Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Marttyyrius on aina varma merkki siitä, että se on mummo itse, joka on munannut eikä kykene näkemään syytä itsessään.
Omat karvat nousee aina pystyyn näistä yhyyhy en näe lapsen lastani -ulisijoista.
Miettisivät, että miksiköhän?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on aina varma merkki siitä, että se on mummo itse, joka on munannut eikä kykene näkemään syytä itsessään.
Omat karvat nousee aina pystyyn näistä yhyyhy en näe lapsen lastani -ulisijoista.
Miettisivät, että miksiköhän?!
Mun anoppi on miettinyt kyllä, miksi näin. Päättänyt, että miniän syy. Ihanaa olla täysin vastuusta vapaa, ja jatkaa asiasta marisemista kaikille, jotka jaksavat kuunnella ja sovitella marttyyrin viittaa harteille. Alkaa viitta istua anopille hyvin vuosien kokemuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on aina varma merkki siitä, että se on mummo itse, joka on munannut eikä kykene näkemään syytä itsessään.
Omat karvat nousee aina pystyyn näistä yhyyhy en näe lapsen lastani -ulisijoista.
Miettisivät, että miksiköhän?!Mun anoppi on miettinyt kyllä, miksi näin. Päättänyt, että miniän syy. Ihanaa olla täysin vastuusta vapaa, ja jatkaa asiasta marisemista kaikille, jotka jaksavat kuunnella ja sovitella marttyyrin viittaa harteille. Alkaa viitta istua anopille hyvin vuosien kokemuksen jälkeen.
Mun mielestä pahinta on että nää anopit tuhoaa oman poikansa elämän!
Ohittavat läheisriippuvuudessaan täysin lastensa tarpeet.
Oma anoppi roikkuu kahdessa aikuisessa pojassaan, toista ei ole päästänyt kotoaankaan muuttamaan uhriutumalla, että kotona on paras ja passaa aikuista miestä kuin lakeija.
Kun miehen veli nyt kesällä on käynyt paljon ulkona, motkottaa anoppi että koko ajan luuhaa jossain kyseessä 40v poikamies😳
Mun miehelleni soittelee näitä voi minut olette unohtaneet -puheluja.
Ihan hirveää mennä sinne kylään, kun anoppi yrittää vimmatusti saada meitä viihtymään tunkemalla sylin täyteen tavaraa, kokkaamalla hirveet mätöt jälkkäreineen, ja sen jälkeen istutaan olkkarissa toisiamme möllöttäen.
JOKA KERTA, aina hän vetää ihan yli.
Ja koko ajan voi joko te nyt lähdette voi voi tulkaa taas yhyyhy ja saattaa ovelle tippa linssissä.
Ex-anopille kun meni, hän saatto huikata ovelta, et oon just lähössä lenkille ottakaa syötävää!
Oli ihana käydä siellä kun oli niin rentoa!
Oltiin exän porukoilla joka joulu ja usein viikonloppuja, kun ei ollut paineita ja anopilla oli muutakin elämää kun lapset!
Nykyinen ahdistava anoppi takertuu ja kurkkua oikein kuristaa mennä sinne häntä viihdyttämään.
Ikinä en halua olla siellä tuntia pidempää, pois on päästävä!
Tässä lueskelin ketjua ja pohdin omaa tilannetta
Lasten yksi isovanhempi ei ole lainkaan kiinnostunut heistä, paitsi jos muut (etenkin muut isovanhemmat) saavat jotain. Esim. pieni lapsi haluaa halata äitiään on tämä isovanhempi kateellinen ja haluaa lapsen halaavan itseään ja kun lapsi sanoo ei - loukkaantuu. Kaikki asiat joista vanhemmat ohjaavat toimintatapoja (järjetön makean syönti yhtenä esimerkkinä - tarjottava on aina makeaa ja päälle jotain järkyttävän sokerista mehua oli sitten aamu, päivä tai ilta eikä meinaa antaa lapsen syödä halutessaan hedelmää vaan pullaa pitäisi mättää) ihan kauniisti puhuen ja perustellen - menee puhe kuin vesi hanhen selästä. On syyttänyt meitä lasten terveyden vaarantamisesta ihan normaalilla ruoalla (ei osannut perustella). Lisäksi ei tietenkään ikinä noudata pyyntöä kysyä vaatteiden kokoja jos haluaa lahjaksi ostaa tai muutenkaan noudata toiveita (lasten) ja sitten menee herneet palkoineen nenään kun lapsi ilahtuu enemmän lahjasta jota on kovasti toivonut (ja jonka me vanhemmat sitten ostimme) kuin jostain liian pienistä vaatteista tai vauvalelusta 5 vuotiaalle. Rajattoman utelias ja asioita muille levittelevä (alkoholisoitunut) ihminen joka ei (harmi kyllä) ole tehnyt mitään niin isoa tai vakavaa että voisi "perustellusti" heittää elämästään, mutta riittävän "ärsyttävä" tavattava - kuin joku aina tökkisi terävällä neulalla.
Minun läheisriippuvainen piinaajani ei voi myöntää että haluaa omista tarpeistaan lähtien koko ajan roikkua meillä, vaan hänen pitää naamioida käytöksensä sillä, että me hoidamme lapset väärin, mikä tekee hänestä korvaamattoman.
Eli on tungetteleva ja törkeä. Jäähyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisriippuvainen piinaajani ei voi myöntää että haluaa omista tarpeistaan lähtien koko ajan roikkua meillä, vaan hänen pitää naamioida käytöksensä sillä, että me hoidamme lapset väärin, mikä tekee hänestä korvaamattoman.
Eli on tungetteleva ja törkeä. Jäähyllä.
Meillä anoppi oli ostanut kirpparilta jtn vanhoja hilseileviä pikkuautoja 6kk ikäiselle ja loukkaantui kun ei tule leikkimään🙄
Että puhuiko joku niistä mummon tarpeista vs vauvan tarpeet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on aina varma merkki siitä, että se on mummo itse, joka on munannut eikä kykene näkemään syytä itsessään.
Omat karvat nousee aina pystyyn näistä yhyyhy en näe lapsen lastani -ulisijoista.
Miettisivät, että miksiköhän?!Mun anoppi on miettinyt kyllä, miksi näin. Päättänyt, että miniän syy. Ihanaa olla täysin vastuusta vapaa, ja jatkaa asiasta marisemista kaikille, jotka jaksavat kuunnella ja sovitella marttyyrin viittaa harteille. Alkaa viitta istua anopille hyvin vuosien kokemuksen jälkeen.
Mun mielestä pahinta on että nää anopit tuhoaa oman poikansa elämän!
Ohittavat läheisriippuvuudessaan täysin lastensa tarpeet.
Oma anoppi roikkuu kahdessa aikuisessa pojassaan, toista ei ole päästänyt kotoaankaan muuttamaan uhriutumalla, että kotona on paras ja passaa aikuista miestä kuin lakeija.
Kun miehen veli nyt kesällä on käynyt paljon ulkona, motkottaa anoppi että koko ajan luuhaa jossain kyseessä 40v poikamies😳
Mun miehelleni soittelee näitä voi minut olette unohtaneet -puheluja.
Ihan hirveää mennä sinne kylään, kun anoppi yrittää vimmatusti saada meitä viihtymään tunkemalla sylin täyteen tavaraa, kokkaamalla hirveet mätöt jälkkäreineen, ja sen jälkeen istutaan olkkarissa toisiamme möllöttäen.
JOKA KERTA, aina hän vetää ihan yli.
Ja koko ajan voi joko te nyt lähdette voi voi tulkaa taas yhyyhy ja saattaa ovelle tippa linssissä.
Ex-anopille kun meni, hän saatto huikata ovelta, et oon just lähössä lenkille ottakaa syötävää!
Oli ihana käydä siellä kun oli niin rentoa!
Oltiin exän porukoilla joka joulu ja usein viikonloppuja, kun ei ollut paineita ja anopilla oli muutakin elämää kun lapset!
Nykyinen ahdistava anoppi takertuu ja kurkkua oikein kuristaa mennä sinne häntä viihdyttämään.
Ikinä en halua olla siellä tuntia pidempää, pois on päästävä!
Mun anoppi on narsisti, ei läheisriippuvainen. Haluaa kontrolloida lapsiaan kyllä, ja hyötyä heistä maksimaalisesti. Luonnollisesti lasten (perheineen) pitäisi olla jatkuvasti käskytysetäisyydellä, tekemässä anopin antamia tehtäviä. Oikeastaan anoppia ei enää saa tyytyväiseksi, jos anopin pitää sanoa, että kitke mansikkamaa. Pitäisi ymmärtää sanomattakin nämä asiat. Kiitosta ei saa, ellei sellaiseksi lasketa "mikä siinä kesti niin kauan" ? Mä oon aikoja sitten blokannut anopin numeron, mutta miehelle soittelee. Kun hän soittaa, niin ei sano edes hei, vaan aloittaa heti tivaamaan, miksi kivikasa on vieläkin koskematta. Mainittakoon, että maininta kivikasasta oli miehelleni ensimmäinen. Jonkun teinipojan oli anoppi siihen joutunut palkkaamaan, kun mies ei lomareissulta lähtenyt hoitamaan asiaa.
Sitten kesälomasta pitäisi viettää vähintään viikko anopin seurassa mökillä. Ollaan oltu mökillä puolisen tuntia tänä kesänä, siinä oli jo riittävästi tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisriippuvainen piinaajani ei voi myöntää että haluaa omista tarpeistaan lähtien koko ajan roikkua meillä, vaan hänen pitää naamioida käytöksensä sillä, että me hoidamme lapset väärin, mikä tekee hänestä korvaamattoman.
Eli on tungetteleva ja törkeä. Jäähyllä.
Meillä anoppi oli ostanut kirpparilta jtn vanhoja hilseileviä pikkuautoja 6kk ikäiselle ja loukkaantui kun ei tule leikkimään🙄
Että puhuiko joku niistä mummon tarpeista vs vauvan tarpeet
Meille tuotiin 1-vuotiaalle joku ihan normaali kirja, ja sitten pahastuttiin kun kirja oli hetkessä päreinä. Ei muka tajunnut, että pieni lapsi ei ymmärrä miten kirjaa "käytetään", vaan lapsi saattaa vähän maistaa ja repiä sitä opusta. Ihan itse muuten antoi vielä sen kirjan lapsen käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisriippuvainen piinaajani ei voi myöntää että haluaa omista tarpeistaan lähtien koko ajan roikkua meillä, vaan hänen pitää naamioida käytöksensä sillä, että me hoidamme lapset väärin, mikä tekee hänestä korvaamattoman.
Eli on tungetteleva ja törkeä. Jäähyllä.
Meillä anoppi oli ostanut kirpparilta jtn vanhoja hilseileviä pikkuautoja 6kk ikäiselle ja loukkaantui kun ei tule leikkimään🙄
Että puhuiko joku niistä mummon tarpeista vs vauvan tarpeetMeille tuotiin 1-vuotiaalle joku ihan normaali kirja, ja sitten pahastuttiin kun kirja oli hetkessä päreinä. Ei muka tajunnut, että pieni lapsi ei ymmärrä miten kirjaa "käytetään", vaan lapsi saattaa vähän maistaa ja repiä sitä opusta. Ihan itse muuten antoi vielä sen kirjan lapsen käsiin.
😅Joo ja sama anoppi ilmoitti lukevansa 4kk ikäselle kirjaa. Sanoin että ei noin pieni osaa kuunnella mitään kirjaa, niin kuulemma osaa, kun MUMMI lukee😄😄💁🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisriippuvainen piinaajani ei voi myöntää että haluaa omista tarpeistaan lähtien koko ajan roikkua meillä, vaan hänen pitää naamioida käytöksensä sillä, että me hoidamme lapset väärin, mikä tekee hänestä korvaamattoman.
Eli on tungetteleva ja törkeä. Jäähyllä.
Meillä anoppi oli ostanut kirpparilta jtn vanhoja hilseileviä pikkuautoja 6kk ikäiselle ja loukkaantui kun ei tule leikkimään🙄
Että puhuiko joku niistä mummon tarpeista vs vauvan tarpeetMeille tuotiin 1-vuotiaalle joku ihan normaali kirja, ja sitten pahastuttiin kun kirja oli hetkessä päreinä. Ei muka tajunnut, että pieni lapsi ei ymmärrä miten kirjaa "käytetään", vaan lapsi saattaa vähän maistaa ja repiä sitä opusta. Ihan itse muuten antoi vielä sen kirjan lapsen käsiin.
😅Joo ja sama anoppi ilmoitti lukevansa 4kk ikäselle kirjaa. Sanoin että ei noin pieni osaa kuunnella mitään kirjaa, niin kuulemma osaa, kun MUMMI lukee😄😄💁🏻
Kummallisia kykyjä mummilla 😂 se vauva varmaan osaa lentääkin, mutta vain mummin seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettiny,
et nää isien äidit on kyllä ääliöitä, kun liittoutuvat POIKIENSA kanssa?!
Ex-anoppi on aina ollut mua kohtaan reilu ja pitänyt yhteyttä, on itse viiden lapsen äiti ja monta lapsenlasta on hänellä ja vävyjä ja miniöitä.
Oli selkeää, et tytön asioita hoidettiin minun kanssa, eikä miehen, koska olin se joka lasta hoiti.
Eron jälkeenkin on pidetty aktiivisesti yhteyttä ja oon lähettänyt kuvia tytöstä, koulukuvat, mahdollistanut mummon luona kyläilyn jne.
Jos olisi alkanut marttyyriksi saatika kiristämään, ei olisi taatusti sujunut!Anopit tekevät kammottavan virheen yrittäessään ohittaa miniää, siinä häviää vain ja ainoastaan anoppi itse.
Esim. syyllistämällä poikaa ja vaatimalla asioita häneltä, aiheuttaa hän kitkaa pojan suhteeseen ja poika joutuu välikäteen.
Pahimmassa tapauksessa poika eroaa ja päätyy joka toinen viikonloppu -vanhemmaksi tai jos kyseessä vauva, ei mummo näe lapsen lastaan kuin pari x vuodessa,Ellei poika sitten aio viettää kaikki isäpäivänsä äidillään (harva varmaan haluaa ajella päiväselti vauva turvakaukalossa eestaas, jos lapsen kanssa yhteistä aikaa on vain tunteja).
Joten jos tätä joku marttyyrimummo lukee, niin pää pois hanurista, ja leuka nöyränä rintaan.
Jos välität lapsen lapsestasi, et yritä ohittaa lapsen tärkeintä ihmistä;
hänen äitiään.
No hyi, toihan ois ihan painajainen jos anoppi rupeis mun kanssa yrittää sopimaan mitään.
Ei todellakaan ole mun asia hoitaa yhteyksiä miehen sukuun.
Onneksi muutamaa mummon yritystä lukuunottamatta kaikille on ollut selvää, että mummo voi kertoa toiveistaan miehelle ja sitten vastaus päätetään perheessä yhdessä ja mies sitten ilmoittaa mummolle.
Lisäksi en halua kyllä ajatella, että mä olisin lapsilleni tärkein ihminen, ollaan miehen kanssa oltu tasa-arvosia vanhempia alusta asti ja vaikka ollaan erilaisia niin varmasti lapsille yhtä tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.
Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔
Mistä kohti tuota tekstiä sai käsityksen, että mies kestitsee äitiään?
Jos kirjoittaja ei halua kestitä vieraita kun vauvan kanssa on haastavaa,
niin silloin vieraita ei tule. Piste. En nukkuisi itsekään jos anoppi olisi kylässä, enkä tunne ketään joka nukkuisi.
En minäkään vatsavaivaisen vauvan kanssa ottanut vastaan kuin sellaisia vieraita, jotka tarjosivat apua. Voimia ei yksinkertaisesti ollut muuhun, vauvavuosi oli tosi raskas.
Sitä paitsi mistäs senkään tiedät, onko anoppi vaaraksi? Ei tuosta teksistä nyt koko historia selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettiny,
et nää isien äidit on kyllä ääliöitä, kun liittoutuvat POIKIENSA kanssa?!
Ex-anoppi on aina ollut mua kohtaan reilu ja pitänyt yhteyttä, on itse viiden lapsen äiti ja monta lapsenlasta on hänellä ja vävyjä ja miniöitä.
Oli selkeää, et tytön asioita hoidettiin minun kanssa, eikä miehen, koska olin se joka lasta hoiti.
Eron jälkeenkin on pidetty aktiivisesti yhteyttä ja oon lähettänyt kuvia tytöstä, koulukuvat, mahdollistanut mummon luona kyläilyn jne.
Jos olisi alkanut marttyyriksi saatika kiristämään, ei olisi taatusti sujunut!Anopit tekevät kammottavan virheen yrittäessään ohittaa miniää, siinä häviää vain ja ainoastaan anoppi itse.
Esim. syyllistämällä poikaa ja vaatimalla asioita häneltä, aiheuttaa hän kitkaa pojan suhteeseen ja poika joutuu välikäteen.
Pahimmassa tapauksessa poika eroaa ja päätyy joka toinen viikonloppu -vanhemmaksi tai jos kyseessä vauva, ei mummo näe lapsen lastaan kuin pari x vuodessa,Ellei poika sitten aio viettää kaikki isäpäivänsä äidillään (harva varmaan haluaa ajella päiväselti vauva turvakaukalossa eestaas, jos lapsen kanssa yhteistä aikaa on vain tunteja).
Joten jos tätä joku marttyyrimummo lukee, niin pää pois hanurista, ja leuka nöyränä rintaan.
Jos välität lapsen lapsestasi, et yritä ohittaa lapsen tärkeintä ihmistä;
hänen äitiään.No hyi, toihan ois ihan painajainen jos anoppi rupeis mun kanssa yrittää sopimaan mitään.
Ei todellakaan ole mun asia hoitaa yhteyksiä miehen sukuun.
Onneksi muutamaa mummon yritystä lukuunottamatta kaikille on ollut selvää, että mummo voi kertoa toiveistaan miehelle ja sitten vastaus päätetään perheessä yhdessä ja mies sitten ilmoittaa mummolle.Lisäksi en halua kyllä ajatella, että mä olisin lapsilleni tärkein ihminen, ollaan miehen kanssa oltu tasa-arvosia vanhempia alusta asti ja vaikka ollaan erilaisia niin varmasti lapsille yhtä tärkeitä.
Mun anoppi on aina yrittänyt sopia asiat mun kanssa, kun miehet ei osaa??? Miestäni ei siis juuri kiinnosta äitinsä seura, eli ei ole äitiinsä yhteyksissä kuin välttämättömästä pakosta. Anopin kanssa asioista sopiminen on melkoisen haastavaa, koska hän ei ota kuuleviin korviinsa kuin myöntymisen hänen ehdotukselleen. Emme ole kotona -lauseeseen hän vastaa iloisesti "hyvä, nähdään sitten". Ja sitten suuttuu, kun asiasta oli sovittu etukäteen!
Yleensä anoppi kyllä saapasteli täysin omien aikataulujen mukaan meille, eikä hyväksynyt ajatusta, ettei ole joka hetki tervetullut. Kauan meni siihen, että anoppi ymmärsi, että meillä ei ole ulko-ovi avoinna 24/7 kutsumattomille vieraille. Vieläkään ei oikein mennyt jakeluun, että anoppi on meidän kotona vieras, ei perheen jäsen. Ja sen vuoksi hänellä ei ole asiaa kutsua vieraita meidän kotiin. Eikä se ovikellon soittaminen ole etukäteen sopimista 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettiny,
et nää isien äidit on kyllä ääliöitä, kun liittoutuvat POIKIENSA kanssa?!
Ex-anoppi on aina ollut mua kohtaan reilu ja pitänyt yhteyttä, on itse viiden lapsen äiti ja monta lapsenlasta on hänellä ja vävyjä ja miniöitä.
Oli selkeää, et tytön asioita hoidettiin minun kanssa, eikä miehen, koska olin se joka lasta hoiti.
Eron jälkeenkin on pidetty aktiivisesti yhteyttä ja oon lähettänyt kuvia tytöstä, koulukuvat, mahdollistanut mummon luona kyläilyn jne.
Jos olisi alkanut marttyyriksi saatika kiristämään, ei olisi taatusti sujunut!Anopit tekevät kammottavan virheen yrittäessään ohittaa miniää, siinä häviää vain ja ainoastaan anoppi itse.
Esim. syyllistämällä poikaa ja vaatimalla asioita häneltä, aiheuttaa hän kitkaa pojan suhteeseen ja poika joutuu välikäteen.
Pahimmassa tapauksessa poika eroaa ja päätyy joka toinen viikonloppu -vanhemmaksi tai jos kyseessä vauva, ei mummo näe lapsen lastaan kuin pari x vuodessa,Ellei poika sitten aio viettää kaikki isäpäivänsä äidillään (harva varmaan haluaa ajella päiväselti vauva turvakaukalossa eestaas, jos lapsen kanssa yhteistä aikaa on vain tunteja).
Joten jos tätä joku marttyyrimummo lukee, niin pää pois hanurista, ja leuka nöyränä rintaan.
Jos välität lapsen lapsestasi, et yritä ohittaa lapsen tärkeintä ihmistä;
hänen äitiään.No hyi, toihan ois ihan painajainen jos anoppi rupeis mun kanssa yrittää sopimaan mitään.
Ei todellakaan ole mun asia hoitaa yhteyksiä miehen sukuun.
Onneksi muutamaa mummon yritystä lukuunottamatta kaikille on ollut selvää, että mummo voi kertoa toiveistaan miehelle ja sitten vastaus päätetään perheessä yhdessä ja mies sitten ilmoittaa mummolle.Lisäksi en halua kyllä ajatella, että mä olisin lapsilleni tärkein ihminen, ollaan miehen kanssa oltu tasa-arvosia vanhempia alusta asti ja vaikka ollaan erilaisia niin varmasti lapsille yhtä tärkeitä.
Mun anoppi on aina yrittänyt sopia asiat mun kanssa, kun miehet ei osaa??? Miestäni ei siis juuri kiinnosta äitinsä seura, eli ei ole äitiinsä yhteyksissä kuin välttämättömästä pakosta. Anopin kanssa asioista sopiminen on melkoisen haastavaa, koska hän ei ota kuuleviin korviinsa kuin myöntymisen hänen ehdotukselleen. Emme ole kotona -lauseeseen hän vastaa iloisesti "hyvä, nähdään sitten". Ja sitten suuttuu, kun asiasta oli sovittu etukäteen!
Yleensä anoppi kyllä saapasteli täysin omien aikataulujen mukaan meille, eikä hyväksynyt ajatusta, ettei ole joka hetki tervetullut. Kauan meni siihen, että anoppi ymmärsi, että meillä ei ole ulko-ovi avoinna 24/7 kutsumattomille vieraille. Vieläkään ei oikein mennyt jakeluun, että anoppi on meidän kotona vieras, ei perheen jäsen. Ja sen vuoksi hänellä ei ole asiaa kutsua vieraita meidän kotiin. Eikä se ovikellon soittaminen ole etukäteen sopimista 😂
Niin siis mun ex anoppi oli hyväluontoinen ja kunnioitti mua, hänen kanssaan oli ilo sopia. Nykyisen kanssa ei voi edes puhua, ajattelee vaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana anoppi!
Onnittelut, edustat ketjun vähemmistöä🥲
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔
Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Mistä kohti tuota tekstiä sai käsityksen, että mies kestitsee äitiään?
Jos kirjoittaja ei halua kestitä vieraita kun vauvan kanssa on haastavaa,
niin silloin vieraita ei tule. Piste. En nukkuisi itsekään jos anoppi olisi kylässä, enkä tunne ketään joka nukkuisi.
En minäkään vatsavaivaisen vauvan kanssa ottanut vastaan kuin sellaisia vieraita, jotka tarjosivat apua. Voimia ei yksinkertaisesti ollut muuhun, vauvavuosi oli tosi raskas.
Sitä paitsi mistäs senkään tiedät, onko anoppi vaaraksi? Ei tuosta teksistä nyt koko historia selviä.
Eiköhän se ole vain sopimiskysymys. Tai sitten voi ehdottaa vaikka miehelle, että samalla kun menee vauvan kanssa vaunulenkille niin morjenstaa mummoa niin vaimo saa levatä.
"ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa." oli kuvaus mummon vierailuista joten ei mulla oo muuta vaihtoehtoa kuin uskoa kuvausta, miksi kirjoittaja valehtelisi.
Mä oon miettiny,
et nää isien äidit on kyllä ääliöitä, kun liittoutuvat POIKIENSA kanssa?!
Ex-anoppi on aina ollut mua kohtaan reilu ja pitänyt yhteyttä, on itse viiden lapsen äiti ja monta lapsenlasta on hänellä ja vävyjä ja miniöitä.
Oli selkeää, et tytön asioita hoidettiin minun kanssa, eikä miehen, koska olin se joka lasta hoiti.
Eron jälkeenkin on pidetty aktiivisesti yhteyttä ja oon lähettänyt kuvia tytöstä, koulukuvat, mahdollistanut mummon luona kyläilyn jne.
Jos olisi alkanut marttyyriksi saatika kiristämään, ei olisi taatusti sujunut!
Anopit tekevät kammottavan virheen yrittäessään ohittaa miniää, siinä häviää vain ja ainoastaan anoppi itse.
Esim. syyllistämällä poikaa ja vaatimalla asioita häneltä, aiheuttaa hän kitkaa pojan suhteeseen ja poika joutuu välikäteen.
Pahimmassa tapauksessa poika eroaa ja päätyy joka toinen viikonloppu -vanhemmaksi tai jos kyseessä vauva, ei mummo näe lapsen lastaan kuin pari x vuodessa,
Ellei poika sitten aio viettää kaikki isäpäivänsä äidillään (harva varmaan haluaa ajella päiväselti vauva turvakaukalossa eestaas, jos lapsen kanssa yhteistä aikaa on vain tunteja).
Joten jos tätä joku marttyyrimummo lukee, niin pää pois hanurista, ja leuka nöyränä rintaan.
Jos välität lapsen lapsestasi, et yritä ohittaa lapsen tärkeintä ihmistä;
hänen äitiään.