Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
OT mutta taisin törmätä hirviömummoon eilen.
Leikkipuistossa olin omien lapsieni kanssa ja siellä oli oikein kunnon kultamummo ehkä noin 2v lapsenlapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä ja sanoa joitain sanoja, mut oli ns. "kuutamolla" vielä, eli ei juttelua tai mitään mummon kanssa vaan meni omia menojaan aika kovaakin välillä. No mummo sitten kovaan ääneen koko ajan hoki sellaisella älyttömällä lässynlää-äänellä: "aijai/oijoi mummon kultaa, voi mummon kultamussukka, mennäänkös kulta mamman kanssa tuonne, otappas pikkurakas tästä - mamma antaa, otatko kulta nyt sen lakupatukan noniin noin odotappas kun MAMMA antaa" jnejnejne. No ei siinä mitään mutta tuo kultamamma-mummo katseli ihan koko ajan ympärilleen meitä muita puistossa olevia vanhempia ja yritti hakea katsekontaktia. Aivan selvästi yritti keräillä irtopisteitä siitä kuinka ihan mummo hän lapselle on. Yritti myös hakeutua juttusille ja kun jonkun kanssa pääsi, niin puhui vain itsestään ja kehuskeli lapsenlapsellaan. Lapsenlapsi vaikutti hänelle kuin uudelta autolta jolla halusi kehuskella.
No jossain vaiheessa tuo ah-niin-rakastava mummo uppoutui niin kehuskelemaan, että lapsenlapsensa teloi itsensä ihan kunnolla, koska mummo ei ollenkaan tuossa hetkessä katsonut mitä lapsi teki vaan pääsi livahtamaan sellaiseen paikkaan, jossa oli tuon ikäiselle vaarallista yksin. Lapsi huusi kuin vietävä ja mummo ei eka edes huomannut että juuri hänen vastuullaan oleva lapsi oli satuttanut itsensä. "Onko se minun lapseni siellä joka itkee" ja ihana keskustelu katkesi kun oli pakko madella kulman taakse katsoo mitä käynyt. Lapsi huusi ja huusi ja alkoi kovaan ääneen päivittely kuinka sellaista sattuu jne., ei käynyt pahasti, ohi menee plaaplaa. Hyvämummopisteet mummon mielessä vaan ropisi kaivoon ja yritti epätoivoisesti kovaan ääneen selittämällä estää niitä karisemasta. Voi v** että itseäni ärsytti, koska lapsi satutti itsensä vain itsekkään mummon itsekehuissa kieriskelyn vuoksi.
Ja loppuhuipennus. Poistuin puistosta lasteni kanssa jätskille ja sen jälkeen teimme lähtöä. Niin tuo ihana mummo oli myös poistunut lapsenlapsensa kanssa puistosta. Ja mitä näen: mummo kävelee edellä ja pieni lapsenlapsi perässä. Mummeli ei pidä kädestä, ei katso taakse. Voi h** soikoon. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, vain muutama sekunti niin lapsi voisi olla auton tai pyörän alla, tai ihan mitä vaan. Että sellainen unelmamummo!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot=Vierailija]Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Tuo riippuu vähän siitä elävätkö isovanhemmat tuolla tavalla itsekin vai onko kyseessä tosiaankin valtataistelusta. Omaa äitiäni ei ole ruoanlaitto koskaan kiinnostanut ja itsekin on paljon koneella työnsä puolesta ja muutenkin. En odota, että hän muuttuisi yhtäkkiä aivan eri ihmiseksi kun lapseni on käymässä, nukumme kotona ja minä huolehdin siitä että lapsi saa ruokaa, ongelmia ei ole ollut. Äitini ei ole koskaan valittanut ja on antanut meidän toimia lapsemme kanssa miten haluamme.
Samaa mieltä, ei anopin tarvitse muuttaa omaa elämänrytmiään miniän perheen rytmiin. Jos lapsenlapset tuodaan mummolle, siellä eletään mummolan mukaisesti. Lapsi ei todellakaan mene pilalle muutamasta erilaisesta päivästä, ei kuukaudestakaan. Lapset jos ketkä osaa joustaa, onhan niitä erilaisia päiviä siellä kotioloissakin.
Minun anoppini oli esiintyvä taiteilija ja sen mummolan "rytmi" oli niin erilainen kuin olla voi verrattuna siihen, miten meillä kotona tehtiin. Lapset rakasti olla mummolassa, kun siellä oli niin jännää. Voi sanoa, että vähän kuin päälaellaan kaikki. Kotona oltiin sitten taas kodin käytänteiden mukaan. Mitä ihmeen nipottajia te nykyäidit olette? Vai onko kaikki vain teeskentelyä? Herkkujen syöminen mummolassa ei ole ketään sairastuttanut ja tuskin ne myrkkyjä lapsille antaa. Jos lapsi ei halua olla mummolassa, niin sitten ette häntä sinne vie ja sillä siisti. Saatte te huolia elämäänne muutenkin.
Vanhemmilla ei ole mitään tarvetta viedä lasta mummolaan tai edes olla tekemisissä mummon kanssa.
Meillä mummo mm siedätti laktoosi-intolerantikkoa punaisella maidolla ja valehteli ettei ole kissankarvoja.
Lapsi tuli todella kipeäksi maidosta ka joutui sairaalaan kissankarvoista.
No just, ajattelinkin kirjoittaessani, että pitäisiköhän tähän nyt kumminkin ottaa allergiat esimerkiksi päinvastaisesta tapauksesta, mutta ajattelin, että ne jokainen ymmärtää muutenkin. Suurimmalla osalla lapsista kun ei ole allergioita.
Päinvastoin nykyään tuntuu olevan jokaisella lapsella joku allergia. Jos ei ole, niin kyllä äiti keksii hänelle sellaisen.
Niin, minäkin "keksin" lapselleni tuon laktoosi-intoleranssin ja kissa-allergian. Äiti kun olen ja mummon sitten kuuluu näyttää, että keksin tällaisia. Lapsella on myös astma, joten hän meni niistä kissankarvoista täysin tukkoon ja ambulanssilla sairaalaan.
Nämä on ihan uskomattomia juttuja. Kuka oikeasti uskaltaa lähteä leikkimään lapsen hengellä? Meillä onneksi vain kokeiltiin auttaako laktoositon ruokavalio lapsen mahaoireisiin, mutta mummon oli todella vaikea selvitä kuukautta niin, että ei saanut antaa tavallista jäätelöä, "eihän pieni määrä mitään haittaa". Hetkeksikään en voinut jättää mummoa lapsen kanssa kahdestaan, koska heti tilaisuuden tullen lykättiin jäätelöpuikko käteen.
Me ollaan miehen kanssa kumpikin sanottu anopille ainakin kolme kertaa nyt että ei mielellään annettaisi jäätelöä taaperolle kun on huomattu että hänellä menee jostain maha sekaisin niin kokeillaan josko se jäätelö olisi se ongelma. Että mehujäitä voi kyllä antaa jos haluaa tarjota herkkuja - hän tilaa ruoat kotiin ja mehujäät on halvempiakin kuin jäätelöpuikot eli ei voi olla siitä kiinni että vaikea/ kallis toteuttaa. Niin eikös TAAS viime kerralla kun poika oli hoidossa niin mummo sanoi mulle hakiessa että hän antoi jäätelön "mutta se oli iihan pieni vain" :( No joo siis eihän kolmevuotiaalle aikuisten kokoisia muutenkaan anneta? Sanoin hammasta purren että pliis jos ei nyt enää niitä jäätelöitä kun tosiaan se maha on joskus ihan sekaisin ja ois kiva tietää mistä se johtuu. Juu kuulemma ensi kerralla kysyy meiltä ensin! Mitä kysymistä siinä nyt enää on kun on moneen kertaan sanottu että ei jäätelöä?? Miksi ton ikäinen tarvitsee just sen nimenomaisen jäätelön kun kuitenkin muita herkkuja on olemassa plus hedelmät on sille kaikkein mieluisimpia muutenkin....
Te olette itse vastuussa siitä, mitä annatte mummon syöttää lapselle. Jos on kolme kertaa rikottu sääntöjä, niin miksi ihmeessä viette hoitoon, kun tiedätte jo entuudestaan, mitä tulee tapahtumaan.
Minä olisin sanonut jo tiukasti tuossa vaiheessa. Tuo on selvää ylikävelyä ja kunnioituksen puutetta mummon puolelta. Mummo käyttää valtaa ja vallankäyttö on helppoa,kun ei osata pitää puolia.Poika oli ollut hoidossa tässä välissä ihan ongelmitta, siis ei joka kerta saa sitä jäätelöä, ja noi sanomiset on ollut silleen että me ollaan oltu siellä itse myös kylässä ja mummo on kysynyt että otetaanko jäätelöt ja me on sanottu että pojalle annetaan tällä hetkellä vain mehujäitä. Ja ihan hyvin näytti menevän perille, ei jankannut. Mutta sitten tosiaan oli ollut vähän kuumempi päivä ja anoppi oli ajatellut että pitäähän sitä saada hellepäivänä jätski. Uskon kyllä että tällä kertaa uskoi oikeasti kun kysyi vielä huolestuneena tekstarilla perään että ei kai pojalle tullut maha kipeäksi mutta ihmettelen vaan tota miksi vielä pitää kysellä että no joko nyt saa antaa jäätelöä, miksi ei kelpaa herkuksi ne mehujäät ja hedelmät...
Annoit tekstin perusteella aikaisemmin ymmärtää, että näin on tapahtunut useamman kerran. Nyt kirjoitit, että näin on tapahtunut vain satunnaisesti. Tuntuu vähän siltä, että tapahtunutta yritetään nyt vähän "korjailla" tarkoituksella.
Jos jotain sattuu satunnaisesti, sitä sattuu useamman kerran.
Suomi ei taida olla äidinkielesi?
Ohis
Satunnaisesti tarkoittaa silloin tällöin. Useasti tarkoittaa sitä, että jokin tapahtuu melkein toistuvasti.
Suomi on äidinkieleni ja erittäin vahva osaaminen,kiitos kysymästä 😊
Eipä näytä olevan.
Useasti ei ole sama kuin useamman kerran.
Satunnaisesti jos sattuu, sattuu juurikin useamman kerran.
Eli länkytät puuta maata skeidaa - ja muuttelet kertomustasi.
Kyllä useasti tarkoittaa juurikin useamman kerran. Satunnaisella tarkoitetaan satunnaisia eli harvoja kertoja silloin tällöin. Useasti, satunnaisesti.. ihan perusasioita, mitä nimikin jo kertoo 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot=Vierailija]Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Tuo riippuu vähän siitä elävätkö isovanhemmat tuolla tavalla itsekin vai onko kyseessä tosiaankin valtataistelusta. Omaa äitiäni ei ole ruoanlaitto koskaan kiinnostanut ja itsekin on paljon koneella työnsä puolesta ja muutenkin. En odota, että hän muuttuisi yhtäkkiä aivan eri ihmiseksi kun lapseni on käymässä, nukumme kotona ja minä huolehdin siitä että lapsi saa ruokaa, ongelmia ei ole ollut. Äitini ei ole koskaan valittanut ja on antanut meidän toimia lapsemme kanssa miten haluamme.
Samaa mieltä, ei anopin tarvitse muuttaa omaa elämänrytmiään miniän perheen rytmiin. Jos lapsenlapset tuodaan mummolle, siellä eletään mummolan mukaisesti. Lapsi ei todellakaan mene pilalle muutamasta erilaisesta päivästä, ei kuukaudestakaan. Lapset jos ketkä osaa joustaa, onhan niitä erilaisia päiviä siellä kotioloissakin.
Minun anoppini oli esiintyvä taiteilija ja sen mummolan "rytmi" oli niin erilainen kuin olla voi verrattuna siihen, miten meillä kotona tehtiin. Lapset rakasti olla mummolassa, kun siellä oli niin jännää. Voi sanoa, että vähän kuin päälaellaan kaikki. Kotona oltiin sitten taas kodin käytänteiden mukaan. Mitä ihmeen nipottajia te nykyäidit olette? Vai onko kaikki vain teeskentelyä? Herkkujen syöminen mummolassa ei ole ketään sairastuttanut ja tuskin ne myrkkyjä lapsille antaa. Jos lapsi ei halua olla mummolassa, niin sitten ette häntä sinne vie ja sillä siisti. Saatte te huolia elämäänne muutenkin.
Vanhemmilla ei ole mitään tarvetta viedä lasta mummolaan tai edes olla tekemisissä mummon kanssa.
Meillä mummo mm siedätti laktoosi-intolerantikkoa punaisella maidolla ja valehteli ettei ole kissankarvoja.
Lapsi tuli todella kipeäksi maidosta ka joutui sairaalaan kissankarvoista.
No just, ajattelinkin kirjoittaessani, että pitäisiköhän tähän nyt kumminkin ottaa allergiat esimerkiksi päinvastaisesta tapauksesta, mutta ajattelin, että ne jokainen ymmärtää muutenkin. Suurimmalla osalla lapsista kun ei ole allergioita.
Päinvastoin nykyään tuntuu olevan jokaisella lapsella joku allergia. Jos ei ole, niin kyllä äiti keksii hänelle sellaisen.
Niin, minäkin "keksin" lapselleni tuon laktoosi-intoleranssin ja kissa-allergian. Äiti kun olen ja mummon sitten kuuluu näyttää, että keksin tällaisia. Lapsella on myös astma, joten hän meni niistä kissankarvoista täysin tukkoon ja ambulanssilla sairaalaan.
Nämä on ihan uskomattomia juttuja. Kuka oikeasti uskaltaa lähteä leikkimään lapsen hengellä? Meillä onneksi vain kokeiltiin auttaako laktoositon ruokavalio lapsen mahaoireisiin, mutta mummon oli todella vaikea selvitä kuukautta niin, että ei saanut antaa tavallista jäätelöä, "eihän pieni määrä mitään haittaa". Hetkeksikään en voinut jättää mummoa lapsen kanssa kahdestaan, koska heti tilaisuuden tullen lykättiin jäätelöpuikko käteen.
Me ollaan miehen kanssa kumpikin sanottu anopille ainakin kolme kertaa nyt että ei mielellään annettaisi jäätelöä taaperolle kun on huomattu että hänellä menee jostain maha sekaisin niin kokeillaan josko se jäätelö olisi se ongelma. Että mehujäitä voi kyllä antaa jos haluaa tarjota herkkuja - hän tilaa ruoat kotiin ja mehujäät on halvempiakin kuin jäätelöpuikot eli ei voi olla siitä kiinni että vaikea/ kallis toteuttaa. Niin eikös TAAS viime kerralla kun poika oli hoidossa niin mummo sanoi mulle hakiessa että hän antoi jäätelön "mutta se oli iihan pieni vain" :( No joo siis eihän kolmevuotiaalle aikuisten kokoisia muutenkaan anneta? Sanoin hammasta purren että pliis jos ei nyt enää niitä jäätelöitä kun tosiaan se maha on joskus ihan sekaisin ja ois kiva tietää mistä se johtuu. Juu kuulemma ensi kerralla kysyy meiltä ensin! Mitä kysymistä siinä nyt enää on kun on moneen kertaan sanottu että ei jäätelöä?? Miksi ton ikäinen tarvitsee just sen nimenomaisen jäätelön kun kuitenkin muita herkkuja on olemassa plus hedelmät on sille kaikkein mieluisimpia muutenkin....
Te olette itse vastuussa siitä, mitä annatte mummon syöttää lapselle. Jos on kolme kertaa rikottu sääntöjä, niin miksi ihmeessä viette hoitoon, kun tiedätte jo entuudestaan, mitä tulee tapahtumaan.
Minä olisin sanonut jo tiukasti tuossa vaiheessa. Tuo on selvää ylikävelyä ja kunnioituksen puutetta mummon puolelta. Mummo käyttää valtaa ja vallankäyttö on helppoa,kun ei osata pitää puolia.Poika oli ollut hoidossa tässä välissä ihan ongelmitta, siis ei joka kerta saa sitä jäätelöä, ja noi sanomiset on ollut silleen että me ollaan oltu siellä itse myös kylässä ja mummo on kysynyt että otetaanko jäätelöt ja me on sanottu että pojalle annetaan tällä hetkellä vain mehujäitä. Ja ihan hyvin näytti menevän perille, ei jankannut. Mutta sitten tosiaan oli ollut vähän kuumempi päivä ja anoppi oli ajatellut että pitäähän sitä saada hellepäivänä jätski. Uskon kyllä että tällä kertaa uskoi oikeasti kun kysyi vielä huolestuneena tekstarilla perään että ei kai pojalle tullut maha kipeäksi mutta ihmettelen vaan tota miksi vielä pitää kysellä että no joko nyt saa antaa jäätelöä, miksi ei kelpaa herkuksi ne mehujäät ja hedelmät...
Annoit tekstin perusteella aikaisemmin ymmärtää, että näin on tapahtunut useamman kerran. Nyt kirjoitit, että näin on tapahtunut vain satunnaisesti. Tuntuu vähän siltä, että tapahtunutta yritetään nyt vähän "korjailla" tarkoituksella.
Jos jotain sattuu satunnaisesti, sitä sattuu useamman kerran.
Suomi ei taida olla äidinkielesi?
Ohis
Satunnaisesti tarkoittaa silloin tällöin. Useasti tarkoittaa sitä, että jokin tapahtuu melkein toistuvasti.
Suomi on äidinkieleni ja erittäin vahva osaaminen,kiitos kysymästä 😊Eipä näytä olevan.
Useasti ei ole sama kuin useamman kerran.
Satunnaisesti jos sattuu, sattuu juurikin useamman kerran.
Eli länkytät puuta maata skeidaa - ja muuttelet kertomustasi.
Kyllä useasti tarkoittaa juurikin useamman kerran. Satunnaisella tarkoitetaan satunnaisia eli harvoja kertoja silloin tällöin. Useasti, satunnaisesti.. ihan perusasioita, mitä nimikin jo kertoo 😀
Ei tarkoita. Useasti on yhtä kuin usein.
Useamman kerran taas tarkoittaa, että kertoja on kolme tai enemmän. Eli juurikin satunnaisesti satunnaisia kertoja.
Mikä nimi???
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
Sama ajatuskulku kuin se, että suvusta jää muistoja vain jos mummo on portinvartijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
Onko tämä nyt sellainen mummo joka telepaattisesti kutsuu ihmisiä luokseen ja sitten suuttuu kun kukaan ei vastannut kutsuun tai tullut käymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT mutta taisin törmätä hirviömummoon eilen.
Leikkipuistossa olin omien lapsieni kanssa ja siellä oli oikein kunnon kultamummo ehkä noin 2v lapsenlapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä ja sanoa joitain sanoja, mut oli ns. "kuutamolla" vielä, eli ei juttelua tai mitään mummon kanssa vaan meni omia menojaan aika kovaakin välillä. No mummo sitten kovaan ääneen koko ajan hoki sellaisella älyttömällä lässynlää-äänellä: "aijai/oijoi mummon kultaa, voi mummon kultamussukka, mennäänkös kulta mamman kanssa tuonne, otappas pikkurakas tästä - mamma antaa, otatko kulta nyt sen lakupatukan noniin noin odotappas kun MAMMA antaa" jnejnejne. No ei siinä mitään mutta tuo kultamamma-mummo katseli ihan koko ajan ympärilleen meitä muita puistossa olevia vanhempia ja yritti hakea katsekontaktia. Aivan selvästi yritti keräillä irtopisteitä siitä kuinka ihan mummo hän lapselle on. Yritti myös hakeutua juttusille ja kun jonkun kanssa pääsi, niin puhui vain itsestään ja kehuskeli lapsenlapsellaan. Lapsenlapsi vaikutti hänelle kuin uudelta autolta jolla halusi kehuskella.
No jossain vaiheessa tuo ah-niin-rakastava mummo uppoutui niin kehuskelemaan, että lapsenlapsensa teloi itsensä ihan kunnolla, koska mummo ei ollenkaan tuossa hetkessä katsonut mitä lapsi teki vaan pääsi livahtamaan sellaiseen paikkaan, jossa oli tuon ikäiselle vaarallista yksin. Lapsi huusi kuin vietävä ja mummo ei eka edes huomannut että juuri hänen vastuullaan oleva lapsi oli satuttanut itsensä. "Onko se minun lapseni siellä joka itkee" ja ihana keskustelu katkesi kun oli pakko madella kulman taakse katsoo mitä käynyt. Lapsi huusi ja huusi ja alkoi kovaan ääneen päivittely kuinka sellaista sattuu jne., ei käynyt pahasti, ohi menee plaaplaa. Hyvämummopisteet mummon mielessä vaan ropisi kaivoon ja yritti epätoivoisesti kovaan ääneen selittämällä estää niitä karisemasta. Voi v** että itseäni ärsytti, koska lapsi satutti itsensä vain itsekkään mummon itsekehuissa kieriskelyn vuoksi.
Ja loppuhuipennus. Poistuin puistosta lasteni kanssa jätskille ja sen jälkeen teimme lähtöä. Niin tuo ihana mummo oli myös poistunut lapsenlapsensa kanssa puistosta. Ja mitä näen: mummo kävelee edellä ja pieni lapsenlapsi perässä. Mummeli ei pidä kädestä, ei katso taakse. Voi h** soikoon. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, vain muutama sekunti niin lapsi voisi olla auton tai pyörän alla, tai ihan mitä vaan. Että sellainen unelmamummo!!!
Olipa satu. Olisit tehnyt sen lasusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
Koska anoppi ei ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Perheen aikuisetkin välttelevät tämän rajattoman narsistin seuraa. On vielä bonuksena erittäin ilkeä. Miksi veisin lapset sinne? Tai pahempaa, päästäisin lapset sinne kuuntelemaan anopin "totuuksia" ilman vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
No mitäpä sitä kysymään. Asiahan on päivänselvä: ne vihaa mummoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
Onko tämä nyt sellainen mummo joka telepaattisesti kutsuu ihmisiä luokseen ja sitten suuttuu kun kukaan ei vastannut kutsuun tai tullut käymään?
Tähän tämä mummo ei syyllisty. Hän on jostain syystä kovin ylpeä homeisesta, koiran karvoilla sisustetusta mökistään, kutsuu sinne käymään kaikkia tuttuja, jotka sattuu näkemään. Mitään muuta ei saisi mies ja sisaruksensa tehdä kesällä, kuin mökkeillä äitinsä mökillä. Kaikki muut lomailumuodot ovat väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin (valitettavasti) anoppini eilen pitkästä aikaa. Hän tivasi, että miksi mun lapset eivät ole kesällä käyneet anopin luona mökkeilemässä, vaikka mökki on pyöräilymatkan päässä. Oli kuulemma huolissaan, kun lapsille ei jää muistoja kesästä.
Jännä ajatus. Miksi mökkimuistot ovat arvokkaampia kuin muut? Vai onko mun lapset jotenkin kyvyttömiä muodostamaan muistoja asioista, joihin ei liity anoppi tai mökki?
No miksi eivät ole käyneet?
Tehneet muuta? Mökkeilläkin voi muualla😂
Varmaan, mutta itseäni kiinnosta mikseivät ole käyneet mummon mökillä pyörämatkan päässä.
On muuta tekemistä. Mitä ihmeellistä siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.
Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.
1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.
Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.Onneksi on ajat parantuneet niistä.
[/quote
Niin ja mitenkäs lapsia hoidettiinkaan sota-aikana? Ne pantiin töihin!
Minunkin 13-vuotias eno määrättiin asemalle avuksi vastaanottamaan rintamalta tuotuja ruumiita. Jäi ikuiset kauhut siitä. Kukaan terapeutti ei hoitanut näitä lapsia, jotka vastuutettiin aikuisten töihin.
Silti heistä tuli yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.
Mikä on, kun lapsia varjellaan nyt joka taholta ja mummotkaan ei saa hoitaa kun ruokkivat väärin, ja silti niistä tulee isosta osasta täysiä kusipäitä.Miten muuten on oman "yhteiskuntakelpoisuutesi" laita? Onko mennyt kasvatus putkeen? Ovatko aikuiset kohdelleet hyvin? Onko hyvä olla? Kuulostaa siltä, ettei kovin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola. Mies pitää saada ymmärtämään perheensä rajat.
Noita lahjoja ei oteta vastaan ja anopille sanotaan selkeästi suoraan etä sopii menot vanhempien, ei lapsen kanssa.
Miehelle voi sanoa ihan suoraan että tuo anopin käytös on henkistä väkivaltaa koko teidän perhettä kohtaan.
Kiitos kommentista. Kävimme perheneuvolassa kun lapsi oli vauva. No mies vain puolusteli siellä äitinsä tyyliä toimia. Ei ollut juuri mitään hyötyä niistä käynneistä. Olen puhunut henkisestä väkivallasta, rajojen rikkomisesta, jne, mut mieheni vaan toteaa mm. et heidän perheessä ollaan tällä tavalla läheisiä ja että kaikki mitä äitinsä haluaa on normaalia - joo minustakin olisi jos anoppi olisi käyttäytynyt normaalisti ja olisi ns. luotettava.
Minulle näyttää et anoppi heidän perheessä tottunut kertomaan miten asiat menee ja hänen tahtonsa tulee toteutua. Menojen sopimisesta on sanottu, mut anoppi "unohtaa" ja pian taas ehdottelemassa lapselle. Miehen mielestä äitinsä ei tarkoita mitään pahaa, kun ehdottaa kivoja juttuja suoraan lapselle. Jep jep. Jos minä sanoisin anopille asioita suoraan, esim. että "näistä asioista sovitaan meidän vanhempien kanssa", niin mieheni mielestä se olisi törkeästi/loukkaavasti sanottu. Pitäisi ilmeisesti jotenkin mielistellä ja pehmennellä asiaa.
Ihmettelen tuota menojen sopimisasiaa. Se, että mummo kyselee lapselta asioita "mennäänkö ja tehdäänkö" on normaalia toimintaa. Se, kuka asiasta päättää, on tietenkin joku muu kuin tenava. Mitä jos voisit antaa anopin kysellä kyselyitään, kuten ennenkin, mutta teette kuitenkin oman päänne mukaan. Miehellekään ei tarvitse asiasta puhua, koska hän pystyy toistamaan vain lapsuudenperheensä mallia, koska ei ole kypsä muuhun. Mielistelyn ja pehmentelyn voi unohtaa, jos asia on jo moneen kertaan selitetty. Lapsen ikään en tiedä, mutta jos hänelle kertoo, että äitiä ja isä päättävät, niin hän ymmärtää. Jos ei, niin sittenhän siinä käy vain niin, että isoäiti tuottaa hänelle pettymyksen toisensa jälkeen. Sekin on yhdenlainen oppimiskokemus - joihinkin ihmisiin voi luottaa, toisiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvola. Mies pitää saada ymmärtämään perheensä rajat.
Noita lahjoja ei oteta vastaan ja anopille sanotaan selkeästi suoraan etä sopii menot vanhempien, ei lapsen kanssa.
Miehelle voi sanoa ihan suoraan että tuo anopin käytös on henkistä väkivaltaa koko teidän perhettä kohtaan.
Kiitos kommentista. Kävimme perheneuvolassa kun lapsi oli vauva. No mies vain puolusteli siellä äitinsä tyyliä toimia. Ei ollut juuri mitään hyötyä niistä käynneistä. Olen puhunut henkisestä väkivallasta, rajojen rikkomisesta, jne, mut mieheni vaan toteaa mm. et heidän perheessä ollaan tällä tavalla läheisiä ja että kaikki mitä äitinsä haluaa on normaalia - joo minustakin olisi jos anoppi olisi käyttäytynyt normaalisti ja olisi ns. luotettava.
Minulle näyttää et anoppi heidän perheessä tottunut kertomaan miten asiat menee ja hänen tahtonsa tulee toteutua. Menojen sopimisesta on sanottu, mut anoppi "unohtaa" ja pian taas ehdottelemassa lapselle. Miehen mielestä äitinsä ei tarkoita mitään pahaa, kun ehdottaa kivoja juttuja suoraan lapselle. Jep jep. Jos minä sanoisin anopille asioita suoraan, esim. että "näistä asioista sovitaan meidän vanhempien kanssa", niin mieheni mielestä se olisi törkeästi/loukkaavasti sanottu. Pitäisi ilmeisesti jotenkin mielistellä ja pehmennellä asiaa.
Ihmettelen tuota menojen sopimisasiaa. Se, että mummo kyselee lapselta asioita "mennäänkö ja tehdäänkö" on normaalia toimintaa. Se, kuka asiasta päättää, on tietenkin joku muu kuin tenava. Mitä jos voisit antaa anopin kysellä kyselyitään, kuten ennenkin, mutta teette kuitenkin oman päänne mukaan. Miehellekään ei tarvitse asiasta puhua, koska hän pystyy toistamaan vain lapsuudenperheensä mallia, koska ei ole kypsä muuhun. Mielistelyn ja pehmentelyn voi unohtaa, jos asia on jo moneen kertaan selitetty. Lapsen ikään en tiedä, mutta jos hänelle kertoo, että äitiä ja isä päättävät, niin hän ymmärtää. Jos ei, niin sittenhän siinä käy vain niin, että isoäiti tuottaa hänelle pettymyksen toisensa jälkeen. Sekin on yhdenlainen oppimiskokemus - joihinkin ihmisiin voi luottaa, toisiin ei.
Ei todellakaan ole ok. Ja lapsen mielestä se asia kieltävä äiti tai isä on se pahin, kun kieltää sen, mitä mummeli on luvannut pieni lapsi ei ymmärrä, eikä tarvitsekaan. Mummun pitäisi olla se, joka ymmärtää, ettei mene lupaamaan lapselle menoja, ellei tästä ole sovittu vanhempien etukäteen. Lapsi jää tässä mummun valtapelissä pelinappulan rooliin, eikä se ole lapselle hyväksi.
"Ja mitä näen: mummo kävelee edellä ja pieni lapsenlapsi perässä. Mummeli ei pidä kädestä, ei katso taakse."
Tämä on lastensuojelulmoituksen paikka! Jos isovanhempi ei halua, osaa tai viitsi huolehtia lapsesta, niin sellaiselle isovanhemmalle EI anneta KOSKAAN lasta hoitoon, ei hetkeksikään! Isovanhemmalla EI ole lupaa viedä lasta leikkipuistoon, uimarannalle, retkelle, ulos, ei mihinkään! Ja herää kysymys, kykeneekö tällainen vastuuntunnoton ja välinpitämätön hällä väliä-hirviömummo huolehtimaan edes itsestään?
Vierailija kirjoitti:
OT mutta taisin törmätä hirviömummoon eilen.
Leikkipuistossa olin omien lapsieni kanssa ja siellä oli oikein kunnon kultamummo ehkä noin 2v lapsenlapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä ja sanoa joitain sanoja, mut oli ns. "kuutamolla" vielä, eli ei juttelua tai mitään mummon kanssa vaan meni omia menojaan aika kovaakin välillä. No mummo sitten kovaan ääneen koko ajan hoki sellaisella älyttömällä lässynlää-äänellä: "aijai/oijoi mummon kultaa, voi mummon kultamussukka, mennäänkös kulta mamman kanssa tuonne, otappas pikkurakas tästä - mamma antaa, otatko kulta nyt sen lakupatukan noniin noin odotappas kun MAMMA antaa" jnejnejne. No ei siinä mitään mutta tuo kultamamma-mummo katseli ihan koko ajan ympärilleen meitä muita puistossa olevia vanhempia ja yritti hakea katsekontaktia. Aivan selvästi yritti keräillä irtopisteitä siitä kuinka ihan mummo hän lapselle on. Yritti myös hakeutua juttusille ja kun jonkun kanssa pääsi, niin puhui vain itsestään ja kehuskeli lapsenlapsellaan. Lapsenlapsi vaikutti hänelle kuin uudelta autolta jolla halusi kehuskella.
No jossain vaiheessa tuo ah-niin-rakastava mummo uppoutui niin kehuskelemaan, että lapsenlapsensa teloi itsensä ihan kunnolla, koska mummo ei ollenkaan tuossa hetkessä katsonut mitä lapsi teki vaan pääsi livahtamaan sellaiseen paikkaan, jossa oli tuon ikäiselle vaarallista yksin. Lapsi huusi kuin vietävä ja mummo ei eka edes huomannut että juuri hänen vastuullaan oleva lapsi oli satuttanut itsensä. "Onko se minun lapseni siellä joka itkee" ja ihana keskustelu katkesi kun oli pakko madella kulman taakse katsoo mitä käynyt. Lapsi huusi ja huusi ja alkoi kovaan ääneen päivittely kuinka sellaista sattuu jne., ei käynyt pahasti, ohi menee plaaplaa. Hyvämummopisteet mummon mielessä vaan ropisi kaivoon ja yritti epätoivoisesti kovaan ääneen selittämällä estää niitä karisemasta. Voi v** että itseäni ärsytti, koska lapsi satutti itsensä vain itsekkään mummon itsekehuissa kieriskelyn vuoksi.
Ja loppuhuipennus. Poistuin puistosta lasteni kanssa jätskille ja sen jälkeen teimme lähtöä. Niin tuo ihana mummo oli myös poistunut lapsenlapsensa kanssa puistosta. Ja mitä näen: mummo kävelee edellä ja pieni lapsenlapsi perässä. Mummeli ei pidä kädestä, ei katso taakse. Voi h** soikoon. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, vain muutama sekunti niin lapsi voisi olla auton tai pyörän alla, tai ihan mitä vaan. Että sellainen unelmamummo!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT mutta taisin törmätä hirviömummoon eilen.
Leikkipuistossa olin omien lapsieni kanssa ja siellä oli oikein kunnon kultamummo ehkä noin 2v lapsenlapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä ja sanoa joitain sanoja, mut oli ns. "kuutamolla" vielä, eli ei juttelua tai mitään mummon kanssa vaan meni omia menojaan aika kovaakin välillä. No mummo sitten kovaan ääneen koko ajan hoki sellaisella älyttömällä lässynlää-äänellä: "aijai/oijoi mummon kultaa, voi mummon kultamussukka, mennäänkös kulta mamman kanssa tuonne, otappas pikkurakas tästä - mamma antaa, otatko kulta nyt sen lakupatukan noniin noin odotappas kun MAMMA antaa" jnejnejne. No ei siinä mitään mutta tuo kultamamma-mummo katseli ihan koko ajan ympärilleen meitä muita puistossa olevia vanhempia ja yritti hakea katsekontaktia. Aivan selvästi yritti keräillä irtopisteitä siitä kuinka ihan mummo hän lapselle on. Yritti myös hakeutua juttusille ja kun jonkun kanssa pääsi, niin puhui vain itsestään ja kehuskeli lapsenlapsellaan. Lapsenlapsi vaikutti hänelle kuin uudelta autolta jolla halusi kehuskella.
No jossain vaiheessa tuo ah-niin-rakastava mummo uppoutui niin kehuskelemaan, että lapsenlapsensa teloi itsensä ihan kunnolla, koska mummo ei ollenkaan tuossa hetkessä katsonut mitä lapsi teki vaan pääsi livahtamaan sellaiseen paikkaan, jossa oli tuon ikäiselle vaarallista yksin. Lapsi huusi kuin vietävä ja mummo ei eka edes huomannut että juuri hänen vastuullaan oleva lapsi oli satuttanut itsensä. "Onko se minun lapseni siellä joka itkee" ja ihana keskustelu katkesi kun oli pakko madella kulman taakse katsoo mitä käynyt. Lapsi huusi ja huusi ja alkoi kovaan ääneen päivittely kuinka sellaista sattuu jne., ei käynyt pahasti, ohi menee plaaplaa. Hyvämummopisteet mummon mielessä vaan ropisi kaivoon ja yritti epätoivoisesti kovaan ääneen selittämällä estää niitä karisemasta. Voi v** että itseäni ärsytti, koska lapsi satutti itsensä vain itsekkään mummon itsekehuissa kieriskelyn vuoksi.
Ja loppuhuipennus. Poistuin puistosta lasteni kanssa jätskille ja sen jälkeen teimme lähtöä. Niin tuo ihana mummo oli myös poistunut lapsenlapsensa kanssa puistosta. Ja mitä näen: mummo kävelee edellä ja pieni lapsenlapsi perässä. Mummeli ei pidä kädestä, ei katso taakse. Voi h** soikoon. Mitä tahansa olisi voinut tapahtua, vain muutama sekunti niin lapsi voisi olla auton tai pyörän alla, tai ihan mitä vaan. Että sellainen unelmamummo!!!
Olipa satu. Olisit tehnyt sen lasusi.
Uskon, ettei ollut sepite, mutta ei tuossa nyt kyse ollut tämän ketjun mentaalimummosta, vaan vanhuksesta, jolla on jo kognitiivisten toimintojen kanssa häikkään. Ei tietenkään enää muista, kuinka vikkeliä parivuotiaat ovat ja kuinka heidät on ennenkin voinut jättää omin nokin pihan perälle touhuamaan. Jotkut ihmiset eivät myöskään osaa olla yksikseen - tai tässä tapauksessa vain lapsen seurana - vaan suu käy koko ajan, ja aina pitäisi olla toinen ihminen kuuntelijana.
Satunnaisesti tarkoittaa silloin tällöin. Useasti tarkoittaa sitä, että jokin tapahtuu melkein toistuvasti.
Suomi on äidinkieleni ja erittäin vahva osaaminen,kiitos kysymästä 😊
Eipä näytä olevan.
Useasti ei ole sama kuin useamman kerran.
Satunnaisesti jos sattuu, sattuu juurikin useamman kerran.
Eli länkytät puuta maata skeidaa - ja muuttelet kertomustasi.