Pimeän pelko

Ja kyllä, jos joskus lapsia adoptoin, aion olla neuroottisen tarkka ikärajoista.

Ap

On luonnollista pelätä sitä mitä ei näe , käyn usein iltalenkillä pimeässä metsässä ja välillä tulee "juokse tai kuole"-reaktio äänistä ,joiden aiheuttajaa en osaa määritellä. Mutta ihmiset ovat kyllä pelottavampia kuin mikään yliluonnollinen.

Ei kai se yllättävää, että olet mies. Ihmiselle on varmasti luonnollistakin pelätä pimeää (alkukantaiset vaistot jne.). Itsekin pelkään pimeää, en niinkään sitä, että siellä olision mitään todellista vaaraa, vaan jotain yliluonnollista. Naurettavaa, tiedän.

En osaa sanoa muuta, kuin että itsensä rauhoittelu ja asioiden järkeistäminen on omalla kohdallani helpottanut. Äänikirjojen kuuntelu/ musiikin kuuntelu iltaisin estävät hiljaisuuden ja sieltä ajoittavain kajahtelevat kummalliset rapsahdukset. Ei auta kuin ajatella, ettei tässä nyt ole mitään hätää.

Pysy kotona pimeällä ja liiku vain valoisalla.

Jos kokeilisit nukkua verhot auki? Vai onko riskinä, että joku pilailija länttää naamansa lasiin ja pelästyttää sinut? Sillä muuta pelottavaa siellä ei ole, vain varjoja ! Itse tykkään nukkua verhot auki katsellen puden oksia, kuutamoa ym :) Kokeile yksi yö, jos kuulet jotain outoa mene reippaasti ikkunaan katsomaan mikä siellä on tai käännä vain kylkeä, sillä olet turvassa kotonasi.   Ja katsele tosiaan ulkona olevia puita jos  sellaisia löytyy, älä puiden varjoja makkarin seinillä . 

Minä aloin pelätä  avioeron jälkeen, kun en ollut vuosiin nukkunut yksin. Kuuntelin joka ääntä ja säikyin mm. hissiä ,  ei uskoisikaan miten paljon erilaisia ääniä yöllä kuulukaan ja osa sellaisia joihin ei päivällä kiinnitä  mitään huomiota (hissin kolahtelu, auton renkaiden ulvonta, vesi putkistoissa).

Minulla on auttanut pieni yövalo ja musiikin kuuntelu, kuulokkeet korvissa ei kuule joka risahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kokeilisit nukkua verhot auki? Vai onko riskinä, että joku pilailija länttää naamansa lasiin ja pelästyttää sinut? Sillä muuta pelottavaa siellä ei ole, vain varjoja ! Itse tykkään nukkua verhot auki katsellen puden oksia, kuutamoa ym :) Kokeile yksi yö, jos kuulet jotain outoa mene reippaasti ikkunaan katsomaan mikä siellä on tai käännä vain kylkeä, sillä olet turvassa kotonasi.   Ja katsele tosiaan ulkona olevia puita jos  sellaisia löytyy, älä puiden varjoja makkarin seinillä . 

On. Osalla kavereitani on varsin persoonallinen huumorintaju ja heikko tilanneharkinta. Saattaisivat tosiaan vaikka yöpaikkaa kyselemään tullessaan ja nähdessään minut nukkuvana pitää hauskana em. temppua. Se aiheuttaisi niin suurta takapakkia tässä "siedätyshoidossa", etten halua edes ottaa riskiä.

Ap

Mulla oli vähän samantyyppistä, mutta mua pelotti ihan se pelkkä pimeyskin, vaikka sitten sisältä ulos katsottuna. Tuntui, että koko ajan siellä pimeässä tuijottaa joku, joka näkee minut, mutta jota minä en näe. Rupesin sitten ajattelemaan että ihan sama, siinähän tuijottaa, ketä kiinnostaa. Ja että jos sieltä joku/jokin lähtee lähestymään, tulee sille kyyti olemaan kylmää, tämän äm män veri ei vapise :D ja itseasiassa olisihan se hauskaa nähdä joku kummitus tai vastaava. Tietäisipähän ettei tietoisuus lopu kuolemaan, eikä tarvitse sitäkään enää pelätä. Kuulostaa varmasti tyhmältä mutta toimi, enää ei pelota ne pimeästä kuuluvat äänetkään

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin pelätä  avioeron jälkeen, kun en ollut vuosiin nukkunut yksin. Kuuntelin joka ääntä ja säikyin mm. hissiä ,  ei uskoisikaan miten paljon erilaisia ääniä yöllä kuulukaan ja osa sellaisia joihin ei päivällä kiinnitä  mitään huomiota (hissin kolahtelu, auton renkaiden ulvonta, vesi putkistoissa).

Minulla on auttanut pieni yövalo ja musiikin kuuntelu, kuulokkeet korvissa ei kuule joka risahdusta.

Niin varmasti auttaakin, mutta minä haluan siitä pelosta eroon, enkä keksiä keinoja vältelläkseni pimeää.

Ap

Ikääntyminen. Itsekin pelkäsin vielä 36-vuotiaana.

Mulla oli tuota vaivaa lapsena. Silloin siitä pääsi eroon vahvan mielikuvituksen avustamana. Leikin ajatuksella että jospa olenkin ihmissusi tai joku muu hirviö, siinä vaiheessa siellä pimeessä ei voi olla mitään mua hirveempää.

Tuo siis toimi lapsuudessa, eikä pelko oo palannut. Sitä en tiedä kuinka aikuisena hankkiutuisin fobiasta eroon. Hypnoosilla? Siis vähän samalla tapaa kuin silloin lapsena mutta asiantuntevan terapeutim avustamana?

MInä olen taas ajatellut että pimeys suojelee minua, voin vetäytyä esimerkiksi pimeään metsään turvaan.

Kukaan ei näe minua sieltä, eläimetkin ennemmin kavahtaa kun tulevat puremaan tai ärisemään.

Minun pimeän pelko loppui hometaloon. En pelkää enää mitään mikä ennen pelotti vähän kuten pimeä, kummitukset, väkivalta jne. Yksi paha fobia on vielä jäljellä josta en varmaan pääsi ikinä, joten tajuan kyllä epärealistiset pelot.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän samantyyppistä, mutta mua pelotti ihan se pelkkä pimeyskin, vaikka sitten sisältä ulos katsottuna. Tuntui, että koko ajan siellä pimeässä tuijottaa joku, joka näkee minut, mutta jota minä en näe. Rupesin sitten ajattelemaan että ihan sama, siinähän tuijottaa, ketä kiinnostaa. Ja että jos sieltä joku/jokin lähtee lähestymään, tulee sille kyyti olemaan kylmää, tämän äm män veri ei vapise :D ja itseasiassa olisihan se hauskaa nähdä joku kummitus tai vastaava. Tietäisipähän ettei tietoisuus lopu kuolemaan, eikä tarvitse sitäkään enää pelätä. Kuulostaa varmasti tyhmältä mutta toimi, enää ei pelota ne pimeästä kuuluvat äänetkään

Ihana! Täytyypä ehdottomasti kokeilla 😂

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista pelätä sitä mitä ei näe , käyn usein iltalenkillä pimeässä metsässä ja välillä tulee "juokse tai kuole"-reaktio äänistä ,joiden aiheuttajaa en osaa määritellä. Mutta ihmiset ovat kyllä pelottavampia kuin mikään yliluonnollinen.

"Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt" (Siitoinin kirjoittama muistokirjoitus vaimonsa kuolinilmoitukseen Turun Sanomissa)