Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Ette te mammatkaan ihan täyspäisiltä vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette te mammatkaan ihan täyspäisiltä vaikuta.
Hulluus tarttuu. Siksi on välttämätöntä pitää etäisyyttä, ettei tilanne pahene.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!
Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Meillä kyllä täsmää mummoon tuo ajatus maatilan töistä. Mummo on hoitanut lapset ja nuorempi emäntä on tehnyt töitä. Nähtävästi on haaveiltu, että sitten myöhemmin mummona saa hoitaa lapset ja määritellä miten miniä elää ja sota on valmis kun näin ei tapahdukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!
Se on tosin totta että tunteille ei hirveästi ollut tilaa, eivät itse oppineet hallitsemaan tai edes tunnistamaan omia tunteitaan, eivätkä he myöskään osanneet lasten tunteita ottaa vastaan. Nykyään tähän panostetaan paljon paljon enemmän ja vietetään myös enemmän aikaa lasten kanssa, kun taas edellinen sukupolvi haalivat tavaraa kotiin eivätkä jaksaneet viettää lasten kanssa aikaa (olimme yksin ulkona aamusta iltaan). Se tavaran määrä on edelleen hirveä taakka, joko pitää auttaa tyhjentämään kokonaisia taloja täynnä roinaa, tai sitten nämä isovanhemmat raahaavat vanhaa tavaraa lastensa koteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässäkin on vähän raskasta jutella noiden 60+ mummojen kanssa, jotka vievät kaiken tilan ja ovat hömelyydessään vähän... no, säälittäviä. Tavallaan on se maailmaa syleilevä asenne, mutta molemmat jalat jo niin vahvasti eläkkeellä, että hohhoijaa...
Mun äidissäni rasittavin piirre on se että aina kun alkaa tulla tukahtunut olo siitä hänen tunkemisestaan, hän kiihdyttää sitä ja lopulta en vaan jaksa sitä.
Hän on kuin pelastuskoira joka painaa pinnan alle eikä pelasta.
Ja sitten hän uhriutuu kun hänelle ärähtää.
Miksei hän yksinkertaisesti ikinä voi antaa TIlAA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!
Jaa. Mun täysin rajaton anoppi oli kyllä sairaanhoitaja. Jätti lapsensa pitkiksikin ajoiksi juopon miehensä "hoivaan", kun ei naapurikunnasta viitsinyt ajella kotiin. Oli oma kämppäkin siinä työpaikan läheisyydessä. Mieluummin oli yksikseen kuin perheen kanssa, kuulemma pitkiäkin aikoja.
Hyvää sanaa ei saa lapsistaan sanottua. Eikä kyllä kiinnosta se lastenlasten hoitaminenkaan. On saanut mahdollisuuden kyllä. Vei huutavan lapsen pinnikseen yläkertaan ja itkuhälyttimestä äänet pois. Siinä sitä hoitointoa kerrakseen.
Onpas terapeuttinen ketju, 100 sivua tullut luettua. Olen aina tuntenut epämääräistä epämiellyttävää oloa mummoni seurassa. Olen myös lapsesta saakka tuntenut tästä huonoa omaatuntoa, sillä mummo on näennäisesti huolehtiva ja "rakastava". Hän on siis lapsesta saakka selittänyt minulle, kuinka tärkeä olen ja että olen hänelle kuin oma tytär. Hän on muun muassa kertonut minulle kuolevansa ikävään, jos emme ole nähneet viikkoon. Vanhempani ja heidän kasvatusmetodinsa hän on haukkunut toistuvasti. En oikein usko, että vanhempani ovat tajunneet kuviota, vaikka liiallisesta puuttumisesta onkin joitain riitoja tullut.
Erityisesti hänestä huokuu pakonomainen tarve olla hyödyllinen. Hän selkeästi näki minut edelleen aikuisena avuttomana lapsena, joka ei pärjää ilman häntä. Kun muutin omilleni, hän oli joka päivä tuppautumassa tuomaan syömistä, siivoamaan, sisustamaan oikein etc. Edelleen siis periaatteessa kauniita ajatuksia, jotka aiheuttivat inhottavaa ahdistusta toisen ns. hyvän tarkoituksen kieltämisen takia.
Siitä, onko kyseessä aito välittäminen, on monta esimerkkiä. Kun itsenäistyin normaalisti teini-iässä, tuli paljonkin kommenttia, kuinka olin pienenä paljon kivempi. Aikuisiällänikin hän on suoraan kieltänyt minua matkustelemasta, koska hänelle tulee ikävä ja hän ei pysty nukkumaan ollessani ulkomailla. Erittäin kuvaava lausahdus todelliseen välittämiseen liittyen on muun muassa "kun olen kuollut voit tehdä mitä haluat".
Mummollani oli käsittääkseni lapsiensa kanssa aikanaan melko hankalaa. En tiedä onko tässä osittain kyse myös yrityksestä paikkailla myöhässä oman vanhemmuuden virheitä.
Olen lapsesta saakka kärsinyt melko pahasta ahdistuneisuudesta ja masennuksesta sekä kokenut tarvetta miellyttää muita niin, ettei kukaan vahingossakaan pääse pahoittamaan mieltään minun toimieni takia. Valitettavasti maailmassa on ikäviä ihmisiä, jotka huomaavat tällaisen ja osaavat käyttää sitä hyväksi manipuloinnissa. Vasta lähes nelikymppisenä olen onnistunut asettamaan rajojani, ja edelleen omien puolien pitäminen tuottaa tuskaa, vaikka toisen käytös olisi selkeästi asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas terapeuttinen ketju, 100 sivua tullut luettua. Olen aina tuntenut epämääräistä epämiellyttävää oloa mummoni seurassa. Olen myös lapsesta saakka tuntenut tästä huonoa omaatuntoa, sillä mummo on näennäisesti huolehtiva ja "rakastava". Hän on siis lapsesta saakka selittänyt minulle, kuinka tärkeä olen ja että olen hänelle kuin oma tytär. Hän on muun muassa kertonut minulle kuolevansa ikävään, jos emme ole nähneet viikkoon. Vanhempani ja heidän kasvatusmetodinsa hän on haukkunut toistuvasti. En oikein usko, että vanhempani ovat tajunneet kuviota, vaikka liiallisesta puuttumisesta onkin joitain riitoja tullut.
Erityisesti hänestä huokuu pakonomainen tarve olla hyödyllinen. Hän selkeästi näki minut edelleen aikuisena avuttomana lapsena, joka ei pärjää ilman häntä. Kun muutin omilleni, hän oli joka päivä tuppautumassa tuomaan syömistä, siivoamaan, sisustamaan oikein etc. Edelleen siis periaatteessa kauniita ajatuksia, jotka aiheuttivat inhottavaa ahdistusta toisen ns. hyvän tarkoituksen kieltämisen takia.
Siitä, onko kyseessä aito välittäminen, on monta esimerkkiä. Kun itsenäistyin normaalisti teini-iässä, tuli paljonkin kommenttia, kuinka olin pienenä paljon kivempi. Aikuisiällänikin hän on suoraan kieltänyt minua matkustelemasta, koska hänelle tulee ikävä ja hän ei pysty nukkumaan ollessani ulkomailla. Erittäin kuvaava lausahdus todelliseen välittämiseen liittyen on muun muassa "kun olen kuollut voit tehdä mitä haluat".
Mummollani oli käsittääkseni lapsiensa kanssa aikanaan melko hankalaa. En tiedä onko tässä osittain kyse myös yrityksestä paikkailla myöhässä oman vanhemmuuden virheitä.
Olen lapsesta saakka kärsinyt melko pahasta ahdistuneisuudesta ja masennuksesta sekä kokenut tarvetta miellyttää muita niin, ettei kukaan vahingossakaan pääse pahoittamaan mieltään minun toimieni takia. Valitettavasti maailmassa on ikäviä ihmisiä, jotka huomaavat tällaisen ja osaavat käyttää sitä hyväksi manipuloinnissa. Vasta lähes nelikymppisenä olen onnistunut asettamaan rajojani, ja edelleen omien puolien pitäminen tuottaa tuskaa, vaikka toisen käytös olisi selkeästi asiatonta.
Mun mummu on ollut jyrä-äiti. On pitänyt pesuettaan kovassa kurissa niin kauan kun oli elossa. Mun tätiä melkein 75 vuotta.
Toisaalta mummu hemmotteli lastenlapsia, toisaalta oli ilkeä. Kommentoi ulkonäköä, vaatteita, älyä... ylikäveli myös lastensa perheiden tapoja. Lastenlapsista oli myös selkeät suosikit. Mulle tuli itsellekin paha mieli, kun mummu antoi mulle rahaa, mutta saman ikäiselle serkulle ei. Antoi ne rahat vielä niin salaa, että serkku näki varmaan joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Mä oon syntynyt 1977 enkä ole itse, enkä tunne ketään, joka olisi koko kesää ollut mummolassa. Viikon tai pari kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Mä oon syntynyt 1977 enkä ole itse, enkä tunne ketään, joka olisi koko kesää ollut mummolassa. Viikon tai pari kyllä.
En minäkään tunne, pari viikkoa tosin kyllä, mutta sekin on jo paljon, ei nykyään enää tehdä niin. Matkoihin otetaan lapset mukaan ja muutenkin hoidetaan aika pitkälle itse ellei sitten ole pakko töiden takia viedä kesälläkin hoitoon työpäivän ajaksi. En tunne yhtäkään joka veisi lapsia viikoksi putkeen yhtään minnekään hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Mä oon syntynyt 1977 enkä ole itse, enkä tunne ketään, joka olisi koko kesää ollut mummolassa. Viikon tai pari kyllä.
Minä ja minun veli ollaan synnytty 60-luvulla ja meidät vietiin koko kesäksi mummolaan. Olin alle kouluikäisenä siellä kuusi viikkoa yhtä soittoa enkä vieläkään tiedä, miksi. Silloin oli kevät ja isoveli ekalla luokalla, joten hän ei ollut silloin mukana. Sen jälkeen kaikki kesät murrosikään asti. Kyseessä oli maalaistalo, joten me oltiin töissä. Minun hommaa oli pienten serkkujen kaitseminen, tiskaaminen, ison kasvimaan kitkeminen ja nyrkkipyykin peseminen sekä siivousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Se on tosin totta että tunteille ei hirveästi ollut tilaa, eivät itse oppineet hallitsemaan tai edes tunnistamaan omia tunteitaan, eivätkä he myöskään osanneet lasten tunteita ottaa vastaan. Nykyään tähän panostetaan paljon paljon enemmän ja vietetään myös enemmän aikaa lasten kanssa, kun taas edellinen sukupolvi haalivat tavaraa kotiin eivätkä jaksaneet viettää lasten kanssa aikaa (olimme yksin ulkona aamusta iltaan). Se tavaran määrä on edelleen hirveä taakka, joko pitää auttaa tyhjentämään kokonaisia taloja täynnä roinaa, tai sitten nämä isovanhemmat raahaavat vanhaa tavaraa lastensa koteihin.
Ja sit nää tunnepökkelöt larppaa mummoutta, kun eivät osaa oikeasti rakastaa. Vauva on heille kuin nukke, jota esitellään ja puetaan ja kuvataan. Eivät he näe vauvaa omana itsenään vaan mummoutensa kautta heidän omaisuutenaan, vanhuuden virikkeenä ja ilon tuojana. Mummolle ei kiukutella, mummo kyllä lellii ja mummo on paras. Minä minä vaan ja minun mummouteni, vaikka lapsi ja sen äiti kärsisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Mä oon syntynyt 1977 enkä ole itse, enkä tunne ketään, joka olisi koko kesää ollut mummolassa. Viikon tai pari kyllä.
Meidän sisarus-sarja on syntynyt 80-luvulla ja olimme maalla mummolassa koko kesän. Toki niin, että vanhemmat olivat mukana, mutta lähtivät (palkka)töihin aamulla ja tulivat valmiiseen ruokapöytään illalla. Heidän työmatkansa vähän piteni, mutta meille oli hyvät ja luotettavat hoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen et rajattomien mummojen ongelma on sukupolvien erossa. He ovat itse mummojensa hoteissa kasvaneet kun kiintymyssuhdevanhemmuudesta ei ole kuultukaan.
Moni nykymummo on sitten ollut itsekäs äiti ja hoidattanut lapsensa omilla vanhemmillaan. Mummo on tavallaan ollut se ensisijainen hoitaja äidin ollessa töissä maatilalla/tehtaassa tms.
Ja tää sukupolvi on odottanut mummoksi pääsyä ja eläkkeellä lastenlasten kanssa olemista, kuten enne vanhaan.
Mutta aika on ajanut kirjaimellisesti tällaisten kahvipullaa syöttävien mummojen ohi.
He eivät voikaan päsmäröidä vanhemman ihmisen oikeudella, häntä ei kunnioiteta vanhuuden, vaan käytöksen takia.
Nykyvanhemmat oikeasti välittävät lastensa tunteista, he lohduttavat, kuskaavat, hellivät ja osoittavat rakkautta muullakin kuin ruualla.
Ihan vieraita asioita näille mummoille!
Heidän patoutunut hellimisen tarpeensa ei löydäkään kohdetta, kun vanhemmat pelastavat lapsensa ahdistavalta mummolta.
Tällainen vanhan liiton mummo on turha, nykyvanhemmat kaipaavat tukea ja ymmärrystä, ei itsepäistä ja omivaa jäärää.
Näin. Mummot; uhriutukaa olkaa hyvä!Hmm jaa, ei anoppi missään tehtaassa tai maatilalla ole töissä ollut, kuten ei oma äitinikään ole ollut. Moni mummo on vielä työelämässä ja aika moni ihan toimistotyössä. En ole mikään teini äiti joten oiskohan tuo ollut se edellinen sukupolvi mitä kuvailet. Itse 80-luvun lapsena olin päiväkodissa, sitten eskarissa ja mieheni myös. Miehellä oli paljon harrastuksia vielä siihen päälle. Ei se loppujen lopuksi hirveän erilaista ollut, paitsi ehkä nykyään arvot vähän erilaiset (ei tavaran määrä ole enää se juttu, tai asuntojen määrä).
Totta, unohdin tarkentaa, että tämä ei koske aivan nuorinta sukupolvea. Taitavat olla 80-luvulla syntyneet viimeisimpiä ikäluokkia, joita isoin massoin hoidatettiin mummoilla. Kesiä vietettiin ilman vanhempia maalla yms.
Ei pidä paikkaansa. Ei enää 70-luvulla syntyneitäkään mummot hoitaneet, koska vanhemmat olivat molemmat töissä, samaten ne mummot olivat töissä, kuka missäkin virastossa tai virassa.
Kyllä he usein hoitivat, päiväkotijärjestelmä syrjäytti mummot 80-luvun jälkeen. Silloin alkuvuosina vielä monet kaupunkilapset vielä laitettiin kesäksi maalle mummolaan. Tai mummo hoito maaseudulla asuvia lapsenlapsia.
Tätä olen ihan työkseni tutkinut.
Nykypäivänä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti laittaisi lapsensa koko kesäksi kotoa pois, sitä paheksuttaisiin.
Vanhan liiton mummot ovat helisemässä, kun heillä ei ole enää nk. virkaa ja hoitavatkin väärin (vanhaan malliin).
Mun lapset on kesäisin n. viikon mummolassa. Tai sitten lähtevät yhdessä karavaanaroimaan. Hyvin tuntuvat viihtyvän.
Oho. Näköjään mun anopin vioista puuttuu joku. Anoppini kaappaa juhlat kuin juhlat haltuunsa saapuessaan, huutaa ja kehuu itseään sen pari tuntia, sitten menee koiran luo kotiin. Kun se koira ei kykene olemaan yksin montaa hetkeä (kun ei ole sitäkään opetettu). Ihan hyvä että lähtee, siinä vaiheessa olen yleensä jo kykenevä murhaan.