Onko sinulla töissä kehityskeskusteluja?

Hienoja asenteita teillä. Toivottavasti en saa tuollaisia hapannaamoja työkavereikseni.

11 vuoden uran aikana on ollut yksi kehityskeskusteluksi tulkittava keskustelu, jossa uusi esimies jutteli kunkin työntekijän kanssa puolisen tuntia ja teemoissa oli mukana kehityskeskustelulle tyypillisä juttuja. Kun hänet potkaistiin yt-neuvotteluissa pois eikä tilalle tullut ketään vaan "vastuu jaettiin", ei ole paljon keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Hienoja asenteita teillä. Toivottavasti en saa tuollaisia hapannaamoja työkavereikseni.

Kyllähän se jostain kertoo jos ihmiset kokevat kehityskeskustelut turhiksi. Suomessa pelolla johtaminen on edelleen ihan hyvin voimissaan. Meidän firman yt-neuvotteluissa on hassun sattuman takia päätynyt irtisanotuksi ihmiset jotka ovat esittäneet kehitysehdotuksia ja yrittäneet vähän sparrata uutta henkeä meininkiin. Hyväntahtoiset hölmöt tai sellaista esittävät (minä muiden muassa) porskutamme kuukausipalkallamme eteenpäin.

On puolivuosittain. Etukäteen täytetään lomake, jossa on vajaa kymmenen aihepiiriä kysymyksineen. Sitten käydään se lomake esimiehen kanssa läpi. Kysymykset liittyvät omaan suoriutumiseen, viihtymiseen, kehittymistoiveisiin jne. Mielestäni on oikein hyvä keskustelu ja pyytämiäni kehittymistoiveita yms. on viety eteenpäin. Olen pystynyt varsin avoimesti tuomaan esille omia ajatuksiani, sekä positiivisia että negatiivisia. Palkka riippuu jonkin verran kehityskeskustelun tuloksista. Esimiestä arvioidaan eri kyselyssä nimettömästi, tosin itselläni on hyvä esimies, joten pystyisin ihan avoimestikin mielipiteeni kertomaan.

KeKet ovat kuuluneet 20 vuotta töihini. Joskus olen niitä itsekkin alaisilleni pitänyt. Ne ovat kyllä yksi turhimmista palavereista, joihin joudun osallistumaan. Se on aivan sama mitä siellä sanoo tai toivoo, mikään ei sen perusteella muutu mihinkään. Ja esimiehiä tai johtoa ei ainakaan kannata mennä kritisoimaan, siitä ei tule kuin vaikean ihmisen leima otsaan.

On kerran vuodessa. Joka kerta todetaan että töitä on liikaa, mutta voi harmi, asialle ei tehdä mitään ja palkasta ei suostuta edes keskustelemaan.  Saisi osallistua projekteihin jos haluaisi, mutta ne kaikki tulee oman työn päälle ja mulla on kahden ihmisen työmäärä pysyvästi, edes teoriassa työaika ei riitä. Kehity siinä sitten. :D

Eihän hyvän esimiehen tarvitse pitää kehityskeskustelua, kun hän tietää ihan normaalin arkikommunikoinninkin puitteissa missä mennään. Ja osaa myös jutella työntekijän kanssa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Parasta on kun pitää arvostella pomo kun se on itse siinä paikalla. Ihan kuin muka voisin rehellisesti sanoa että oot epäpätevä työhösi, monet asiat työpaikalla asiat on huonosti organisoitu, et koskaan vastaa puhelimeen kun olisi kiirellistä asiaa jne...

Saat alaisesi voimaan huonosti. Paljon on lähtenyt hyviä työntekijöitä talosta pois ihan vaan sun takiasi.

Riippuu paljon esimiehestä, millainen keskustelu on. Päästäänkö oikeasti syvälle ja tuloksiin, vai eikö. Uskaltaako esimies ajaa asioita ja viedä niitä etiäpäin, vai onko keskustelu täysin turha, eikä asiat muutu vuodesta toiseen.

Olen ollut kerran kehityskeskustelussa. Siihen oli palkattu ihan ulkopuolinen henkilö tekemään sen. Mitään negatiivista ei voinut sanoa, konsultti tyrmäsi puheen välittömästi. Keskustelut eivät muuttaneet mitään toimintoja ko. yrityksessä. Toisen kerran olin yrityksessä, missä käytiin myös ulkopuolisen konsultin kanssa keskusteluja työilmapiiristä yms. Minä en kuulunut haastateltavien joukkoon. Jälkikäteen näin vahingossa keskustelujen tulokset. Huvitti, kun useat haastatellut olivat kehuneet työpanostani, mutta en koskaan saanut siitä mitään palautetta esimieheltäni. Vain huonoa palautetta saaneille kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Oli kun olin töissä. Kamalaa pakkopullaa, mitään hyötyä niissä ei ollut. Tämähän riippuu aika paljon siitä, millainen esimies on ja osaako hän kuunnella alaisiaan. Lomakkeen täytin ja sitten pönötettiin ehkä tunti sen äärellä. Ehkä kerran vuodessa vaan, onneksi. En kiellä, etteikö tuosta voisi olla hyötyäkin, mutta ei noin kuin minun entisessä työpaikassani. Se oli siis pakollinen. Lähiesimiehiä patistettiin pitämään kehket.

Juuri näin.