Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Nyt epäillään selvästi narsistisia isovanhempia kaappauksesta:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e47f3265-c225-4067-aa90-d5154b148e88
Inhottaa ihmiset, jotka eivät kykene laittamaan lapsen etua omien oikkujen ja mielihalujen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi edellistä kirjoittajaa: mahtavaa, kuinka hienosti teidän lapset osaavat vaatia rajojensa kunnioittamista. Hyvin kasvatettu!
Juu, todella mahtavaa 🙄 On taas onnistuttu kasvattamaan uniikkeja lumihiutaleita, jotka eivät normaalielämässä pärjää kenenkään kanssa. Onkohan nämä niitä samoja nuoria, joiden mammat tulee työpaikalle selittämään kuinka meidän muksuja ei saa puhutella kuin tietyllä äänensävyllä? 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi edellistä kirjoittajaa: mahtavaa, kuinka hienosti teidän lapset osaavat vaatia rajojensa kunnioittamista. Hyvin kasvatettu!
Juu, todella mahtavaa 🙄 On taas onnistuttu kasvattamaan uniikkeja lumihiutaleita, jotka eivät normaalielämässä pärjää kenenkään kanssa. Onkohan nämä niitä samoja nuoria, joiden mammat tulee työpaikalle selittämään kuinka meidän muksuja ei saa puhutella kuin tietyllä äänensävyllä? 🤣🤣
Ei, vaan niitä, jotka eivät jää kenenkään kynnysmatoksi, ja osaavat hoitaa ihan itse "väärällä äänensävyllä" puhuttelut. Eivät he tarvitse terveen itsetunnon takia äitiä puhumaan puolestaan.
Miten on äidit/anopit yrittäneet jyrätä tänä kesänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin täällä ei olisi jo tarpeeksi satuiltu anopeista ja vanhemmista vaikka mitä paskaa - ja joku sairas haluaa vielä lisää 🙄
Osaatteko edes hävetä huonoa käytöstänne ikäihmisiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä ei olisi jo tarpeeksi satuiltu anopeista ja vanhemmista vaikka mitä paskaa - ja joku sairas haluaa vielä lisää 🙄
Osaatteko edes hävetä huonoa käytöstänne ikäihmisiä kohtaan?
Miksi vertaistuen tarvetta pitäisi hävetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo 2 lapselle. Olen tämän 5 vuotta hoitanut viikonloput, kaikki lomani miniän ja poikani lapsia. Miniä haluaa lapsivapaata kun javereillakin on. Pitää päästä kylpylään kun javeritkin on. Pitää ottaa tekokynnet ja keinoripset kun kavereillakin on....
Koskaan ei ole kysynyt jaksanko hoitaa ja olisiko minulla omaa nenoa.
Ei kiitoksen sanaa kun hakee ne täältä.
Ja kaiken huippu on miniä itse kun lapset ovat täällä. Ei jatso yhtään niiden perään.
Jos sattuu olla viikinlopou, ettei miniällä ole mitään henkilökohtaista menoa niin makaa täällä täysihoidossa kuin hylje. Ei laita tikkua ristiin auttaakseen pöydän siivoamisessa saati jälkikasvunsa jälkien siivoamisessa. Edes vaippoja ei saa kädestään jätepussiin ja roskikseen. Siihen jää kaikki levälleen. Sängyt on oetaamatta ja karkkipaperit ja sipsipussi567t lattialla. Kun lähtevät viikonlopun jälkeen siivian taas viikon, että saan ihmisasunnon itselleni.
Sinulle aloittaja sanon, että meille anopeille on päivän kohokohta kun lapsesi on autossa ja oerävalot näkyy !Itsehän olet poikasi kasvattanut. Ei minulla vain tuollaista kokemusta lapsistani perheineen ole. Ilolla otan vastaan, ilolla olen heidän kanssaan ja ikävä on heti kun lähtevät.
Ja miniäsi kirjoittaa tänne selkäsi takana, että olet paska.
Ei minulla edes ole miniää😂
No siitä saat olla hiton kiitollinen. Ei minullakaan ole. Se on onnea se. Saan olla lapsenlasten kanssa ihan niin paljon kuin tahdon tai olla olematta. Tytär ei nenä vinossa kirjaa ylös joka risahdusta.
Ja lapsenlapset on järjellisiä aikaihmisiä jo nekin.Risahduksiakin on eri asteisia. On eri asia katsoa mummolassa pari ylimääräistä jaksoa ryhmä hauta kuin jättää kolmevuotias yksin rantaan leikkimään siksi ajaksi, kun mummo käy "pikaisesti" kaupassa.
Näiden juttujen pohjalta luulisi, että Suomessa olisi tapahtunut jo paljon pikkulasten kuolemia mummojen laiminlyöntien seurauksena. Tai vähintään vakavia vammautumisia. En ole kuullut yhdestäkään.
Jos tiedätte jonkun tapauksen, niin kertokaa. Täytyyhän niitä olla, jos noin täpäriä tapauksia on noin paljon, ei ne kaikki ole voinut ihan onnekseenkaan mennä.
Miksi esim. naistenlehdissä, joissa kaikkia asioita puidaan, ei ole ollut yhtäkään juttua mummojen haitallisesta vaikutuksesta lapsenlapsiin? Senhän täytyy tästä päätellen olla iso ongelma.Tämä on tosi hyvä! Asettaa vähän mittakaavaan nämä sepitetyt anoppitarinat! Ilmeisesti tämä mammojen sukupolvi on niin herkkänahkaista, että joka asiasta tehdään elämää suurempi draama. Kasvakaa jo aikuisiksi!
Mites se Kuopion mummo, joka antoi 2v lapsen kulkea niin kaukana ettei ehtinyt napata peruuttavan auton alta pois? (Joo kuskin olisi varmasti pitänyt olla valppaampi mutta olisi se 2v saanut olla käden ulottuvilla kun ollaan autojen läheisyydessä.)
Anoppi ja muutama vertaisensa keskusteli jostain jostain tällaisesta, mummun huolimattomuutta oli lapsenlapsi päässyt hengestään. Oli kommentit sitä luokkaa, että pitkin korvia olisi pitänyt vedellä. Kyllä sitä mummua pitää ymmärtää, ja kuinka sitä kalvaa se pienen kuolema. No, ehkä ihan syystä? Ja ne lapsen vanhemmat, kuinka heidän pitäisi antaa mummulle anteeksi. Jos mummeli huolimattomuuttaan aiheuttaisi mun lapsen kuoleman, niin siinä odottelisi lopun elämäänsäanteeksiantoa.
Tyypillinen reaktio näille sekopäämummoille. Äitini on yksi niistä. Kerran oli uutinen, miten taapero oli pudonnut kuolemaansa kerrostalohuoneiston ikkunasta mummon vahtivuorolla. Äitini ääni väristen päivitteli, miten hirveää mummolle, miten se ei varmasti ikinä pääse siitä yli.
Totesin, että jos on niin huolimaton että antaa taaperon kiivetä ikkunalle ja pudota, ei tarvitsekaan päästä asiasta yli.
Vastaavia tilanteita on paljon. Minulla epäiltiin yhdessä vaiheessa ALS:ia (ei ollut, vaan ME/CFS luojan kiitos), ja äitini loihe lausumaan, taas värisevällä äänellä, miten "kauhein kuviteltavissa oleva kohtalo olisi joutua hautaamaan oma lapsensa". Mykistyin niin, etten osannut edes todeta että mieheni minut sitten hautaisi, jos siihen mentäisiin, ja muutenkin kuoliaaksi tukehtuminen mahdollisesti olisi minullekin aika ikävää.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta kun katselee miten se suhtautuu siskoni lapsiin -no, jos minulla olisi lapsia, äiti ei niitä hoitaisi. Veisin ne vaikka koirahoitolaan ennen. Häkissä olo ja nappuloiden syönti kupista lattialta olisi parempi vaihtoehto kuin äitini harrastama outo koskettelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on aina varma merkki siitä, että se on mummo itse, joka on munannut eikä kykene näkemään syytä itsessään.
Omat karvat nousee aina pystyyn näistä yhyyhy en näe lapsen lastani -ulisijoista.
Miettisivät, että miksiköhän?!Hyvä vitsi - koko palsta on täynnä uhriutuja-mammoja, jotka huuli vavisten valittavat siitä, että joku on kiinnostunut heidän vauvastaan - ja pahinta kaikesta - uskaltaa jopa katsoa (tuijottaa) vauvaa! Täytyy sanoa, että onneksi syntyvyys on laskussa, koska tämän ikäpolven äidit tuntuvat olevan seinähullua sakkia.
Tuskin tässä huuli kenelläkään vapisee, mutta koita ymmärtää, että ei sitä vauvaa ole hankittu kenenkään ulkopuolisen kiinostuksen esineeksi. Se on meidän oma vauva, rakas perheenjäsen, ei mikään sirkuseläin.
Se on olemassa ihan itseään varten, ei mummien ja mammojen huviksi. Meidän vanhempien tehtävä on pitää siitä huolta niin kauan, että se itse osaa elää itselleen.
Osa tätä huolenpitoa on estää häiriintyneitä ihmisiä käyttämästä lasta omien tunnetarpeidensa tyydyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään jaksa lukea tätä kaikkea läpi. Mutta kyllä minä olen aina ajatellut, että just vaikka vauva on hienointa mitä voi olla isoäidin sylissä, ellei nyt sitten iso-isoäidin. Kyllä se ihmisten historia on hienoa ja arvostettavaa, vaikkei joku henkilökohtaisesti sitä arvostaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
En millään jaksa lukea tätä kaikkea läpi. Mutta kyllä minä olen aina ajatellut, että just vaikka vauva on hienointa mitä voi olla isoäidin sylissä, ellei nyt sitten iso-isoäidin. Kyllä se ihmisten historia on hienoa ja arvostettavaa, vaikkei joku henkilökohtaisesti sitä arvostaisikaan.
Normaalin isoäidin sylissä kyllä. Mutta tässä ketjussa puhutaan mm. sekopää isoäideistä, jotka juoksentelevat lapsi sylissään karkuun, etteivät vanhemmat vaan ota " mummin pientä kultamusselia ja elämän tarkoitusta" takaisin omaan syliinsä ja kääntävät lasta niin, ettei lapsi saa olla edes katsekontaktissa omiin vanhempiinsa.
Tämmöisiä kaheleita vanhuksia on valitettavasti olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En millään jaksa lukea tätä kaikkea läpi. Mutta kyllä minä olen aina ajatellut, että just vaikka vauva on hienointa mitä voi olla isoäidin sylissä, ellei nyt sitten iso-isoäidin. Kyllä se ihmisten historia on hienoa ja arvostettavaa, vaikkei joku henkilökohtaisesti sitä arvostaisikaan.
Ihme sössötystä.
Vauva ei ole kenenkään terapialelu.
Olen onnellinen et olen saanut tyttöjä enkä poikia. Eipä ole joku katkera miniä valittamassa joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitakaa itse vauvanne. Mumeloilla on jo muitakin juttuja ja lopettakaa se ikuinen rahan ruikutus ja valitus tulevat mummot ja eläkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa itse vauvanne. Mumeloilla on jo muitakin juttuja ja lopettakaa se ikuinen rahan ruikutus ja valitus tulevat mummot ja eläkeläiset.
Just näin. Jatkuvasti ollaan minullekin pienokaista hoitoon tuomassa ja jos kieltäytyy, niin siinä sitten välit menee. Mikähän tässä nykyajassa on, kun vanhemmat ei millään tahdo jaksaa hoitaa lapsiaan, jatkuvasti tarvitsevat ns apua, vaikka on päiväkotipaikka, kun töissä käyvät. Jokin on muuttunut, mikähän se on. Olen itse neljä lasta kasvattanut mieheni kanssa päivähoidon avustuksella, kun kävimme kokopäivätöissä. Yhden ainoan kerran oli anoppi hoitamassa esikoista, kun olin pienemmän lapsen kanssa päivystyksessä. En koe itseäni mitenkään poikkeuksellisen tehokkaaksi tai hyväksi äidiksi, mutta saimme mieheni kanssa arjen rullaamaan ilman mummoja tms apuja. Ilmeisesti 80-luvulla oli jotenkin asiat toisin. Äityisloma oli 10 kk ja sitten alkoi päiväkoti, ei ollut hoitovapaita ja eipä siitä meidän perheessä olisi hyötyä ollutkaan, kun molempien piti käydä kokopäivätöissä, kun oli iso perhe ja velkainen talo. Se myönnettäköön, että tuohon aikaan oli myös matalapalkka-alalla työskentelevillä (kuten me) mahdollisuus hankkia ja maksaa oma talo. Palkan ja velan ja eri menojen suhde oli paljon armillisempi kuin nykyään on. Oli myös korkojen vähennysoikeus ja lapsivähennys verotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen et olen saanut tyttöjä enkä poikia. Eipä ole joku katkera miniä valittamassa joka asiasta.
Yllätys! Voit silti saada miniän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen et olen saanut tyttöjä enkä poikia. Eipä ole joku katkera miniä valittamassa joka asiasta.
Yllätys! Voit silti saada miniän.
Äläs äläs, toinen pian tukehtuu pullaansa 😀
En vain pääse yli siitä, kuinka anoppi pilasi sen ajan, kun esikoisemme syntyi. Näin vuosien jälkeenkin vielä riitelemme asiasta mieheni kanssa, kuinka hän asettui äitinsä eikä minun puolelle. Mies ei näe siinä mitään väärää koska "oli eri mieltä asiasta". Heti kun lapsi oli syntynyt, oli anopin päästävä sairaalaan, ja heti meille kotiin kun olimme kotiutuneet. Anoppi soitteli miehelleni koko ajan ja painosti että täytyy nähdä. Minä tarvitsin rauhaa toipua, enkä olisi halunnut koko ajan nähdä,vaan olla rauhassa vauvan kanssa. Anoppi uhriutui kuinka ei saa tutustua vauvaan ja mies komppasi ja näkemisiä järjestettiin. Olin elämäni stressissä vaikka minun piti saada nauttia elämäni tärkeimmistä hetkistä. Olin liian väsynyt ilmaistakseni omaa tahtoani, että minun mielestä oli tärkeämpää että me vanhemmat tutustumme vauvaan ensin. Ei vauva vastasyntyneenä tarvitse mummoa vaan äidin. Mummon aika on sitten myöhemmin. Miten tästä katkeruudesta pääsee ikinä yli? En ole koskaan saanut anteeksipyyntöä, mieheni ei ymmärrä minun näkemystäni ja hullumummo ei varmastikaan ikinä kokisi tehneensä yhtään mitään väärää, vaan just niinku asioiden (hänen mielestä) kuuluukin mennä, koska HÄNELLÄ ON OIKEUS.
Vierailija kirjoitti:
En vain pääse yli siitä, kuinka anoppi pilasi sen ajan, kun esikoisemme syntyi. Näin vuosien jälkeenkin vielä riitelemme asiasta mieheni kanssa, kuinka hän asettui äitinsä eikä minun puolelle. Mies ei näe siinä mitään väärää koska "oli eri mieltä asiasta". Heti kun lapsi oli syntynyt, oli anopin päästävä sairaalaan, ja heti meille kotiin kun olimme kotiutuneet. Anoppi soitteli miehelleni koko ajan ja painosti että täytyy nähdä. Minä tarvitsin rauhaa toipua, enkä olisi halunnut koko ajan nähdä,vaan olla rauhassa vauvan kanssa. Anoppi uhriutui kuinka ei saa tutustua vauvaan ja mies komppasi ja näkemisiä järjestettiin. Olin elämäni stressissä vaikka minun piti saada nauttia elämäni tärkeimmistä hetkistä. Olin liian väsynyt ilmaistakseni omaa tahtoani, että minun mielestä oli tärkeämpää että me vanhemmat tutustumme vauvaan ensin. Ei vauva vastasyntyneenä tarvitse mummoa vaan äidin. Mummon aika on sitten myöhemmin. Miten tästä katker
Joidenkin miesten sokea piste taitaa olla oma äiti, jos on lapsuutensa oppinut kävelemään munankuorilla ettei vaan kultaisen äitimamman mieli vaan pahoitu, niin jotenkin sitä helposti vaan jatkaa aikuisena, viis vaimon mielipiteistä ja toiveista. Onneksi useampi pystyy kasvattamaan selkärangan ajan kanssa.
Ei, en oleta kenenkään suoraan muistavan että viesti xyzu oli minun, siksi laitoin tuon lyhyen tiivistyksen. En myöskään "harrasta" ihmisten mustamaalaamista, mutta kyllähän fiksut lapset huomaavat kuinka heidän koittaessaan kertoa omaa asiaansa isovanhempi alkaa puhua päälle "kyllä tuo naapurin "Martta" on niin törkeä kun..." tai kertoilee jotain muuta asiaa johon lapsilla (eikä rehellisesti meillä vanhemmillakaan) ole mitään tarttumapintaa. Tai kuinka vedetään "ei tarvitse tehdä kuinka isä sanoo, täällä määrää mummo!"-kortteja esiin.
Elämässä on runsaasti välittäviä aikuisia, niitä ei vain asu kyseisessä isovanhempien osoitteessa.
En myöskään tule tykkäyksien toivossa, vaan vertaistuen. Asiaa on viimeisten kymmenen vuoden aikana koitettu selvittää kauniisti, tiukasti, selittäen, selittämättä - turhaan, lasten takia on käyty kylässä. Mutta nyt kun lapset kokevat ahdistavaksi ja eivät halua mennä niin voi lopettaa väkisin yrittämisen.
Ja samaa mieltä, ei ole normaalien aikuisten käytöstä tuo isovanhempien touhu, en toki pahimpia ole edes kertoillut mutta meitä tosiaan syytetty mm. siitä, että lapsilla on ravitsemuksellisia puutostiloja (en edes tiedä mistä tämä oli keksitty, meillä syötiin ja syödään normaalia kotiruokaa jossa huomioitu ravintosuosituksia, eivätkä isovanhemmat ole läsnä tavallisissa ruokailutilanteissa). ;)