Onko totta että naiset ihastuvat vain jos heihin ihastutaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta. Nainen voi hyvinkin osoittaa ihastumisen merkkejä miehen ollessa ensin aktiivinen, mutta kyseessä on illuusio. Miehen ollessa hormoonihuurussa nainen selvittää taustat. Jos miehen ura on nousussa ja rahaa on jo mukavasti, niin illuusio jatkuu varhaiseen keski-ikään asti, jolloin todellisuus rysähtää päälle. Jos miehessä ei ole riittävää potentiaalia mukavaan elämään, niin nainen omaa mainettaan varjellen vetäytyy alkavasta suhteesta jollain sopivan ystävällisellä tavalla.

Myös löydettyään itse sopivan rahamiehen nainen voi yrittää tehdä itseään tykö, mutta eivät siinäkään tunteet jyllää.

Nainen tosin teeskentelee joskus niin kovasti, että uskoo itsekin illuusioonsa, kunnes illuusio särkyy. Mutta ei se silti todellisuutta ole.

Säälittää aina niin paljon lukea näitä harhaisia vuodatuksia. Näinkö äitisikin teki? Siskosi?

Vierailija kirjoitti:

Ei,mutta aloitetta nainen ei tee missään tapauksessa.

Mä olen tehnyt lähes kaikki aloitteet itse, vaikka olenkin nainen. Tykkään että saan valita ensin. En pidä siitä että minut tullaan "poimimaan" jostain, itse näytellessäni kikattavaa avutonta miehenkaipuista tyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.

Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.

En tiedä... tuntuu vain masentavalta, kun viestittelyn perusteella kiinostuneen olisetkin naiset vain toteavat, ettei tunnu kipinää heti tavattuaan. Ulkonäön puolesta tuntuu useampi kinostuvan, ja sitten pettyy, kun olen mitä olen (monimutkainen, en kovin spontaani ja en mikään joukkuehenkityyppi). Jokin live-olemuksessani saa sellaisen reaktion aikaan.

Voihan olla että sussa on jotain joka aiheuttaa sen että harva kokee kemiaa kanssasi. Siitä seuraa se että kannattaa laittaa verkot mahdollisimman laajalle. Hakeudu työhön tai harrastuksiin jossa tapaat mahdollisimman paljon ihmisiä.

Tuossa on vain se etten hieman introverttina nauti ollenkaan ihmisjoukkojen kohtaamisesta ja näinollen en olisi parhaimmillani tekemään vaikutusta keneenkään. Harrastukset valitsen sen mukaan mistä nautin.

Hieman umpikuja tää mun tilanne siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei,mutta aloitetta nainen ei tee missään tapauksessa.

Mä olen tehnyt lähes kaikki aloitteet itse, vaikka olenkin nainen. Tykkään että saan valita ensin. En pidä siitä että minut tullaan "poimimaan" jostain, itse näytellessäni kikattavaa avutonta miehenkaipuista tyttöä.

Sama mulla. Olen aina tehnyt kaikki aloitteet ja olen sen täälläkin kertonut kymmeniä kertoja, mutta eipä nämä palstan miehet lue kuin omia käsityksiään pönkittävät tekstit.

Itse aiheeseen: tuo on kai ihan sukupuoleen katsomatta jonkinlainen teoria, että tunne tarttuu. Kyllä siinä sen verran perää on, että itse ainakin alan usein tykätä ihmisistä, joiden tiedän tykkäävän minusta. Ihastumisen suhteen asia taas ei mene noin vaan ihastun jos ihastun, ihastui se toinen tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta. Nainen voi hyvinkin osoittaa ihastumisen merkkejä miehen ollessa ensin aktiivinen, mutta kyseessä on illuusio. Miehen ollessa hormoonihuurussa nainen selvittää taustat. Jos miehen ura on nousussa ja rahaa on jo mukavasti, niin illuusio jatkuu varhaiseen keski-ikään asti, jolloin todellisuus rysähtää päälle. Jos miehessä ei ole riittävää potentiaalia mukavaan elämään, niin nainen omaa mainettaan varjellen vetäytyy alkavasta suhteesta jollain sopivan ystävällisellä tavalla.

Myös löydettyään itse sopivan rahamiehen nainen voi yrittää tehdä itseään tykö, mutta eivät siinäkään tunteet jyllää.

Nainen tosin teeskentelee joskus niin kovasti, että uskoo itsekin illuusioonsa, kunnes illuusio särkyy. Mutta ei se silti todellisuutta ole.

Säälittää aina niin paljon lukea näitä harhaisia vuodatuksia. Näinkö äitisikin teki? Siskosi?

Uskotko, vai valehtelenko lisää? Näköjään aina joku putoaa selvääkin selvempään trolliin. :) Pientä iltapuhdetta tämä silsasalsan kirjoitteleminen. Kyllä sekin harrastuksesta käy. Ainakaan en harrasta "mulla on syöpä, säälikää ja lähettäkää rahaa" -tarinoita tai muuten toisena ihmisenä esiintymistä täällä netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta joskus voi käydä niin, että toisen ihastuminen saa itsessäkin kipinän aikaan.

Nää on itsellä menneet aina päin pärseitä, kun toinen aikansa toljottelee ihastuneena yms. mutta mulla kestää se oma aikansa kunnes alan lämpenemään. Ja silloin se on tietenkn myöhäistä ja siinä on varmaan kaikilla itkupotkuraivarin paikka.

Vierailija kirjoitti:

Toisinpäin. Ihastun, ja siinä vaiheessa, kun saan kunnolla vastakaikua, kiinnostus alkaa lopahtaa. Parasta on se hetki, kun vastapuoli ekan kerran vihjaa fiiliksistään. Sen jälkeen alkaa alamäki. Chase is better than the catch..

Sama, kiinnostus lopahtaa aika paljolti siinä kun tajuaa että saisikin toisen. Vielä enemmän kiinnostus loppuu jos toinen rupee oikein piirittämään vaikka jokin aika sitten olisinkin tehnyt mitä vain että mies huomaisi minut. Jokin sitoutumiskammo kai, en tiedä oikein mistä johtuu... joskus olisi mielenkiintoista selvittää nämä käytösmallit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.

Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.

En tiedä... tuntuu vain masentavalta, kun viestittelyn perusteella kiinostuneen olisetkin naiset vain toteavat, ettei tunnu kipinää heti tavattuaan. Ulkonäön puolesta tuntuu useampi kinostuvan, ja sitten pettyy, kun olen mitä olen (monimutkainen, en kovin spontaani ja en mikään joukkuehenkityyppi). Jokin live-olemuksessani saa sellaisen reaktion aikaan.

Voihan olla että sussa on jotain joka aiheuttaa sen että harva kokee kemiaa kanssasi. Siitä seuraa se että kannattaa laittaa verkot mahdollisimman laajalle. Hakeudu työhön tai harrastuksiin jossa tapaat mahdollisimman paljon ihmisiä.

Tuossa on vain se etten hieman introverttina nauti ollenkaan ihmisjoukkojen kohtaamisesta ja näinollen en olisi parhaimmillani tekemään vaikutusta keneenkään. Harrastukset valitsen sen mukaan mistä nautin.

Hieman umpikuja tää mun tilanne siis.

Elämä on valintoja. Saadakseen haluamiaan asioita on melkein 100% varmuudella pakko mennä jossain vaheessa epämukavuusaluelle. Ihmisjoukkoihin kummasti tottuu, introverttinäkin. Ainakin pieninä annoksina. Mutta on tietysti ihan ok valita niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kun vaan ei ruvettais aina naisia syyllistämään. Jos ei ihastu ei ihastu. Ei siitäkään mitään tule että ruvetaan vastentahtoisesti seksiä harrastamaan. Haluaisitko mieluimmin kenet vaan joka ottaa sut muista syistä kuin ihastuminen ja rakkaus, ja jonka kanssa on parin vuoden päästä seksitön liitto. Tai kannattaako odottaa vähän pitempään ja nähdä enemmän vaivaa, että löytäisi naisen joka oikeasti tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinpäin. Ihastun, ja siinä vaiheessa, kun saan kunnolla vastakaikua, kiinnostus alkaa lopahtaa. Parasta on se hetki, kun vastapuoli ekan kerran vihjaa fiiliksistään. Sen jälkeen alkaa alamäki. Chase is better than the catch..

Sama, kiinnostus lopahtaa aika paljolti siinä kun tajuaa että saisikin toisen. Vielä enemmän kiinnostus loppuu jos toinen rupee oikein piirittämään vaikka jokin aika sitten olisinkin tehnyt mitä vain että mies huomaisi minut. Jokin sitoutumiskammo kai, en tiedä oikein mistä johtuu... joskus olisi mielenkiintoista selvittää nämä käytösmallit.

Se ajatus että arvostat itseäsi niin vähän, että jos joku susta kiinnostuu, täytyy olla jotain vikaa? Lääkkeenä itsetunnon parannustalkoot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.

Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.

En tiedä... tuntuu vain masentavalta, kun viestittelyn perusteella kiinostuneen olisetkin naiset vain toteavat, ettei tunnu kipinää heti tavattuaan. Ulkonäön puolesta tuntuu useampi kinostuvan, ja sitten pettyy, kun olen mitä olen (monimutkainen, en kovin spontaani ja en mikään joukkuehenkityyppi). Jokin live-olemuksessani saa sellaisen reaktion aikaan.

Voihan olla että sussa on jotain joka aiheuttaa sen että harva kokee kemiaa kanssasi. Siitä seuraa se että kannattaa laittaa verkot mahdollisimman laajalle. Hakeudu työhön tai harrastuksiin jossa tapaat mahdollisimman paljon ihmisiä.

Tuossa on vain se etten hieman introverttina nauti ollenkaan ihmisjoukkojen kohtaamisesta ja näinollen en olisi parhaimmillani tekemään vaikutusta keneenkään. Harrastukset valitsen sen mukaan mistä nautin.

Hieman umpikuja tää mun tilanne siis.

Elämä on valintoja. Saadakseen haluamiaan asioita on melkein 100% varmuudella pakko mennä jossain vaheessa epämukavuusaluelle. Ihmisjoukkoihin kummasti tottuu, introverttinäkin. Ainakin pieninä annoksina. Mutta on tietysti ihan ok valita niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kun vaan ei ruvettais aina naisia syyllistämään. Jos ei ihastu ei ihastu. Ei siitäkään mitään tule että ruvetaan vastentahtoisesti seksiä harrastamaan. Haluaisitko mieluimmin kenet vaan joka ottaa sut muista syistä kuin ihastuminen ja rakkaus, ja jonka kanssa on parin vuoden päästä seksitön liitto. Tai kannattaako odottaa vähän pitempään ja nähdä enemmän vaivaa, että löytäisi naisen joka oikeasti tykkää.

Ei mikään seksin takia suhteen etsintä ole se juttu, vaan kaipaisin läheisyyttä, yhteisiä hetkiä ja välittämistä enemmänkin. Jonkun jonka kanssa olisi enemmän kuin yksi. Se tuossa vain ihmetyttää, että ensi-ihastusta etsitään. Eiväthän he ole nähneet kuin pintaraapaisun minusta ja ovat jo päättäneet.

Paha sanoa. En enää muista miten ihastuin eksääni, kun siitä on jo 25 vuotta. Mutta eron jälkeen sovin nettideittitreffit, ja mä ihastuin samalla sekunnilla kuin näin naisen, ja sama tunne oli toisinpäin. Kumpaakin vietiin kuin litran mittaa. Nyt kolme vuotta seurusteltu, ja eiköhän me näin mennä hautaan saakka.

Jotkut ihastuu saavuttamattomiin tyyppeihin, toiset ihastuu vasta kun toinen antaa merkkejä omasta ihastuksestaan ja kolmannet tykkää piirittää. Tämä toteutuu ihan sukupuolesta riippumatta.

Mulla ei luultavasti ois pokkaa piirittää ketään miestä. Jos mies ei ole ns. heti kiinnostunut, en viitsisi alkaa yrittää. Joillain on pokkaa. Heillä on yleensä hyvä itsetunto ja he ovat rohkeita sekä varmoja itsestään.