Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Siis halusiko miniä että hoidat neuvolakäynnitkin? Onpas outoa. Ei tietenkään ketään saa pakottaa lastenvahdiksi. Minun äitini on vielä työelämässä eikä hän jaksa töiden lisäksi hoitaa lastani, se on täysin ok, kutsun aina välillä meille syömään niin pääsee silloin leikkimään lapsen kanssa tai puuhastelemaan oman jaksamisen mukaan. Oma mummokin on jo niin väsynyt ja vaivojakin on sen verran ettei jaksa enää osallistua juhliin, joten me mennään yleensä mummon luona käymään ettei hänen tarvitse matkustaa. Ei ole pakko tosiaankaan lapsenlapsia hoitaa, syntyy se läheinen suhde ilmankin. Kannattaisi kyllä näistä puhua lapsenlapsen vanhempien kanssa.
Marttyyrimummo varmaan tarkoittaa, että joutui uhrautumaan että miniä pääsee äitiysneuvolaan. Siis ihan kamalaaaaa! Ainakin tunnin joutuu auttamaan poikansa vaimoa kun tämä on raskaana.
Hänhän kirjoitti että olisi kyllä hoitanut ne.
HIRVITTÄVÄN VALITUKSEN JA UHRIUDEN KAUTTA.
Hänhän kirjoitti caps lockia lukuunottamatta tismalleen samalla tavalla kuin muutkin tässä ketjussa. Ero tässä on nyt se että hän sattuu olemaan se anoppi. Onhan se aika yleinen olettamus että isovanhemmat auttavat hoitamalla lapsenlapsia omankin jaksamisen kustannuksella, tässäkin ketjussa ajoittain tulee joku valittamaan kun ei apua saa, ja kilpaa ollaan sitten lähettämässä rajattomia mummoja heille. Tuollainen marttyyriksi haukkuminen on tässä tapauksessa aivan turhaa.
Ei kirjoittanut.
Ei hänen kotiinsa ole kukaan tunkeutunut, ei hänen asioihinsa ole kukaan puuttunut, ei hänen perheenjäseniään ole häiriköity, eikä häntä ole kukaan stalkannut, eikä hänen toimintaansa ole arvosteltu.
Ja miksi ihmeessä muka olisi vaadittu jossain lastensynttäreillä olemaan pidempään kuin mitä ne synttärit kestää? Valehtelee.
Hänhän oli saanut paskan anopin leiman kun ei jaksa hoitaa, uskon häntä kyllä. Kaikki synttärit eivät kestä vain pari tuntia, kirjoittaja on varmasti lähtenyt ennen muita kotiin ja tästä saanut kuulla jälkikäteen. Hänellä nyt on sattumoisin arvosteleva miniä, SEKIN on täysin mahdollista.
Ei ollut vaan hän piehtaroi tuollaisessa horinassa.
Lastensynttärit kestää kaksi tuntia.
Onko se miniä mennyt anopin kotiin, penkonut kaapit ja laskut, sisustanut uusiksi, tunkenut kutsumatta, stalkannut, sekaantunut anopin patisuhteeseen, kaapannut anopin perheenjäswniä, vienyt sinne omia ruokiaan, järjestänyt anopin kotona kohtauksia jne jne jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kirjoitti:
Käytä nyt hyvä ihminen hyödyksi anopin lapsirakkautta, jos hän vielä jaksaa hoitaa.
Minulle on tuotu lapsi päivähoitoon jo pariviikkoisena. Tai siis tämä ensimmäinen lapsi.
Ei edes kysytty haluanko. Miniän mielestä olen velvollinen auttamaan häntä, etenkin kun hän haluaa lapsivapaata.
Jos on omaa menoa silloin kun miniää menottaa tulee riita ja haukut.
Olen sanonut, että olen omat lapseni hoitanut ilman hoitolapua.
Minä en halua vaihtaa p...-vaipoaa, siivota ruokailua opettelevan taaperon jätöksiä seiniltä enkä lattialta.
Polvet ja selkä ei kestä nostelua. Öisin särkee kuluneita niveliä. Silti pitää ottaa kaksi rääkykurkkua yökylään. Kantaa sylissä ja valvoa yö kun lapsi huuraa tissiä eikä huoli pulloa.
Ole onnellinen kun joku vapaaehtoisesti haluaa hoitaa.
Minä en haluaisi, mutta on pakko koska miniä ei halua lapdiaan kunnalliseen ilmaiseen päivähoitoon koska on kuljettamisen vaiva. Itde tarvitsee lapsivapaata monta jertaa viikossa vaikka on työttömänä ja makoilee kotona.
1. Aloittajan ja monen muun tässä ketjussa kirjoittaneen anopin käytös ei ole lapsirakkautta. Se hoitohalu on täysin anopin tarpeista lähtöisin.
2. Sano sille miniälle, että ei käy, et jaksa. Eihän se niille lapsillekaan ole hyväksi, että heidät dumpataan mummulle joka ei ole kykenevä hoitamaan lapsia. Lasuakin voisi harkita, jos miniää ei lapset kiinnosta, ja ovat käytännössä heitteillä sinun luonasi.
Anoppi kirjoitti:
Käytä nyt hyvä ihminen hyödyksi anopin lapsirakkautta, jos hän vielä jaksaa hoitaa.
Minulle on tuotu lapsi päivähoitoon jo pariviikkoisena. Tai siis tämä ensimmäinen lapsi.
Ei edes kysytty haluanko. Miniän mielestä olen velvollinen auttamaan häntä, etenkin kun hän haluaa lapsivapaata.
Jos on omaa menoa silloin kun miniää menottaa tulee riita ja haukut.
Olen sanonut, että olen omat lapseni hoitanut ilman hoitolapua.
Minä en halua vaihtaa p...-vaipoaa, siivota ruokailua opettelevan taaperon jätöksiä seiniltä enkä lattialta.
Polvet ja selkä ei kestä nostelua. Öisin särkee kuluneita niveliä. Silti pitää ottaa kaksi rääkykurkkua yökylään. Kantaa sylissä ja valvoa yö kun lapsi huuraa tissiä eikä huoli pulloa.
Ole onnellinen kun joku vapaaehtoisesti haluaa hoitaa.
Minä en haluaisi, mutta on pakko koska miniä ei halua lapdiaan kunnalliseen ilmaiseen päivähoitoon koska on kuljettamisen vaiva. Itde tarvitsee lapsivapaata monta jertaa viikossa vaikka on työttömänä ja makoilee kotona.
No mut jos se lasten hoitaminen kotona on pelkkää makoilua niin tokihan sinä voit auttaa ja makoilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Siis halusiko miniä että hoidat neuvolakäynnitkin? Onpas outoa. Ei tietenkään ketään saa pakottaa lastenvahdiksi. Minun äitini on vielä työelämässä eikä hän jaksa töiden lisäksi hoitaa lastani, se on täysin ok, kutsun aina välillä meille syömään niin pääsee silloin leikkimään lapsen kanssa tai puuhastelemaan oman jaksamisen mukaan. Oma mummokin on jo niin väsynyt ja vaivojakin on sen verran ettei jaksa enää osallistua juhliin, joten me mennään yleensä mummon luona käymään ettei hänen tarvitse matkustaa. Ei ole pakko tosiaankaan lapsenlapsia hoitaa, syntyy se läheinen suhde ilmankin. Kannattaisi kyllä näistä puhua lapsenlapsen vanhempien kanssa.
Marttyyrimummo varmaan tarkoittaa, että joutui uhrautumaan että miniä pääsee äitiysneuvolaan. Siis ihan kamalaaaaa! Ainakin tunnin joutuu auttamaan poikansa vaimoa kun tämä on raskaana.
Hänhän kirjoitti että olisi kyllä hoitanut ne.
HIRVITTÄVÄN VALITUKSEN JA UHRIUDEN KAUTTA.
Hänhän kirjoitti caps lockia lukuunottamatta tismalleen samalla tavalla kuin muutkin tässä ketjussa. Ero tässä on nyt se että hän sattuu olemaan se anoppi. Onhan se aika yleinen olettamus että isovanhemmat auttavat hoitamalla lapsenlapsia omankin jaksamisen kustannuksella, tässäkin ketjussa ajoittain tulee joku valittamaan kun ei apua saa, ja kilpaa ollaan sitten lähettämässä rajattomia mummoja heille. Tuollainen marttyyriksi haukkuminen on tässä tapauksessa aivan turhaa.
Ei kirjoittanut.
Ei hänen kotiinsa ole kukaan tunkeutunut, ei hänen asioihinsa ole kukaan puuttunut, ei hänen perheenjäseniään ole häiriköity, eikä häntä ole kukaan stalkannut, eikä hänen toimintaansa ole arvosteltu.
Ja miksi ihmeessä muka olisi vaadittu jossain lastensynttäreillä olemaan pidempään kuin mitä ne synttärit kestää? Valehtelee.
Hänhän oli saanut paskan anopin leiman kun ei jaksa hoitaa, uskon häntä kyllä. Kaikki synttärit eivät kestä vain pari tuntia, kirjoittaja on varmasti lähtenyt ennen muita kotiin ja tästä saanut kuulla jälkikäteen. Hänellä nyt on sattumoisin arvosteleva miniä, SEKIN on täysin mahdollista.
Ei ollut vaan hän piehtaroi tuollaisessa horinassa.
Lastensynttärit kestää kaksi tuntia.
Onko se miniä mennyt anopin kotiin, penkonut kaapit ja laskut, sisustanut uusiksi, tunkenut kutsumatta, stalkannut, sekaantunut anopin patisuhteeseen, kaapannut anopin perheenjäswniä, vienyt sinne omia ruokiaan, järjestänyt anopin kotona kohtauksia jne jne jne jne
Huhuh! Nyt katselet asiaa aika rankasti vain omasta näkökulmastasi, ei kaikilla mee todellakaan noin, ei läheskään.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kirjoitti:
Käytä nyt hyvä ihminen hyödyksi anopin lapsirakkautta, jos hän vielä jaksaa hoitaa.
Minulle on tuotu lapsi päivähoitoon jo pariviikkoisena. Tai siis tämä ensimmäinen lapsi.
Ei edes kysytty haluanko. Miniän mielestä olen velvollinen auttamaan häntä, etenkin kun hän haluaa lapsivapaata.
Jos on omaa menoa silloin kun miniää menottaa tulee riita ja haukut.
Olen sanonut, että olen omat lapseni hoitanut ilman hoitolapua.
Minä en halua vaihtaa p...-vaipoaa, siivota ruokailua opettelevan taaperon jätöksiä seiniltä enkä lattialta.
Polvet ja selkä ei kestä nostelua. Öisin särkee kuluneita niveliä. Silti pitää ottaa kaksi rääkykurkkua yökylään. Kantaa sylissä ja valvoa yö kun lapsi huuraa tissiä eikä huoli pulloa.
Ole onnellinen kun joku vapaaehtoisesti haluaa hoitaa.
Minä en haluaisi, mutta on pakko koska miniä ei halua lapdiaan kunnalliseen ilmaiseen päivähoitoon koska on kuljettamisen vaiva. Itde tarvitsee lapsivapaata monta jertaa viikossa vaikka on työttömänä ja makoilee kotona.1. Aloittajan ja monen muun tässä ketjussa kirjoittaneen anopin käytös ei ole lapsirakkautta. Se hoitohalu on täysin anopin tarpeista lähtöisin.
2. Sano sille miniälle, että ei käy, et jaksa. Eihän se niille lapsillekaan ole hyväksi, että heidät dumpataan mummulle joka ei ole kykenevä hoitamaan lapsia. Lasuakin voisi harkita, jos miniää ei lapset kiinnosta, ja ovat käytännössä heitteillä sinun luonasi.
Tai sitten tuo mummo on kuin minun äitini. Kitisee lapsia hoitoon koko ajan (lauantaiaamuisin puhelin alkaa soida seiskalta) ja sitten marisee kaikille kun häntä hyväksikäytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kirjoitti:
Käytä nyt hyvä ihminen hyödyksi anopin lapsirakkautta, jos hän vielä jaksaa hoitaa.
Minulle on tuotu lapsi päivähoitoon jo pariviikkoisena. Tai siis tämä ensimmäinen lapsi.
Ei edes kysytty haluanko. Miniän mielestä olen velvollinen auttamaan häntä, etenkin kun hän haluaa lapsivapaata.
Jos on omaa menoa silloin kun miniää menottaa tulee riita ja haukut.
Olen sanonut, että olen omat lapseni hoitanut ilman hoitolapua.
Minä en halua vaihtaa p...-vaipoaa, siivota ruokailua opettelevan taaperon jätöksiä seiniltä enkä lattialta.
Polvet ja selkä ei kestä nostelua. Öisin särkee kuluneita niveliä. Silti pitää ottaa kaksi rääkykurkkua yökylään. Kantaa sylissä ja valvoa yö kun lapsi huuraa tissiä eikä huoli pulloa.
Ole onnellinen kun joku vapaaehtoisesti haluaa hoitaa.
Minä en haluaisi, mutta on pakko koska miniä ei halua lapdiaan kunnalliseen ilmaiseen päivähoitoon koska on kuljettamisen vaiva. Itde tarvitsee lapsivapaata monta jertaa viikossa vaikka on työttömänä ja makoilee kotona.
Kas tässä näemme, että kyllä ne terveet rajat puolin ja toisin on hyvä juttu!
Sinun ei tarvitse sietää miniältäsi mitään, mitä et jaksa. Miniöiden ei tatvitse sietää anopilta mitään, mitä ei jaksa. Ne on ne rajat, jotka asetetaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Siis halusiko miniä että hoidat neuvolakäynnitkin? Onpas outoa. Ei tietenkään ketään saa pakottaa lastenvahdiksi. Minun äitini on vielä työelämässä eikä hän jaksa töiden lisäksi hoitaa lastani, se on täysin ok, kutsun aina välillä meille syömään niin pääsee silloin leikkimään lapsen kanssa tai puuhastelemaan oman jaksamisen mukaan. Oma mummokin on jo niin väsynyt ja vaivojakin on sen verran ettei jaksa enää osallistua juhliin, joten me mennään yleensä mummon luona käymään ettei hänen tarvitse matkustaa. Ei ole pakko tosiaankaan lapsenlapsia hoitaa, syntyy se läheinen suhde ilmankin. Kannattaisi kyllä näistä puhua lapsenlapsen vanhempien kanssa.
Marttyyrimummo varmaan tarkoittaa, että joutui uhrautumaan että miniä pääsee äitiysneuvolaan. Siis ihan kamalaaaaa! Ainakin tunnin joutuu auttamaan poikansa vaimoa kun tämä on raskaana.
Hänhän kirjoitti että olisi kyllä hoitanut ne.
HIRVITTÄVÄN VALITUKSEN JA UHRIUDEN KAUTTA.
Hänhän kirjoitti caps lockia lukuunottamatta tismalleen samalla tavalla kuin muutkin tässä ketjussa. Ero tässä on nyt se että hän sattuu olemaan se anoppi. Onhan se aika yleinen olettamus että isovanhemmat auttavat hoitamalla lapsenlapsia omankin jaksamisen kustannuksella, tässäkin ketjussa ajoittain tulee joku valittamaan kun ei apua saa, ja kilpaa ollaan sitten lähettämässä rajattomia mummoja heille. Tuollainen marttyyriksi haukkuminen on tässä tapauksessa aivan turhaa.
Ei kirjoittanut.
Ei hänen kotiinsa ole kukaan tunkeutunut, ei hänen asioihinsa ole kukaan puuttunut, ei hänen perheenjäseniään ole häiriköity, eikä häntä ole kukaan stalkannut, eikä hänen toimintaansa ole arvosteltu.
Ja miksi ihmeessä muka olisi vaadittu jossain lastensynttäreillä olemaan pidempään kuin mitä ne synttärit kestää? Valehtelee.
Hänhän oli saanut paskan anopin leiman kun ei jaksa hoitaa, uskon häntä kyllä. Kaikki synttärit eivät kestä vain pari tuntia, kirjoittaja on varmasti lähtenyt ennen muita kotiin ja tästä saanut kuulla jälkikäteen. Hänellä nyt on sattumoisin arvosteleva miniä, SEKIN on täysin mahdollista.
Ei ollut vaan hän piehtaroi tuollaisessa horinassa.
Lastensynttärit kestää kaksi tuntia.
Onko se miniä mennyt anopin kotiin, penkonut kaapit ja laskut, sisustanut uusiksi, tunkenut kutsumatta, stalkannut, sekaantunut anopin patisuhteeseen, kaapannut anopin perheenjäswniä, vienyt sinne omia ruokiaan, järjestänyt anopin kotona kohtauksia jne jne jne jne
Huhuh! Nyt katselet asiaa aika rankasti vain omasta näkökulmastasi, ei kaikilla mee todellakaan noin, ei läheskään.
En vaan kerroin esimerkkejä tästä ketjusta. Tuollaisesta huhhuh-menosta täällä keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salli mun nauraa. Joku tietää satavarmasti, että lasten synttärit kestää kaksi tuntia ympäri Suomenniemen. Minä olen muutaman kerran ollut sukulaislapsen synttäreillä ja ollut n. kolme tuntia ja muut ovat vielä jääneet. Niinhän sitä sanotaan, että kun väki vähenee, niin pidot paranee. Ihan hyvät pidot oli kyllä siihenkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Salli mun nauraa. Joku tietää satavarmasti, että lasten synttärit kestää kaksi tuntia ympäri Suomenniemen. Minä olen muutaman kerran ollut sukulaislapsen synttäreillä ja ollut n. kolme tuntia ja muut ovat vielä jääneet. Niinhän sitä sanotaan, että kun väki vähenee, niin pidot paranee. Ihan hyvät pidot oli kyllä siihenkin asti.
Ne ei olleet sitten lastensynttärit.
Ja joka tapauksessa pari tuntia on ihan normaali aika kyläillä joten turha yrittää siitä rakentaa uhriutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä aivan totta, että tuollaisen ihmisen kanssa lapsesta asti kasvanut on kehittänyt omat selviytymistapansa, joita ei edes itse käsitä. Meilläkin oli niin, että mies aivan automaattisesti teki KAIKEN äitinsä oikkujen mukaan. Juuri vaikka antoi hänen järjestää kahvilla käydessään keittiömme uusiksi, ja minä sitten kotiin tultuani ihmettelin että missä on teesiivilä ja leivinjauhe. Mies siihen vain totesi, että no niillä on nyt uudet paikat, parempi vaan että opettelet ne että ei tule sanomista. Ei ollenkaan käsittänyt, miksi minun pitää ruveta vääntämään eripuraa noin pienestä asiasta. Ehdotti, että kiitän avusta ja järjestetään sitten yötä myöten keittiö uusiksi. Ja siis siinä vaiheessa ei tosiaankaan ollut mitään riitaa päällä (vielä), koska olin vasta huomannut koko käsittämättömän asian. Monet itkut käytiin myöhemmin siitäkin, että anoppi ei saa huushollata meidän kotona.
Vauvamme synnyttyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa anoppi soitti ensimmäisinä päivinä tuntikausien itkupuheluita, kun hän olisi tarvinnut kyydin vauvaa katsomaan eikä keksinyt ketään muuta kuskia kuin vastasyntyneen vauvan isän. Taksia ei voinut ottaa eikä mitään muutakaan koska palvelus piti saada nimenomaan pojan kautta. Silloin olin kovana että mies ei lähde, ja anoppi muistelee vieläkin kuinka hänet työnnettiin pois kuin roska ja mies oli huonona, kun ensi kertaa elämässään joutui pahoittamaan äitinsä mielen.
Joku juuri pari sivua sitten kirjoitti, että välimuoto ei tunnu olevan mahdollinen: aina ollaan ihan iholla säätämässä ja päättämässä, tai sitten ihan ilman kontaktia, loukkaantuneina ja sydämistyneinä. Niin myös meillä. Anoppi ei uskalla keskustella näistä asioista ollenkaan minun kanssani. Minulle hän näyttää aina hymyilevää kulissia ja makeilee, mutta pojalleen mököttää ja itkee selkäni takana. Luulen, että hän ei uskalla kohdata suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä. Yrittää painostaa poikaansa, koska hän on aina ennenkin taipunut ja toivoo poikansa vastaavasti manipuloivan minut taipumaan. Sillä käsillä olevalla asialla ei ole hirveästi väliä, tärkeintä on se että kuka päättää ja kuka on tärkein.
Meilläkin kaikki lapsen synttärit ja joulut päätyvät aina itkuun ja mökötykseen jossain kohtaa. Vähintäänkin anoppi jossain kohtaa muiden istuessa kahvipöydässä ilmoittaa kaikkien kuullen menevänsä vähän kävelemään ja miettimään asioita. Hänkin on jotenkin verisesti loukkaantunut siitä, että on muitakin vieraita ja että hän ei ole huomion keskipisteenä, vaikka on sentään Isoäiti. On todella hankalaa. Hän on kuin iso lapsi, ja huomaan yrittäväni olla tasapuolinen hänen ja muiden vieraiden välillä ihan niin kuin omien lasten kanssa toimitaan. Jotenkin ihan hullua, kun samaan aikaan paikalla voi olla oma 90-vuotias muistisairas sukulaiseni, joka kuitenkin osaa sanoa näitä pieniä juttuja, että huomaan että sinulla on nyt kädet täynnä vauvan kanssa, jatketaan juttua myöhemmin.
Onneksi on netti. Ei voi edes kuvitella, miten ahdistavaa oli elää jossain metsätilalla ulkopuolisena miniänä tuollaisen matriarkan valvonnassa eikä mitään vertaistukea ympärillä.
Joo, vähän osallistuvat isovanhemmat on ok mutta sitten pitää ymmärtää, että suhde ei kehity samalla tavalla, kuin jos enempi on tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän osallistuvat isovanhemmat on ok mutta sitten pitää ymmärtää, että suhde ei kehity samalla tavalla, kuin jos enempi on tekemisissä.
Mikä suhde? Mikä suhde heihin pitää kehittyä? Ja ne välit saa aivan varmasti pysyvästi poikki, jos ei kunnioita toisten rajoja ja kotirauhaa.
Mun on pakko kehua omaa anoppia, josta avauduin tänne pari kk sitten. Hurahti mummouteensa ja ahdisteli vauvaa alussa tunkemalla kameraa vauvan naamaan ja roikkumalla vauvassa, ei kuitenkaan hoitanut vaan kulki perässäni kuin iso taapero.
Tuli kutsumatta kylään vauvan ollessa viikon ikäinen ja aiheutti kitkaa mun ja miehen välille.
Pitkällisen väännön päätteeks mies ymmärsi mua (neuvolassa puhuttiin tästä ja saatiin vinkkejä), mies ymmärsi miten äitinsä hössötys ahdistaa.
Mies on sanonut nyt anopille että lopettaa hössöttömisen ja mä olen määritellyt nyt rajat, että vauva ei mene mummon syliin heti kylään mennessä (vei vauvan eri huoneeseen heti) ja oikeasti estänyt anoppia tunkemasta puhelinta vauvan nenään kiinni jne.
Tuntuu hullulta, että mummoa pitää ohjeistaa kuin lasta ja kieltää itsestäänselvyydet?!
Mutta näin tehtiin ja anoppia ei ole nyt kutsuttukaan kylään, kerroin hänelle, että nämä ekat kuukaudet ovat mun ja vauvan kiintymyssuhteen rakentamista ja vauva on minun, mummon aika on myöhemmin.
Anoppi näytti vähän pettyneeltä, mutta oikeasti on rauhoittunut ja ymmärsi, ettei häntä estetä näkemästä vauvaa, vaan nyt yhdistytään perheenä ja tutustutaan meidän lapseen, JOTTA tämä on sitten valmis mummonkin hoivaan.
Eli mankumispuhelut miehellekin loppuivat, kuin puhuin anopille suoraan.
Anopin mies kehui minua siitä, että hoidan vauvaa hyvin enkä hoidata mummolla (on helpottunut kun vauva ei ole siellä usein rääkymässä😄), anoppi ei kehunut, muttei myöskään kritisoinut.
Eli puhuminen kannattaa, mutta mies on saatava mukaan, rajattomat anopit eivät muuten usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kehua omaa anoppia, josta avauduin tänne pari kk sitten. Hurahti mummouteensa ja ahdisteli vauvaa alussa tunkemalla kameraa vauvan naamaan ja roikkumalla vauvassa, ei kuitenkaan hoitanut vaan kulki perässäni kuin iso taapero.
Tuli kutsumatta kylään vauvan ollessa viikon ikäinen ja aiheutti kitkaa mun ja miehen välille.
Pitkällisen väännön päätteeks mies ymmärsi mua (neuvolassa puhuttiin tästä ja saatiin vinkkejä), mies ymmärsi miten äitinsä hössötys ahdistaa.
Mies on sanonut nyt anopille että lopettaa hössöttömisen ja mä olen määritellyt nyt rajat, että vauva ei mene mummon syliin heti kylään mennessä (vei vauvan eri huoneeseen heti) ja oikeasti estänyt anoppia tunkemasta puhelinta vauvan nenään kiinni jne.
Tuntuu hullulta, että mummoa pitää ohjeistaa kuin lasta ja kieltää itsestäänselvyydet?!
Mutta näin tehtiin ja anoppia ei ole nyt kutsuttukaan kylään, kerroin hänelle, että nämä ekat kuukaudet ovat mun ja vauvan kiintymyssuhteen rakentamista ja vauva on minun, mummon aika on myöhemmin.
Anoppi näytti vähän pettyneeltä, mutta oikeasti on rauhoittunut ja ymmärsi, ettei häntä estetä näkemästä vauvaa, vaan nyt yhdistytään perheenä ja tutustutaan meidän lapseen, JOTTA tämä on sitten valmis mummonkin hoivaan.
Eli mankumispuhelut miehellekin loppuivat, kuin puhuin anopille suoraan.
Anopin mies kehui minua siitä, että hoidan vauvaa hyvin enkä hoidata mummolla (on helpottunut kun vauva ei ole siellä usein rääkymässä😄), anoppi ei kehunut, muttei myöskään kritisoinut.
Eli puhuminen kannattaa, mutta mies on saatava mukaan, rajattomat anopit eivät muuten usko.
Ei se kaikilla auta yhtään mitään. Minun äitini ei kunnioita ketään eikä mitään, eikä todellakaan auta, että minä olen niitä rajoja vetämässä. Hän kokee ne aina henk koht loukkauksena koska hän nyt vaan on maailman keskipiste, jota kaikki muu kiertää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aivan totta, että tuollaisen ihmisen kanssa lapsesta asti kasvanut on kehittänyt omat selviytymistapansa, joita ei edes itse käsitä. Meilläkin oli niin, että mies aivan automaattisesti teki KAIKEN äitinsä oikkujen mukaan. Juuri vaikka antoi hänen järjestää kahvilla käydessään keittiömme uusiksi, ja minä sitten kotiin tultuani ihmettelin että missä on teesiivilä ja leivinjauhe. Mies siihen vain totesi, että no niillä on nyt uudet paikat, parempi vaan että opettelet ne että ei tule sanomista. Ei ollenkaan käsittänyt, miksi minun pitää ruveta vääntämään eripuraa noin pienestä asiasta. Ehdotti, että kiitän avusta ja järjestetään sitten yötä myöten keittiö uusiksi. Ja siis siinä vaiheessa ei tosiaankaan ollut mitään riitaa päällä (vielä), koska olin vasta huomannut koko käsittämättömän asian. Monet itkut käytiin myöhemmin siitäkin, että anoppi ei saa huushollata meidän kotona.
Vauvamme synnyttyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa anoppi soitti ensimmäisinä päivinä tuntikausien itkupuheluita, kun hän olisi tarvinnut kyydin vauvaa katsomaan eikä keksinyt ketään muuta kuskia kuin vastasyntyneen vauvan isän. Taksia ei voinut ottaa eikä mitään muutakaan koska palvelus piti saada nimenomaan pojan kautta. Silloin olin kovana että mies ei lähde, ja anoppi muistelee vieläkin kuinka hänet työnnettiin pois kuin roska ja mies oli huonona, kun ensi kertaa elämässään joutui pahoittamaan äitinsä mielen.
Joku juuri pari sivua sitten kirjoitti, että välimuoto ei tunnu olevan mahdollinen: aina ollaan ihan iholla säätämässä ja päättämässä, tai sitten ihan ilman kontaktia, loukkaantuneina ja sydämistyneinä. Niin myös meillä. Anoppi ei uskalla keskustella näistä asioista ollenkaan minun kanssani. Minulle hän näyttää aina hymyilevää kulissia ja makeilee, mutta pojalleen mököttää ja itkee selkäni takana. Luulen, että hän ei uskalla kohdata suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä. Yrittää painostaa poikaansa, koska hän on aina ennenkin taipunut ja toivoo poikansa vastaavasti manipuloivan minut taipumaan. Sillä käsillä olevalla asialla ei ole hirveästi väliä, tärkeintä on se että kuka päättää ja kuka on tärkein.
Meilläkin kaikki lapsen synttärit ja joulut päätyvät aina itkuun ja mökötykseen jossain kohtaa. Vähintäänkin anoppi jossain kohtaa muiden istuessa kahvipöydässä ilmoittaa kaikkien kuullen menevänsä vähän kävelemään ja miettimään asioita. Hänkin on jotenkin verisesti loukkaantunut siitä, että on muitakin vieraita ja että hän ei ole huomion keskipisteenä, vaikka on sentään Isoäiti. On todella hankalaa. Hän on kuin iso lapsi, ja huomaan yrittäväni olla tasapuolinen hänen ja muiden vieraiden välillä ihan niin kuin omien lasten kanssa toimitaan. Jotenkin ihan hullua, kun samaan aikaan paikalla voi olla oma 90-vuotias muistisairas sukulaiseni, joka kuitenkin osaa sanoa näitä pieniä juttuja, että huomaan että sinulla on nyt kädet täynnä vauvan kanssa, jatketaan juttua myöhemmin.
Onneksi on netti. Ei voi edes kuvitella, miten ahdistavaa oli elää jossain metsätilalla ulkopuolisena miniänä tuollaisen matriarkan valvonnassa eikä mitään vertaistukea ympärillä.
Kuka anopin pojan hoiti aikoinaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aivan totta, että tuollaisen ihmisen kanssa lapsesta asti kasvanut on kehittänyt omat selviytymistapansa, joita ei edes itse käsitä. Meilläkin oli niin, että mies aivan automaattisesti teki KAIKEN äitinsä oikkujen mukaan. Juuri vaikka antoi hänen järjestää kahvilla käydessään keittiömme uusiksi, ja minä sitten kotiin tultuani ihmettelin että missä on teesiivilä ja leivinjauhe. Mies siihen vain totesi, että no niillä on nyt uudet paikat, parempi vaan että opettelet ne että ei tule sanomista. Ei ollenkaan käsittänyt, miksi minun pitää ruveta vääntämään eripuraa noin pienestä asiasta. Ehdotti, että kiitän avusta ja järjestetään sitten yötä myöten keittiö uusiksi. Ja siis siinä vaiheessa ei tosiaankaan ollut mitään riitaa päällä (vielä), koska olin vasta huomannut koko käsittämättömän asian. Monet itkut käytiin myöhemmin siitäkin, että anoppi ei saa huushollata meidän kotona.
Vauvamme synnyttyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa anoppi soitti ensimmäisinä päivinä tuntikausien itkupuheluita, kun hän olisi tarvinnut kyydin vauvaa katsomaan eikä keksinyt ketään muuta kuskia kuin vastasyntyneen vauvan isän. Taksia ei voinut ottaa eikä mitään muutakaan koska palvelus piti saada nimenomaan pojan kautta. Silloin olin kovana että mies ei lähde, ja anoppi muistelee vieläkin kuinka hänet työnnettiin pois kuin roska ja mies oli huonona, kun ensi kertaa elämässään joutui pahoittamaan äitinsä mielen.
Joku juuri pari sivua sitten kirjoitti, että välimuoto ei tunnu olevan mahdollinen: aina ollaan ihan iholla säätämässä ja päättämässä, tai sitten ihan ilman kontaktia, loukkaantuneina ja sydämistyneinä. Niin myös meillä. Anoppi ei uskalla keskustella näistä asioista ollenkaan minun kanssani. Minulle hän näyttää aina hymyilevää kulissia ja makeilee, mutta pojalleen mököttää ja itkee selkäni takana. Luulen, että hän ei uskalla kohdata suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä. Yrittää painostaa poikaansa, koska hän on aina ennenkin taipunut ja toivoo poikansa vastaavasti manipuloivan minut taipumaan. Sillä käsillä olevalla asialla ei ole hirveästi väliä, tärkeintä on se että kuka päättää ja kuka on tärkein.
Meilläkin kaikki lapsen synttärit ja joulut päätyvät aina itkuun ja mökötykseen jossain kohtaa. Vähintäänkin anoppi jossain kohtaa muiden istuessa kahvipöydässä ilmoittaa kaikkien kuullen menevänsä vähän kävelemään ja miettimään asioita. Hänkin on jotenkin verisesti loukkaantunut siitä, että on muitakin vieraita ja että hän ei ole huomion keskipisteenä, vaikka on sentään Isoäiti. On todella hankalaa. Hän on kuin iso lapsi, ja huomaan yrittäväni olla tasapuolinen hänen ja muiden vieraiden välillä ihan niin kuin omien lasten kanssa toimitaan. Jotenkin ihan hullua, kun samaan aikaan paikalla voi olla oma 90-vuotias muistisairas sukulaiseni, joka kuitenkin osaa sanoa näitä pieniä juttuja, että huomaan että sinulla on nyt kädet täynnä vauvan kanssa, jatketaan juttua myöhemmin.
Onneksi on netti. Ei voi edes kuvitella, miten ahdistavaa oli elää jossain metsätilalla ulkopuolisena miniänä tuollaisen matriarkan valvonnassa eikä mitään vertaistukea ympärillä.
Kuka anopin pojan hoiti aikoinaan?
Poikansa isänpuoleinen isoäiti. Miten osasit kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä aivan totta, että tuollaisen ihmisen kanssa lapsesta asti kasvanut on kehittänyt omat selviytymistapansa, joita ei edes itse käsitä. Meilläkin oli niin, että mies aivan automaattisesti teki KAIKEN äitinsä oikkujen mukaan. Juuri vaikka antoi hänen järjestää kahvilla käydessään keittiömme uusiksi, ja minä sitten kotiin tultuani ihmettelin että missä on teesiivilä ja leivinjauhe. Mies siihen vain totesi, että no niillä on nyt uudet paikat, parempi vaan että opettelet ne että ei tule sanomista. Ei ollenkaan käsittänyt, miksi minun pitää ruveta vääntämään eripuraa noin pienestä asiasta. Ehdotti, että kiitän avusta ja järjestetään sitten yötä myöten keittiö uusiksi. Ja siis siinä vaiheessa ei tosiaankaan ollut mitään riitaa päällä (vielä), koska olin vasta huomannut koko käsittämättömän asian. Monet itkut käytiin myöhemmin siitäkin, että anoppi ei saa huushollata meidän kotona.
Vauvamme synnyttyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa anoppi soitti ensimmäisinä päivinä tuntikausien itkupuheluita, kun hän olisi tarvinnut kyydin vauvaa katsomaan eikä keksinyt ketään muuta kuskia kuin vastasyntyneen vauvan isän. Taksia ei voinut ottaa eikä mitään muutakaan koska palvelus piti saada nimenomaan pojan kautta. Silloin olin kovana että mies ei lähde, ja anoppi muistelee vieläkin kuinka hänet työnnettiin pois kuin roska ja mies oli huonona, kun ensi kertaa elämässään joutui pahoittamaan äitinsä mielen.
Joku juuri pari sivua sitten kirjoitti, että välimuoto ei tunnu olevan mahdollinen: aina ollaan ihan iholla säätämässä ja päättämässä, tai sitten ihan ilman kontaktia, loukkaantuneina ja sydämistyneinä. Niin myös meillä. Anoppi ei uskalla keskustella näistä asioista ollenkaan minun kanssani. Minulle hän näyttää aina hymyilevää kulissia ja makeilee, mutta pojalleen mököttää ja itkee selkäni takana. Luulen, että hän ei uskalla kohdata suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä. Yrittää painostaa poikaansa, koska hän on aina ennenkin taipunut ja toivoo poikansa vastaavasti manipuloivan minut taipumaan. Sillä käsillä olevalla asialla ei ole hirveästi väliä, tärkeintä on se että kuka päättää ja kuka on tärkein.
Meilläkin kaikki lapsen synttärit ja joulut päätyvät aina itkuun ja mökötykseen jossain kohtaa. Vähintäänkin anoppi jossain kohtaa muiden istuessa kahvipöydässä ilmoittaa kaikkien kuullen menevänsä vähän kävelemään ja miettimään asioita. Hänkin on jotenkin verisesti loukkaantunut siitä, että on muitakin vieraita ja että hän ei ole huomion keskipisteenä, vaikka on sentään Isoäiti. On todella hankalaa. Hän on kuin iso lapsi, ja huomaan yrittäväni olla tasapuolinen hänen ja muiden vieraiden välillä ihan niin kuin omien lasten kanssa toimitaan. Jotenkin ihan hullua, kun samaan aikaan paikalla voi olla oma 90-vuotias muistisairas sukulaiseni, joka kuitenkin osaa sanoa näitä pieniä juttuja, että huomaan että sinulla on nyt kädet täynnä vauvan kanssa, jatketaan juttua myöhemmin.
Onneksi on netti. Ei voi edes kuvitella, miten ahdistavaa oli elää jossain metsätilalla ulkopuolisena miniänä tuollaisen matriarkan valvonnassa eikä mitään vertaistukea ympärillä.
Kuka anopin pojan hoiti aikoinaan?
Poikansa isänpuoleinen isoäiti. Miten osasit kysyä?
Meillä sama juttu ja samankaltainen anoppi kyseessä paitsi että oma anoppi ei ole mulle ystävällinen, pojalleen itkee, minulle pitää mykkäkouluja, puhuu rumasti, mustamaalaa sun muuta kivaa..ja pojalleen keksi muita syitä miksi toimii niin jos hän sattumoisin huomaa miten anoppi käyttäytyy, syyttää usein esim puolisoaan.
Ihmettelen suuresti, että miten nämä rajattomat anopit ovat onnistuneet äitinä kasvatustyössään ( tai jos ulkoistaneet niin vielä suurempi ihme) ilmeisesti kelpo puolison, kun kelkkaan on kerran lähdetty.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, että miten nämä rajattomat anopit ovat onnistuneet äitinä kasvatustyössään ( tai jos ulkoistaneet niin vielä suurempi ihme) ilmeisesti kelpo puolison, kun kelkkaan on kerran lähdetty.
Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit, että todella monet heidän lapsistaan ovat kasvaneet venyttämään omia rajojaan ja se on yksi syy siihen, että tämä rajattomuus on niin suuri ongelma, koska kun lapsesta asti kasvaa siihen että tämä norsu nyt vain talloo ja ylittelee rajoja, ne rajat pitää ensin opetella aikuisena ihan alusta asti tunnistamaan ennen kuin niitä osaa puolustaa. Ja siksi juuri syntyy näitä tilanteita, joissa se rajaton ulkopuolinen kuvittleee, että koska on kävellyt lapsensa yli, hän voi kävellä tämän perheeseen kuin avoimiin oviin.
Itse olen rajattoman lapsi ja minun siskonihan palvelevat edelleen täysin sokeasti äitimme tunteita ihan joka asiassa. Vierestä näen miten järkyttävää manipulointia äitini harjoittaa.
Käytä nyt hyvä ihminen hyödyksi anopin lapsirakkautta, jos hän vielä jaksaa hoitaa.
Minulle on tuotu lapsi päivähoitoon jo pariviikkoisena. Tai siis tämä ensimmäinen lapsi.
Ei edes kysytty haluanko. Miniän mielestä olen velvollinen auttamaan häntä, etenkin kun hän haluaa lapsivapaata.
Jos on omaa menoa silloin kun miniää menottaa tulee riita ja haukut.
Olen sanonut, että olen omat lapseni hoitanut ilman hoitolapua.
Minä en halua vaihtaa p...-vaipoaa, siivota ruokailua opettelevan taaperon jätöksiä seiniltä enkä lattialta.
Polvet ja selkä ei kestä nostelua. Öisin särkee kuluneita niveliä. Silti pitää ottaa kaksi rääkykurkkua yökylään. Kantaa sylissä ja valvoa yö kun lapsi huuraa tissiä eikä huoli pulloa.
Ole onnellinen kun joku vapaaehtoisesti haluaa hoitaa.
Minä en haluaisi, mutta on pakko koska miniä ei halua lapdiaan kunnalliseen ilmaiseen päivähoitoon koska on kuljettamisen vaiva. Itde tarvitsee lapsivapaata monta jertaa viikossa vaikka on työttömänä ja makoilee kotona.