Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?
Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
Mun anoppi itkeskelee kylillä sääliä kerjäten, kun julma miniä on manipuloinut anopin kultapojan äitiään vastaan eikä anoppi näe edes rakkaita lapsenlapsiaan kuin ihan satunnaisesti.
Unohtaa kyllä mainita, että kultapojan tärkein tehtävä on olla äidille ilmainen renki. Korjata, rempata ja rakentaa. Hyvin ehtii olla äitinsä apuna, kun työpäivä kestää 8 - 10 tuntia, riippuen siitä, onko etä- vai lähipäivä. Siitä jää 14 - 16 tuntia äidin pikku tehtäviin, eihän nuori perheellinen mies unta tarvitse, eikä omassa kodissa mitään tarvitse tehdä, jos anopin takkapuut tarvitsevat aakkostusta. Miniä on anopille kynnysmatto, jota ei tarvitse noteerata mitenkään. Ne rakkaat lapsenlapsetkin ovat lähinnä pokaaleita, joiden tärkein tehtävä on näyttää söpöltä kuvissa, joita sitten esitellään kylän muille juoruämmille kutomapiirissä.
Mutta joo, anoppi raukalla ei ole aavistustakaan, miksi häntä näin sorsitaan. Ikinä ei ole hänelle syytä kerrottu (on kerrottu ihan suoraan). Mainittakoon, että anopin muutkin lapset ovat hyvin vähän tekemisissä äitinsä kanssa. Kaikki vika on lapsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.
Et pysty. Etkä tiedä ollenkaan millaisia he ovat muille ihmisille.
Etkä sinä tiedä mitään mitkä heidän välinsä tai yleensä yhtään mitään muutakaan.
Ja muuten tuo että pakotetaan valitsemaan puoli on just todella tyypillistå narsistille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä se oli ihan oma äiti. Omituista asiassa on että itse olen tosin lapseton. Hän kilahti veljenpojista niin paljon että yritti tehdä minusta sijaisvanhemman mukaan leikkiin. Jatkuva vauvakuvaspämmi, soitot ja itkun tuhrut kun pikkuinen oli ollut flunssassa... huoh. Yritti ajaa pihalle hakemaan synttäreille ym. ja lopulta syyllisti että minä vieraannun vauvoista? EVVVK! Eihän siinä auttanut kuin laittaa välit jäähylle. Jälkeenpäin ajateltuna yritti paikkailla omia virheitään tällä "hyvä mummo" -näytöksellä, kun itse ei saanut sitä lämmintä kiiltokuvasukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.Et pysty. Etkä tiedä ollenkaan millaisia he ovat muille ihmisille.
Etkä sinä tiedä mitään mitkä heidän välinsä tai yleensä yhtään mitään muutakaan.
Ja muuten tuo että pakotetaan valitsemaan puoli on just todella tyypillistå narsistille.
No sinäkö sitten pystyt ja tiedät?
Aika perustellusti voi tuon väitteesi pohjalta sanoa, että et sinäkään tiedä yhtään mitään siitä, millaisia tuntemasi ihmiset ovat muille ihmisille tai ylipäänsä et pysty sanomaan kenestäkään yhtään mitään muutakaan. Et osaa edes narsistia erottaa, et sinä sitä sen paremmin tee kuin kukaan muukaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.Et pysty. Etkä tiedä ollenkaan millaisia he ovat muille ihmisille.
Etkä sinä tiedä mitään mitkä heidän välinsä tai yleensä yhtään mitään muutakaan.
Ja muuten tuo että pakotetaan valitsemaan puoli on just todella tyypillistå narsistille.
No sinäkö sitten pystyt ja tiedät?
Aika perustellusti voi tuon väitteesi pohjalta sanoa, että et sinäkään tiedä yhtään mitään siitä, millaisia tuntemasi ihmiset ovat muille ihmisille tai ylipäänsä et pysty sanomaan kenestäkään yhtään mitään muutakaan. Et osaa edes narsistia erottaa, et sinä sitä sen paremmin tee kuin kukaan muukaan sitten.
Se joka sen häiriökäytöksen kohteeksi joutuu pystyy ja tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.
Mun mielestä on erikoista, että mun anopilla on käynyt niin huono säkä, että kaikki lapset ovat etääntyneitä äidistään. Yksi on erakkoluonne, asuu yksikseen. Tyttären on etäännyttänyt vävy ja pojan paha miniä, eli minä. Anoppi on tietysti ihan viaton, ikinä ei ole virheitä tehnyt. Lapset vaan tulleet isäänsä, kun eivät tottele.
Tämä samainen oli aikoinaan töissä esimiehenä. Alaiset kävivät töissä lääkkeiden voimin, kun yksi nautti alaisten kyykyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 40 v. kun tulin mummoksi ensimmäisen kerran. Hyvin olen hoitajaksi kelvannut. Mitään erimielisyyttä ei ollut siitä asiasta koskaan.
No nyt olen 70 v. ja ihmettelen näitä mummojuttuja. Samalla tavalla minä vieläkin lapsia hoitaisin ja itse asiassa naapurin pikkupoikaa hoidankin aina tarvittaessa. Mistä nämä jutut tulee vai onko nykyiset pikkulasten äidit vaativampia. Tai sitten täällä liioitellaan asioita. En tunne yhtään täällä kuvattua hullua mummoa. Suurin osa ystävistäni on nyt juuri tässä iässä suht. pienten lasten isovanhempia ja kaikki on ihan älykkäitä ihmisiä ja kelvollisia hoitajia.
Omat lapsenlapset on järkeviä ja kunnollisia, iloisia nuoria miehiä ja käyvät useinkin kummassakin mummolassaan ihan vaan siksi, kun haluavat nähdä meitä isovanhempiaan. On tultu jo tyttöystävänkin kanssa. Missä ne hullut ja hurahtaneet mummot ja papat on?Et sinä niistä ystävistäsikään tiedä millaisia isovanhempia ja miten käyttäytyvät aikuisia lapsia ja miniöitään ja vävyjään kohtaan.
Moni piinaava narsistimummo on mitä hurmaavin ja herttaisin muille.
No kaikkihan on mahdollista maailmassa, mutta kyllä minä ystävistäni pystyn aika hyvin sanomaan, ovatko narsisteja vai ei, kyllä sitä vuosikymmenien aikana toisen jo oppii tuntemaan. Osa on vielä entisiä pitkäaikaisia työkavereita, joista kyllä ko. luonne olisi tullut esiin ihan varmasti.
Eikä kukaan mun ystävistäni missään ikinä hauku miniöitään, ei esitä yhtään mitään yli-innokasta mummoa enkä tiedä heissä ketään, joilla olisi huonot välit lapsiinsa.
Tällaisia todellisia törmäyskursseja en ole koskaan nähnyt.
Surullista on, jos näin huonot välit on sukulaisiin, ainahan se vaikuttaa muuhunkin lähisukuun ja inhottavaa vielä se, että tavallaan pakottaa muut valitsemaan puolensa. Olen minä muista asioista syntyneitä riitoja ja välien katkeamista kyllä nähnyt.Et pysty. Etkä tiedä ollenkaan millaisia he ovat muille ihmisille.
Etkä sinä tiedä mitään mitkä heidän välinsä tai yleensä yhtään mitään muutakaan.
Ja muuten tuo että pakotetaan valitsemaan puoli on just todella tyypillistå narsistille.
No sinäkö sitten pystyt ja tiedät?
Aika perustellusti voi tuon väitteesi pohjalta sanoa, että et sinäkään tiedä yhtään mitään siitä, millaisia tuntemasi ihmiset ovat muille ihmisille tai ylipäänsä et pysty sanomaan kenestäkään yhtään mitään muutakaan. Et osaa edes narsistia erottaa, et sinä sitä sen paremmin tee kuin kukaan muukaan sitten.
Se joka sen häiriökäytöksen kohteeksi joutuu pystyy ja tietää.
No kuule koettu on täälläkin, joten tasan varmasti tunnistan.
Ei ole olemassa narsisteja, jotka olisivat narsisteja vain yhdelle ihmiselle tai muutamalle. Narsismi tulee esiin lopulta joka tapauksessa ja se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin, missä ollaan läheisemmin tekemisissä. Esim. työkaverina narsisti on kyllä ennen pitkää tunnistettavissa.
Pomo voi vielä narsisminsa pitää piilossa, jos on sellainen johtaja, joka on vain ylhäisessä yksinäisyydessään jossain aivan muualla kuin alaistensa parissa. Sellainen pomo voi olla jopa ns. hyvä pomo, joka pitää kovastikin alaistensa puolta ja nauttii siitä, että hänestä pidetään. Narsismi näkyy silloin muulla tasolla, vertaistensa joukossa.
Läheisissä ihmissuhteissa se näkyy aina, tavalla tai toisella. Kaikki ei ehkä tunnista narsismia käsitteenä, mutta tuntevat olonsa aina jotenkin huonoksi tämän seurassa, kärsivät hänen itsekorostuksestaan ja energiasyöppöydestään.
Mutta tästä aiheesta on jo muita ketjuja paljon, joten tämä jääköön nyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva voisi mennä töihin niin riittäisi rahat vanhainkotiin.
Täällä yksi, jonka isoäidille ei pystynyt laittamaan rajoja. Juurikin tuollaista samanlaista käytöstä (tosin sisarukseni saivat sitten taas huonompaa kohtelua, koska "esikoinen on tärkein"). Mammalle ei rajoja vedetty, jos vedettiin niin kostotoimenpiteet olivat taatut. Vaikka mamma minua nostikin jalustalle niin silti sain tietyllä tapaa osakseni henkistä väkivaltaa. Oli salaisuuksia mitä ei saanut vanhemmille kertoa tai poliisi tulee ja vie kotoa pois (useimmiten salaisuus oli se että "lainasi" meidän viikkorahat), korvaan supsuteltiin isän puolen suvusta törkyä, asioita piti tehdä ettei mammalle tule paha mieli ja jos mammalassa oli kylässä kaveri niin se kaveri nostettiin jalustalle ja meitä lapsenlapsia mollattiin ja syyteltiin kaikesta. Tämä kaikki näkyy yhä tänä päivänä, samoin kuin vanhat kaunat joita epäoikeudenmukainen kohtelu sai aikaan.
Mä olen jo 31v. Mamma on ollut kuolleena yli 10v. Ja silti minä ja mun vanhempi pikkusisko edelleen pyristellään pois mamman varjosta.
Jos isovanhempi on rajaton, eikä hänelle saa asetettua rajoja niin suojelkaa lapsia ja laittakaa välit poikki jos tarpeellista. Kukaan ei ole ansainnut tätä sontaa, jonka läpi mä yritän edelleen kahlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä AP:lle kuuluu? Lapsi täyttää jo 5. Onkko kyläilyt mummollassa muuttuneet ? Oliko muutrn pappaa olemassa?
Järkyttävää!
Jääräpäisiä ihmisiä ei pidä pyytää lastenhoitajaksi eikä antaa lasta heille hoitoon mummolaan. Jääräpää-sukulaiset eivät joko kuule, kuuntele tai halua kuunnella mitään. Heidän tavoitteensa on toteuttaa omaa läheisriippuvuuttaan ja omia fantasioitaan lapsenlapsen kanssa ja lapsen vanhempien yli kävellen.
MillaPetteri on ruoka-aineallerginen eikä saa syödä suklaata, sitrushedelmiä ja pähkinöitä. Isovanhemmile tämä on ilmoitettu hyvissä ajoin ja monta kertaa. MillaPetteri EI saa syödä näitä ruokia. Kun äiti, isä ja MillaPetteri menevät lyhelle kyläilylle anoppilaan, niin kas kummaa!
Anoppilassa on laaja kattaus suklaakonvehteja, suklaamunia ja suklaamakeisia eri muodoissa. Ja kaikki laitetaan näkyvästi tyrkylle niin, että pienikin lapsi saa ne itse otettua pöydiltä ja lipastojen päältä. Sanot anopille ja appiukolle, että nämä ruoat on lapselta kielletty. Appivanhemmat pyörittelevät silmiään ja nauravat: "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa".
Uimataidottomia lapsenlapsia kuskataan ilman lapsen vanhempien lupaa uimarannalle. Uimataidottomia lapsia ei haluta, osata tai viitsitä valvoa. Isovanhemmat istuvat kaukana rannalla juoruamassa ja lapset keikkuvat ilman vieressä olevaa valvojaa vedessä. Tämä on silkkaa välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.
Lapsen turvallisuus on lapsen vanhempien vastuulla. Kannattaa harkita tarkkaan, kenelle antaa lapsensa kylään ja hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni oli kuolla mummolassa. Lapsella paha kissa-allergia. Mummo valehteli, ettei Torista ostettu matto olisi kissahuushollista (tiesi sen olevan mutta valehteli kysyttäessä). Ambulanssilla mentiin sairaalaan.
Jos ei itse olisi oltu paikalla, lapsi olisi kuollut, koska mummo höpötti tappiin asti, ettei kohtaus ainakaan matosta voi johtua, että ei kukaan tuolla lailla voi kissalle allerginen olla jne.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää!
Jääräpäisiä ihmisiä ei pidä pyytää lastenhoitajaksi eikä antaa lasta heille hoitoon mummolaan. Jääräpää-sukulaiset eivät joko kuule, kuuntele tai halua kuunnella mitään. Heidän tavoitteensa on toteuttaa omaa läheisriippuvuuttaan ja omia fantasioitaan lapsenlapsen kanssa ja lapsen vanhempien yli kävellen.
MillaPetteri on ruoka-aineallerginen eikä saa syödä suklaata, sitrushedelmiä ja pähkinöitä. Isovanhemmile tämä on ilmoitettu hyvissä ajoin ja monta kertaa. MillaPetteri EI saa syödä näitä ruokia. Kun äiti, isä ja MillaPetteri menevät lyhelle kyläilylle anoppilaan, niin kas kummaa!
Anoppilassa on laaja kattaus suklaakonvehteja, suklaamunia ja suklaamakeisia eri muodoissa. Ja kaikki laitetaan näkyvästi tyrkylle niin, että pienikin lapsi saa ne itse otettua pöydiltä ja lipastojen päältä. Sanot anopille ja appiukolle, että nämä ruoat on lapselta kielletty. Appivanhemmat pyörittelevät silmiään ja nauravat: "Ei se haittaa, jos lapsi vähän maistaa".
Uimataidottomia lapsenlapsia kuskataan ilman lapsen vanhempien lupaa uimarannalle. Uimataidottomia lapsia ei haluta, osata tai viitsitä valvoa. Isovanhemmat istuvat kaukana rannalla juoruamassa ja lapset keikkuvat ilman vieressä olevaa valvojaa vedessä. Tämä on silkkaa välinpitämättömyyttä ja laiskuutta.
Lapsen turvallisuus on lapsen vanhempien vastuulla. Kannattaa harkita tarkkaan, kenelle antaa lapsensa kylään ja hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni oli kuolla mummolassa. Lapsella paha kissa-allergia. Mummo valehteli, ettei Torista ostettu matto olisi kissahuushollista (tiesi sen olevan mutta valehteli kysyttäessä). Ambulanssilla mentiin sairaalaan.
Jos ei itse olisi oltu paikalla, lapsi olisi kuollut, koska mummo höpötti tappiin asti, ettei kohtaus ainakaan matosta voi johtua, että ei kukaan tuolla lailla voi kissalle allerginen olla jne.
Meillä mummu on omien puheiden mukaan kovin hoitointoinen. On saanut mahdollisuuden hoitaa, mutta kappas, tärkeintä oli saada vauva äkkiä päikkäreille, että mummu voi soitella tuttavat läpi, kuinka hän on nyt TAAS hoitamassa, kun miniä ja poika eivät pärjää. Itse siis väkisin halusi hoitaa, vaikka esim kaupassa käyminen vauvan kanssa ei ollut hankalaa, kunhan piti huolen ettei nälkä yllätä. Ja tosiaan, allergiat ovat vain minun keksintöä, vilkkaan tien varrella (nopeusrajoitus 100 km/h) ei viitsinyt katsoa lasten perään ja lapset olisi pitänyt päästää mummun tuttavien luo näyttelyesineeksi. Mutta ihan hyvin se puoli vuotias voi olla ilman kaukaloa autossa, matkaakin vain 20 km.
Kun näistä sanoi, niin pilkkaa takakireydestä ja liikojen vaatimisesta sai osakseen. Kun ei annettu periksi, niin sitten alkoi syyllistäminen ja marttyrointi.
Nykyään ei juurikaan olla tekemisissä, mummu ei ikinä ole lastenvahtina. Ei, vaikka edelleen pyytää, kun olisi niin kiva. Mummu on jäänyt lapsille vieraksi, kun emme halua olla tekemisissä rajattoman käskyttävän ihmishirvön kanssa.
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.
Yritä puhua mies mukaan pariterapiaan. Jos siis haluat ylipäätään jatkaa. Voisi olla lapsen kannalta hyvä vaikka kävisitte eronkin ollessa pöydällä. Meillä miehen silmiä avasi, kun terapeutti sanoi miehelleni, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia. Se taas on normaalia, että moisen käytöksen kohteena ahdistuu. Tarvittiin ulkopuolinen taho vääntämään rautalangasta, mun sanomisia mies ei halunnut tajuta.
Et ole mielisairas, eihän kukaan jaksaisi tuollaista anoppia. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Yritä puhua mies mukaan pariterapiaan. Jos siis haluat ylipäätään jatkaa. Voisi olla lapsen kannalta hyvä vaikka kävisitte eronkin ollessa pöydällä. Meillä miehen silmiä avasi, kun terapeutti sanoi miehelleni, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia. Se taas on normaalia, että moisen käytöksen kohteena ahdistuu. Tarvittiin ulkopuolinen taho vääntämään rautalangasta, mun sanomisia mies ei halunnut tajuta.
Et ole mielisairas, eihän kukaan jaksaisi tuollaista anoppia. Tsemppiä!
Olimme menossakin sinne, mutta mies valitsi lopullisesti puolensa.
Hän ei kuulemma ole mikään mammanpoika, vaikka niin väitän.
En usko, että nelikymppinen mies tuosta enää terapiassa muuttuu,
se vaatisi sen,
että hän näkee anopin manipuloinnin.
Ei auta vaikka näytin äitinsä viestit, anoppi on vain viaton uhri, jolta estetään mummous.
Mies välittää vain äitinsä tarpeista, muutos tapahtui vasta vauvan syntymän jälkeen.
Ikään kuin mä olisin vaan ollut joku anopin perillisen sijaissynnyttäjä?!
Kävin tänään lastenvalvojalla ja helpotti kuulla, ettei minun tarvitse anopista välittää enää yhtään, ja että noin pieni vauva on äidistä yön yli erossa vasta parivuotiaana, koska olen ensisijainen hoitaja.
Ehkä se anoppikin ajan kanssa alkaa käsittää, että olisi kannattanut uhriutumisen sijaan osoittaa tukea ja myötätuntoa miniää kohtaan.
Mutta tuskin käsittää, enköhä mä tule olemaan syntipukki tässä.
Mies julisti jo minun rikkoneen perheemme sairaan anoppivihani takia
Miten voikin olla, että sekä lastenvalvoja/neuvola/ystäväni näkevät asiat toisin, vain mies ja anoppi syyttävät yksin minua🙄
Kun se jätski (ja muut herkut) maistuu niin hyvältä lapsen suussa. Näin mulle anoppi kertoi, kun käskin rajoittaa herkkujen määrää. Hänkin (75 v) on vielä hengissä, niin mitä haittaa siitä jätskistä on? Anoppi on ihan pokkana tarjonnut neljävuotiaille puolen litran pakettia jäätelöä, jossa jotain kastikkeita ja muita sattumia. Mun mies sanoi, että ei todellakaan tuollaista satsia kerralla, niin anoppi haukkui meidät huonoiksi vanhemmiksi, kun ei mitään hyvää sallita lapsille. On se järkyttävää, kun joka päivä ei ole karkkipäivä, telkkariakaan ei lapsi saa katsoa mielin määrin.