Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Miksi muuten miniät tai vävyt pitäisi kutsua perheen brunssille? Jos perhe haluaa viettää kerran kuussa aikaa keskenään niin minusta se on hyvä idea, lastenlapset ymmärrän koska on koolla sitten useampi sukupolvi - vanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa mutta ydinperheen ulkopuolisia ihmisiä en taas kutsuisi minäkään oman perheen yhteisiin hetkiin. Sitten jos päätetään pitää jotkut sukujuhlat niin silloin toki.
Brunssi jos mietin syntyjä syviä on pitempi aamiainen, minusta aika intiimi hetki ja silloin on varmaan kiva vaihtaa kuulumisia läheisten kanssa, puhua oikeasti asioista ja mitä kenellekin kuuluu. Aina kun paikalla on lasten puolisoita, avokkeja ja seurustelukumppaneita niin keskustelu menee heti vieraskoreaksi, ei voi rentoutua, pitää varoa sanoja ja itse asiassa passata ihmisiä, jotka tulevat aina olemaan vähän vieraita meille vanhemmille, isovanhemmille. Minä yleensä olen soittanut aikuiselle lapselleni ja pyytänyt poikkeamaan ja ottamaan lapset mukaan niin "miniä saa levätä". Eiköhän kaikki ymmärrä jutun juonen, saadaan jutella rauhassa pojan kanssa, lapset leikkivät siinä keskenään ja kaikki on jotenkin helpompaa, pakotonta. Sitten on juhlat erikseen ja lasten kumppanit ovat tervetulleita. Ei minulla ole mitään kumppaneita vastaan mutta minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa vain omat lapseni ja heidän lapsensa - vähän vapaa-aikani haluan jakaa heidän kanssaan.
Ihmeellisesti herättää tämä kommentti kiukkua.
Ihannetilannehan tuo on.
Perheet tulevat keskenään toimeen ydinperhe ja lapsuudenperhe, ei ole kuitenkaan vaatimuksia olla sydänystäviä puolin eikä toisin.
Isovanhempia kiinnostaa tavata lapsenlapsia mutta eivät tyrkytä itseään tykö pojan perheeseen.
Lapsuudenperheen vanhemmat järjestävät lapsilleen kerran kuussa brunssin johon voivat ottaa lapsensakin mukaan jolloin nuorenperheen äidille järjestyy kuin itsestään vapaa-aikaa. Ja lapsuudenperheen vanhemmat tapaavat silloin lapsenlapsia ilman, että tarvitsee olla hoitovastuussa pienistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan kaikkia maailman isoäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kertoi, että hän kävi tyttärensä tytön kanssa kahdestaan saunassa ja IMETTI tätä tyttöä. Vanha akka ja äidin rooli, hyi!
Eikö tuo ole jo pedofiliaa?
No ei ole. Joku tolkku nyt tännekin. Ällöä ja höyrypäistä ehkä, mutta ei pedofiliaa.
Pedofiliaa
Sitä paitsi hakemasi sana on nepofilia, ei pedofilia. Termit kuntoon ennen eimakirveitä, hermanni.
Oho, tulipa typo. Eli nepiofilia tarkoittaa alle 4-vuotiaisiin kohdistunutta seksuaalista kiinnostusta. Mitä seksuaalista kiinnostusta on larpata imettävänsä? ja ennen kuin hurmosmammat iskevät tuhannen märän sukan voimalla, niin on tuo toki minustakin ällöttävää.
Älä sotke minun harrastustani tähän. Kiitos! :)
T: Larppaaja
On täällä pimeetä porukkaa. Joku haluaa aina vangita jonkun. Onhan se hyvä että voi täällä tuulettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vihaan kaikkia maailman isoäitejä.
Näiden keskusteluiden perusteella on erittäin todennäköistä ettet ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on taas jo aika sairasta.Mies ei saisi enää lapsen ja vaimon saatuaan tavata vanhempiaan , tätiään , serkun kummin kaimaa eikä varsinkaan se lapsi saisi tavata kun eivät enää ole hänen perhettään.Eikä missään nimessä ilman lapsen äitiä , nehän voivat herra jumala vaikka juonia jotain.
Missä teidän itsetunto ja luottamus on ?Täysin samaa mieltä. Koska perhe.
Aika älyvapaa ajattelumalli, että puolison tulisi katkaista siteet perheeseensä ja ystäviinsä, sukuunsa koska nyt on ydinperhe. Ei ydinperheen pitäisi olla vankila, ei miehelle, naiselle tai lapselle. Ei kenellekään.
Tässä oli kyse brunssi-anopin asenteesta. "Sinä et saa tulla, koska et ole perhettä, mutta lapsenlapset ovat". Jos lähtökohta on tuo niin mummo syö brunssin poikansa kanssa keskenään. Mummo voi käyttäytyä myös fiksusti ja kysyä miniältä "hei, panisitko pahaksesi jos kutsun vekarat ja Samin brunssille? Voisit pitää vapaapäivän? Toki olet tervetullut jos haluat! :)"
Miniä ymmärtää viestistä että kutsu ei koske häntä mutta lähtökohta on täysin toinen.Miten tämä poikkeaa miniän asenteesta, ettei anopille ole asiaa lastenlasten pankeille, koska äiti määrää sen asian.
Miniä ja alaikäiset lapsensa ovat samaa ydinperhettä. Miniä on lasten huoltaja.
Anoppi ja aikuinen poikansa eivät ole samaa ydinperhettä. Anoppi ei ole poikansa huoltaja.
Mitä kohtaa sinä et nyt tajua?
Ulkopuolelta: voitko piirtää organisaatiokaavion tästä?
Tää on ollut hyvä keskustelu. Itsellänikin on ollut rajaton äiti, johon olen katkonut välit, ja täältä on ollut kiva lukea vertaistukea. Mutta nyt alkaa mennä överiksi. Toi brunssijuttu kuulostaa mielestäni ihan tosi kivalta tavalta ja mukavalta myös sille miniälle kun saa omaa aikaa, ja tapaa ylläpitävä isoäiti vaikuttaa ihan järkevältä ihmiseltä, jolla on selvät rajat ja hyvät välit seuraavaan sukupolveen. Niin miksi pitää sekin vääntää joksikin ihme ydinperhejankkaukseksi? Pidetään tää keskustelu nyt vaan niissä oikeasti rajattomissa tapauksissa ja siinä vertaistuessa, eikä riidellä pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Vierailija kirjoitti:
Tää on ollut hyvä keskustelu. Itsellänikin on ollut rajaton äiti, johon olen katkonut välit, ja täältä on ollut kiva lukea vertaistukea. Mutta nyt alkaa mennä överiksi. Toi brunssijuttu kuulostaa mielestäni ihan tosi kivalta tavalta ja mukavalta myös sille miniälle kun saa omaa aikaa, ja tapaa ylläpitävä isoäiti vaikuttaa ihan järkevältä ihmiseltä, jolla on selvät rajat ja hyvät välit seuraavaan sukupolveen. Niin miksi pitää sekin vääntää joksikin ihme ydinperhejankkaukseksi? Pidetään tää keskustelu nyt vaan niissä oikeasti rajattomissa tapauksissa ja siinä vertaistuessa, eikä riidellä pikkuasioista.
Olen samaa mieltä. Syököön kukin brunssinsa niin kuin haluaa ja kenen kanssa haluaa, voidaanko palata asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Ei meilläkään ehdotettaisi tuollaista. Kaikki lapset puolisoineen ja lapsineen kuuluvat porukkaan. Mikäli haluan olla aivan mukavuusalueella niin näen kahdestaan kahvin merkeissä joskus aikuisia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Eri suvuissa on erilaisia tapoja. Rajattoman käytöksen piiriin toi ei kuitenkaan kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on taas jo aika sairasta.Mies ei saisi enää lapsen ja vaimon saatuaan tavata vanhempiaan , tätiään , serkun kummin kaimaa eikä varsinkaan se lapsi saisi tavata kun eivät enää ole hänen perhettään.Eikä missään nimessä ilman lapsen äitiä , nehän voivat herra jumala vaikka juonia jotain.
Missä teidän itsetunto ja luottamus on ?Täysin samaa mieltä. Koska perhe.
Aika älyvapaa ajattelumalli, että puolison tulisi katkaista siteet perheeseensä ja ystäviinsä, sukuunsa koska nyt on ydinperhe. Ei ydinperheen pitäisi olla vankila, ei miehelle, naiselle tai lapselle. Ei kenellekään.
Tässä oli kyse brunssi-anopin asenteesta. "Sinä et saa tulla, koska et ole perhettä, mutta lapsenlapset ovat". Jos lähtökohta on tuo niin mummo syö brunssin poikansa kanssa keskenään. Mummo voi käyttäytyä myös fiksusti ja kysyä miniältä "hei, panisitko pahaksesi jos kutsun vekarat ja Samin brunssille? Voisit pitää vapaapäivän? Toki olet tervetullut jos haluat! :)"
Miniä ymmärtää viestistä että kutsu ei koske häntä mutta lähtökohta on täysin toinen.
Meillä ei ole ollut brunssia vaan noin kerran kuussa sunnuntaina on aikuiset lapset tulleet syömään kuten aina ennen joka sunnuntai , nyt yhdellä lapsista on oma lapsi. Ihmeen hyvin se on sopinut kaikille. En minä nyt kysy miniältä lupaa saako Sami tulla käymään tapaamaan vanhempiaan ja sisaruksiaan, ja saako hän ottaa vekarat mukaansa? Hassu ajatus jollakin. Poikani on aikuinen mies niin eiköhän hän hoida nämä asiat ihan itse. Onhan ne lapset puoleksi hänenkin niin jos hän haluaa ottaa lapset mukaansa niin mikä tai kuka sitä estäisi. Ja mieluummin miniä jää kotiin tai tekee omia juttujaan kun ei muutkaan lapsemme ota kumppaneitaan mukaan, ollaan mieluummin oman perheen kesken. Niin, siis lapsuudenperheen, ei ydinperheen. Mukavampi jutella oman perheen kesken kun kaikki on niin tuttua. Se on lapsille hermolepoa aikuisuudesta, olla hetki meidän lapsia ja ladata taas akkuja vaativaan ydinperhe-elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Liittyiskö siihen että isovanhemmat on lapsen lähintä sukua vanhempien jälkeen JA itsekin vanhempia eli luotettavia hoitamaan kun on selkeät ohjeet. Loppu on miniän korvien välissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Liittyiskö siihen että isovanhemmat on lapsen lähintä sukua vanhempien jälkeen JA itsekin vanhempia eli luotettavia hoitamaan kun on selkeät ohjeet. Loppu on miniän korvien välissä
Ai onko? Ja onko? Tosi luotettavaa tuollainen kiilan lyöminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Miekii osallistuin keskusteluu enne brunssijuttua ja olin samoilla linjoilla porukan kanssa, olemhan rajattoman lapsenlapsi ja seurannut äitini kärsimystä sivusta.
Mutta munkin mielestä tuo brunssi kuulosti ihanteelta!
Minun anoppi nimittäin loukkaantuu jos en kerran viikossa pönötä heillä. Olen juurikin introvertti ja rakastan omaa aikaa ja se, että lapset menis ilman mua anopille pelkästään miehen kanssa ois ihanaa. Mutta ei meillä, meillä on pakko kaikkien mennä ettei anoppi luule ettei hänen seuraansa kaivata. (Joo kasvatan kohta pallit ja sanon että voivoi mä loukkaannun kun väkisin raahataan pönöttämään, kenen loukkaantuminen on nyt tärkeintä?)
Käyn lapsuuden perhettäni moikkailemassa mieluiten ilman miestä, mies on tervetullut mukaan,mutten voi hänen seurassaan jauhaa äitini kanssa "meidän juttuja" koska puolta seurasta ko. aihe ei vois vähempää kiinnostaa ja huokailut latistaa tunnelmaa.
Joten ymmärsin brunssi anoppia ja vähän kurtistin kulmiani lastensa omistajalle, brunssi anoppi kun ei sanonu et puoliso ei saa tulla. Joten mitään ulkopuolelle sulkemista ei nähdäkseni tapahtunut.
Edellisen poikaystäväni perhe oli ihana! Aina oli tervetullut olo. Mökille ja kotiin. Sai vaan katsoa yhdessä telkkaria tai vaikla lukea itseksensä. Kohtelu oli hyväntahtoista ja hyväksyvää. Rakastavaa. Usein meitä oli koolla isä, äiti, poika ja minä ja tytär ja tyttären bestis.
Nykyisen mieheni perhe on ihan hirveä. Siskot haluaa vain hyötyä joka välissä. Koskaan eivät itse anna mitään tai tarjoudu mihinkään. Jos ollaan heillä, minua kohdellaan kuin palvelijaa. Miniänä minun pitäisi jotenkin palvella kaikkia. Hyvä jos ruokapöydässä saa nurkalla istua. Ruokarajoitteitani ei huomioida, appi alkaa aina saman syyllistävän märinän Afrikan orvoista. Joka kerta minut haukutaan pystyyn jostain tai oällistellään ilkeästi ihmeellisiä tapojani. Helsinki muistetaan haukkua joka kerta.
Nykyminiöillä on tosiaan asennetta. Ei ole heidän vikansa että edelliset polvet on antaneet talloa tai hyväksikäyttää itseään. Se huono kierre on korkea aika panna poikki.