Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän osallistuvat isovanhemmat on ok mutta sitten pitää ymmärtää, että suhde ei kehity samalla tavalla, kuin jos enempi on tekemisissä.
Kohta tässä ei tiedä, saako lapsenlapsen kanssa olla vähän vai paljon vai kuinka. Kuka määrittelee ajan?
Ei suhde lapsen ja isovanhemmat välillä kehitykään mihinkään, jos sen laadun määrittää äiti. Jos kaikki pitää tehdä äidin ehdoilla, ei se ole luonteva suhde.
Mitä ihmettä sinä nyt selität? Totta kai ajan kenen tahansa kanssa vietettyäväksi määrittävät juuri vanhemmat. Ethän sinä voi lapsen kanssa sopia, mitä ja milloin tehdään ja kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän osallistuvat isovanhemmat on ok mutta sitten pitää ymmärtää, että suhde ei kehity samalla tavalla, kuin jos enempi on tekemisissä.
Kohta tässä ei tiedä, saako lapsenlapsen kanssa olla vähän vai paljon vai kuinka. Kuka määrittelee ajan?
Ei suhde lapsen ja isovanhemmat välillä kehitykään mihinkään, jos sen laadun määrittää äiti. Jos kaikki pitää tehdä äidin ehdoilla, ei se ole luonteva suhde.Mitä ihmettä sinä nyt selität? Totta kai ajan kenen tahansa kanssa vietettyäväksi määrittävät juuri vanhemmat. Ethän sinä voi lapsen kanssa sopia, mitä ja milloin tehdään ja kuinka kauan.
Paitsi että sitähän nämä kammomummot juurikin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Minä olen s. 68 ja olin perhepäivähoidossa niinkuin monet muutkin meillä päin.
Äitini maksoi hoitajalle. Silloin ei ollut yhteiskunnan tukea. Eli ei ollut varsinainen perhepäivähoito joka tuli myöhemmin. Olin joskus viikon mummolassa kesällä ja tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Hyvin usein perhepäivähoitajiksi ryhtyneet mummot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Hyvin usein perhepäivähoitajiksi ryhtyneet mummot.
Ilmeisesti sitten paikkakuntakohtaista. Meillä päin perhepäivähoitajat oli koti-äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Eivät nämä ole mielipiteitä, vaan faktoja. Mummottomat lapset laitettiin esim. 60-luvulla kuukausiksi kesäsiirtoloihin, nk. kesäleirien edeltäjiin. Siirtoloita oli jo 1800-luvulla ja 90-luvulla loppuivat. Oli myös yleistä, että lapset olivat keskenään/yksin kotona, nk. avainkaulalapset.
Nämä turvattomat lapset ovat nyt tod.näk. roikkuvia mummoja, jotka hoivaavat lasta itsessään vauvan kautta.
Aivan kamala taakka pienelle vauvalle ja ahdistavaa seurattavaa äidille.🤕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Hyvin usein perhepäivähoitajiksi ryhtyneet mummot.
Ilmeisesti sitten paikkakuntakohtaista. Meillä päin perhepäivähoitajat oli koti-äitejä.
Hyvin usein ne kotiäidit oli eläkkeelle asti siinä hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Eivät nämä ole mielipiteitä, vaan faktoja. Mummottomat lapset laitettiin esim. 60-luvulla kuukausiksi kesäsiirtoloihin, nk. kesäleirien edeltäjiin. Siirtoloita oli jo 1800-luvulla ja 90-luvulla loppuivat. Oli myös yleistä, että lapset olivat keskenään/yksin kotona, nk. avainkaulalapset.
Nämä turvattomat lapset ovat nyt tod.näk. roikkuvia mummoja, jotka hoivaavat lasta itsessään vauvan kautta.
Aivan kamala taakka pienelle vauvalle ja ahdistavaa seurattavaa äidille.🤕
Minun äitini on elänyt turvattoman lapsuuden ja lapsenlasten myötä alkanut jankuttaa sitä ja vaatia hyvitystä. Minusta minä vain en ole velvollinen sitä hyvittämään, eivätkä minun lapseni. Oma lapsuuteni oli todella, todella, todella turvaton ja hirveä hänen takiaan, minun voimani menevät tasan siihen, että lapseni eivät ikinä koe samaa.
Vanhemmalla polvella on omituinen taipumus vaatia lapsiaan ja näiden puolisoja hyvittämään asioita. Myös appivanhemmat on mm sitä mieltä että koska appi perheen vanhimpana lapsena joutui elättämään lapsuudneperhettään, apen pojan kuuluisi nyt "korvata" se. Anopilla oli mielestään paska anoppi, joten hänellä on mielestään oikeus kostaa se minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
En edes yritä sietää, koska hintana on mun koko perheen hyvinvointi.
Eikä se mummo rakasta kuin itseään. Omiin tarpeisiin hän niitä lapsenlapsia tarvitsee. Jos ei muuten,niin egonsa pönkittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
Typpillistä haukkua mustasukkaiseksi ja kateelliseksi, MISTÄ? Mistä ihmeestä miniä olisi mustasukkainen? Sitä "latuaikaa" ei tarvitse olla vaatimassa heti kun lapsi tulee miniän kohdusta, mummot saavat kyllä vähän odottaa ja RAUHOITTUA.
Vierailija kirjoitti:
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
Koska mä vihdoin pääsen siitä elämäni ankeuttajasta eroon, jota lapseni kutsuvat mummoksi? Tuo vaikuttaa olevan ikuinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Eivät nämä ole mielipiteitä, vaan faktoja. Mummottomat lapset laitettiin esim. 60-luvulla kuukausiksi kesäsiirtoloihin, nk. kesäleirien edeltäjiin. Siirtoloita oli jo 1800-luvulla ja 90-luvulla loppuivat. Oli myös yleistä, että lapset olivat keskenään/yksin kotona, nk. avainkaulalapset.
Nämä turvattomat lapset ovat nyt tod.näk. roikkuvia mummoja, jotka hoivaavat lasta itsessään vauvan kautta.
Aivan kamala taakka pienelle vauvalle ja ahdistavaa seurattavaa äidille.🤕Minun äitini on elänyt turvattoman lapsuuden ja lapsenlasten myötä alkanut jankuttaa sitä ja vaatia hyvitystä. Minusta minä vain en ole velvollinen sitä hyvittämään, eivätkä minun lapseni. Oma lapsuuteni oli todella, todella, todella turvaton ja hirveä hänen takiaan, minun voimani menevät tasan siihen, että lapseni eivät ikinä koe samaa.
Vanhemmalla polvella on omituinen taipumus vaatia lapsiaan ja näiden puolisoja hyvittämään asioita. Myös appivanhemmat on mm sitä mieltä että koska appi perheen vanhimpana lapsena joutui elättämään lapsuudneperhettään, apen pojan kuuluisi nyt "korvata" se. Anopilla oli mielestään paska anoppi, joten hänellä on mielestään oikeus kostaa se minulle.
Täälläkin noita anoppeja riittää, joten kysymys teille, joilla on omaa kokemusta hankalasta anopista, ja nyt kostatte tätä kohtelua miniälle/vävylle. Ihanko oikeasti sitten tästä balsamia haavoihin ja hyvän mielen? Oikeinko sielu lepää, kun saat sanottua pahasti lapsen puolisolle?
Vierailija kirjoitti:
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
Ihan ensiksi kannattaisi miettiä rakkaudelle määritelmä. Itsekäs rajaton tallova käytös voi olla mielestäsi rakkautta, mutta jos se sitä on, se kohdistuu vain mummoon itseensä.
Ja tuo että kuvitellaan että mummo ja äiti olisvat jotenkin samalla viivalla ja äiti sitten kadehtisi tai olisi mustasukkainen mistä? Sehän on jo hänen perheensä ja lapset ovat hänen lapsiaan. He eivät ole samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummuissa se vika onkin aina, mutta odottakaas, kun itse olette mummuja ja miniä venkottaa jos jonkinlaisista asioista. Miehen äidit ovat pahimpia aina, naisten mielestä ilmeisesti. Mahtaako olla jonkinlaista kateutta??? Mustasukkaisuutta? Olisitte onnellisia mummujen ja lasten laatuajasta, sillä se ei kestä kauaa. Mummut kun ovat katoava luonnonvara!
Hyvää jatkoa ja koittakaa kestää niitä hulluja mummuja, kenellä niitä sattuu olemaan. Toiset eivät huolehdi lastenlapsistaan ja toiset taas rakastavat ilmeisesti liikaa? Onko se jokin rakkaudenosoitusmittari, jos hoitaa tai on hoitamatta? Jokainen huolehtii ensisijaisesti itse tekemistään lapsista! Mummutkin ovat joskus olleet äitejä, mutta eihän sitä kukaan muista, miten väsyttävää se oli silloin.
Typpillistä haukkua mustasukkaiseksi ja kateelliseksi, MISTÄ? Mistä ihmeestä miniä olisi mustasukkainen? Sitä "latuaikaa" ei tarvitse olla vaatimassa heti kun lapsi tulee miniän kohdusta, mummot saavat kyllä vähän odottaa ja RAUHOITTUA.
Käykääpäs mummot lukemassa joidenkin miniöiden kirjoituksia esim jenkeistä, niin näette mitä se pahimmassa tapauksessa voi olla noiden mummojen kanssa kun ei rajoiteta yhtään, he mm ryntäävät synnytyssaliin ja jotkut ovat jopa napanneet vauvan itselleen suoraan kätilön käsistä ennen kuin vauvan vanhemmat ovat edes saaneet vauvaan koskea. Sitten loputkin suvusta ryntäävät huoneeseen ja yhdessä he ovat pitäneet jotain tunteja kestäviä valokuvaussessioita jossa vauvan äitiä on rajattu kokonaan kuvista pois ja heti ilmoitus faceen että "mummon vauva" on nyt syntynyt. Rajattomuudesta ei tarvitse todellakaan olla onnellinen.
Jo 10 000 viestiä tässä ketjussa! :D mahtaako olla AV:n kommentoiduin aihe :D
Minun äitini on elänyt turvattoman lapsuuden ja lapsenlasten myötä alkanut jankuttaa sitä ja vaatia hyvitystä. Minusta minä vain en ole velvollinen sitä hyvittämään, eivätkä minun lapseni. Oma lapsuuteni oli todella, todella, todella turvaton ja hirveä hänen takiaan, minun voimani menevät tasan siihen, että lapseni eivät ikinä koe samaa.
Vanhemmalla polvella on omituinen taipumus vaatia lapsiaan ja näiden puolisoja hyvittämään asioita. Myös appivanhemmat on mm sitä mieltä että koska appi perheen vanhimpana lapsena joutui elättämään lapsuudneperhettään, apen pojan kuuluisi nyt "korvata" se. Anopilla oli mielestään paska anoppi, joten hänellä on mielestään oikeus kostaa se minulle.
Tunnistan tismalleen tämän "vaatii hyvitystä" -kuvion omassa suvussani! Omat lapsuuden vaille jäämiset yritetään ottaa korkojen kanssa takas omilta lapsilta ja niiden lapsilta. "Koska mulla on ollut niin vaikeaa, teidän pitää olla mulle yyber-kilttejä ja huomaavaisia ja mukautuvaisia."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.
Minua ja veljeäni ainakin hoiti joku tehtävään palkattu teinityttö. Päiväkodista ei saanut paikkaa kun ne oli varattu pienituloisten/yksinhuoltajien lapsille.
Kuka enää antaisi 3 ja 5v lapset jonkun 15v vahdittavaksi joka päivä. Eikö kukaan 15v suostuisi enää sellaiseen työhön. Maailma muuttui.
Kuka mielestäsi hoiti lapsia talvisin ennen päiväkotijärjestelmää? Ei kaikilla ollut ennen 80-lukua mummoa maalla. Eikä kaikki mummot olleet eläkkeellä. Omat mummoni olivat viisikymppisiä tullessaan mummoksi. Ei sen ikäiset vielä olleet vapaita lastenhoitoon.