Onko totta että naiset ihastuvat vain jos heihin ihastutaan?
Eli nainen kiinnostuu miehestä, joka on ensin kiinnostunut naisesta? Naiset siis tavallaan "ihastuvat takaisin", kunhan mies tekee ensimmäisenä tietyt manööverit? Vai olenko tapani mukaan aivan hakusessa?
Kommentit (52)
Ihastun helposti jos luulen että toinen on kiinnostunut. Jos taas tiedän että joku henkilö ei pidä minusta, niin ihastus katoaa samantien
Naiset ei niin herkästi näytä julki ihastumistaan koska niin moni mies näyttelisi mukana ihan vaan päästäkseen panemaan. Jäädään odottamaan sitä miehen tekemää aloitetta.
No ei ole totta.
Perskärpäset on ällöttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, katso vaikka videoita joistakin live- konserteista tai fanitapaamisista. Tämä vain esimerkkinä, naiset ihastuvat usein myös ihan arkisissa kuvioissa. Itse vedin kieltä pois poskelta kun nuori komea myyjä ilmoitti että häneltä löytyy kaikkea mitä rouva tarvitsee, oli vähällä etten ottanut tarjousta vastaan, olisi ehkä kannattanut.
Missäs tuollainen asiakaspalvelija on?
En kerro, saatan käydä siellä shoppailemassa jossain vaiheessa, minä näin hänet ensin :p. Autoliikkeistä saatat löytää yhtä avuliaita kundeja mutta niihin palkataan harvoin poikamiehiä, pidä vain silmäsi auki niin löydät kyllä vastaavia lähes joka paikasta jossa on miespuolisia myyjiä ;).
Vierailija kirjoitti:
Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.
Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Ihastun helposti jos luulen että toinen on kiinnostunut. Jos taas tiedän että joku henkilö ei pidä minusta, niin ihastus katoaa samantien
Kaikki toisten tunteilla pelaaminen on ikävää, joten jos ei kiinnosta, se on ihan reilua sanoa suoraan, niin toinen ei jää haaveilemaan.
Asian voi tehdä fiksustikin. Minulle sanottiin suoraan vähemmän fiksusti, ja nyt tiedän miltä Lootin vaimosta tuntui.
En ole ikinä saanut niitä lukemattomia miehiä jotka minulle ois kelvanneet. Kun taas en ole huolinut niitä lukemattomia jotka ovat juosseet perässä. No, yhden kelpuutin, ei ois kannattanut...
Ihastuminen on halpaa ja se kohdistuu pääasiassa ulkonäköön. Se myös katoaa nopeasti.
Aidot tunteet, toiseen ihmiseen kiinnittyminen ja toisen tarpeista huolehtiminen, elämänsä jakamisesta puhumattakaan ovat harvinaisia.
Minulle on käynyt kumminkin päin. En taida olla kuitenkaan sosiaalisesti ihan kyvytön, sillä tilanne on yhtä poikkeusta lukuunottamatta edennyt hyvin pienin askelin. Eli kun minä osoitan tunteitani tämän verran, niin kuinka toinen vastaa, ja tekeekö toinen puolestaan jonkin pienen aloitteen. Tässä on se hyvä puoli, että kumpi tahansa voi lopettaa ilman syvää draamaa.
Mutta juu. Nuorena kloppina osoitin ihastukseni kaappaamalla tytön syliin ja pussaamalla poskelle. Pieni suhteenpätkä siitäkin tuli, kai se sitten tyttöä imarteli, kun joku ihastui. Melkoista draamaa se suhteenpätkä oli, kun tyttö ei lopultakaan tiennyt, mitä haluaa vai haluaako sittenkään mitään. Semmoista jatkuvaa oikeuttelua se oli. Ja kuitenkin, kun lopetin sen suhteen ja aloitin toisen, niin tämä tyttö piti melkoisen itkukonsertin. Nuoruuden piikkiin voi tietenkin laittaa osan, mutta kyllä kyse oli siitä, että minä toimin liian suoraviivaisesti. Jos olisin edennyt hitaammin, olisin voinut oivaltaa, ettei tyttöparka oikein tiedä, mitä haluaa. Olisin voinut etsiä jonkun itsevarmemman tapauksen sitten, tai sosiaalisesti taitavamman, tai.. jotakin.
Mä n ihastu jos mies ei osoita mitään kiinnostuksen merkkejä. Eli ihastun vain jos kuvittelen miehen olevan kiinnostunut. Yleensä ne ei ole :(
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on halpaa ja se kohdistuu pääasiassa ulkonäköön. Se myös katoaa nopeasti.
Aidot tunteet, toiseen ihmiseen kiinnittyminen ja toisen tarpeista huolehtiminen, elämänsä jakamisesta puhumattakaan ovat harvinaisia.
Tällä välillä on sentään monta vaihetta. Vai odottaako joku ihan vakavissaan, että uusi kumppaninteelmä on oitis valmis elämän mittaiseen sitoutumiseen? Ihastuminen on aito tunne. Ei se aina tosiaan iän kaiken kestä, mutta ei siinä sinällään mitään epäaitoa ole.
Olen ihastunut pari kertaa elämässä oikein kunnolla vaikka tiesin että minulla ei ole mitään mahiksia. Yksipuolista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.
Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.
En tiedä... tuntuu vain masentavalta, kun viestittelyn perusteella kiinostuneen olisetkin naiset vain toteavat, ettei tunnu kipinää heti tavattuaan. Ulkonäön puolesta tuntuu useampi kinostuvan, ja sitten pettyy, kun olen mitä olen (monimutkainen, en kovin spontaani ja en mikään joukkuehenkityyppi). Jokin live-olemuksessani saa sellaisen reaktion aikaan.
Ei ole totta. Nainen voi hyvinkin osoittaa ihastumisen merkkejä miehen ollessa ensin aktiivinen, mutta kyseessä on illuusio. Miehen ollessa hormoonihuurussa nainen selvittää taustat. Jos miehen ura on nousussa ja rahaa on jo mukavasti, niin illuusio jatkuu varhaiseen keski-ikään asti, jolloin todellisuus rysähtää päälle. Jos miehessä ei ole riittävää potentiaalia mukavaan elämään, niin nainen omaa mainettaan varjellen vetäytyy alkavasta suhteesta jollain sopivan ystävällisellä tavalla.
Myös löydettyään itse sopivan rahamiehen nainen voi yrittää tehdä itseään tykö, mutta eivät siinäkään tunteet jyllää.
Nainen tosin teeskentelee joskus niin kovasti, että uskoo itsekin illuusioonsa, kunnes illuusio särkyy. Mutta ei se silti todellisuutta ole.
Ei kannata tuhlata energiaa mieheen, joka ei ole ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Eli nainen kiinnostuu miehestä, joka on ensin kiinnostunut naisesta? Naiset siis tavallaan "ihastuvat takaisin", kunhan mies tekee ensimmäisenä tietyt manööverit? Vai olenko tapani mukaan aivan hakusessa?
Olen nainen, ja minun kohdallani on juuri noin, eli pitää kohdallani kyllä paikkansa!
En koskaan ihastu mielikuvaan, tai haaveeseen, vaan aina sitten vasta, jos huomaan myös miehen olevan ihastunut. Mitään manööverejä sen sijaan ei tarvitse suorittaa, huomaan kyllä katseesta, kanssani tekemisiin hakeutumisesta, tiheähköstä viestittelystä, ja jos olen epävarma, niin kysyn ihan suoraan että oletko ihastuut minuun.
Ei,mutta aloitetta nainen ei tee missään tapauksessa.
Mä oon aikalailla sellainen. En tiedä johtuuko se siitä, että ite en koe parisuhdetta niin välttämättömänä, niin ei tule haikailtua miesten perään. Jolloin ainoa tapa miten kiinnostus saatta herätä on jos joku muu tekee aloitteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.
Usko huviksesi että monella, ainakin minulla, tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluanko vai enkö. Joko haluan tai en, käytöksestäsi riippumatta. Käytöksesi voi sen sijaan johtaa siihen että en halua seurustella kanssasi, vaikka onkin kipinää. Eli jos olet muuten kiinnostava ja arvot ja käytös natsaa, sekä nopea että hidas eteneminen johtaa samaan lopputulokseen, eli seurusteluun.
En tiedä... tuntuu vain masentavalta, kun viestittelyn perusteella kiinostuneen olisetkin naiset vain toteavat, ettei tunnu kipinää heti tavattuaan. Ulkonäön puolesta tuntuu useampi kinostuvan, ja sitten pettyy, kun olen mitä olen (monimutkainen, en kovin spontaani ja en mikään joukkuehenkityyppi). Jokin live-olemuksessani saa sellaisen reaktion aikaan.
Voihan olla että sussa on jotain joka aiheuttaa sen että harva kokee kemiaa kanssasi. Siitä seuraa se että kannattaa laittaa verkot mahdollisimman laajalle. Hakeudu työhön tai harrastuksiin jossa tapaat mahdollisimman paljon ihmisiä.
Tää voisi monen naisen kohdalla olla hyvinkin totta. Musta tuntuu, että tulee monesti se "en tunne kipinää" kun en julista tunteita suurieleisesti tai vonkaa ja tarvitsen hieman aikaa tutustua.