajilla ei ole työaikaa. Kesää ei tarvitse ansaita, koska siitä ei oikeasti makseta palkkaa. Opettaja ei nimittäin saa palkallista lomaa kuten muut ihmiset. Opettajat oikeasti tekevät urakkatyötä, jossa siis lasketaan yhteen koko vuonna oikeasti pidetyt kurssit, niistä lasketaan palkka yhteen, ja jaetaan 12. Opettajilla siis ei ole mitään vakio kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, joten voitte huokaista helpoituksesta. Toisin kuin muilla aloilla, opettajille maksetaan vain työstä. Ei lomista.
Jos opettajien palkkaus menisi oikeasti noin, sijaisille olisi pakko maksaa palkkaa myös kesäkuukausilta, koska hehän ovat ne jo työnä tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastustuksessa ei ehkä ole kyse siitä, että vuosityöaika koettaisiin ongelmallisena, vaan siitä, että sitä pelätään käytettävän säästökeinona. Työnantajahan voi määritellä, minkä verran mihinkin työtehtävään varataan aikaa, ja tällöin on todellinen riski, että työaikaresurssit mitoitetaan alakanttiin. Tunnollisina työntekijöinä opettajilla on kuitenkin valtava kynnys jättää työt tekemättä. Näkisin todella vaikeana esimerkiksi tilanteen, jossa oppilashuoltoon varattu aikaresurssi on käytetty, mutta tarvetta työlle onkin lukuvuoden aikana resursoitua enemmän. Virkavelvollisuuden nojalla opettaja ei voi jättää puuttumatta oirehtivan lapsen tai nuoren tilanteeseen.
Toinen vuosityöaikakeskustelussa esiin nouseva huolenaihe on paine yhdenmukaistaa opetusvelvollisuuksia. Olen itse sellaisten aineiden opettaja, joiden opetusvelvollisuus on pienimmästä päästä, mutta ihan rehellisesti voin sanoa tekeväni työtä täysien tuntien edestä. Mikäli tarkoitus on noudattaa oppiaineideni opetussuunnitelmia erityisesti arvioinnin osalta, en voi juuri vähentää työmäärääni nykyisestä. Kokemukseni on, että keskustelu pohjautuu pitkälti mielikuviin, vaikka olisi mahdollista tehdä työaikamittauksia ja kysyä kommentteja eri aineiden opettajilta. Kuvaavaa on, että oma esimieheni piti itsestäänselvänä, että sähköistyminen on nopeuttanut ja helpottanut kaikkien aineiden opettajien arviointityötä, vaikka tämä on itse asiassa päinvastoin tietyissä oppiaineissa.
Erinomainen kommentti! Millä perusteella työnantaja oikeastaan määrittäisi sen, kuinka paljon valmistelu- ja jälkityöaikaa saisi käyttää kurssia tai oppituntia kohden? Vaikuttaisiko ryhmäkoko tähän arvioon? Todellakin on perusteltua pelätä, että jos (ja ounastelenpa myös että KUN) vuosityöaikaan päädytään, työlle resurssoidaan liian vähän maksettuja tunteja. Sitten ollaan tilanteessa, jossa pitäisi entinen työ saada entistä nopeammin tehdyksi ja jos ei saa, opetuksen laatu ja arvioinnin monipuolisuus kärsivät rajusti.
Minulle ainakin olisi kova paikka vääntää oma opetukseni sen mukaan, mitä joku muu on geneerisesti määritellyt ns. sitomattoman työn tuntimääräksi. Pitäisi ruveta kasaamaan kurssit puhtaasti siitä näkökulmasta, mitä ehtii resurssoidussa ajassa oikeasti tekemään ja jättää sitten resurssin loputtua tekemättä. Ja mitenköhän silti epäilen, ettei tuo tekemättä jättäminen oikeasti olisi mahdollista, vaan vastaus aikaresurssin loppumiseen olisi: ”Oma on vikasi. Mitäs suunnittelit liian suuritöisen kurssin! Kärsi ja tee ilmaista ylityötä.”
Kokonaistyöaika sinänsä ei olisi ongelma, jos sen puitteissa oikeasti ehtisi ne työnsä tehdä.
Kerron sulle suuren salaisuuden. Kaikilla muilla aloilla työnantaja määrittelee missä ajassa työ on tehtävä. Jos et pysty teet omalla ajalla tai jätät tekemättä. Voisi tehdä monelle opettajalle hyvää haastaa omia työtapojaan, suunnitteluresurssejaan tai tapojaan.
No juuri tämä ”jätä tekemättä” oli pointtini. En usko, että se tekemättä jättäminen olisi oikeasti mahdollista. En vain usko, kun kyse on oppilaiden oikeusturvasta ja oikeudesta hyvään opetukseen ja perusteltuun arviointiin. Pelkonihan juuri on se, että tässä tapauksessa työnantajan asiantuntijoilla ei oikeasti olisi hajua siitä, miten paljon aikaa tarvitaan ja sitten sitä annettaisiin liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen suuresti mikä siinä arvostelussa on niin aikaa vievää. Eikö sitä tehdä ekasta koulupäivästä alkaen elokuussa eikä vasta toukokuussa? Wilmaan merkitään kokeet, tuntiaktiivisuus yms. Siitä on helppo katsoa mitä kunkin kohdalla on. Eikä auta sekään tekosyy että opettaa 200 oppilasta. Sieltä ihan varmasti jää ne mieleen jotka viittaa aina ja osaa kaiken aina, helppo arvostella. Ja jää mieleen ne takapenkin jeret ja jaret jotka myös on helppo arvostella kun eivät viittaa ja kokeet menee miten menee. Väliin jää harmaa massa jolle on helppo antaa kasi tai seiska kun katsoo Wilmasta kokeiden tulosten keskiarvon ja ynnää vähän.
Tuntien suunnittelu, mun lapsella on ollut kirjoja jotka ovat olleet 6-7 vuotta vanhoja, niissä aineissa ope on voinut mennä melko monta vuotta samalla materiaalilla. Toki saahan sitä suunnitella mutta sitten on turha valittaa kun menee niin paljon aikaa.
Kokeiden korjaaminen on ainut minkä ymmärrän aikaa vieväksi. Pitäkää vähemmän kokeita, nykyään on luvallista todeta oppiminen muillakin keinoilla. Mutta ei, kun on pitänyt paperikokeita 25 vuotta niin pitää edelleen.
Et käsitä, koska et ole ikinä tehnyt opettajan työtä. Itse opetan kurssimuotoisessa peruskoulussa. Arvioinnin tulee olla jatkuvaa ja tasapainoista niin, ettei yhden kurssin koko arvosana määräydy 100-prosenttisesti yhden suorituksen, esimerkiksi yhden projektityön tai kokeen perusteella. Pitää olla useampia arvioitavia töitä, vaikka osa arvioinnista olisikin formatiivista eli jatkuvaa oppitunninaikaista sanallista palautteenantoa. On myös huonoa opetusta pitää vain helposti korjattavia rasti ruutuun -tyyppisiä kokeita. Useimpiin oppiaineisiin kuuluvat erilaiset kirjalliset työt, esitelmät, puheet, ryhmätyöt ja projektit.
Arvioinnin tulee olla myös kriteeriperusteista - opettaja ei voi arvosanaa arpoa jonkin oman mututuntumansa voimalla, vaan kutakin arvioitavaa suoritusta varten, myös esimerkiksi tuntiosaamista varten, tulee olla kriteeristö, jossa tietty osaamisen kuvaus vastaa tiettyä arvosanaa. Arvosana pitää pystyä perustelemaan. Pelkkä numeron lätkäisy paperiin ei riitä.
Minulla oppilaat tekevät myös vertaisarviointia ja itsearviointia. Silti jokaisen kurssin arviointiprosessi on minulle työläs. Erilaisten tuotosten läpikäyminen, skaalaaminen, peilaaminen kriiteristöä vasten, kommentointi ja lopulta numeron antaminen, vievät aikaa. Lopuksi vielä kaikki kootaan yhteen, tarkastellaan painotettua keskiarvoa ja laitetaan kurssiarvosana jokaiselle. Ihan pelkästään sadan oppilaan kurssiarvosanojen kirjaaminen Wilmaan vie vähintään kaksi tuntia - ja aina joukossa on useita, joilta puuttuukin suorituksia ja/tai jotain muuta häikkää.
”Mikä siinä arvioinnissa on niin vaikeaa?” No juuri se, että sen pitää olla monipuolista ja kunnolla perusteltua. Sellaista siitä ei millään saa ihan vähällä vaivalla. Joo-o. Arviointi on hitokseen hankala ja epämiellyttävä homma. Inhoan sitä työssäni, vaikka muuten työstä pidän.
T. Ope
Niin, asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Jos sulla on oppilas joka on kaikessa seiskan tasoa niin et kai sä oikeasti mieti päätäsi puhki mikä on todistuksen numero? Jos sulla on oppilas joka täyttää kaikki kriteerit niin tottakai sä annat kympin. Kriteerit ei muutu joka vuosi. Wilmassa näkyy mun yläkoululaisella kaikkien projektien ja kokeiden arvosanat, ne voi koota yhteen kaikilta kursseilta. En edelleenkään ymmärrä miten se arvostelu voi olla suuren massan kohdalla vaikeaa, toki joukossa on poikkeuksia joilla suorituksen taso vaihtelee mutta väitän että tasaista massaa on enemmän.
p.s. olen tehnyt opettajan työtä vastaavaa työtä vuosia, siksi tässä puhunkin
Teen asiat niin, että opetussuunnitelma toteutuu ja oppilaat saavat reilun ja perustellun arvioinnin. Puhumme näköjään keskenämme eri asioista. Sinä puhut loppuarvosanan tai kurssiarvosanan muodostamisesta keskiarvon perusteella. Olet oikeassa - se ei ole vaikeaa. Oppilaan kaikki kurssisuoritukset arvosanoineen ovat minulla Wilmassa ja Wilma laskee minulle painotetun keskiarvon, jonka mukaan annan kurssiarvosanan. Se on ihan vain matematiikkaa eikä kestä kauan, varsinkin kun tuntiosaaminen on minulla siellä osasuoritusten joukossa jo valmiiksi painotettuna arvona. Myös päättöarvosanan antaminen on oppilaan saamien kurssiarvosanojen perusteella on useimmiten aika yksinkertaista. Tässä toki täytyy muistaa, ettei päättöarvosana ole ihan suora kurssiarvosanojen keskiarvo. Etenkin aineissa, joissa taidot kumuloituvat, viimeisimmät kurssit ja loppuvaiheen osaaminen painottuvat eniten.
Omassa viestissäni minä kuitenkin puhuin arvioinnin kokonaisuudesta. Kun opettaja tuskailee arvioinnin haasteita, hän ei tarkoita, että hänellä on vaikeuksia katsoa kurssiarvosana kurssisuoritusten (painotetun) keskiarvon perusteella. Hän tarkoittaa sitä, että vaatii todella paljon arviointityötä, ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että oppilaan suoritukset eli kurssityöt ovat numeroarvosanoina Wilmassa ja niistä voi sitten sen keskiarvon laskea. Se oppilaan arvioitavien töiden numerorivistö ei ilmesty tyhjästä, vaan opettaja on jokaisen niistä töistä kurssin aikana arvioinut (jotkin oppilas on voinut arvioida itse).
Arviointi on tätä:
1) Kurssia suunnitellessani suunnittelen myös, mitkä arvioitavat työt oppilaat kurssin aikana tekevät ja mikä on kunkin kurssityön painotus prosentteina. Tässä vaiheessa tarkistan, onko minulla hyväksi havaitut ja ajantasaiset arviointiohjeet/kriiteerit jokaista kurssityötä varten vai pitääkö jotain vielä tehdä. Pyrin siihen, että kun oppilas saa arvioitavan kurssityön tehtänannon, hän saa samalla myös tietää, millä kriteereillä työ arvioidaan eli mitä työssä pitää olla saadakseen minkäkin arvosanan.
2) Oppilaat tekevät ja palauttavat noin kolmesta neljään arvioitavaa työtä kurssia kohden. Nämä työt ovat kokeita, suullisia esityksiä, ryhmätöitä ja kirjallisia tuotoksia. Lisäksi seurataan ja arvioidaan tuntiosaamista tietyin kriteerein.
3) Oppilaat voivat itse arvioida jotain tai tehdä vertaisarviointia. Silloin minä vain jälkikäteen katson pikaisesti, että arviointi on tehty asiallisesti ja kirjaan tulokset Wilmaan.
4) Ison osan tuotoksista/arvioitavista töistä oppilas palauttaa minulle arvioitavaksi. Minä luen/katson tuotoksen, korjaan ja kommentoin sitä, annan suullisen tai kirjallisen palautteen ja merkitsen arvosanan kyseistä työtä määrittävien kriteereiden mukaisesti. Lopuksi vien työn arvosanoineen Wilmaan.
Kurssimuotoisessa koulussa töiden kommentointi, korjaaminen ja arviointi tuppaa kasaantumaan kurssin loppuun, koska arvioutavia töitä tehdään eniten kurssin loppupäässä, kun kurssin asiat on opiskeltu. Kurssiarviointi on siis sitä, että lukee kasoittain oppilaiden tuotoksia, korjaa ja kommentoi niitä, vie tulokset Wilmaan ja lopuksi tekee sen sinun mainitsemasi helpon asian eli katsoo kurssitöiden/-suoritusten keskiarvon mukaan kullekin oppilaalle kurssin kokonaisarvosanan.
Lukuvuoden alkua lukuun ottamatta minulla on aina jotakin arvioitavaa odottamassa. Jotakin, mikä pitää kriittisesti katsoa läpi, kommentoida ja määrittää sille arvosana. Sinä sanoit ymmärtäväsi, että kokeiden korjaus vie aikaa. Itse asiassa perinteinen koe on jopa helppo ja suhteellisen nopea korjata. Eniten aikaa vievät oppilaiden muut, vapaammat tutokset, kuten oppimispäiväkirjat, esitelmät, esseet ja projektityöt. Niiden arvioiminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin kokeiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arviointi yläkoulussa on minulla aineenopena ollut todella helppoa. Yhden luokan päättöarvosanat annan muutamissa minuuteissa, kun katsoo kursseja. Mikä siinä muka on niin vaikeaa?
Arviointiin kuuluu sen verran monta osa-aluetta, että nyt ei kuulosta oikein hyvältä. Toki jos ottaa suoraan jostain wilmasta kokeiden keskiarvon, mutta eihän niin kuulu tehdä.
Entä jos oppilas saa kemian kokeesta vitosen, mutta on ahkera, hyvin oma-aloitteinen käytännön kokeiden tekijä, ja osallistuu aktiivisesti opetukseen? Mikä on numero? Kyllä sitä pitää vähän opettajan pohtia ja miettiä mitä kaikkia näyttöjä on. Eikä vain antaa sitä wilmasta napsahtavaa vitosta.
Pohtiminen ei vie oikeasti kuin minuutin. Ok, Einolla kokeista tulee vitosta, on innostunut ja oma-aloitteinen hyvällä tavalla, annan seiskan tokariin. Hei tämäkö sitten vaatii kaikki talvi-illat pohtimista ja keväällä 24/7?
No minulla siihen liittyy myös mm kokeiden ja työselostusten arviointi. Ja en heitä numeroita noin lonkalta kuten ilmeisesti sinä. Usein jopa neuvottelen työkavereiden kanssa, jotta meillä on yhteinen linja. Se vie aikaa.
Yhtenäinen linja? Ainut linja mikä teillä voi olla on opetushallituksen linja, sen tulkinnasta voitte keskustella. Pitääkö keskustelu käydä joka vuosi vaikka oh:n ohjeet ei muutu?
Opetussuunnitelma määrää arvioinnin suuret linjat. Opettaja saa itse päättää, kuinka paljon vaikka jokin tietty essee vaikuttaa kurssin arvosanaan ja kuinka paljon painotetaan koetta. Hän saa myös itse laatia arviointiperusteet sille esseelleen. On erittäin järkevää, että saman aineen eri opettajilla on sama linja kurssinsa painotuksissa ja että kurssityöt arvioidaan keskenään samoin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin opettajana juuri nautin siitä, että jos viimeinen pidettävä tunti loppuu vaikka 13.15 perjantaina (Tässä jaksossa!) niin voin sen jälkeen lähteä viikonlopun viettoon ja katsoa sitten kotona sunnuntaina työhommat. Ei tarvitse jäädä kököttämään työpaikalle, koska sillä korjaanko kokeita/suunnittelenko työpaikalla heti perjantaina vai kotona sunnuntaina ei ole opetuksen kannalta merkitystä, mutta takaa minulle paremman mielen. Juuri työn itsenäisyys ja joustavuus ovat niitä monelle opettajalle tärkeitä työn plussia (kun ei sillä palkallakaan voi oikein keulia).
Tämä kokonaistyöaika haiskahtaa lähinnä siltä, että voidaan laittaa joku tarkka aika joka maksetaan esim. kokeiden korjaamisesta ja se pitää tehdä työpaikalla ja sitten luotetaan että yleisesti tunnolliset opettajat tekevät loput "palkatta" ja tottakai palkattua aikaa on mahdollisimman vähän säästösyistä... Mielummin teen työt nyt "ns." palkatta kotona illalla kuin istun töissä joka päivä 4-6 asti.
Verorahoilla ei ole tarkoitus maksella opettajalle itselleen tärkeitä työn "plussia." Tiedämme hyvin, että opettajien joukossa on niitäkin, jotka pystyvät tekemään työnsä työpäivien aikana. Olisiko aika tehdä heille tietä?
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin opettajana juuri nautin siitä, että jos viimeinen pidettävä tunti loppuu vaikka 13.15 perjantaina (Tässä jaksossa!) niin voin sen jälkeen lähteä viikonlopun viettoon ja katsoa sitten kotona sunnuntaina työhommat. Ei tarvitse jäädä kököttämään työpaikalle, koska sillä korjaanko kokeita/suunnittelenko työpaikalla heti perjantaina vai kotona sunnuntaina ei ole opetuksen kannalta merkitystä, mutta takaa minulle paremman mielen. Juuri työn itsenäisyys ja joustavuus ovat niitä monelle opettajalle tärkeitä työn plussia (kun ei sillä palkallakaan voi oikein keulia).
Tämä kokonaistyöaika haiskahtaa lähinnä siltä, että voidaan laittaa joku tarkka aika joka maksetaan esim. kokeiden korjaamisesta ja se pitää tehdä työpaikalla ja sitten luotetaan että yleisesti tunnolliset opettajat tekevät loput "palkatta" ja tottakai palkattua aikaa on mahdollisimman vähän säästösyistä... Mielummin teen työt nyt "ns." palkatta kotona illalla kuin istun töissä joka päivä 4-6 asti.
Verorahoilla ei ole tarkoitus maksella opettajalle itselleen tärkeitä työn "plussia." Tiedämme hyvin, että opettajien joukossa on niitäkin, jotka pystyvät tekemään työnsä työpäivien aikana. Olisiko aika tehdä heille tietä?
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?
Ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kokonaistyöaika käsitetään koululla olemiseksi klo 8 - 16. Eikö kokonaistyöajan tavoitteena ole juuri se, että saadaan paremmin huomioon otetuksi kaikki työ. Miksi ajatellaan, että kokonaistyöaika tarkoittaisi konservatiivista ajattelua, jossa työ tekemisen paikkaa ei voisi itse määritellä järkevällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin opettajana juuri nautin siitä, että jos viimeinen pidettävä tunti loppuu vaikka 13.15 perjantaina (Tässä jaksossa!) niin voin sen jälkeen lähteä viikonlopun viettoon ja katsoa sitten kotona sunnuntaina työhommat. Ei tarvitse jäädä kököttämään työpaikalle, koska sillä korjaanko kokeita/suunnittelenko työpaikalla heti perjantaina vai kotona sunnuntaina ei ole opetuksen kannalta merkitystä, mutta takaa minulle paremman mielen. Juuri työn itsenäisyys ja joustavuus ovat niitä monelle opettajalle tärkeitä työn plussia (kun ei sillä palkallakaan voi oikein keulia).
Tämä kokonaistyöaika haiskahtaa lähinnä siltä, että voidaan laittaa joku tarkka aika joka maksetaan esim. kokeiden korjaamisesta ja se pitää tehdä työpaikalla ja sitten luotetaan että yleisesti tunnolliset opettajat tekevät loput "palkatta" ja tottakai palkattua aikaa on mahdollisimman vähän säästösyistä... Mielummin teen työt nyt "ns." palkatta kotona illalla kuin istun töissä joka päivä 4-6 asti.
Verorahoilla ei ole tarkoitus maksella opettajalle itselleen tärkeitä työn "plussia." Tiedämme hyvin, että opettajien joukossa on niitäkin, jotka pystyvät tekemään työnsä työpäivien aikana. Olisiko aika tehdä heille tietä?
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?
Ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kokonaistyöaika käsitetään koululla olemiseksi klo 8 - 16. Eikö kokonaistyöajan tavoitteena ole juuri se, että saadaan paremmin huomioon otetuksi kaikki työ. Miksi ajatellaan, että kokonaistyöaika tarkoittaisi konservatiivista ajattelua, jossa työ tekemisen paikkaa ei voisi itse määritellä järkevällä tavalla.
Juuri näin. Etätyö on nouseva trendi työelämässä, joten ei sitä mahdollisuutta varmastikaan olla ottamassa pois opettajilta.
OAJ on etujärjestö. Se on vuosikausia vastustanut kokonaistyöaikaa, joten se on katsonut nykysysteemin olevan eduksi jäsenilleen. Nyt se on muuttanut mieltään, joten siellä on varmasti laskettu, että kokonaistyöaika hyödyttää enemmistöä. Joko palkka nousee (kuntatyönantajien mukaan ei voi merkittävästi nousta) tai tehtävät vähentyvät, kun ne on kirjattu auki.
Varmasti jonkun kohdalla tehtävät voivat lisääntyäkin, jos on tähän saakka ns. pelannut korttinsa hyvin. Sellainen ihminen vastustaa tietysti uudistusta. Mutta muuten voisin kuvitella, että uudistus lisäisi tasa-arvoa alalla.
Tiettyyn pisteeseen saakka itsenäisyys on hyvä asia ja auttaa työssä jaksamista. Mutta kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, itsenäisyyden kääntöpuolena toinen raataa niska limassa lomatkin ja toinen käy näyttäytymässä koululla 22 tuntia viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?[/quote]
Ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kokonaistyöaika käsitetään koululla olemiseksi klo 8 - 16. Eikö kokonaistyöajan tavoitteena ole juuri se, että saadaan paremmin huomioon otetuksi kaikki työ. Miksi ajatellaan, että kokonaistyöaika tarkoittaisi konservatiivista ajattelua, jossa työ tekemisen paikkaa ei voisi itse määritellä järkevällä tavalla.[/
Todellisuus nyt on osoittanut mitä sillä sidotulla ajalla tehdään, kun se on ollut pakko määrätä: on ollut kiertoajeluita kuntaan tutustumiseksi, käyty katsomassa yrityksissä salaattien pakkaamista, ikkunoiden tekemistä, karamellien tekemistä ikkunan takana, kuunneltu milloin ketäkin ”innostajaa ja innovaattoria”,...
Kun työnantajalle annetaan mahdollisuus määrätä kaikille opettajille vähintään 25% sitomatonta eli opetuksen ja kokousten ulkopuolista työaikaa se varmasti tarkoittaa myös maksimia, sillä näin toimiessa työnantaja voi vähentää nykyiseen opetusvelvollisuuksiin perustuvassa työajassa äidenkielen opettajia noin 35%, matemaattisten aineiden opettajia noin 20% ja kielten opettajia noin 25%.
Tämä on täydellisin kädenojennus työnantajalle ikinä.
Kriitikko kirjoitti:
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?
Ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kokonaistyöaika käsitetään koululla olemiseksi klo 8 - 16. Eikö kokonaistyöajan tavoitteena ole juuri se, että saadaan paremmin huomioon otetuksi kaikki työ. Miksi ajatellaan, että kokonaistyöaika tarkoittaisi konservatiivista ajattelua, jossa työ tekemisen paikkaa ei voisi itse määritellä järkevällä tavalla.[/
Todellisuus nyt on osoittanut mitä sillä sidotulla ajalla tehdään, kun se on ollut pakko määrätä: on ollut kiertoajeluita kuntaan tutustumiseksi, käyty katsomassa yrityksissä salaattien pakkaamista, ikkunoiden tekemistä, karamellien tekemistä ikkunan takana, kuunneltu milloin ketäkin ”innostajaa ja innovaattoria”,...
Kun työnantajalle annetaan mahdollisuus määrätä kaikille opettajille vähintään 25% sitomatonta eli opetuksen ja kokousten ulkopuolista työaikaa se varmasti tarkoittaa myös maksimia, sillä näin toimiessa työnantaja voi vähentää nykyiseen opetusvelvollisuuksiin perustuvassa työajassa äidenkielen opettajia noin 35%, matemaattisten aineiden opettajia noin 20% ja kielten opettajia noin 25%.
Tämä on täydellisin kädenojennus työnantajalle ikinä.
Jos ihmiset osaisivat johtaa itseään, ei tarvittaisi tuollaisia prosentteja. Olennaista on vastuun ottaminen omasta työstä ja se, että työ tulee tehdyksi ja tulosta syntyy - ei paikka, missä se tehdään. Itselläni on työ, jossa määritän itse työn tekemisen paikan sen mukaan, minkälainen työvaihe on milloinkin meneillään. Osa töistä on sellaisia, että parasta tulosta syntyy, kun saan tehdä etänä. Esimiehen pitää silloin voida luottaa siihen, että työt tulevat tehdyiksi, vaikka niitä ei tekisi työpaikalla. Osa ihmisistä ikävä kyllä tulkitsee etätyön edelleen niin, että silloin voi tehdä mitä huvittaa. Ei mennä rimaa hipoen vaan joskus jopa riman alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kriitikko kirjoitti:
Ja mitähän hyötyä oppilaille on siitä, että opettajat korjaavat kokeet ja tekevät kaiken suunnittelutyön vain kouluaikana ja koulurakennuksessa ollessaan? Eikö tuollainen vain yhteen paikkaan ja aikaan sidottu ajatus työnteosta ole näinä etätyöpäivien aikana melko vanhanaikainen ajatus?
Ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kokonaistyöaika käsitetään koululla olemiseksi klo 8 - 16. Eikö kokonaistyöajan tavoitteena ole juuri se, että saadaan paremmin huomioon otetuksi kaikki työ. Miksi ajatellaan, että kokonaistyöaika tarkoittaisi konservatiivista ajattelua, jossa työ tekemisen paikkaa ei voisi itse määritellä järkevällä tavalla.[/
Todellisuus nyt on osoittanut mitä sillä sidotulla ajalla tehdään, kun se on ollut pakko määrätä: on ollut kiertoajeluita kuntaan tutustumiseksi, käyty katsomassa yrityksissä salaattien pakkaamista, ikkunoiden tekemistä, karamellien tekemistä ikkunan takana, kuunneltu milloin ketäkin ”innostajaa ja innovaattoria”,...
Kun työnantajalle annetaan mahdollisuus määrätä kaikille opettajille vähintään 25% sitomatonta eli opetuksen ja kokousten ulkopuolista työaikaa se varmasti tarkoittaa myös maksimia, sillä näin toimiessa työnantaja voi vähentää nykyiseen opetusvelvollisuuksiin perustuvassa työajassa äidenkielen opettajia noin 35%, matemaattisten aineiden opettajia noin 20% ja kielten opettajia noin 25%.
Tämä on täydellisin kädenojennus työnantajalle ikinä.
Jos ihmiset osaisivat johtaa itseään, ei tarvittaisi tuollaisia prosentteja. Olennaista on vastuun ottaminen omasta työstä ja se, että työ tulee tehdyksi ja tulosta syntyy - ei paikka, missä se tehdään. Itselläni on työ, jossa määritän itse työn tekemisen paikan sen mukaan, minkälainen työvaihe on milloinkin meneillään. Osa töistä on sellaisia, että parasta tulosta syntyy, kun saan tehdä etänä. Esimiehen pitää silloin voida luottaa siihen, että työt tulevat tehdyiksi, vaikka niitä ei tekisi työpaikalla. Osa ihmisistä ikävä kyllä tulkitsee etätyön edelleen niin, että silloin voi tehdä mitä huvittaa. Ei mennä rimaa hipoen vaan joskus jopa riman alta.
Ihan läheltä on tullut nähtyä, kuinka etätyömahdollisuutta on käytetty väärin eli kaikkeen omaan puuhasteluun. Sitten kun deadlinet alkavat lyödä päälle, alkaa uhriutuminen siitä, kuinka yökaudet joutuu töitä tekemään, ja surkutellaan isolle joukolle somessa, vaikka koko tilanne on itse aiheutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään opettajat kokonaistyöaikaan, jos se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koululla pitää olla 9-16 tms. Nythän maikat lähtee kotiin yleensä heti, kun tunnit on pidetty. Ehkä jotkut tekee tuntien valmistelut ja kokeiden korjaamiset koululla nytkin, mutta kotona on yleensä parempi työrauha.
Tässä suurin ongelma olisi työn epätasainen jakautuminen. Ensin syyskuussa opet pyörittelevät peukaloitaan neljään asti, lokakuussa vanhemmat päivittelevät, miten kokeiden tarkastus nykyään kestää kuukauden kun ennen saattoi olla valmista parissa päivässä, ja ennen joulua viimeisten kokeiden pitää olla marraskuussa, jotta opet saavat arvioinnit tehtyä ajoissa. Ei siitä kukaan hyötyisi.
Opettajan työ on urakkatyötä. Välillä päivä on viisi tuntia, joskus kaksitoista. Palkka tulee työsuorituksesta eikä tehdyistä tunneista. Minusta se on ihan reilua. Ei minulle tarvitse maksaa oleilusta, vaan työstä.
Ei opettajan työ ole ainoa työ, jossa on välillä enemmän ja välillä vähemmän kiirettä. Muilla aloilla käytetään liukumaa, pidetään ylimääräisiä tunteja vapaina silloin kun on aikaa.
Etätyötä niin ikään pidetään yleisesti hyvänä asiana, eikä etätyön mahdollisuutta haluta opettajiltakaan varmasti viedä.
Mutta on se minusta todella outoa, että nykyaikana on ammattikunta, joka ei raportoi etätyötuntejaan muuten kuin että "talvella on niin rankkaa että kyllä se pitkä kesäloma on ansaittu".
Opettaja ei raportoi tunteja, koska opettajilla ei ole työaikaa. Kesää ei tarvitse ansaita, koska siitä ei oikeasti makseta palkkaa. Opettaja ei nimittäin saa palkallista lomaa kuten muut ihmiset. Opettajat oikeasti tekevät urakkatyötä, jossa siis lasketaan yhteen koko vuonna oikeasti pidetyt kurssit, niistä lasketaan palkka yhteen, ja jaetaan 12. Opettajilla siis ei ole mitään vakio kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, joten voitte huokaista helpoituksesta. Toisin kuin muilla aloilla, opettajille maksetaan vain työstä. Ei lomista.
Jos opettajilla ei ole kuukausipalkkaa eikä loma-ajan palkkaa, opettajilla ei voi olla lomarahojakaan.
Tämä on totta, ja siksi opettajille on keksitty ’laskennallinen vuosiloma’, jotta opettajille saisi neuvoteltua lomarahat. Se ei ole oikeaa lomaa, eli siihen eivät päde mitkään normaalin loman säännöt. Mutta sen perusteella lasketaan lomarahat. Eron huomaa kun saa vauvan tai sairastuu vakavasti. Loma ei säily eikä siirry kuten muilla, koska sitä ei oikeasti ollut olemassa.
En oikein ymmärrä, miksi tässäkin keskustelussa nähdään opettajat laiskureina. Kun laitetaan istumaan enemmän työpaikalla, niin sehän takaa sen tehokkaamman työnteon...? Oikeastiko joku nykypäivänä on sitä mieltä, että kellokortilla taataan vastuullinen ja hyvä työ? Siis aivan sama, vaikka istuttaisiin opehuoneessa kahvikuppi kädessä, mutta pääasia on, että notkuu siellä työpaikalla.
Minä kuulun niihin opettajiin, joiden auto käynnistyy aina tilanteen salliessa 5 minuuttia viimeisen tunnin jälkeen. Olen niin puhki ja haluan kotiin, ainoa ajatus: kotiin, kotiin. Ja kyllä, joka ilta teen töitä. Just mies sanoi taannoin, että teen liikaa töitä iltaisin, koska lapset ei saa huomiota ja olen aina keskittynyt töihini. Ihmetteli, ettenkö saisi palkkaani pienemmälläkin. Sanoi, ettei tosiaan ole mikään kahdeksan tunnin työ... Sitten joku vielä huutaa, että minä en saisi tehdä tätä työtä niin kuin haluan ja haluamassani paikassa. Että sekin vapaus vietäisiin ja laitettaisiin olemaan tyhjänpanttina ensin klo 16 saakka ja päälle jatkamaan kotona? Olen aikaisemmin ollut yksityisellä asiantuntijatöissä yli 10 vuotta (ja tienasin enemmän) ja miehen mukaan tein silloin vähemmän töitä. Nyt opetan 28 tuntia, istun pakollisen ys-tunnin ja lähes viikottain on muita palavereja/kokouksia/kikyjä. Lisäksi teen iltaisin jatkuvasti töitä.
Minun näkemykseni on, että opettajat on ahkeraa ja tunnollista porukkaa. Monessa muussa ammatissa vetelehditään koko työaika, kun opettajilla opetustunnit on tiukkaa puurtamista, mikä sekin ylittää jo monien muiden työmäärän viikon aikana. Sitten tekevät vielä kaiken muun sen päälle.
Ja tiedän, monilla muillakin aloilla tehdään palkattomia ylitöitä. Mutta mistä tämä opettajaviha pulppuaa? Miksi opettajia pitää ahdistaa entisestään, vaikka taatusti tekevät jo nyt työnsä pääosin hyvin. Tottakai lusmuja on sakissa aina. Kertokaapa se ammatti, jossa ei lusmuilijoita olisi. Olin taannoin päivystyksessä, jossa toinen lääkäri oli hidas kuin taivas. Jopa sh myönsi, että "meillä on valitettavasti kovin hidas lääkäri tänään päivystyksessä", kun ihmettelin, miksi toinen ottaa potilaan kerran tunnissa ja toinen kuusi tunnissa. Leimataanko nyt kaikki lääkärit surkeiksi ja laiskoiksi, ja keksitään keino kiusata koko tunnollista lääkärikuntaa. Entä pitäisikö varmuuden vuoksi lisätä lastentarhanopettaijen valvontaa ja syyllistää koko sakki huonosta työnteosta, koska joukossa on varmaan vähän huonompiakin? Yleistä ongelmaa opetusalalla ei ole ja piste. Suomessa on hyvät ja ahkerat opettajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosityöaikaa tekevä opettaja. Työtunteja oli vähemmän kuin nyt ja palkka oli sama. Teen yläkoulun ja lukion aineenopettajana 40-55 tuntista työviikkoa. Vähempi ei riitä työtehtävien hoitamiseen.
Tässä näkyy se tehottomuus, minkä vuoksi vuosityöaikaa ei kannata antaa opettajien itse raportoitavaksi. Opettajat saattavat mökillä korjailla kokeita ja valmistella tunteja, tunnin tai kaksi sillöin tällöin, välillä samalla telkkaria katsellen. Järkevintä olisi edellyttää opettajilta läsnäoloa koulussa ja tarjota siihen sopivat monitoimitilat. Siinä näkisi meneekö niihin hommiin oikeasti se 55 tuntia.
Jos en saa jaksottaa työtäni nykyisellä tavalla, en tule sitä enää tekemään. Nimittäin jos en opetuksen ja suunnittelun jälkeen pääse kotimatkalle ja kotiin hengähtämään, ei mitään toivoa saada keskittymistä vaativaa työtä tehtyä ollenkaan. Olen ehkä huono tai jotain, mutta 5-7 tuntia murrosikäisten vaihtuvien ryhmien keskellä on niin rankkaa minulle, että suoraan sen jälkeen en vaan pysty! Kokoukset ja palaverit yms menee kyllä, koska on pakko. Ootteko te tehottomuudesta puhuvat koskaan vetäneet oppitunteja murrosikäisille?
Ei ne ole. Tiedän tasan muitakin töitä tehneenä, että opetustyö on raskaimpia töitä, mitä voi tehdä per tunti. Siihen on syynsä, ettei missään opetustyötä tehdä 8/pv vaan jokaisessa maassa opettajan opetusmäärä per viikko on alle normaalin työviikon. Valmisteluaika ei ole ainoa syy. Toinen on juuri se, että työ on niin intensiivistä ja kuluttavaa kaikille aisteille, ettei sitä vaan jaksa tehdä kahdeksaa tuntia päivässä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaajana kannatan opettajille kokonaistyöaikaa. Sillä tavalla nekin opettajat jotka teettävät ohjaajilla kaikki työnsä, valmisteluista kuvistöiden ripustamiseen joutuisivat itse tekemään duuninsa.
Onneksi rehtorit alkavat oikeasti kohdentamaan ohjaajaresurssit sinne minne ne kuuluvat. Oppilaiden auttamiseen, eikä opettajan pikku palvelijoiksi.Kenellä koulunkäynnin ohjaajalla on nyt näin pahasti herne nenässä? Meillä jo vuosia sitten ohjaajat kieltäytyivät monistamasta yms. sellaisista tehtävistä. Samoin heidän on erittäin vaikeaa taipua siihen, että he ovat jo kokonaistyöajassa, joten heille ei kuulu välituntia. He olivat myös erittäin närkästyneitä, kun heille määrättiin ulkovalvontoja. Opettajalla on tietty aina juridinen vastuu valvonnasta, mutta useampi aikuinen ulkona rauhoittaa tilannetta.
Yhtään pykälää ei löydy, että luokanopettaja voisi kieltäytyä nenien pyyhmisestä, vetoketjun korjaamisesta, oksennuksen korjaamisesta, kaatuneen ruoan siivoamisesta jne. Mutta ohjaajille kuulemma tällaiset pykälät löytyvät. No, näillä mennään ja se fiksumpi osapuoli ei kulje herne nenässä, vaan laittaa hommat pyörimään.
Tämä on hyvä pointti. Itse alan olla kurkkuani myöten täynnä näitä avustajia, anteeksi ohjaajia, jotka kyllä tarkkaan alemmuuskompleksissaan määrittelee työtehtävänsä. Eli käytännössä opettaja sitten fiksumpana ja vastuuntuntoisempana tekee kaiken sen, mihin ohjaaja on liian hieno. Koulutus on heillä mennyt ihan mönkään, kun joku kehtaa nykypäivänä nillittää tuolla tavoin työtehtävistään. Siistijät on toinen ryhmä, jotka on alkanut yhä tarkemmin määritellä työtehtävänsä. No, ei mitään. Minä vein töihin pesusuihkeen ja rätin, kyllä mä sitten senkin teen. Koulussa on valtavat määrät ns. harmaata työtä, jotka tällä hetkellä tekee opettajat, kun ne pitää jonkun tehdä ja näköjään muut ryhmät voi vaan kieltäytyä niistä. Kyllä mä voin omat paperini kopioida. Mutta jos minulla on pikapalaveri koko välitunnin oppilaan asioista tai olen valvonnassa, voisi ohjaaja mainiosti tehdä sen kopiointityön, jota ei voinut ennakoida. Kyllä mä kopioin jopa kollegan puolesta, jos hän ei ehdi. Ei mun itsetunto siitä horju tai koe oloani orjaksi/palvelijaksi, jos jeesaan kokonaisuutta paremmaksi ehtiessäni.
Itselläni oli aikanaan luokassa ohjaaja, joka tuli noin 2 minuuttia tunnin alun jälkeen ja lähti noin minuuttia ennen kellon soittoa. Kauhea kiire juomaan kahvia opehuoneeseen. Siellä tuo istui kahvikuppi kädessä sohvalla, jos itse ehdin sinne joskus viiden minuutin päästä. Minä sitten lopetin tunnin, autoin lapsia vetskareiden kanssa, etsin tumppuja patterin välistä ja valvoin ulkona. Siitä tulemisesta ja menemisestä meinasin jo huomauttaa, koska ensimmäinen asia opetusharjoitteluunkin oli, että toisten opetustunneille ei koskaan mennä myöhässä eikä lähdetä kesken kuin erikseen sovitusti. Luokkaan ei tulla ja mennä oman mielen mukaan. Sitä paitsi se tunnin lopetuksen jälkeinen show siinä eteisessä ykkösten kanssa olisi juuri sitä työtä, joka kuuluu ohjaajalle. Toki opettajana voin siihen osallistua, mutta sehän olisi voitu tehdä yhdessä. Välillä kaikki meni hyvin, välillä oli yhdeltä kenkä hukassa, yhdeltä tumppu, kolmannelta vetskari jumissa jne. Samalla takaraivossa nakutti, että olen taas myöhässä valvonnastani..... ja ohjaaja kadonnut kuin tuhka tuuleen opehuoneeseen.
Jokaisessa työpaikassa on ahkeria ja vähemmän ahkeria. Työtunneista ja opettajien työmäärästä täällä on eniten keskustelua näkynyt. Se ei ole ahkeruuden ja parhaan työntekijän mitta, että käyttää mahdollisimman paljon tunteja jonkun työn tekemiseen. Työresurssien järkevään käyttöön on mahdollista vaikuttaa itse.
Niin, asiat voi tehdä vaikeasti tai helposti. Jos sulla on oppilas joka on kaikessa seiskan tasoa niin et kai sä oikeasti mieti päätäsi puhki mikä on todistuksen numero? Jos sulla on oppilas joka täyttää kaikki kriteerit niin tottakai sä annat kympin. Kriteerit ei muutu joka vuosi. Wilmassa näkyy mun yläkoululaisella kaikkien projektien ja kokeiden arvosanat, ne voi koota yhteen kaikilta kursseilta. En edelleenkään ymmärrä miten se arvostelu voi olla suuren massan kohdalla vaikeaa, toki joukossa on poikkeuksia joilla suorituksen taso vaihtelee mutta väitän että tasaista massaa on enemmän.
p.s. olen tehnyt opettajan työtä vastaavaa työtä vuosia, siksi tässä puhunkin